paljon kysyttävää dysfasiasta

Dysfaattisuuden asteesta
riippuu missä lapsen on paras olla. Joskus on paikallaan erityisryhmä koska jos käytetään tukiviittomia tms -on hyvä jos ryhmässä on enemmän aikuisia kuin normirynmissä. Jotkut pärjää normikoulussa mukautetun opetuksen turvin erityisopetusta ja joillkin henkilö.tai ryhmäavustaja. Ammatti riippuu sitten miten paljon se vaikeuttaa ammatissa pärjäämistä. Jotkut tekevät avustavia töitä,toiset käy lukion ja valmistuvat akateemisiin ammatteihin ..yleensä löytyy se vahva alue mielenkiinto jokaiselta.Riittävä kuntotus ja tukitoimet-lapset kehittyvät kuten tavalliset lapsetkin.

Kiitos vastauksestasi "kanssakulkija z", on lohduttavaa kuulla että lapset voivat pärjätä siinä missä muutkin riittävän tuen avulla. Ymmärrän, että tarkempia ennusteita ei voi tehdä koska dysfasiaakin on niin molenlaista ja lapset ovat yksllöitä.
Tärkeintä on että hän löytää paikkansa elämässä ja selllaisen ammatin jossa viihtyy.

Kuulisin mieluusti kokemuksia muiltakin, joilla on ollut itsellään tai läheisillä ongelmia puhumaan oppimisessa. Miten on ollut lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen kanssa ja miten ovat selvinneet koulusta ja muutenkin elämässä.

Minulla on todettu lievä dysfasia, joka ilmenee ainakin minusta puheen kautta ja joissain tietyissä sanallisissa matematiikan tehtävissä. Puheterapiassa tullu pienenä käytyä ja vieläkää ei ole R:n sanominen mallikasta eikä nyt ole elämää kaatanut.
Noissa sanallisissa matematiikan tehtävissä on jokin asia mikä ei heti aukea vaan joudun lukemaan kymmeniä kertoja lävitse että tehtävä aukeaa kunnolla mutta muuten muut matematiikan tehtävät sujuvat ja todistuksessakin oli hyvä numero.
Lukemisessa ja kirjoittamisessa ei ole mitään ongelmia. Luen helposti yhden illan aikana 500-sivuisesta kirjasta ainakin 200 sivua tai enemmän. Kirjoittelukin sujuu moitteettomasti ja kaunokirjoituksessa olin hyvä mutta päässyt rapistumaan.

Hei "lievää"

Tosi kiva kuulla että sinulla on mennyt noinkin hyvin, koulunkäynti ja lukeminenkin
sujuu todella hienosti.

Tosin ilmeisesti sinulla vaiva ei ehkä alkunperinkään ole ollut kovin vaikea. Kertomasi antaa kuitenkin toivoa niille vanhemmille ja läheisille jotka tällä hetkellä miettivät ja surevat lapsen tulevaa kohtaloa.

Lapsella luokiteltiin nk vaikea dysfasia (onneksi luki vasta koulukypyystestin yhteenvedossa). Integroituun ryhmään 3-vuotiaana, tukiviittomien kautta puhetta alkoi tulla 4-vuotiaana. Tiivis terapia kotona rutkasti työtä! , lapsella ei lukihäiriötä ja matematiikka vahvuus.
Tavalliseen luokkaan, peruskoulu läpi yhdeksän keskiarvolla, nyt Amk:ssa. Armeija käyty. Kielet vaatineet työtä. Vaikeudet olleet enemmän sosiaalisia arkuuden vuoksi.
Meillä kuten monella muulla urheiluharrasteet tärkeä osa kuntoutumista ja itsetunnon vahvistamista.
Oma kokemukseni on se, että jos perhe tukee ja kantaa vastuuta lapsen kouluvuosista, näille lapsille on löytynyt oma paikka.
Kaksikielisyys antaa lisävahvuutta, josta ei kannata luopua. Tunnen useita nk vaikeita dysfaatikkoja, joille monikielisyys antaa paljon ylpeyden aihetta ja vahvuuksia, joita muilla ei ole.
Helppoa nämä vuodet eivät ole olleet, mutta kaikesta on opittu ja selvitty!

Ja pyh tälle "rohkeutta"

Lapsella ei todellakaan ole ollut vaikea-asteista dysfasiaa. Ensinnäkään ei dysfasia mihinkään parane ja vaikeasti dysfaattiset eivät koskaan pysty normaaliin koulunkäyntiin eivätkä edes normaaliin arkipäivän kommunikointiin. Toivoisin, että tällaiset peen jauhajat pysyisivät poissa, kun asiallisia kysymyksiä käsitellään.

