Törmäsin sellaiseen väittämään, kun keskustelin muutaman Jeesuksen Jumaluuden kieltäjän kanssa, että heissä kuitenkin asuu / elää Jeesus !
Siis he sanovat, että Jeesus on vain ihminen, mutta että Jeesus kuitenkin asuu heissä !
Suomeksi tuo tarkoittaa sitä, että heidän kehossaan on kaksi eri persoonaa eli ihmistä !
Siis ei niin kuin jakomieli taudissa, eli jolla on jakaantunut yksi persoona, vaan kaksi ihan erillistä ihmistä eli persoonaa !
Jäin miettimään sitä, että jos heitä puhuttelee ja heille juttelee, niin mistä tietää sen, kummalle puhuu ?
Vai pitääkö ensin sanoa, että ole sinä Kalle hiljaa, minä puhun nyt Jeesuksen kannssa ?
Ja kun raamattu siis sanoo, että uskova on Jumalan temppeli, koska Jumala asuu uskovassa, niin ovatko nämä Kristuksen Jumalana kieltävät, sitten "ihmisen temppeleitä", siis kun heidän mukaansa Jeesus on VAIN ihminen ja kuitenkin Jeesus asuu heidän kehossaan ?
Tämä on ihan uskomattomampia juttuja mitä on eteeni tullut, jään miettimään lisää näitä käytännön ratkaisuja, että kuinka näiden Jeesuksen Jumaluuden kieltäjien ja siten kaksi ihmistä samassa kehossa omaavien kanssa, oikeasti tulee toimia ?
Ja miten siis muilla on, minä itse olen Jumalan temppeli, kun Jeesus elää minussa, kuten Paavalikin itsestään todistaa:
Gal. 2:20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
Ja itse olen koetellut ELÄMÄSSÄNI ja KOETUKSISSA seuraavan Sanan kohdan ja sen kautta tiedän Kristuksen asuvan minussa !
2. Kor. 13:5 Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
Varsinkin ne jotka kieltävät sen että Jeesus On Jumala, haluaisin kuulla sen, että miten teidän kohdalla asia on ???
Siis he sanovat, että Jeesus on vain ihminen, mutta että Jeesus kuitenkin asuu heissä !
Suomeksi tuo tarkoittaa sitä, että heidän kehossaan on kaksi eri persoonaa eli ihmistä !
Siis ei niin kuin jakomieli taudissa, eli jolla on jakaantunut yksi persoona, vaan kaksi ihan erillistä ihmistä eli persoonaa !
Jäin miettimään sitä, että jos heitä puhuttelee ja heille juttelee, niin mistä tietää sen, kummalle puhuu ?
Vai pitääkö ensin sanoa, että ole sinä Kalle hiljaa, minä puhun nyt Jeesuksen kannssa ?
Ja kun raamattu siis sanoo, että uskova on Jumalan temppeli, koska Jumala asuu uskovassa, niin ovatko nämä Kristuksen Jumalana kieltävät, sitten "ihmisen temppeleitä", siis kun heidän mukaansa Jeesus on VAIN ihminen ja kuitenkin Jeesus asuu heidän kehossaan ?
Tämä on ihan uskomattomampia juttuja mitä on eteeni tullut, jään miettimään lisää näitä käytännön ratkaisuja, että kuinka näiden Jeesuksen Jumaluuden kieltäjien ja siten kaksi ihmistä samassa kehossa omaavien kanssa, oikeasti tulee toimia ?
Ja miten siis muilla on, minä itse olen Jumalan temppeli, kun Jeesus elää minussa, kuten Paavalikin itsestään todistaa:
Gal. 2:20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
Ja itse olen koetellut ELÄMÄSSÄNI ja KOETUKSISSA seuraavan Sanan kohdan ja sen kautta tiedän Kristuksen asuvan minussa !
2. Kor. 13:5 Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
Varsinkin ne jotka kieltävät sen että Jeesus On Jumala, haluaisin kuulla sen, että miten teidän kohdalla asia on ???
Vastaukset 51
Vanhimmat
Johan hölömöjä puhut, ei se ole jumalan kieltämistä en kiellä joulupukkiakaan kun kumpaakaan ei ole olemassa
Tunnettuja roomalaiskatolisia näyttelijöitä ovat mm. Bruce Willis ja Mel Gibson, jotka minusta näyttäisivät rooleissaan olevan enimmäkseen ns. hyvän puolella, vaikka heidän keinonsa eivät olekaan helluntailaiselle siviilipalvelumiehelle sopivia ; ) Minunkin vanha-aatamini on kyllä aika ikävä tyyppi, jos iltarukoukset jää väliin, eikä aamullakaan muista lähteä polviltaan, niin heti sen huomaa.
Viime sunnuntai-illalla, myöhään, alkoi 24 Lontoo, joka kuuluu samaan kategoriaan, mutta Kiefer Sutherlandin uskonnollisesta taustasta en tiedä mitään, tietääkö joku palstalla tästä aiheesta?
http://www.youtube.com/watch?v=ZQT0PpZtuso
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mad_Max_2_–_asfalttisoturi
http://trailers.apple.com/trailers/fox/agooddaytodiehard/
Jeesuksen jumaluuden kieltäminen on tuttua Jehovan todistajilta. Kristinuskoon sellainen ei millään tavalla kuulu, eikä näin ollen myöskään helluntailaisten yhdessä sopimaan oppiin. Käsitteellä ”Kristus minussa” Raamattu tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Jeesuksen seuraajille on annettu Pyhä Henki heidän sisimpäänsä. Tämä Henki on sekä Jumalan, että Kristuksen Henki. Room. 8:9 ”Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.”
Myös aidoilla Jeesuksen seuraajilla monet käsitteet voivat olla sekaisin ja kaikkihan me olemme vajaita ja meidän tulee kasvaa 2.Piet. kehotuksen mukaan ”armossa ja Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa”. On hyvä tutkia Sanasta, mitä tarkoittaa se, että Pyhä Henki asuu todellisesti meissä. Antamasi Gal 2:20 vie helposti väärään ylpeyteen ja ylihengellisyyteen sekä valitettavan usein kiivaisiin väittelyihin.
Paavali toteaa ensin, että hän elää ja sitten torjuu sen sanoen, ettei hän eläkään ”en enää minä”. Paavali ei enää persoonana siis eläisikään, vaan Kristus elää hänessä. Sen jälkeen Paavali tuntuu antavan periksi todeten, että hän elää kuitenkin vielä lihassa ja lopuksi huomauttaa elävänsä uskossa Jeesukseen. Moni jalo uskovakin kieltää oman persoonallisen minänsä ja toistaa ”minä en elä, vaan Kristus minussa”. Paavalin ajatuskulku on kuitenkin erilainen: 1. Paavalilla on Pyhä Henki, joten Kristus asuu hänessä, 2. Pyhä Henki vaikuttaa Paavalissa niin, ettei hän enää elä sitä entistä syntistä elämää, jossa hän aikaisemmin rypi, 3. Hän on edelleen syntinen ja Jumalan armoa tarvitseva, hän elää edelleen lihassa, 4. Hän elää koko ajan uskossa Jeesukseen, joka rakastaa Paavalia ja on sovittanut Paavalin synnit.
Raamatun korostus ei ole erityisesti ”Kristus minussa”, vaan sen rinnalla on käsite ”minä Kristuksessa”. Saivartelija voisi todeta, miten se on, olenko minä Kristuksessa vai Kristus minussa – olenko minä Helsingissä vai Helsinki minussa? Molemmat hengelliset sanaparit ovat tosia yhtä aikaa. Turvallisen uskomme kannalta ”minä Kristuksessa” on vielä tärkeämpi asia, sillä lihallisina ihmisinä lankeamme monin tavoin ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Usein ”minä en elä, vaan Kristus minussa” –toistajat kieltävät heissä edelleen olevan syntisyyden. Kehotat tutkimaan itseäsi – sen tuloksena voit suistua epätoivoon, ellet pääse lepäämään armossa. Saat levon ja rauhan uskoessasi olevasi Kristuksessa sellaisena kuin olet, armahdettuna syntisenä. Room. 8:1 ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.”
Uskovalla on Pyhä Henki sisimmässä ja Pyhä Henki kirkastaa hänelle Kristusta syntien sovittajana. Tämän vuoksi hän saa levätä armossa ja elää Kristuksen omana ”Kristuksessa”.
