Huutaminen kokouksissa

Ei se huutaminen ja mesominen tee julistuksesta yhtään sen parempaa ja tehokkaampaa. Minulle tuollainen käytös vain lyö vain vastarinnan ja inhon päälle kyseistä julistajaa vastaan. Ja olen kuullut myös muiden sanovan samaa. Kierrän kaukaa tällaiset julistajat.

Ja toisinaan ei haittaa ollenkaan. Esim Wilkersonin varoitussaarnat on mannaa sielulle - nyt tosin kuultavissa enää vain nauhoitteiden kautta.

Ehkä kaikki saarnamiehet eivät ole vielä käsittäneet, että mikrofoni on keksitty ;)

Ilmeisesti tarkoitat yleisöstä tulevaa ääntelyä? Se minuakin on häirinnyt. Kielillä sopottaminen on itsensä rakentamista, eikä sillä pidä itseään korottaa.
Kokoukset ja yleensä seurakunnan kokoukset on oltava järjestyksessä. Jos joku puhuu kielillä, pitää olla selittäjäkin. Muuten äänetöntä rukousta vaan.
Eikä äänessä saa olla, kuin yksi kerrallaan.

Sielullista meininkiä. Oma hengellinen kotini on ev.lut.srk.ssa. Siellä on myös pienpiirejä. Rohkeasti vain etsimään ja löytämään.
Meitä on kaikenlaisia ja hyvä on olla jokaiselle sopiva hengen koti. Lopulta on olemassa vain yksi yhteinen seurakunta; Jeesuksen seuraajien. Kerran ihmisten asettamat rajat poistetaan ja tuo tulee todeksi.

Eräs huutaja-evankelista-kaataja rukoili puolestani kerran ja huusi niin lujaa että kaaduin jo pelästyksestä...

Se kielilläpuhuminen on muuten niin lapsellista potaskaa kun olla vaan voi. Eräässäkin seurakunnassa arvostettiin naista jolla oli olevinansa jotkin profetian lahjat ja hän oli puhuvinansa kielillä. Vuodesta toiseen kokouksesta toiseen kiekuu ja hokee kolmea samaa sanaa,jotain mongerrusta vaan. Ja on niin kielilläpuhumisen lahjaa että...ettäs kehtaat aikune immeine...

Samaa olen itsekin ihmetellyt, huudetaan kovaa ja toistetaan samoja sanoja, huutamalla. Ovat katsoneet liikaa Amerikan julistajia.

Kaikkialla ei ole tulkkeja kuuroille, siksi on hyvä, että ääntä käytetään riittävästi.
Heikkokuuloiset pääsevät mukaan.

Tässä ajassa, kun on nämä jytävehkeet autoissa ja kotona, sekä luukutetaan korvalappuvideoita, pääsee nuoriporukka tinnityskuoroon, kuuntelemaan tinnitystä ja ajan saatossa sitten heikkenevän kuulon tähden eivät oikein kuule.
On sitten korotettava ääntä, että kaikki pääsevät mukaan.

Jos tuntuu, että kuulo on hyvä, niin ota sellaiset jytävehkeet kotiisi ja korjaa tuo hyvä kuulosi, niin seljälkeen on kovaääninen kokous hyvä.

Harri Kiviniemi on hieno saarnamies.

Huutelu ja tunteissa pyöriskely kyllä liitty helluntalaisuuteen. Ikäänkuin se ilmentäisi vahvempaa uskoa tms.Täällä kirjoittava Usko Toivonen on oikein erikoistunut tämän aiheen ylläpit'miseen ja kysöisee silloin tällöin , Milloin huusit avuksesti Herraamme.

Niin, asia on vähän samankaltainen kuin nauru,- luuleminen sen ilmentävän iloisuutta. Monasti naurureaktiolla ei ole mitään tekemistä iloisuuden kanssa. Iloisuus on mielentila ja taas nauru on tunteesta kumpuava reaktio.

"Naurureaktiolla ei ole mitään tekemistä iloisuuden kanssa."

Kyllä sää oot...monta kertaa oon hymähdellyt sun typeryydelle.

"Iloisuus on mielentila ja taas nauru tunteesta kumpuava reaktio."

Pitääkö jokainen asia miettiä ja pohtia noin syvällisesti ja joka kerta pieleen menevästi.

Sulla kun ei oo oikein meriittiä kun et ole mikään psykologi.

Yleisön sekava huutaminen ja kuorossa ”kielillä puhuminen” jumalanpalveluksessa on Raamatun vastaista, ilman selittäjää kielillä puhuminen ei ole sallittua yleisessä hengellisesä kokouksessa. 1. Kor. 14:27 ”Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön; mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle.” Asia on niin selvästi sanottu, että jokainen voi sen ymmärtää.