Tässä määritelmä dysfasialiiton sivuilta.

VAIKEA- ASTEINEN DYSFASIA

Tähän dysfasiaan saattaa sisältyä erilaisia kehityshäiriötä, kuten autistiset piirteet ja monivammaisuus, Sitä esiintyy myös vaikea- asteisena kielen ja kommunikaation häiriönä. Puheen- ja kielenkehitys on lapsella viivästynyttä ja voimakkaasti häiriintynyttä, jolloin ongelmat vaikeuttavat lapsen selviytymistä arkipäivän kommunikointitilanteissa. Puhetuotos voi puuttua kokonaan tai se on vaikeasti tulkittavaa. Puheen ymmärtämisessä on vaikeuksia tai lapsi ei ymmärrä puhetta ollenkaan. Nämä lapset tarvitsevat tiivistä kuntoutusta. Puheen tuottoa korvataan eri kommunikaatiokeinoin (viittomat, Bliss-kieli, pictogrammit ).

Todella ikävää lukea taas kerran näitä masentavia juttuja kaikkitietävien taholta ("tietoa"). Jos kerran tiedät dysfasiasta, tiedät varmaan myös että todellisuus on kirjateksiä monivivahteisempaa.

Eli kiitos sinulle "rohkeutta" viestistäsi. Vaikeana dignosoitua dysfasialasta voidaan todellakin kuntouttaa ja saada rohkaisevia tuloksia kuten edellinen kirjoittaja kertoi. Totta on että kokonaan dysfasiasta ei voi parantaa, mutta kovan työn ja kuntoutuksen tuloksena lapsi voi elää aivan normaalia elämää, mikä lohduttaa monia tämän asian kanssa kamppailevia läheisiä.

tuota kaksikielisyys vaan hidastaa entisestään kielen osaamista, minulla on suppea sanavarasto ollut aina, ikätasoisesti alhainen.
eihän minua taas kotipuolelta olla tuettu, koska ei olla osattu.
dysfasia itsellään ei liity kirjoitustaitoon mutta kyllähän se minulla itseni-ilmaisu on vaikeaa, jolloi tekstin tuottaminen näkyy kirjoittamisessakin,
itse suosittelen yhden kielen kerralla harjoittelua ettei kielet mene sekaisin ja iltasatuja vieläkin jolloin puheentuotto saa paljon tukea. Miina ja Manu -sadut ovat hyviä mutta kannattaa muistaa alkujaan olla itse läsnä lukemisessa, jolloin lapsen tietämys kysyessä karttuu.

en ole ammatti auttaja mutta itse olen lapseni kanssa käynyt läpi koska uskon hänenkin perineen minulta dysfasian , hänellä on myös viivästynyt puhe ja olen huomannut sanojen suppeuden siitä että ajoissa on sanoja tullut ja lauseita(joita oli vain yksi pitkää) että puhe kehittynyt mutta vähäinen sanavarasto ,joka johtuu siitä että lyhyt muisti on huonompi, jolloin sitä pitää jankata niin paljon (lauseissa jotka tiedostaa ja ymmärtää), esim leikin kera "kapteeni käskee". puheen ymmärtäminen menee tottakai suhteessa osaamisen kanssa.

en tiedä onko teilläkin keskittyminen niin vahvaa jolloin leikkien kesken joutuu mennä koskettamaan koska hän ei aina kuule, mitä sanotaan.
jolloin helposti hän sanoo, etten tiennyt? jos keskittyminen on häiriintynyt viereisen kanssa leikkimiseen tai ajatuksi(miettimässä).


jos menee suurempaan luokkaan. keskittymisen vuoksi kannattaa sijoittaa eteen ettei ajatukset karkaa muihin oppilaisiin.
henkilö ohtainen avustajan on helpompi avittaa lasta keskittymään tehtäviin mutta kyllähän on tärkeätä että äiti kotoakin suullisesti, kuvilla tai miimikko ottei(jos viitomakieli opetettu, parempihan se on) tukee koulun sääntöjä pukemistilanteita ja ystävänsuhteita selvittämällä lapsen kanssa syyttämättä.mutta on muistetava että oma poikakin voi olla lapsi (joka menee muiden mukana tihuli töihin)