Siunausta päivääsi!
>>>Hän on edelleen syntinen ja Jumalan armoa tarvitseva, hän elää edelleen lihassa,
Kyllä minä nämä asiat hyvin ymmärrän, joista sinä kirjoitat, tuo on ihan selvää ja uskonelämässä koettua, mutta jos joku siis väittää ensin, että Jeesus ei ole Jumala, ja sitten kuitenkin sanoo seuraavaksi, että Jeesus elää heissä, niin silloin he IHAN KÄYTÄNNÖSSÄ siis eli TOISIN SANOIN, sanovat, että heissä asuu kaksi ihmistä, eli kaksi eri ihmis persoonaa !
Jos mietit tätä ajatuksen kulkua ja väittämiä, niin kyllähän asia noin on !
Minulla siis on Pyhä Henki, ja kuten sanoit sen kautta Jeesus pääsee tekemään tekonsa minussa, siis kun vaellan Hengen mukaan eli Hengessä, niin silloin vaellan siis Jumalan valmistamissa valmiissa teoissa, eli siis Jumalan teoissa.
Ne Teot ovat siis Jumalan ennalta valmistamia eli tekemiä, ja minä vain Hengen johdossa sis olen kuljetettavana niissä!
Eli jotta ymmärtäisemme paremmin asian, niin sama asia toisen "kuvan" kautta: minä olen vain astia johon Jumala kaataa tarjolle jotakin, ei se ole astiasta ITSESTÄÄ se tarjottava, vaan Jumalasta ja siis Jumalan anti ja teko !
Jes. 64:6 Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme. Ja kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä niinkuin tuuli.
Raamattu puhuu myös siitä, että meidän omat tekomme / oma vanhuskaat tekomme ovat vain kuin likainen vaate, eivätkä kelpaa Jumalalle, eli siksi siis noissa valmiissa Jumalan edeltä valmistamissa, eli Jumalan töissä, uskovan tulisi siis valetaa, ja ne vain kelpaavat todella Jumalalle, ja noihin tekoihin uskova siis kykenee VAIN valetamalla Hengen mukaan eli Hengen johdossa !
Se mitä me itse teemme ja touhuamme omassa tahdossamme on sitä lihan mukaan vaeltamista, josta Paavali puhuu myös, ja se siis ei yleensä ole Jumalan tahdon mukaista, eikä siis Jumalan tekoja, vaan omiamma eli niitä likaisen vaatteen tasoisia touhuamisia !
Roomalaiskirje 7
4 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Se mitä kirjoitit tuosta tutkimisesta, niin uudestisyntynyt uskova kyllä tietää olevansa uskova, sillä hän SYDÄMESSÄÄN TIETÄÄ, olevansa Jumalan rakas lapsi ja siten kun siinä sanottiin, että tutkikaa oletteko USKOSSA, mutta se usko siis tulee ilmi ja näkyy TEOISSA ihan käytännössä !
Jaak. 2:14 Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?
Jaak. 2:17 Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
Siunausta sinunkin päivääsi !
Jaikali saivarteletko vain ?
Vai haastatko riitaa toiselle ?
Olen ketjun aloittaja en siis se jonka viestiä kommentoit !
Nähdäkseni "käsitteitä" ymmärtää asiat oikein, ja jos joku sana on mielestäsi väärä takerrutko Jaikali siihen, vai luetko koko viestin ?
Siis uskova on saanut syntinsä anteeksi, eli kaikki hänen syntinsä kuuluvat anteeksiannon piiriin !
Mutta sitten on jako kahteen:
1) eli menneet synnit on anteeksi annettu !
2) tulevat synnit kuuluvat anteeksiannon piiriin, sillä uskova varmasti yhä lankeaa syntiä tekemään, ja moni meistä toiseten mielestä jopa ELÄÄ synnissä, kun toistaa samoja syntejään yhä uudestaan, koska ei ole tullut vielä täysin vapautetuksi niistä siksi, koska Pyhän Hengen pyhitystyö on yhä keksen.
Nämä synnit ja niiden harjoittaminen tulee hyljätä ja katua AINA kun on langennut, eli ARMO uudessa liitossa ja sen toiminta on kiteytettynä seuraavassa Sanan kohdassa:
1. Joh. 1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Siinä on EHTO LAUSE, eli JOS me uskovina tunnustamme eli kadumme ja teemme parannusta yrittäen olla sortumatta parhaan kykymme mukaan siihen syntiin, niin silloin SÄILYMME ARMON ALLA eli piirissä, mutta JOS TAAS EMME kadu ja tunnusta ja tee paranusta aktiivisesti, niin ei Herra silloin vapauta ja anteeksianto jää saamatta !
TÄTÄ ON PYHITYSELÄMÄ, jossa uskovan tulee elää ja odottaa siis sitä Hengen pyhitystä, jotta sen kautta vapautuisi niistä helmasynneistään joita kullakin YHÄ on !
Siis nyt kirjoitin siis SIITÄ VÄLIAJASTA, jossa uskova joutuu kamppailemaan, kun Herra ei ole Pyhän Hengen pyhitystyön kautta VIELÄ meitä päässyt jollain osa alueella pyhittämään ja yhä lankeamme niihin synteihimme !
Ja kukaan uskova ei ole vapaa synnistä Sanan mukaan, eli se joka LUULEE niin pettää itsensä:
1. Joh. 1:8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
1. Joh. 1:10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
Ethän sinä Jaikali itse ole lähtenyt synnittömyys linjalle ?
Minä kysyn ja varmistan vain, sillä sinunkin kirjoituksesi voi halutessaan ymmärtää väärin ja harhaopetukseksi !
Joten älä Jaikali ala turhaan riitelemään ja esittelemään tietojasi ja pullistelemaan niillä, vaan RAKENNA YHDESSÄ, eli KYSY ja täydennä ja selvennä asioita, jotka ehkä tuo toinen on vaikkapa vain liian lyhyesti tai huolimattomasti kirjoittanut !
Siis kaikkea ei voi lyhyiissä viesteissä, kunnolla ja perin pohjin, edes tuoda toiselle, se on käytännössä sula mahdottomuus !
"Syntinen uskova" on Raamatun vastainen väite. Se on niin vakava teologinen virhe että siihen on puututtava. Ei siis ole kysymyksessä saivartelu.
Ihmisen vanhurskaudessa ja syntisyydessä on kysymys uskovan asemasta Jumalan edessä. Ei ole kysymyksessä hänen omat tekonsa, epäonnistumisensa tai onnistumisensa.
Kun sanotaan jostakin ihmisestä että hän on syntinen, tarkoitetaan että hän ei kykene elämään synnittömästi, ei ole kyennyt eikä tule kykenemään synnittömyyteen. Kukaan uskova ei kykene elämään synnittömästi. Se on aivan varma. Mutta nyt emme puhu uskovan teoista ja siitä mihin hän kykenee tai ei kykene. Puhumme USKOVAN ASEMASTA JUMALAN EDESSÄ. Me puhumme Jumalan teoista.
Ihminen on joko syntinen pyhän Jumalan edessä tai hän on vanhurskas pyhän Jumalan edessä. Kolmatta vaihtoehtoa Raamattu ei tunne.
Syntisestä ihmisestä tulee vanhurskas uskoon tulossa. Hän on saanut syntinsä anteeksi, pois pestyksi Jeesuksen verellä. Jumala on vanhurskauttanut hänet. Jumala on pukenut hänet Jeesuksen täydellisyyteen. Siksi Paavali ja hebrealaiskirjeen kirjoittaja puhuvat täydellisistä uskovista. Uskovan täydellisyys ja vanhurskaus ja pyhyys perustuu Jeesukseen Kristukseen joka on täydellinen ja vanhurskas ja Pyhä. Jeesus uskovassa on uskovan täydellisyys, vanhurskaus ja pyhitys (1 Kor 1:30, 2 Kor 5:21). Siksi uskova on vanhurskas ja Pyhä.
Koska uskovan vanhurskaus ja pyhyys ei perustu häneen eikä hänen omaan vaelluksensa onnistumisiin, uskova on vanhurskas ja Pyhä myös epäonnistuessaan ts. langetessaan syntiin. Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen. Siis vanhurskas lankeaa ja vanhurskas nousee. Ja tämä jo VT:n aikana.