Vapaissa suunnissa kielillä joukossa huutamiseen lienee kaksi syytä. Ensimmäinen on väärä ajatus siitä, että Pyhän Hengen täyteys ilmenee aina kielillä puhumisena ja että näin ilmenevä täyteys kuuluu kaikille uskoville. Kukaanhan ei halua olla ”vajaa” ja jäädä tässä suhteessa Jumalan siunauksen ulkopuolelle sekä elää ilman Pyhän Hengen täyteyttä. On pakko kysyä, kuinka usein tällainen pakottaminen vie sielulliseen kielillä puhumiseen, mikä ei ole Pyhästä Hengestä. Monet julistajat ovat arvioineet, että valtaosa kielillä puhumisesta olisi sielullista.

Toinen syy saattaa olla tunne-elämän sekoittaminen uskon elämään siten, että kokouksissa nostatetaan tunnetta, ”henkeä”, kovaäänisesti yhdessä huutamalla, joka tapahtuu usein silmät kiinni, kädet kohotettuina ja edestakaisin huojuen. Tarkoitus on varmasti vilpitön, sillä kaikkihan me haluamme elää Pyhässä Hengessä. Myös puhujat sortuvat samaan. Puhe alkaa rauhallisesti, mutta loppua kohti puhe kiihtyy ja lopussa sekä puhuja, että yleisö ovat kovaäänisesti tunnelmassa mukana. Jumala ei tarvitse meidän huutoamme, vaan sydäntemme oikean asenteen, jos syntinen tulee armahtajansa luokse. Monissa kulteissa riehakkaalla menolla koetetaan vaikuttaa epäjumalaan.

1. Kun. 18:27 ”Puolipäivän aikana Elia pilkkasi heitä ja sanoi: "Huutakaa kovemmin; hän on tosin jumala, mutta hänellä voi olla jotakin toimittamista, tahi hän on poistunut johonkin, tahi on matkalla; kenties hän nukkuu, mutta kyllä hän herää".

Luterilaisessa jumalanpalveluksessa ei todellakaan huudeta. Äänenkäyttö ei ratkaise, vaan sydämen asenne. Kuinka harvoin kuulemme luterilaisessa jumalanpalveluksessa oikeaa lain ja armon saarnaa ja kuinka usein se korvautuu hengettömällä sosiaalisella, rakkauden ja suvaitsevaisuuden puheella? Papeilla on käytössä saarnakirjat joiden pohjalta he helposti tuovat esille, että Jumala rakastaa meitä ja antaa Jeesuksessa syntimme anteeksi. Kaikki on helppoa ja mukavaa – ahdas portti ja kaita tie puuttuvat lähes aina. Jeesus ei kuitenkaan sanonut, että te olette maailman sokeri, vaan että te olette maailman suola.

Äänenkäyttö ei ollenkaan ole ratkaisevaa vaan Raamatun totuudelliseen Sanaan liittyvä ja siitä nouseva jumalallinen arvovalta. Vapaissa suunnissa julistaja on usein tunteissaan puheessaan mukana, eikä koko persoonan mukanaolo ole lainkaan pahaksi – hän voi välillä korottaa ääntään, mutta samoin välillä murtua kyyneliin asti. Tietoisesta yrityksestä vaikuttaa kuulijoihin äänenkäytöllä on sanouduttava irti – mitään metodia saavuttaa kuulijat ei ole, Sanan totuus ratkaisee.

Luterilaisten pappien tasapaksu saarnanuotti ei myöskään ole mikään hyve, vaan usein yhdessä opittu puhetapa. Saarnakirjojensa avulla pappi voi puhua oikeinkin Jumalasta, mutta mikä mättää – saarnan kriisi on siinä, että pappi puhuu Jumalasta, mutta Jumala ei puhu hänen kauttaan. Hyvin harvoin saan luterilaisessa jumalanpalveluksessa kokemuksen, että pappi todistaa omasta uskostaan, on ilosanomasta aidosti innostunut ja haluaa koko sydämestään kirkastaa kuulijoille Kristusta.

