oletetaan että te ateistit olette oikeassa: ei ole jumalaa. Silloin meille ihmisille käy samalla tavalla kun kuolemme. Mutta jos me uskovaiset olemme oikeassa, silloin ateisteille käy huonosti, kun kuolevat.
Mietittävää
Raamatun lukija
361993
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
>
Oletko ottanut huomioon, että jumalia jotka ”odottavat sokeaa uskoa” juuri häneen, on tuhansittain.
On erittäin epätodennäköistä, että juuri SINUN JUMALASI olisi se oikea – ikuisen elämän antaja.
Islamin uskoon langenneita on n. 1.3 miljardia ja 50 vuoden kuluttua 2 – jopa 3 miljardia. Voiko näin moni ihminen uskoa väärään jumalaan??
On suunnattoman paljon todennäköisempää – että koska kaikki jumalat eivät voi olla ”oikeita” – niin MIKÄÄN niistä ei ole oikea. Näin helpolla päättelyllä voidaan ratkaista iän ikuinen väittely siitä, kenen jumala on se ”original one”.
Kaikki jumal-uskonnot ovat siis yhtä oikeassa ja yhtä arvokkaita – ei siis puolen puu pennin hintaa.
Kristinuskon alamäki on alkanut jo 15 vuotta sitten, kun Afrikan nälkää näkevät ihmisraukat oli saatu käännytettyä kristinuskoon (sen verran minkä kääntyivät) ja aids rupesi pienentämään siellä populaatioita. Kiinasta kristinusko luulee saavansa vielä paljon (helppoja ja halpoja) sieluja, mutta saapi nähdä.
Tuo 'kuoleman jälkeen' juttu olisi muuten hyvä, mutta se edellyttää kuolematonta sielua ja se ei todisteiden valossa pidä paikkaansa.
Mitä todisteita sinulla on puolesta tai vastaan kohteesta(sielu),kohteesta jota ei voida tutkia millään konsteilla? Siksi on kysymys uskon asioista koska asia menee "yli" tai "ohi" kaiken nykyisen tieteellisen tiedon. Kerro vaan jos sinulla on tietoja,todisteita ettei sielua ole tai on, ystävällisin terveisin minä.
Oma uskosi tekee siitä mahdottoman siinä mielessä, kuin esität.
Väitehän kuuluu; Sielu on ikuinen ja kuolematon. Kuolematon ja ennenkaikkea IKUINEN ovat avainsanat. Jos se on ikuinen, sen oltava olemassa ainakin yhtäkauan, kuin aika itse on olemassa. Eli universumin alusta lähtien. Eikö vain?
Mitä tämä tarkoittaa? No jos sielu on ollut olemassa universumin alusta lähtien, niin se on ollut olemassa huomattavasti kauemmin, kuin sinä. Siinä 15 miljardia vuotta, sanoo tiede. Muistatko tätä olemassaoloa? Minä en ainakaan muista. Mutta ihminen on kuitenkin sielu ja ruumis. Näinhän se meni? Mutta ihmisen mieli ja persoonallisuus sijaitsee ruumiissa. Sen on pakko, koska muistikuvaa koko viidestätoista miljardista vuodesta ei ole. Lisäksi jos sielu olisi yhtä, kuin persoonasi, niin miten selität niin dementikot, kuin skitsofreenikotkin, joiden koko persoonallisuus saattaa muuttua aivojen kemiallisten (maallisten) vaikutusten myötä. Näinhän ei pitäisi tapahtua, jos sielu olisi yhtä, kuin muistosi, persoonallisuutesi ja oma minäsi. Nyt siis meillä on erilliset sieulu ja ruumis, jotka eivät vaikuta toisiinsa.