Tästä uskon vanhurskaudesta, joka perustuu Jeesuksen ristin työhön ja ansioon meidän hyväksemme, juuri kukaan ei kirjoita palstalla. Ymmärrän että armoitetut Raamatun opettajat ja saarnaajat, joille nämä asiat ovat täysin selviä, eivät kirjoita näistä palstalla. He ajattelevat että palstalla on hyvin harva lukija joka kykenee ottamaan vastaan ja omaksumaan tällaista opetusta. Sitten he ehkä ajattelevat että uskon vanhurskaudesta opettaminen palstalla on helmien heittämistä sikojen eteen. Onhan palstalla luultavasti 90 % kaikista lukijoista ei uskovia.
Mutta minä näen että siellä sikakaukaloilla on yksi ja toinen tuhlaajapoika ja tuhlaajatyttö joka etsii ja janoaa anteeksisaamista, puhtautta ja vanhurskautta. Palstaa lukevien keskuudessa voi olla myös lain alla kulkevia vilpittömiä lankeilevia uskovia. Näille ehkä hyvin harvoille palstalla piipahtaville Jumalan rakkaille minä kirjoitan.
Tulen jatkossakin puuttumaan teksteihin joissa uskovista, Jumalan pesemistä, vanhurskauttamista ja pyhittämistä ihmisistä pyritään tekemään syntisiä. Uskova ei ole syntinen. Uskova on Jumalasta eikä hän ole tästä maailmasta niin kuin ei Jeesuskaan, uskova hengellinen Isä, Jumalan Sana ja Henki, ole tästä maailmasta.
>>> ehkä tuo toinen on vaikkapa vain liian lyhyesti tai huolimattomasti kirjoittanut !
Kuten huomaamme, kukaan ihminen ei ole täydellinen omien saavutustensa perusteella. Uskova saattaa tehdä virheitä niin kuin minäkin nyt olen tehnyt. Mutta siitä huolimatta Jeesukseen uskova uudestisyntynyt ihminen on vanhurskas ja pyhä. Minulla tuli virhe tekstissäni. Olen siis virheellinen ja tavallinen ihminen mutta siitä huolimatta uskova Jumalan lapsi.
>>>Ihmisen vanhurskaudessa ja syntisyydessä on kysymys uskovan asemasta Jumalan edessä.
Aloittaja taas tässä !
Jos ja kun kirjoitetaan Jumalan armosta ja uskovan asemasta pyhänä, niin nähdäkseni siinä kohtaa olisi hyvä AINA tuoda esille myös kolikon toinen puoli, eli vanhurskauden vaatimus, josta esim. seuraava Sanankohta kertoo osaltaan:
Hes. 18:24 Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja tekee vääryyttä, tekee kaikkien niiden kauhistusten kaltaisia, joita jumalaton tekee-saisiko hän tehdä niin ja elää? Ei yhtäkään hänen vanhurskasta tekoansa, jonka hän on tehnyt, muisteta. Uskottomuutensa tähden, johon hän on langennut, ja syntinsä tähden, jota on tehnyt, niiden tähden hänen on kuoltava.
Uudessa liitossa tuo kuolema tarkoittaa Hengellistä kuolemaa eli eroa Jumalasta !
1. Tim. 4:1 Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja
Heprealaiskirje 6
4 Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
5 ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
6 ja sitten ovat luopuneet-taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.
7 Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta;
8 mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan.
Siis moni uskova elää paatumuksessa siis elää synnissä, ilman sitä aktiivista syntiensä tunnustamista, ja se taas voi pahimmillaan johtaa siis luopumukseen !
Siis jos ja kun puhutaan Jumalan Armosta ja uskovan asemasta siinä, niin silloin pitäisi nähdäkseni myös julistaa tämä Tosi asia, eli sen asemansa voi menettää myös, eli kunkin uskovan on todella valvottava !
Nyt on vallalla liberaali teologia, jossa siis käytännössä uskovat elävät synnissä, siis paatumuksessa ja ovat sulkeneet korvansa ja silmänsä, ja käyttävät Jumalan Armoa ja Kristusta kuin kumilaimasimena jolla kaikki synti elämä sallitaan ja peitelllään vain väärällä armolla !
Siksi Jaikali minä itse en pidä tyylistäsi kun, painotat ja julistat vain kolikon toista puolta, ja jätät toisen joko kokonaan pois kirjoituksistasi tai paljon vähemmälle, siis Raamattu sanoo, että Laki tuli Mooseksen kautta, mutta Armo JA Totuus Jeesuksen kautta, eli molemmat pitää julistaa siis:
Joh. 1:17 Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.
Matteus 5
18 Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.
19 Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.
Siis laki ei ole "madallettu" uudessa liitossa, vaan se on sama, ja sen tehtävä on näyttää synti synniksi, mutta nyky uskovien kohdalla olen törmännyt juuri siihen, että laki ja sen vaatimus on madallettu, siis siinä sanotaan tyyliin " Ei se nyt niin pahaa ole, olemme armon alla" , mutta laki siis ei ole uudessa liitossa madallettu vaan synti on yhä syntiä !
Eli uskovat monin paikon elävät siinä madalletussa laissa, ja siten elävät väärässä armossa !
Itse en nyt tässä kirjoita siitä kolikon toisesta puolesta, sillä sinä Jaikali olet sitä niin kovin JO painottanut, ja osin toki itsekin sitä jo valaisin kirjoituksellani !
Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee/harjoita syntiä,
sillä Jumalan siemen pysyy hänessä.
Hän ei voi tehdä syntiä, koska on syntynyt Jumalasta.
Tästä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia
ja ketkä Paholaisen lapsia:
se, joka ei noudata vanhurskautta, ei ole Jumalasta,
ei myöskään se, joka ei rakasta veljeään.
Kun Paavali sanoo, että
"minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen",
niin kysymys on siitä, että hän itse on myynyt itsensä.
Hän oli siis myynyt itsensä hallitsijalle nimeltä synti.
Tuon hallitsijansa tähden hän teki asioita, joita ei halunnut.
"niin sen tekijä en enää ole minä,
vaan synti, joka minussa asuu."
Mutta ei Paavali kuulunut tuolle hallitsijalle enää sen jälkeen,
kun hänestä oli tullut Kristuksen oma,
kun hänet oli siirretty pimeydestä Valkeuteen,
paholaisen vallasta Jumalan Rakkaan Pojan Valtakuntaan.
Taas kerran näitä kalamoksen sekoiluja ! :(
Siinä sanotaan MYYTY, ei että olen myynyt itseni !
Älä vääristele Sanaa !
Paavali kirjoitti tuon uudestisyntyneenä ja Pyhän Hengen omaavana Uskovana, ei uskosta osattoman tilassa !
Aivan käsittämätöntä vääntelyä ja Sanan vääristelyä !!!
Kun Paavali sanoo olevansa myyty synnin alaisuuteen
hän ei suinkaan sano, että joku ulkopuolinen olisi sen tehnyt.
Hän viittaa Vanhaan testamenttiin:
"He myivät itsensä tekemään sitä,
mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoittivat hänet" (2 Kun 17:17).
Kun synti pettää meidät, me otamme vaimoksemme Iisebelin.
Ja silloin ihminen on Ahabin lailla myynyt itsensä tekemään sitä,
mikä on pahaa Herran silmissä.
Sitten Paavali kertoo, että kuolema vapauttaa tuosta avioliitosta.
Ja edelleen Paavali selittää,
että koska Jeesus kuoli meidän kuolemamme,
me olemme vapaat menemään toiselle.
Ja silloin tuon uuden avioliiton myötä synnin ja kuoleman sijaan
hallitsevaksi kuninkaaksi tulee armo ja elämä.
Mutta missä synti on suureksi tullut,
siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,
että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa,
samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta
iankaikkiseksi elämäksi
Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta (Room 5:20-21)
Me olimme siis antautuneet kuninkaalle,
joka kantaa nimeä synti ja kuolema.
Olimme kuoleman omat ja synnin hallintavallassa.
Me olimme silloin pimeyden valtakunnan kansalaisia.
Ja me olimme sidotut tuon valtakunnan lakeihin.