Ketjussa mainittu Harri Kiviniemi on kertonut ihastuneensa amerikkalaisten mustien julistajien äänekkääseen ja vuolaaseen tapaan julistaa ja hän toimii tämän omaksumansa tyylin mukaisesti. Tämä tyyli ei tee hänestä eikä kenestäkään parempaa ja huonompaa saarnamiestä - saarnan sisältö ratkaisee aina. Valitettavan usein harhaopettajat Benny Hinnistä lähtien, ovat huutavia ja eloisia julistajia, joiden äänekäs vakuuttele voimasta ja voitelusta sokeuttaa kuulijat eikä julistuksen sisåltöä arvioida Jumalan Sanan perusteella. Joku huomautti David Wilkersonin voimakkaan äänenkäytön - hyvin usein hän itki varoittaessaan kuulijoita luopumuksen ajoista ja synnin vallasta. Hän oli samalla myös erittäin armokeskeinen. Jälleen kerran - saarnan sisältö, Sanan voima, ratkaisee.

Mistä on kysymys?

En ole tavannut mitään huutamisia omassa seurakunnassani, urheilukisoissa kylläkin.

Tämä palsta on erittäin kummallinen ja outo, sairaanoloinen.

Helluntailaisuus on ollut perinteisesti kovaääninen uskonliike. Erityisesti Niilo Ylivainion innoittamana monet helluntaisaarnaajat alkoivat huutaa yhä enemmän puhuessaan. Myös yhteiset rukoukset kielilläpuhumisineen olivat aikaisemmin kovaäänistä kuorossa huutamista ja yhtä epäjärjestystä yleisissä kokouksissa.

Viime vuosina olen havainnut Helluntaiherätyksen seurakuntien jumalanpalveluksissa huutamisen vähentyneen huomattavasti takavuosista. Rukouksen aikana voi kuulla kielilläpuhumista yhteen ääneen, mutta se on lähinnä "mumisemista ja supattamista". Toki joukossa on niitä, joiden pitää välttämättä osoittaa uskovaisuutensa huutamalla aamenta ja hallelujaa kesken saarnan ja rukouksen. Se häiritsee ainakin minua.

Ylistystanssiaiset ovat erikseen. Eksyin kerran mukaan tällaiseen tilaisuuteen ja se riitti. Tulimummot, etupäässä Vehosmaan rouva, piti puheen lähes huutamalla. Välillä hän huusi kielilläkin, jota kukaan ei tulkannut. Tanssitytöt olivat lippujen kanssa, väliin tuli pitkäveteistä kovaäänistä nuorisomusiikkia. Tässä tilaisuudessa myös seurakuntalaiset olivat äänekkäitä rukoillessaan. Lähdin tilaisuudesta kesken pois. Tämä tapahtui helluntaikirkkoseurakunnassa pari vuotta sitten. Annoin suullisen palautteen seurakunnan pastorille ja vanhimmistolle. Tulimummoille laitoin sähköpostiviestin, johon he eivät vaivautuneet vastaamaan.

Pitäiskö vaihtaa nimeä, Tulimummoista mölymummoihin?

Tavalliselle uskovalle:
Ole kiitollinen siitä, jos olet vieraillut tervehenkisissä ja Sanaan pohjautuvissa seurakunnissa, joita ei tehosteta huutamisella eikä muillakaan maallisilla tehosteilla. Älä kuitenkaan halvenna niiden monien kirjoituksia, jotka ovat kokeneet toisenlaista menoa. Yhtä rehelisesti kuin sinäkin he näyttävät todistuksen täällä antaneen.

Kuten edellisellä kerralla kirjoitin: sielullisuus voi ilmetä toisaalla tunnelmaa nostattavana äänekkäänä metelinä, ja toisaalta myös tasaisen monotoonisessa sosiaalisessa saarnassa. Kokouksen muoto ei siis ratkaise, vaan Kristus-keskeisyys ja saarnan lain ja armon Sanan mukainen sisältö.

Viime vuosisadan saarnaajaksi kutsuttu Martyn Lloyd-Jones sanoi osuvasti: "Julistajan on oltava tietoinen siitä, ettei hän saa yrittää vaikuttaa kuulijoihin. Hänen on luotettava yksin siihen, että itse totuudellisessa Raamatun Sanassa on kaikki tarvittava auktoriteetti ja voima".

Jumalan siunausta teidän elämäänne!

mummot voisivat jo lakata laukkaamasta pitkin maata.

sielullisten ja ikääntyvien naisten loppukiriä suurin osa. missä heidän miehensä ovat, eivätkö saa heitä ojennukseen ja pysymään kotonaan vai mistä on kyse!

Ei Apostolit laittaneet akkojaan kiertueelle he menivät itse jos JUmala lähetti, ja jos EI lähettänyt, pysyivät kotonaan.

Kyllä siis nämä tulimummot kaikki narsistiset miessaarnaajat voittavat. Tai ainakin ovat yhtä hyviä/huonoja.

http://www.youtube.com/watch?v=Y-NNbml3kxo