Mitä sitten tapahtuu kuollessasi? No jos olet oikeassa, sielu menee taivaaseen, mutta se et olekkaan sinä. Sinä olet yhtä kuin persoonasi, ja persoonasi on olemassa vain aivojen osana. Sielusi on 15 miljardia vuotta vanha, mutta mielesi ja persoonasi häviää aivojesi myötä. Niille käy juuri niinkuin niille kävi ennenkuin aivosi olivat olemassa. Eli mitä ennen syntymää, sitä kuoleman jälkeen.
Jos oikein käsitin ajatuksesi oli että;
a)miksi emme muista olemassaoloamme ennen maallista syntymäämme jos sielu(minuutemme/syvin minämmme ja olemuksemme) on ikuinen?
B) Miksi sairaudet(aivojen,ajattelun) voivat muuttaa sielumme(minuutemme/syvimmän olemuksemme)minuutemme toiseksi?
A) Ajatus siitä että olemme kaikki osa kaikkea (siruja Alkuperäisestä Ideasta/Korkeimmasta) ja häviämättömyyden laki koskee kaikkea niin materiaa(muuttaa muotoaan)kuin myös syvintä minuuttamme/alkuperäistä olemustamme henkeämme(sielua)on perus-ajatukseni, vain alhaisempi kuolee (ruumis,muuttaa muotoaan tulee maaksi)korkeampi (sielu/syvempi minä) ei koskaan. Miksi emme muista? Koska, kun "paljastumme maalliseen olemassaoloon" Ainutkertainen Idea josta kaikki olemme siis kotoisin ikään kuin samalla kutistaa itseään subjektiksi aivan kuin kääpiöittäisi tämän, tästä johtuen kaikki olennot ovat lähes unohtaneet todellisen alkuperänsä ja olomuotonsa perusteet. Ihmisen "virhe" on siinä että tyydyttääkseen elämän väkevää voimaa ihminen kietoutuu vain oman egonsa rajoittuneeseen ja katkelmalliseen muotoon muotoon siis siihen johon hän on tottunut ja joka on tullut hänelle tutuksi. Kun taas "hullaantumalla" siihen "alkujuureen alkuperäiseen olomuotoon" ja etsimällä sitä minuutemme/mielemme syvyyksistä saamme täyden tyydytyksen elämäämme ja tuon "yhteyden" löytäminen on mahdollista arkiminän ja aliminän "yhteispelin kasvaessa" tähän tietysti tarvitaan muutakin kuin hiljentyminen ja meditaatio se vaatii määrätynlaisen luonteen omaamista (nöyryys,rakkaus j.n.e.)ja kehittämistä.
B) Koska olemme "matkustajia" kehoissamme vain pienen hetken aikaa ja vaivoja on riittämiin asti täytyy tällä matkallamme olla jokin kasvattava funktio. Eli tuo minuutemme/syvin minämme(sielumme) kasvaa, kehittyy, oppii vaikeusksista ja onnistumisista, sielumme ottaa maallisesta sen mitä se ei voi "taivaallisesta" siis alkuperäisestä alkujuurestamme saada. On aina syytä korostaa sitä että ajattelun korostamisella ei ole päästy "totuuksiin" vaan dogmeihin ja tieteen syntymiseen, olennaista on kuitenkin lopulta voimakas tunne yhteenkuulumisesta Korkeimman kanssa ja kollektiivisuus rakkauden voimakas tunne ja ajatuselämys tässä suhteessa. Siksi nämä kehomme loppuunpalamiset kuuluvat asiaan, ne eivät muuta syvintä lopullisesti vain egomme pintaa ja koneemme "yksiminen" loppuvaiheessa kuuluu asiaan kun koneisto loppuu ja alkaa hengen matka alkujuurille kokemusta rikkaampana.
Tieteelliseltä kannalta katsoen (ei kauheasti kiinnosta) nämä kuoleman rajakokemus asiat ovat mielenkiintoisia, niissä on joitakin vihjeitä asioista joita voi tapahtua kun minuutemme poistuu kehostamme.
Vasta väite.