Meitä hallitsi synti, ja me olimme synnin ja kuoleman lain alaisia.
Ja nyt Paavali opettaa edelleen,
että tuosta avioliitosta ei ole mitään muuta ulospääsyä kuin kuolema.
Ja nyt Kristus kuoli meidän kuolemamme!
Me olemme Jeesuksen Kristuksen kuoleman tähden
täysin vapaat menemään toisen Kuninkaan omaksi.
Silloin meidät siirretään pimeyden vallasta
Jumalan Rakkaan Pojan valtakuntaan.
Silloin meitä ei enää sido sen valtakunnan lait,
joihin olimme edellisen avioliittomme aikana sidotut.
Meidät on vapautettu synnin ja kuoleman lain alta
Elämän Hengen ja Vanhurskauden lain alle.
Jeesus on tuon valtakunnan Kuningas, ja Hän on jo sanonut ”Tahdon”.
Nyt katse on kääntynyt meihin:
Tahdotko sinä ottaa tämän Jeesuksen Kristuksen …
Jokainen, joka on ottanut Hänet vastaan,
on tullut Hänen omakseen, ja siten tullut Jumalan lapseksi.
Siirretty kuolemasta Elämään.
Ja silloin Kristuksen kuolema luetaan meidän hyväksemme.
Me olemme Kristuksen kuolemassa kuolleet entiselle kuninkaallemme.
Paniko kalamos sinulle luun kurkkuun vai
mitä vastaat hänen viestiinsä?
Näihin "kalamoksen" omiin sepustuksiin ja selitelmiin ja niiden perkaamiseen menisi kaikki aika, olen jo päättänyt, että en ala edes kommentoimaan syvemmin hänen satuilujaan !
Siis hän on IHAN ITSE, JA OMALLA JÄRJELLÄÄN kehitellyt paljon näitä omia päättely kuvioitaan ja yhdistelee eri Sanan kohtia väkivaltaisesti !
Eli Paavali oli MYYTY, eikä sitä tule sekoitaa johonkin raamatunkohtaan väkivaltaisesti, ikään kuin Paavali olisi itse tuossa
Ota siis sen vuoksi kantaa vain tuon koko sekasotkun perustaan, joka siis itsessään on jo väärä !
Se kun sanotaa myyty, tarkoittaa syntiin lankeemusta, eli KAIKKI LIHA turmeltui !
Tästä asiasta Paavali juuri kirjoitti tuossa Sanan kohdassaan:
4 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Tuo taistelu sitä "lihaa" vastaan siis jatkuu koko uskovan elämän ajan, ja uskova vapautuu vasta kuolemassa tai ylös otossa tästä TURMELTUNEESTA LIHA RUUMIISTA, eli näin ollen se myyty tarkoittaa todella sitä syntiin lankeemuksen seurausta !
Siksi sanotaan, että Kristus OSTI meidät verellään !
Mutta kalamos siis satuilee ja runoilee ihan omiaan, ja on varmaan ylpeä omista "opetuksistaan" ja kyllä ne varmasti täydestä menevät niille, jotka eivät Raamattua vielä kunnolla tunne, mutta ei minulle, joka olen oppini ja opetukseni Herralta saanut !
Jaikali, en tule enempää perkaamaan tuota sekameteli soppaa, jonka kalamos on keitellyt ja sekoitellut kasaan, tämä saa riittää, sillä tällä viedään jo kalamoksen selittelyistä pohja ja perusta !
Ja jos vielä tutkimme tarkemmin sitä vanhan testamentin kohtaa:
17 Ja he panivat poikansa ja tyttärensä kulkemaan tulen läpi ja tekivät taikoja ja harjoittivat noituutta. He myivät itsensä tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoittivat hänet.
18 Niin Herra vihastui suuresti Israeliin ja poisti heidät kasvojensa edestä, niin ettei muuta jäänyt jäljelle kuin Juudan sukukunta yksin.
Niin kyse oli siis Jumalasta luopumisesta, eli Israelin omaisuus kansa luopui Jumalasta ja alkoi palvoa muita jumalia, siis kyse tuossa on JUMALASTA LUOPUMISESTA !
Siis samoin MYI Abel esikoisuutensa keitto lautasellisesta, eli luopui PERINNÖSTÄÄN suomeksi !
Paavali ei todellakaan luopunut Jumalsta eikä puhunut siitä aiheesta tuossa Room 7 Sanan kohdassa !
Jaikali tiedoksesi, tuossa toisessa viestissään kalamos yrittää peitellä ja häivyttää virhettään, eli hän kirjoittaa ummet ja lammet, ja siten sekoittaa asiat, jotta ei jäisi suoraan kiinni valheesta, mutta valhe siis oli siinä ensimmäisessä viestissä sen väittämä, etää "Paavali olisi ITSE myynyt itsensä" , vaikka se "MYYTIIN" siis viittaa kaikkien uskovien kohdalla samaan asiaan, eli että syntiin lankeemuksen kautta meidät myytiin, ja tulimme osalliseksi langenneesta eli turmeltuneesta lihasta !
Selventääkö tämä asiaa ja tuota kalamoksen valhetta sinulle Jaikali ?
Jaikali vielä se, että juuri kun pääsin iloitsemasta suht puhtaasta ketjusta, niin tulikin jo kalamos omine taruiluineen sotkemaan tämänkin ! :(
Ei ihmis järjellä ja viisaudella voi raamattua tulkita oikein, se vain on niin !
Ja kalamos ainakin paljon siihen ihmisen omaan kykyyn turvautuu, en tiedä turvautuuko hän kokonaan ???
En siis ole enempiä tutkinut hänen viestejään, kun aina tulee huono olo niitä lukiessa, ja jotenkin tuskainen olo jopa eli ahdistaa se sekasotku, joka niissä on !
Minä en ota kantaa teidän opetuksiinne sillä katson olevani oppipoika sekä sinun että kalamoksen edessä. Otan oppia teiltä molemmilta.
Mutta ehkä ymmärsit että tein tahallaan provosoivan kyssärin sinulle. Ja sohaisinkin aikamoiseen ampiaispesään. Kyllä sieltä alkoi pärinä kuulua. Ihmettelen joskus ja nyt varsinkin kuinka veljet riitelevät ja syyttelevät toisiaan. Kalamos ei kuitenkaan ole koskaan syyllistynyt sellaiseen. Mutta monet palstan uskovat, tai uskovan nimellä kulkevat, tuomitsevat toista uskovaa joka on ymmärtänyt Sanan vähän eri tavoin.
No siunausta sinulle ja kalamokselle tasapuolisesti. Ollaan kuiteski veljiä ja taivasmatkalla kukin oman ymmärryksen kanssa Sanasta.
Sanoisin vielä teille molemmille että teillä on niin syvällistä tietoa näistä asioista että minä en kykene keskustelemaan Raamatun pohjalta näistä kysymyksistä teidän kanssanne. Tietämättömyyteni on vammaisuuteni. Siksi en osallistu kaikkiin ketjuihin. En kykene keskustelemaan kuin joistakin aiheista joista kirjoitan palstalla. Tietoni on hyvin rajallista.
Jos minun taloni on maalattu, niin ei se vielä kerro,
kuka sen on maalannut. Minä vaiko joku muu.
Kun ihminen on myyty synnin alaisuuteen,
niin silloin ihminen on orja.
Paavali on juuri edellä johdattanut tähän asiaan,
Miten meistä tuli synnin orjia. Hän kirjoittaa:
"Ettekö tiedä, että ketä palvelemaan ja tottelemaan
te antaudutte, sen orjia te olette:
joko synnin orjia kuolemaksi
tai kuuliaisuuden vanhurskaudeksi?" (Room 6:16)
Meistä ei siis tule synnin orjia ilman,
että antaudumme palvelemaan ja tottelemaan sitä.
Kun me antaudumme synnin palvelijaksi,
niin silloin me kuolemme hengellisesti.
Mutta nyt me emme enää ole synnin orjia.
"Mutta kiitos Jumalalle, että te,
jotka ennen olitte synnin orjia,
olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi
sille opetuksen muodolle,
jonka johtoon teidät on annettu,
ja että synnistä vapautettuina teistä
on tullut vanhurskauden palvelijoita." (Room 6:17:18)
Milloin Paavali oli antautunut palvelemaan ja tottelemaan syntiä.
