"Kuulen tuttujeni ja kavereideni kautta varsin hyvin asioista ja mielipiteistä, mitä te jotkut ihmiset minusta jaatte eteenpäin. Tavallaan se on täysin normaalia ottaen huomioon sen faktan, kuinka kauan minusta on mediassa kirjoitettu ja tekemisistäni uutisoitu, mutta rajansa kaikella. Minulla se ärsyyntymisen raja kulkee siinä, kun toiset luulevat tuntevan sinut paremmin kuin sinä itse.
Kirjoitin täällä blogissani jo aiemmin siitä, kuinka pinnallisesti useat uuteen suhteeseeni suhtautuvat, mutta jälleen kertaalleen ihmiset kuulemma ovat tulleet siihen tulokseen, että uuden suhteeni taustalla on pakko olla joku ns. isäkompleksi..? Okei olen kasvanut äitini ja isoäitini kanssa, mutta pienestä pitäen olen tuntenut myös isäni, sekä sukuni hänen puoleltaan, samoin kuin äitini mies eli isäpuoleni on kuulunut elämääni siitä lähtien, kun olin 13-vuotias. Kiitos kovasti, mutta en tarvitse kolmatta isää elämääni. Mikäli kokisin miesystäväni olevan jonkinlainen isähahmo minulle, en todellakaan haluaisi olla normaalissa intiimissä seurustelusuhteessa hänen kanssaan... Kyllä jotkut ihmiset ajattelevat varsin sairaalla tavalla - onneksi en kuulu heidän joukkoonsa.
Isähahmon lisäksi en tarvitse mitään elättäjää elämääni; kaikki ostokseni ja shoppailuni kustannan ihan itse kuukausittaisella palkallani - ihan vielä alleviivattuna, että en ole millään huvittelu- tai lomamatkalla täällä Rhodoksella, vaan töissä kuutena päivänä viikossa. Ja koska asunto, ruoat ja juomat kuuluvat sopimukseeni, niin palkasta jää vielä mukavasti säästöönkin :)
Yrittäkää pikku hiljaa ymmärtää sellainen tärkeä asia, että rakastumiseen tai rakkauteen ei tarvitse etsiä tai löytää mitään erikoisia syitä - niiden taustalle riittävät toisen ihmisen luonne, sopivanlainen huumorintaju ja yhteinen kemia. Jotkut asiat vaan voivat olla ihanan yksinkertaisesti selitettävissä, eikä niitä tarvitse tehdä monimutkaisiksi. :)"
http://jasminmantyla.blogspot.fi/2012_07_01_archive.html
Kirjoitin täällä blogissani jo aiemmin siitä, kuinka pinnallisesti useat uuteen suhteeseeni suhtautuvat, mutta jälleen kertaalleen ihmiset kuulemma ovat tulleet siihen tulokseen, että uuden suhteeni taustalla on pakko olla joku ns. isäkompleksi..? Okei olen kasvanut äitini ja isoäitini kanssa, mutta pienestä pitäen olen tuntenut myös isäni, sekä sukuni hänen puoleltaan, samoin kuin äitini mies eli isäpuoleni on kuulunut elämääni siitä lähtien, kun olin 13-vuotias. Kiitos kovasti, mutta en tarvitse kolmatta isää elämääni. Mikäli kokisin miesystäväni olevan jonkinlainen isähahmo minulle, en todellakaan haluaisi olla normaalissa intiimissä seurustelusuhteessa hänen kanssaan... Kyllä jotkut ihmiset ajattelevat varsin sairaalla tavalla - onneksi en kuulu heidän joukkoonsa.
Isähahmon lisäksi en tarvitse mitään elättäjää elämääni; kaikki ostokseni ja shoppailuni kustannan ihan itse kuukausittaisella palkallani - ihan vielä alleviivattuna, että en ole millään huvittelu- tai lomamatkalla täällä Rhodoksella, vaan töissä kuutena päivänä viikossa. Ja koska asunto, ruoat ja juomat kuuluvat sopimukseeni, niin palkasta jää vielä mukavasti säästöönkin :)
Yrittäkää pikku hiljaa ymmärtää sellainen tärkeä asia, että rakastumiseen tai rakkauteen ei tarvitse etsiä tai löytää mitään erikoisia syitä - niiden taustalle riittävät toisen ihmisen luonne, sopivanlainen huumorintaju ja yhteinen kemia. Jotkut asiat vaan voivat olla ihanan yksinkertaisesti selitettävissä, eikä niitä tarvitse tehdä monimutkaisiksi. :)"
http://jasminmantyla.blogspot.fi/2012_07_01_archive.html
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mutta täytyy siihen joku syy olla että Jassun kemiat kohtaa aina ja vain isän ikäisten miesten kanssa. Normaalisti kemiat kohtaa samaa ikäluokkaa olevien kesken. Hmmmm, hämärää...
Ei kai se Oskari niin vanha ollut? Eikä eka aviomies (mutta sillä oli sitten toinen "rasite".
Seuraava lainaus Jassun blogista:
"Tiedän kyllä, miten jotkut pikkusieluiset ihmiset suhtautuvat suhteeseemme ikäeromme takia, mutta mitä sitten?? Olen aikuinen nainen ja tunnistan kyllä sen, milloin voin hyvin ja kenen kanssa - Dennis on ihana, hyvä ja lojaali mies, joka on todellakin herrasmies :) Ihmiset voivat päivitellä toisten asioita loputtomiin, vaikka sen sijaan he voisivat keskittyä omaan elämäänsä. Olen sitä mieltä, että kun ihminen on onnellinen, hänen ei tarvitse loukata toisia, tai etsiä vikoja toisista. "
Jassu, miksi sitten jaksat saarnata pettämisistä blogissasi? Jos olet onnellinen, niin miksi jaksat itse nähdä vaivaa toisten asioista ja kirjoitella toisia arvostelevia tekstejä ja uudelleen linkittää niitä ympäri somea?
Juurikin niin! Huippurakastunut, onnellinen morsiankin vielä! Mikä ihme siinä pettämisessä sitä nyt noin kovasti kalvaa? Tuliko kuitenkin petettyä varatun miehen kanssa miehen vihittyä vaimoa? Eikö ne eropaperit ja -päätökset olleetkaan niin selvät? Meillähän on vaan Jäzzin oma sana koska eroa on haettu. Ja se sana ei nyt läheskään aina ole yhtä kuin totuus.
Tämähän nyt ei ole ensimmäinen kerta kun pettäjät toivotetaan ties minne.