Jos oikein käsitin, oletat tämän itseä suuremman 'alkuidean', eräänlaisen Platonin ideaopin sielullisen vastineen, olevan niin suuri, ettei sitä voi ymmärtää, joten sitä ei voi muistaa?
Mutta eikö tämä tarkoita, että alkusyyn, -idean, -ajatuksen, voima on niin suuri, ettei ihmisyys merkitse siinä mitään? Eli toisin sanoen, ei ole mitään merkitystä sillä mitä me teemme, tai mihin uskomme, sillä tälläinen sielu olisi joka tapauksessa palaamassa 'Alkuperäisen Idean' yhteyteen, eli eri uskontojen taivaaseen? Miksi siis uskonnot? Miksi saarnat? Miksi väittely oikeasta ja väärästä, näillähän ei olisi mitään merkitystä?
Toisekseen, esitit ymmärtääkseni ajatuksen, että sielu on eräänlaisella 'opintomatkalla' maallisessa ruumissa. Tästä voidaan tietenkin esittää muna-kana kysymys. Eli missä vaiheessa ihminen sai sielun? Oliko sekä meidän, että simpanssin yhteisellä kantaisällä jo 'ihmissieluja'? Vai rajoittuuko se homideihin? Vai pelkästään Homo Sapiens Sapiensiin? Mikä on raja? Kuoleman tunnistaminen? Elefantit tunnistavat ja surevat kuolleitaan. Jos olemme kaikki samasta lähteestä olevia sieluja, niin miksi keskustelut elefanttien kanssa ovat mahdottomia?
Lisäksi voisin todeta, että miten sielut voivat olla yhtä hyvissä lähtökohdissa tällä pysähdyksellään, jos kerran ihmisruumiit saattavat olla viallisia jo alusta lähtien? Eli onko esim Downin syndoomaa sairastavalla sielu? Hänenhän on mahdotonta ymmärtää maailmaa yhtä tehokkaasti, kuin sanotaanko 'normaalin' ihmisen? Eli hänen 'opintomatkansa' on alusta asti hivenen haasteellisempi, kuin muilla.
Ja väite persoonan ja minän menetyksestä pätee. Jos väärällä määrällä kromosomeja varustettu ihminen omistaa sielun ja pääsee taivaaseen, on hänen taivaassa sairastettava edellen Downin syndroomaa. Muutoinhan hänen persoonansa, minänsä muuttuisi siitä, mikä se oli maassa ja silloin palaisimme alkuperäiseen väitteeseeni, eli sielu olisi pelkkä loinen ja oma persoonasi ei säily kuolemassa.
Tähän alkuun täytyy todeta että kaikki mitä kirjoitetaan tai sanotaan näistä asioista, voi vain vihjata "siihen" ajatuksia herättävästi, emme pysty ilmaisemaan täsmällisesti tai tarkasti tai selittää "sitä" riittävän vastaavasti.