Silloin kun synti petti hänet ja hän sen seurauksena kuoli:
"Kun synti sai lain käskystä aiheen,
se käskyn avulla petti ja tappoi minut." (Room 7:11)
Siis Paavali oli ensin elävä ja vapaa.
Sitten hänestä tuli kuollut ja synnin orja.
Hän oli myynyt itsensä synnin valtaan.
Hänestä oli tullut yhtä synnin kanssa.
Emme me syntyneet tähän maailmaan synteihimme kuolleina,
emme myöskään vihan alaisina.
Vaan me kuolimme. Omiin synteihimme ja rikkomuksiimme.
"Jumala on eläviksi tehnyt teidät,
jotka olitte kuolleet rikkomuksiinne ja synteihinne." (Ef 2:1)
Miten me kuolimme. Miten kuolema tuli meihin.
Samalla tavalla kuin synti tuli maailmaan.
Miten synti tuli maailmaan.
Siten, että Aadam söi synnin hedelmän.
"Samoin kuin yhden ihmisen kautta
synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema ..."
Samoin - siis aivan samalla tavalla -
kuin kuolema tuli maailmaan, se tuli meihin.
Eli siten, että me Aadamin lailla
söimme synnin hedelmän, teimme syntiä.
"... niin myös kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi,
koska kaikki ovat tehneet syntiä." (Room 5:12)
Jaikali, se ei heittaa, jos olemmekin ymmärtäneet asiat eri tavoin, sillä monessa kohtaa Me kaikki erehdymme ja kaikki olemme tietämättömiä, se on TOSI ASIA JOKAISEN KOHDALLA !!!
Mutta jos joku opettaa muita ja on nostanut itsensä opettajaksi, ja opettaa väärin ja valhetta, niin se on IHAN TOINEN JUTTU !
Siis uskovan ei tulisi levitellä sellaisia oppeja ja asioita väittää varmaksi, joista hän ITSE ei ole Herralta saanut kunnon opetusta Pyhän Hengen avaaman Sanan kautta.
Ei tule toistella toisten oppimia ja kertomia juttuja, ja omia yhä epävarmoja totuuksia, ja jos ne muille tuo, niin silloin tulee itse myöntää, että ei kaikkea siitä varmasti vielä tiedä !
Huomaa tämä ero, siis kaksi eri tapausta, ainakin Sana erottaa ne toisistaan, sillä kaikki siis erehdymme ja olemme oppilaita, mutta jos muita alkaa opettaa ja esiintyy opettajana, niin silloin tulisi olla täysin varma siitä, mitä opettaa !
Jaak. 3:1 Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.
> kalamos omine taruiluineen <
Jokainen rivini on sidottu lujasti - oikein ankkuroitu - Raamattuun.
En selitä mitään, minä vain uskon Jumalan Sanan sellaisenaan.
Siis aivan puhtaasti Jumalan Sanan pohjalta muodostuu
jokainen virke viesteissäni.
En vain jaksa jokaisen virkkeeni perään laittaa Raamattuviitettä.
Jos joku virkkeeni on mielestäsi tarua, niin anna se virke,
ja minä avaan sinulle ne Raamatun kohdat,
joihin virkkeeni perustuu.
Ja taas hölö hölöä, uskontoon liittyvät asiat ovat pääkopassa olevia aivoituksia
Joo, mutta kyllä se jeesus ihmisessä asustaa. Siinä toisessa aivolohkossa. Se toinen aivolohko keskustelee toisen aivolohkon kanssa.
Ihminen kuvittelee keskustelevansa jeesuksen kanssa vaikka itseasiassa keskusteleekin vain itsensä kanssa.
Raamatun sanan mukaan Jeesus oli tähti. Ilm.22:16. Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seukakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti. Eli Venus. Vuoden 1992 kirkkoraamatussa, jossa Lusifer ei esiinny kertaakaan, tämä kohta on suomennettu "Kointähti, sarastuksen poika".
Miksi te jotka kiellätte sen että Jeesus On Jumala, ette kerro sitä, miten teidän kanssanne tulee toimia ?
Siis esim. "Ekivaari" ja "jumalan" pete ?
Haluaisin todella tietää, miltä se tuntuu kun samassa kehossa on 2 ihmistä ?
Mitä jos toinen haluaa himoissaan mennä vaikka naisiin, mutta toinen seurakunnan kokoukseen ?
Siis millä ratkotte erimielisyydet ?
Miten jaatte puheenvuorot, onko kovia riitelyjä ja vääntöjä ?
Tuntuuko välillä, että haluaisitte revetä kahtia ?
Jään JÄNNITTYNEENÄ odottelemaan vastauksia ! ;)
Jeesushan on Jumalan poika. Älkää vääristelkö asioita.
Niin. Hän on Jumalan ainokainen eli ainutsyntyinen Poika.
Ainoa, joka on samaa Kirkkautta ja Henkeä kuin Isänsäkin.
Tämän ainokaisen Poikansa Isä antoi
rinnaltaan/helmastaan/ maan päälle
siten, että valmisti Ainokaiselle Pojalleen ihmisruumiin
neitsyen kohtuun. Ja kohta
Jumalan ainosyntyinen Poika oli myös Ihmisen Poika.
Nyt Poika on paitsi Jumala, myös Ihminen.
Ja niin Hän on kelvollinen välimies Jumalan ja Ihmisen välillä.
Näin Hänestä tuli kelvollinen sukulunastaja.
Ja koska Poika on Jumala, niin Hänen uhrinsa suuruus
on niin äärettömän suuri, että Hän saattoi lunastaa
koko maailman omakseen.
Aloittaja,
ymmärrät tuon asian vasta, kun itse tulet uskoon. Sitä ennen ei kannata yrittääkään - et voi mitenkään käsittää tuota asiaa omassa voimassasi.
Itse aloittaja tässä !
Tiedän olevani uudesti syntynyt ja Jumalan lapsi ja sen kautta juuri tiedän Jeesuksen olevan Jumala !
Olen sen tiennyt jo noin 40 vuotta !
Toisaalta sanon, että ITSE tiedän Jeesuksen olevan Jumala, mutta ihmisen ja jopa uskovan on hyvin vaikea ymmärtää Jumaluutta, joten moni aidosti uskovakin voi erehtyä ?
Siis en tiedä, koska itselleni se on aina ollut selvä, mutta ehkä ei kaikille ?
Siis en tuomitse sen mukaan, sillä Pyhä Henki opettaa asiat kullekin Jumalan lapselle aikanaan !
1. kirje Timoteukselle
5 "Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.
6 Muutamat ovat hairahtuneet niistä pois ja poikenneet turhiin jaarituksiin,
7 tahtoen olla lainopettajia, vaikka eivät ymmärrä, mitä puhuvat ja minkä varmaksi väittävät."
Jumala – Isä, Poika ja Pyhä Henki – on täysin pyhä. Hän ei voi koskaan valehdella, eikä tehdä vääryyttä, Hän on aina vanhurskas eli oikeamielinen. Tullessaan uskoon Jumala julistaa parannuksen tehneen, syntinsä tunnustavan ja Jeesuksen elämänsä Herraksi ottaneen vanhurskaaksi eli pyhäksi – tämä on juridinen termi, jossa tuomari armahtaa syntisen ja syyllisen ihmisen. Ihminen liittyy Kristuksen ruumiiseen, uskovien muodostamaan perheeseen, seurakuntaan ja Jumala kutsuu omaa lastaan pyhäksi. Ihmisen kannalta katsottuna tapahtuu ns. uudestisyntyminen, jossa uskova saa sisimpäänsä Pyhän Hengen ja hän haluaa elää Jeesuksen armossa ja rakkaudessa. Uskovan sisimmässä on tapahtunut muutos ja uskova haluaa rakastaa Jumalaa, palvella lähimmäisiään ja karttaa kaikkea pahaa.