Olet ymmärtänyt ajatuksen oikein, persoonallinen olemassaolo siinä muodossa kuin me sen tajuamme ei ole ehkä realistinen, looginen. Aineeeton, aistiton ajattelu menee suurimmalta osalta ihmisistä "yli hilseen", mutta se selittäisi monien ongelmien perusteiden poistumisen. Jos lähestyy asiaa siltä kantilta josta minusta kaikkia asioita pitäisi lopulta katsoa eli, erilliyydestä johtuvan kaipuun tyydyttämistä rakkauden avulla, eli elämän tarkoitus on tulla "pyhään yhteyteen" Korkeimman/Absoluutin kanssa. Rakkaus on inhimilliseen olemassaoloon ainoa tyydyttävä ratkaisu ja tuo rakkaus saa lopullisen tyydytyksen "puhdistetun aineettoman ajatuksen vallitessa" ja se ei ole fyysisessä maailmassamme mahdollista. Eli persoonallinen, egoistinen olemassaolo(kuin me sen ymmärrämme)ei anna mahdollisuutta täydellisen rakkauden ja "yhteyden" saavuttamiseen. Ihmisyys niine "lahjoineen" tai "riippakivineen" miten sen nyt katsoo, ovat yksi osa kokonaista olemusta jota me haemme, painotan sanaa ME. Kaikilla on sielu ja kaikella on sielu, periaatteessa olemme kaikki veljiä ja siskoja keskenämme kaikki elävä ja näennäisestikin kuollut (kalliot,purot j.n.e)on mukana osana kokonaisuutta ja tuo konaisuus on kaikki mitä on. Egoistinen persoonallinen ikuinen olemassaolo on kenties monien haave (paratiisi jopa maallinen sellainen) mutta ei ehkäpä realistinen ja kestävä ratkaisu, kuinka persoonallinen olomuoto jaksaisi tyydyttää ajattelevaa olentoa, maallinen ikuinen olemassaolo jatkuvine "toistamissineen" ja "rutiineineen" pitkästyttäisi ikuisuuden perspektiivistä katsottuna ja toisaalta kuten aijemmin totesin monien ongelmien "perusteet" löytyvät egoistisen olomuodon piiristä (itsekkyys,ahneus "mulle heti kaikki tänne",itsekäs nautinnon halu "aistillinen nautinto"). Tästä tullaan uskontojen olemassaoloon, kun meissä on sisimmässämme halu ykseyteen ja kosketuksiin jonkun kanssa,on ihmisellä tarve etsiytyä tuota Täydellistä Rakkautta kohti mitä erillaisimin konstein. Inhimillinen piirre (viiden aistin vanki)on inhimillistää jumaluus, joskus valkopartaiseksi ukoksi tai sen semmoiseksi, niin monta ajatusta on kuin miestä tuosta lopultakin vain yhdestä olomuodosta ja Lopullisesta Ideasta, toisaalta politiikka, vallan tavoittelu tai muut (taas ego iskee päälle)itsekkäät halut ja tavoitteet muovaavat uskontoja ja sotkut ovat valmiit. Egoon perustuvat uskonnot toivovat egon kautta tapahtuvaa tyydytystä ja harhautuvat lapsellisuuksiin asti meneviin haaveisiin ja toive ajatteluihin lopullisesta ideaalista. Olisi valtavasti asiaa siitä kuinka "puhdassydämmiset" eli ulkopuolisista yllykkeistä;peloista (minua ei rakasteta pelko),,toiveista j.n.e. pois puhdistetut "sielut" etsiytyvät mielemme ja sydämen kautta "alkulähteille" ilman jumalankuvia tai kiistelyjä oikeasta tai väärästä opista.
Et jaksa varmaan lukea kauhean pitkiä sepustuksia (en minäkään) joten tuo kohta sairaan yksilön olemassaolon tarkoituksesta, oppiiko vai ei vai vain kärsii, no itse olen sairauksieni kautta oppinut enemmän kuin mistään muusta, oppinut rajallisuuden,nöyryyden (en todellakaan kaikkivoipa),terveyden merkityksen, "jos et ole käynnyt uimassa et tiedä miltä vesi tuntuu" eli se on ollut minulle tarpeen. Kun ajatus tästä ei egoistisesta alkujuuresta on sinulle totta ei kuolemakaan ole enää vihollinen vaan "vapauttaja" tästä maallisesta "ylimenosta" ja tämä vapauttaa sinut monista tarpeista (ei ole enää niin kiire) ja peloista.
Taitaa olla järjetöntä jatkaa keskustelua, jossa olemme samaa mieltä, mutta eri ajatuksellisista lähtökohdista.
Jos olen tajunnut sinut oikein, olemme samaa mieltä siitä, että persoonallisuus sellaisena kuin sen nyt tunnemme ei mitenkään voi säilyä kuolemassa. Mutta lähdemme eri lähtökohdista siitä, kumpi todella on tärkeä, persoonallisuus sellaisenaan, vai mahdollinen sielu.