Ihmisen asema on muuttunut ja Raamattu kutsuu uskovia monissa kohdissa pyhiksi, joka tarkoittaa ”Jumalalle erotettua”. Tässä uudessa asemassa uskova, pyhä ihminen, iloitsee iankaikkisen elämän lahjasta ja siitä armosta, joka on hänet pelastanut. Uskova ei kuitenkaan ole niin kuin Jumala, koko olemukseltaan pelkkä pyhyyttä, vaan hänessä on edelleen myös syntisyyttä ja hän tarvitsee edelleen Jumalan armoa ja anteeksiantoa – kun hän syntinsä tunnustaa ja sydämessään hylkää, hän saa jatkaa omatunto puhtaana vaellustaan kohti Taivaan kotia. Niin kauan kuin uskova vaeltaa Jeesuksen seurassa hänen asemansa Jumalan lapsena ei muutu. Aivan kuten Jaikali kirjoitti: ”uskova on vanhurskas ja Pyhä myös epäonnistuessaan ts. langetessaan syntiin.” Uusi asema perustuu Jeesuksen ristin sovitustyöhön, eikä uskovan ihmisen tekoihin eikä hänen monin tavoin epätäydelliseen vaellukseensa.
Moni käyttää käsitettä ”uskova on synnitön” tarkoittaen sillä aivan jotain muuta kuin uskovan uutta asemaa Jumalan edessä. Harhaisessa opissa uskova kuvittelee, ettei hän enää voi langeta syntiin – hän puhuu aina vain oikein, toimii joka tilanteessa rakkaudellisesti, hänen ajatuksiinsa ei koskaan vilahda haureellisuutta eikä pahoja ajatuksia ketään kohtaan ja hänen puheensa ja käytöksensä on aina täydellistä pyhää. Tämä on väärää itsepetosta ja vie ihmisen tilaan, jossa hän luopuu ensimmäisestä rakkaudestaan – synnintunnon kadotessa laittomuus saa vallan ja ihminen ylpistyy ja kovettuu. Hän pitää itseään parempana kuin niitä uskovia, jotka tunnustavat omat heikkoutensa ja vajavuutensa.
Jumala on pyhä, eikä Hänellä ole sisäistä taistelua syntiä vastaan – meidän sisällämme on syntisyyttä ja siksi me joudumme myös kilvoittelemaan, tunnustamaan syntejämme ja pyytämän Jumalalta voimaa ojentautuessamme Jumalan Sanan mukaan elämässämme. Avaaja siteeraa roomalaiskirjettä, jossa Paavali kuvaa tätä sisäistä taistelua: toisaalta me Hengellä yhdymme mielellämme Jumalan lakiin, tahtoon, mutta toisaalta näemme lihallisen, syntisen puolemme, joka sotii tätä mielen lakia vastaan. Ratkaisuna on Jeesuksen veren puhdistava voima: ”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.”
Suuri kysymys on, kuka ihminen on pyhä, Jumalan lapsi? Ovatko äärikarismaattiset Raamatun vastaista harhaoppia levittävät pyhiä, ovatko ne monet tuntemani helluntailaiset, jotka vaurastuivat maamme historian suurimmassa huijauksessa Win Capitassa ilman omantunnon tuskaa pyhiä, onko se julkisuuteen tullut evankelista, joka kaksi vuosikymmentä käytti lapsenlapsiaan seksuaalisesti hyväksi pyhä, onko se tuntemani kristillisen järjestön naimisissa ollut johtaja, joka makasi kriisissä olleiden apua pyytäneiden naisten kanssa pyhä. Ovatko ne helluntailaisuuden johtajat, joiden väitetään tehneen taloudellisia väärinkäytöksiä ja valtaa väärin pyhiä? Haluavatko he puhdistua Jeesuksen veressä? 1. Joh. 1:9 ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. ”
Kiitos että selität hyvin ja helppotajuisesti. Minä itse kun en osaa selittää hyvin. On ilo lukea elävää evankeliumin sanomaa tästä uskon ehkä kaikkein tärkeimmästä aiheesta USKOVALLE. Kiitos!
Sitten tätä tekstiä lukiessani tuli mieleeni kotisivullani yksi osio jonne on tarkoitus koota toisten kirjoituksia. Ajattelin heti että tässä on teksti kotisivulleni, Mutta ilman lupaa en pane yhtään toisen kirjoittamaa tekstiä sivustolleni. Kysynkin sinulta että saanko laittaa tekstisi kotisivulleni.
Jos olet epävarma tai et tahdo että tekstisi joutuu sivuostolleni, se on ihan OK. En loukkaannu. www.jaikal.se
Erittäin ansiokas teksti. Mutta kaikki ei ole mielestäni kohdallaan:
Esimerkiksi seuraava lause sisältää piiloviestin,
mikä ei ole Raamatullinen:
> Niin kauan kuin uskova vaeltaa Jeesuksen seurassa hänen asemansa Jumalan lapsena ei muutu.
Tämä on hyvä kysymys Jeesuksen jumaluuden kieltäjille, johon en tässä ketjussa vielä ole saanut vastausta.
Kysynkin toisella tapaa, rukoiletteko koskaan Pyhässä Hengessä?
Miten se ilmenee?
Eipä kuulu vastauksia aloituksen kysymykseen !
Mikä on "jumalan" pete sun muut, jotka ette hyväksy sitä Tosi asiaa, että Jeesus On Jumala, onko vaikeaa tunnustaa se, että opetatte täysin väärin ?
Vai asuuko siis todellekin teissä 2 ihmistä samassa kehossa, eli te ja Jeesus ?
Siis pakkohan sen on niin olla, jos kerran Jeesus ei ole Jumala, vaan vain ihminen !
Siis Jumala asuu Henkensä kautta Uskovassa, ja siten voidaan siis sanoa, että Jeesus asuu / on /elää Uskovassa, mutta jos Jeesus ei olekaan Jumala, niin Hänen asumisensa ihmisessä olisi täysi mahdottomuus !
Siis koskaan kenessäkään ihmisessä ei ole asunut toista ihmis persoonaa, se ei ole ihmiselle mahdollista ei millään, mennä toisen ihmisen kehoon, ei edes henkenä !
Mutta hiljaista siis on ollut, ei vielä ehkä löydy /ole löytynyt "koottuja selityksiä" eli sitä perinteistä "huttua" eli vetoamisia käännöksiin ja sanamuotoihin sun muuhun ihmisten kehittämiin teorioihin ja ihmisestä lähtöisin oleviin teologisiin oppeihin !
Mutta nämä "veijarit" siis haluavatkin vain puhua ja kiistellä sanoista ja eri oppinäkemyksistä, eivätkä todellisuudesta !
Siis niitä, jotka eivät ole teologiaan perehtyneitä kuten osa näistä herhaopettajista, heitä voi viedä kuin kuoriämpäriä, noilla oikeilta näyttävillä selityksillä ja sepustuksilla, mutta vakaantunutta ei enää voi !
Siksi jokaisen Uskovan olisi hyvä Pyhän Hengen opetuksessa ITSELLEEN HENK KOHT saada opetus, jotta eksyttäjät eivät pääsisi eksyttämään !
Ef. 4:14 ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
12 tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
13 kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
14 ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
15 vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
16 josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.
Kiitos Jaikalille ja Kalamokselle palautteesta sekä uskon yhteydestä meidän Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa! Tekstejänne kohtaan olen välillä nähnyt täällä suurta vastustusta ja suoranaista pilkkaa – sekin kuulunee asiaan tällaisessa sekalaisessa foorumissa. Uskovien yhteyteen sellaisen ei pitäisi kuulua. Eri tulkinnoista ja mielipiteistä on hyvä vaihtaa kommentteja, mutta sävyisyyden hengessä. Suoranainen harhaoppi on eri asia ja se on jyrkästi torjuttava.
Tekstejäni saat, Jaikali, käyttää kotisivuillasi, jos niin koet.
Jostain syystä et, Kalamos, sisäistänyt käyttämääni lausetta ”Niin kauan kuin uskova vaeltaa Jeesuksen seurassa, hänen asemansa Jumalan lapsena ei muutu” raamatulliseksi. Kaikella rakkaudella sinua kohtaan – se on erittäin raamatullinen ja jopa suuri aarre meille kaikille uskoville. Meidän asemamme Jumalan lapsena ja ikuisen elämän perillisinä perustuu yksin Jeesuksen ristin sovitukseen, Jeesuksen veressä saatavan jatkuvaan syntiemme anteeksiantoon ja Jumalan armolliseen mielenlaatuun. Jos me pysymme Jeesuksen lähellä, Hänen armossaan ja rakkaudessaan, meidän asemamme Jumalan lapsena on pysyvä ja saamme turvallisin mielin kiittää hyvää Jumalaa pelastumisestamme ja kuulumisestamme muiden uskovien kanssa Jumalan suureen perheeseen. Se on meidän uskovien turvallinen asema ja sen takaajana on kaikkivaltias Jumala.