Ja en oikein usko väittelyn tärkeysjärjestyksestä johtavan kuin eipäs-juupas väittelyyn, pikkuisen pitemmin tekstein, joten ehdotan, että lopetamme tämän sinänsä mielenkiintoisen keskustelun.
En muuten minäkään pelkää kuolemaa. Jos persoonallisuus on kaikki mitä on, niin sen loppu on sama, kuin tilanne ennen syntymää. En muista kenenkään valittaneen siitä ajasta. Oikeastaan lohdullinen ajatus, joka pitää sisällään elämän kunnioituksen. Jos tämä on 'minän' ainoa elämä, on jokaisella 'minällä' oikeus nauttia siitä. Tai 'opintomatkasta', miten vain.
Kiitos sinulle älykkäästä kommentoinnista ja asiallisesta asenteesta "toisin ajattelijaankin" (vivahteita aina löytyy)kohtaan, "tapaillaan" varmaan uusienkin aiheiden merkeissä hyvää syksyn jatkoa sinulle.
T:minä
jumalia onkin useita?
Entäpä jos olet luottanut väärään jumalaan ja se oikea ei siitä tykkää?
Entäpä jos tuo jumala onkin sellainen joka järjestää kuolleille ns. kuumat oltavat. Tai jumalasta huolimatta ei ole mitään kuolemanjälkeistä elämää?
Väittämäsi vaatii vielä pientä tarkastelua, vai kuinka?
Tarkoitat luultavasti sitä, että "kannattaisi varmuuden vuoksi uskoa, koska jumala on mahdollinen". Ja että "ei siinä mitään menetäkään, mutta voi voittaa".
Asiat eivät kuitenkaan ole aivan noin yksioikoisia. En tiedä voitko kuvitella sellaista tunnetta, että uskominen Jumalaan tuntuu vastemieliseltä, typerältä ja hullulta. Vähän samalta kuin se, että voitelisi itsensä siirapilla ja menisi alasti muurahaispesään istumaan. Uskomiseen ei ole pienintäkään halua eikä tarvetta ja se tuntuu todella älyttömältä. Toisaalta ymmärtää kyllä ihmisiä, joille se on tärkeää... istuvathan jotkut muurahaispesissäkin.
Sitten toinen juttu. Mitä ateistille tapahtuu, jos "uskovaiset" ovat oikeassa. Kavennetaan uskovaisten joukko sisältämään esim. vain kristityt, vai pitäisikö sitä vielä pienentää käsittämään vain protestantit. No tietenkin moni olisi valmis edelleen kaventamaan oikeauskoisten joukkoa sisältämään esim. helluntailaiset tai VL:t. Joko ymmärrät mitä tarkoitan? Raamattua voidaan tulkita monella tavalla ja jokainen ryhmittymä uskoo omaavansa sen oikean tavan. Siitä mitä sitten ateisteille käy kuoleman jälkeen ei vallitse yksimielisyyttä edes kristillisten lahkojen välillä.
Mitä sinun mielestäsi tapahtuu? Kuvaile tapahtumaa mielellään mahdollisimman yksityiskohtaisesti.
>>Tarkoitat luultavasti sitä, että "kannattaisi varmuuden vuoksi uskoa, koska jumala on mahdollinen". Ja että "ei siinä mitään menetäkään, mutta voi voittaa".>>
Eip. Jos usko on tosiaan vastenmielistä ja jumala&taivas&helvetti onkin olemassa, jumala punnitsee, onko sinussa vilppiä. Pitää OIKEASTI uskoa, että pääsee taivaaseen. Tai jotain.