Kirjoitin tuosta uskovan asemassa ja Jeesuksen lähellä olemisesta, ”että hän tarvitsee edelleen Jumalan armoa ja anteeksiantoa – kun hän syntinsä tunnustaa ja sydämessään hylkää, hän saa jatkaa omatunto puhtaana vaellustaan kohti Taivaan kotia”. Jeesuksen lähellä olet turvallisessa asemassa, jota mikään mahti maailmassa, eivät sinun syntisi, eikä mikään muukaan voi muuttaa – kun vain pysyt Jeesuksen lähellä ja Hänen sovintoverensä puhdistavassa voimassa. Vain jos itse haluat luopua uskosta ja jättää asemasi, Jumala päästää sinut menemään.
Roomalaiskirjeen 8:nnesta luvusta: ”Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Niin kuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina". Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
Evankeliumiin ei sisälly mitään piiloviestiä, ei mitään salattavaa, vaan se on julistettava kaikille kansoille avoimesti ja rohkeasti. Jumalan lapsen asemassa saamme turvallisin mielin iloita ja kiittää Vapahtajaamme pelastumisesta ja tähän samaan asemaan ja iloon me kutsumme muitakin.
> Jos me pysymme Jeesuksen lähellä,
> Hänen armossaan ja rakkaudessaan,
> meidän asemamme Jumalan lapsena on pysyvä
Kun lapsi on syntynyt, niin hän on ja pysyy isänsä lapsena.
Hänen tilansa voi muuttua, mutta ei hänen asemansa,
kuten Jaikalii sinulle on jo selvittänyt.
> Vain jos itse haluat luopua uskosta ja jättää asemasi,
> Jumala päästää sinut menemään.
Ei päästä. Jos eksymme pois Hänen luotaan, Hän etsii meidät.
Jeesus lupaa: "He eivät ikinä joudu hukkaan".
"Käsitteitä" kirjoitti aiemmin seuraavaa asiaa, jota haluan hieman jatkaa osaltani:
"Suuri kysymys on, kuka ihminen on pyhä, Jumalan lapsi? Ovatko äärikarismaattiset Raamatun vastaista harhaoppia levittävät pyhiä, ovatko ne monet tuntemani helluntailaiset, jotka vaurastuivat maamme historian suurimmassa huijauksessa Win Capitassa ilman omantunnon tuskaa pyhiä, onko se julkisuuteen tullut evankelista, joka kaksi vuosikymmentä käytti lapsenlapsiaan seksuaalisesti hyväksi pyhä, onko se tuntemani kristillisen järjestön naimisissa ollut johtaja, joka makasi kriisissä olleiden apua pyytäneiden naisten kanssa pyhä. Ovatko ne helluntailaisuuden johtajat, joiden väitetään tehneen taloudellisia väärinkäytöksiä ja valtaa väärin pyhiä? Haluavatko he puhdistua Jeesuksen veressä? 1. Joh. 1:9 ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. ”
Siis kysymys kuuluu, että kuka on uskossa ja kuka ei ole, ja kuinka sitä voisi tutkia ?
Siis jos kuitenkin Armo riittää, ja tunnustamalla synnit Jeesus vapauttaa niistä, niin kuinka toisesta ihmisestä voi toinen ihminen tietää todella, että onko hän uskossa, ja jos on uskossakin, niin mistä erottaa paatumuksessa elävän uskovan ?
Ihmisen ja jopa uskovan on melko mahdotonta sitä todeta, ja uskovakaan ei ITSE kykene määrittämään sitä, että mihin Jumalan Armo kunkin kohdalla riittää !
Siis Jumala vain voi vetää rajan, sillä Hän tuntee ja tietää kaiken TÄYSIN, ihminen vain LUULEE tietävänsä ja ymmärtävänsä !
Siis moni täälläkin tuomitsee toista jopa uskosta osattomaksi tai harhassa olevaksi, mutta se ei ole varmasti useinkaan Jumalan näkemys !
Siis moni ihminen ja jopa uskovaksi itseään nimittävä nousee Tuomarin pallille ja hänen tilalleen, muka tietämään asioita varmasti, vaikka ihminen ei kykene arvoimaan Jumalan puolesta mitään !
Jos edes tämän perus asian uskovatkin ymmärtäisivät, niin turhat tuomitsemiset, jotka siiis yleensä ovat vielä vääriä, vähenisivät radikaalisti !
Parannuksen teko tai tekemättömyys, ei välttämättä myöskään kerro mitään, sillä moni täälläkin vaatii toista tekemään parannusta hänen itsensä edessä, mutta Sanan mukaan sitä tehdään Jumalan edessä, siis moni nostaa sitenkin itsensä Jumalan asemaan ottamaan vastaan tunnustuksia !
Room. 14:4 Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.
Me voimme ja meidän tuleekin tutkia arvioida ja arvostella KAIKKI, mutta Tuomarin asemaa ei Sana meille suo !
Moni ei ymmärrä sitä, missä tämä raja terveen arvostelun / tuomaroinnin välillä kulkee !
Tästähän on tullutkin näköjään hyvä ja asiallinen ketju ! :)
Siis kun herjaajat ja ne jotka kieltävät Jeesuksen Jumaluuden pysyvät pois häiritsemästä ! :)
Eli jos ja kun esittää ikävän vaikean kysymyksen noille herhaopettajille, niin silloin he pysyvät mukavasti poissa häiritsemästä ! :)
Voimme olla iloisia siitä, että tästä perusasiasta näytämme olevan samaa mieltä: uskovan asema pelastuneena Jumalan lapsena ei muuta, jos hän vain pysyy Jeesuksen lähellä – hänen tunnetilansa ja tilanteensa kilvoittelussa muuttuvat elämän virrassa. Jos minä vain olen Kristuksessa, mikään ulkoinen asia, eivät lankeemukseni eivätkä muutkaan asiat voi erottaa minua Kristuksen rakkaudesta. Olen tällaisenani kätketty Kristukseen uskon kautta ja olen Isän silmissä Kristuksen tähden pyhä ja puhdas taivaskelpoinen Jumalan lapsi.
Kalamos kirjoitti. ”Ei päästä. Jos eksymme pois Hänen luotaan, Hän etsii meidät. Jeesus lupaa: "He eivät ikinä joudu hukkaan".
Kiitos tuosta viestistä. Jumala korostaa omille lapsilleen toistuvasti Raamatussa, että hänen omat lapsensa ovat turvassa ja perivät kerran iankaikkisen elämän. Jumala ei koskaan torju Jeesuksen kautta luokseen tulevaa kurjaa syntistä. Uskoon tulleen tunnetilat vaihtelevat ja hän voi kiusauksissa epäillä asemaansa ja saattaa kokea, että Jumala torjuisi hänet, kun hänen mieleensä on noussut epäilyjä. Hänelle Sana sanoo: Joh. 6:37 ”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” ja edelleen Joh. 10:29 ”Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.”
Saatamme jopa eksyä Jeesuksen läheisyydestä, mutta hyvä Paimen etsii meitä ja kutsuu omiaan luokseen. Jeesus löytää lampaansa, joka kaipaa Hänen luokseen ja tahtoo uudistua ja jatkaa matkaa kaidalla tiellä. On eri asia, jos joku itse haluaa lähteä Jumalan luota, ei enää kaipaa takaisin, vaan paaduttaa itsensä ja kovettuneena kääntyy tietoisesti Jumalaa ja hänen lapsiaan vastaan.
Jumalan lapsen turvallista asemaa korostaessaan Jumala Sana ei tue oppia ”kerran pelastunut, aina pelastunut” – luopuminen on mahdollista. Luopumisen tie voi viedä paatumukseen, jossa ihminen syyllistyy Pyhän Hengen pilkkaan ja josta tilasta luopunut ei halua enää palata. Hän ei enää murehdi tilastaan eikä niin ollen ole se lammas, joka kaipaa takaisin kotiin. Surullista on lukea, että paatumukseen menevä on kerran ollut osallinen Pyhästä Hengestä.