T. ulkopuolinen ;)
sinä uskot, että sinun käy hyvin, jos sinä uskot. Mutta on kai periaatteessa mahdollista, että uskovainen välittää jostakusta muustakin henkilöstä kuin itsestään. Oletetaan, että sinulla on sinulle läheinen äiti, veli tai lapsi, joka ei usko, ja jonka käy kuoleman jälkeen huonosti. Pystyisitkö silti pitämään jumalaa hyvänä ja oikeudenmukaisena?
agnostikoille käy, kun ei tiedä onko jumalia olemassa, ja jos on, niin millaisia ?
...IÄISYYDEN täydellisen tietämättömyyden vallassa.
Hei!
Jos, et tiedä onko Jumalaa tai jumalia, niin alappa ajankuluksi lukea Raamattua siellä puhutaan sekä että. Ja mikä parasta voit Raamatun kautta kohdata jotain elämää suurempaa ;)
PS. Muista lukea Suomen Biblia seuran Raamattua, ei jt, tai mormoonien, moonilaisten ja mitä näitä nyt on
enää olemassa. Kuulemma joko uskomme tai emme. Vain jos emme ole kuulleetkaan mistään jumalasta voimme olla agnostikkoja. Otamme kantaa käyttäytymisellämme, jos uskomme, riennämme kirkkoon kiireen vilkkaa anteeksi pyytelemään. Jos emme, emme juokse kirkkoon. Nyt on vain semmoinen ongelma, että kenen jumalan tahdon mukaan pitäis toimia. Kun en tiedä, halvaannun täysin odottelemaan uutta ilmoitusta, ikuisestiko, en tiedä sitäkään.
Onko toi nettiraamattu oikeaoppisen kustantajan töitä. Sitä nimittäin tulee plärättyä vähän väliä silmät lautasina. Ja kyllä, totisesti siellä sanotaan, että Jumala on olemassa. Se on vain uskottava.
ja koraani oikea kirja.
Miten voi moinen harhaoppinen täällä vielä olla.
Uskoisit edes Ipomukiin jos pakko on johonkin pienempään jumalaan uskoa.
kuulostaa mielenkiintoiselta. Onko sen olemassaolo todistettu yhtä pitävästi kuin Jahven ?
Mitä se tahtoo meidän tekevän ?
Saako Ipomukin rinnalla pitää muita jumalia?
onko se kaikkivaltiaampi kuin nykyinen viranpitäjä, jolta ei onnistu esimerkiksi niinkään yksinkertainen asia kuin itsemurha, ja vitsejä se ei ymmärrä ollenkaan, koska kaikki vitsit on sille ikivanhoja.
Olisi kauheasti kysymyksiä uudelle tulokkalle, mutta palataan siihen sitten myöhemmin. Onko Ipomukista kirjoitettu kilometrihyllyittäin kirjoja ?
Aina vaan pitää kysellä, voe voe.
että ristinkuolema ei ollut itsemurha, koska juutalaiset vapaasta tahdostaan halusivat ristiinnaulittaa Jeesuksen, mikä ei mielestäni ole kovin hyvä asia juutalaisten tulevaisuutta ajatellen.
Markus, Ipomuki on verrattain nuori jumala vaikka onkin ollut aina olemassa.
Ajatuksena olisi ruveta jenkkityyliin pitämään sunnuntaisin tv-messuja joissa "kymmenykset kolahtaisivat oikeaa kirstuun", joten jos tässävaiheessa haluat osallistua laajemmin asiaan, niin tarjolla voisi olla profeetan paikka.
Ipomuki on muita jumalia joustavampia, enemmän verrattavissa fantasia pitzaan, eli siitä tehdään maksui mukainen.
Oikeastaan tärkein sääntö on lahjoittaa rahaa/omaisuutta/valtakirjoja oikeaan osoitteeseen.
Mikäli noita ei ole, vaihdannan välineenä käy myös neitsyet, mielellään isotissiset ja vaaleahiuksiset.
Herättikö Ipomuk Sinussa sen Totuuden?
suunnitteilla uusia juutalaisvainoja?
Omituinen uskonto tuo kristinusko kaiken kaikkiaan: ensin siinä uskotaan että jumalinkarnaation pitää kuolla etteivät kaikki joutuisi kadotukseen ja sitten syytetään kollektiivisesti kansaa joka tuotti kristityille heidän jumalansa hänen kuolemastaan jonka kuitenkin piti tapahtua.
on todistettu? Kielto pitää Jahven rinnalla muita jumalia tarkoittaa että niitä ei saanut israelilaisessa kultissa palvoa, vaikka niitä uskottiin olevan olemassa.
kun en ole enää kristitty, enkä saa osallistua niiden juonitteluihin, mutta uskosta päätellen on melko selvää minne kaikki, jotka tietoisesti viittaavat kintaalla Jahven armolle, joutuvat.
...me buddhalaiset olemmekin oikeassa, jokainen uskova ja ateistikin jälleensyntyy kerta toisensa jälkeen, kunnes alkaa kulkea Buddhan Jaloa Kahdeksanosaista Polkua ja lopulta valaistuu.
Jokainen elämänkatsomus on valistunut arvaus.
"Jokainen elämänkatsomus on valistunut arvaus."
Aika usein se on enemmänkin valistumaton arvaus.
http://www.infidels.org/news/atheism/arguments.html#pascal
Pascal oli saanut kovan uskonnollisen kasvatuksen eikä päässyt siitä eroon. Se että hän oli matematiikan nero ei tarkoita että hänen mielipiteensä jossain muussa asiassa kuten esim.uskonnossa olisi millään tavalla kenenkään muun mielipidettä pätevämpi.
Turhan usein uskoa perustellaan mm. auktoriteeteilla.
Ja onko oikeasti jonkun mielestä rationaalista uskoa sokeasti sellaiseen mistä ei ole mitään näyttöä vain sen takia että päätyy helvetin liekkeihin jos näin ei tee?
>>Mutta jos me uskovaiset olemme oikeassa, silloin ateisteille käy huonosti, kun kuolevat.
Lainatakseni :
''Todisteen puuttumineen ei merkitse todistetta sen olemattomuudesta''
Eikä siitä mitä ei tiedetä voida vetää mitään johtopäätöksiä asian suhteen.
Eli siis joka väittää että jumala on olemassa koska jumalan olemassaolemattomuutta ei voida todistaa, tekee loogisen virheen!
Nirvana ei tarkoita tuonpuoleista paikkaa, esim.paikkaa jonne kuolleet menevät. Nirvana tarkoittaa maailmaa siten kuten valaistunut eli ehdollistetusta vapautunut sen kokee.
Ennen valaistumistaan maailma nähdään ehdollistettuna, tätä näkökulmaa kutsutaan samsaraksi.
Loogisesti ajatellen kannattaa uskoa sellaiseen jumalaan, josta seuraa kaikkein kamalin kohtalo niille jotka eivät siihen usko. Näin tulee vältettyä se kaikkein pahin vaihtoehto. Sellaisen voisi keksiä vaikka itse. Millainen se olisi? Ehdotuksia?
Puhutko nyt ateistien tarpeista?
No ehkä ateistin jumala olisi sellainen jota ei voisi vastustaa. Hän olisi olisi niin vastustamaton älyllisesti,tunteellisesti,tieteellisesti,materialistisesti ja kaikin puolin, että edes ateisti ei voisi sanoa ei tälle jumalalle. Hänen palvonta ei tietenkään saisi perustua, pelkoon,pakottamiseen,itsensämääräämisoikeuden puuttumiseen tai omien valintojen puuttumiseen, siis mentäisiin ihmisen ehdoilla >palvon sinua jos olet tälläinen jumalaminä itse kyllä pärjään, en tartte apua" ajatuksen konkreettisiin apuihin(keinoihin toteuttaa lähes psykopaattista tapaa elää).