Hepr 5 ”Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.” Paatunut menee takaisin syntielämään: 2 Piet ”Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa".
”Käsitteitä kirjoitti” nosti esille hyviä kohtia asenteistamme. Oikein kirjoitit: parannus tehdään aina Jumalan edessä ja tämä vie sitten myös etsimään sovintoa ihmisten kanssa. Meillä ei myöskään ole mitään mittaria, jolla voimme tarkasti mitata kunkin uskon aitoutta. Sen sijaan meillä on jopa velvollisuus tuoda esille Jumalan Sanan perusteella selvät harhaopit ja harhaopettajat, jotka valtoimenaan eksyttäisivät monia. Sanan tutkimista ja henkien erottamisen armolahjaa tarvitaan. Tämä tehdään aina murhemielin ja kyynelsilmin, mutta Jumalan Sanan auktoriteetin voimalla ja Sanan antamalla rohkeudella. Uskon mittaria ei ole, mutta jossakin on raja – ihminen voi puhua Jeesuksesta ja armosta, mutta kieltää Hänet elämällään. Siitä kirjoitti mm. Juuda. ”Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.”
Tuo lainaamasi Heprealaiskirjeen kohta
ei puhu uudestisyntyneistä ihmisistä.
He ovat kyllä valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet,
mutta eivät ole tulleet siihen suhteeseen Jeesuksen kanssa,
mikä seuraa uudestisyntymistä.
Kun ihminen on tullut Jeesuksen kanssa siihen suhteeseen,
jossa Hän tuntee meidät ja me Hänet,
niin silloin me olemme syntyneet Jumalasta.
Me olemme yhtä Jeesuksen kanssa.
Tätä tarkoittaa tunteminen.
Ihminen, joka elää vielä synnissä,
ei ole koskaan tullut tähän suhteeseen Jeesuksen kanssa.
Ehkä me voisimme niitata yhteen sen,
mitä sinä olet korostanut
ja sen, mitä minä olen korostanut,
yhden ja saman jakeen avulla:
"Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä;
kuka ikinä syntiä tekee,
hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut." (1 Joh 3:6)
Syvällistä, vakavaa ja hyvää – sitä tämä ketju on ollut. Kristinuskoon sisältyy paljon paradokseja – väittämiä, jotka tuntuvat toisiaan poissulkevilta ja jotka johtavat ajatuksemme ristiriitaan. Sitä on esimerkiksi se, että Jumala kutsuu eksyneet lampaansa takaisin, eikä heistä koskaan luovu ja kuitenkin jotkut lähtevät lammaslaumasta omille teilleen. Tietysti voimme sanoa, että Jumala tietää, ketkä pääsevät kerran perille Taivaaseen – Hän siis tietää myös ne ”mustat lampaat” lammaslaumasta, jotka luopuvat laumasta ja jäävät erämaahan. Jumala tietää täten myös ne perille pääsevät nimeltä ja juuri heille Hän vakuuttaa turvallisesta ja pysyvästä asemasta laumassa. Onko näin?
Raamatun paradokseja ovat mm. seuraavat asiat. Jumala on rakkaus ja kaikkia syntisiä ihmisiä rakastava, mutta kuitenkin kerran katumattomia syntisiä ihmisiä kohtaa Jumalan viha ja Hän tuomitsee syntisiä ihmisiä myös ikuiseen kadotukseen. Jumala ei siis pelkästään rakasta syntisiä ihmisiä.
Johtopäätös: kaikkien ihmisten tulee tehdä parannus.
Ei vain viimeisellä tuomiolla, vaan jo tässä ajassa Jumalan olemuksesta näkyy kaksi puolta, rakkaus ja pyhä viha. Raamattu sanoo selvästi, että ”Jumala on rakkaus”, mutta toisaalta Hänen pyhyydessään on vihaa kaikkea syntiä ja epäoikeudenmukaisuutta kohtaan.
Johtopäätös: uskovan tulee karttaa ja vihata kaikkea syntiä ja pahuutta, eikä olla kaikkea suvaitseva uskon hymyilevä mannekiini.
Jumala on kaikkivaltias ja kaikkivoipa ja kuitenkin Hän antaa pahuuden mellastaa suurella voimalla tässä maailmassa. Näen pahuutta itsessäni, muissa ihmisissä ja myös Sielun vihollisessa. Missä on varjeleva Jumala, kun minua kohtaan tehdään väärin ja turvallinen elämäni järkkyy?
Johtopäätös: Koen elämässäni pahuutta, jolle en voi mitään. Minun on nöyrryttävä rukoilemaan: Isä, tapahtukoon Sinun tahtosi.
Olen uskossa pelastunut ja saan iloita siitä ja kuitenkaan en ole vielä perillä Taivaassa. Pelastumiseni on vielä toivon varassa. Room. 8:24 ”Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?”
Johtopäätös: kilvoittelen elämässäni armon varassa pysyäkseni oikealla tiellä – Pietarin toisen kirjaan lopun sanojen mukaisesti haluan ja pyrin kasvamaan armossa ja Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.
Toisaalta saan olla turvassa Jumalan kädessä ja toisaalta minäkin voin luopua.
1. Tim. 4:1 ”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja.”
Luuk. 8 Luuk. 8:13 ”Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat.”
Johtopäätös: Minulla on arka tunto Jumalan Sanan edessä ja haluan elää Hänen Sanansa kehotusten mukaisesti – haluan juurtua Hänen Sanaansa , jotta pysyn armossa myös kiusausten tullessa. Tunnustan syntini Jeesukselle ja pyydän Häneltä voimaa itselleni.
Lähdetäänpä siitä, että olemme pääasioista yhtä mieltä ja siitä, että Jumala pitää omista Taivaaseen matkalla olevista lampaistaan hyvää huolta ja he ovat Jeesuksen seurassa turvassa. Ehkä olemme yhtä mieltä myös siitä, että jotkut eksyvät joksikin aikaa laumasta, katuvat ja palaavat takaisin ja toiset erkaantuvat laumasta kokonaan, paatuvat eivätkä halua palata laumaan, vaan sen sijaan haukkuvat hyvää Paimenta kovuudessaan.
Lista paradokseista oli kyllä puhutteleva ja ne ovat kyllä olemassa. Eivätkö juuri niihin sisältyvät ristiriidat vie kristittyjä riitoihin, eriseuroihin ja pahimmassa tapauksessa aiheuta jopa siirtymistä lavealle tielle? Eivätkö esim. äärikarismaattiset harhaopettajat saa suosiota juuri siksi, että he pönkittävät harhaansa erillisillä Raamatun jakeilla. Ne ovat Jumalan Sanaa mutta irrallisina vain paradoksin toista puolta. Äärikarismaattinen voi sanoa Jumalan Sanaan nojautuen, että Jeesus tahtoo parantaa, mutta samalla hän menee harhaan väittäessään, että parantumisen estää vain meissä oleva epäusko. Paradoksina on, että toisaalta Jumala tahtoo ja voi parantaa, mutta toisaalta parantumisemme on kaikille uskoville kokonaan totta vasta Taivaassa.
Menestysteologit korostavat ”Kristus minussa” ja Hänen voimassaan olen voitokas, sairauteni on ristiinnaulittu ja myös kaikki minussa asuva synnillinen puoli, lihani. Amerikan helluntailaisuudessa on laajalle levinnyt oppi uskovan synnittömyydestä. Joku viljelee sitä kiivaasti tälläkin foorumilla. He toistavat kohtaa Gal 2:20 ”en elä enää minä, vaan Kristus minussa”. Toiset taas korostavat ”minä Kristuksessa”, joka korostaa syntiin lankeilevan ja uskossaan heikkoutta kokevan kätkeytyvän sellaisenaan Jeesuksen sovitustyöhön. He korostavat Gal 2:20 jatko-osaa: ”ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.”
Joku korostaa Jumalan rakkautta niin, ettei Jumalan lailla ole mitään merkitystä ja Hengen vapaudesta tuleekin hänelle lihan vapautta. Joku voi toisaalta jäädä lain alle, orjuuteen niin, ettei hän nauti armon vapaudesta. Joku korostaa armoa niin, että se peittää kaiken, mitä olemme ja ikinä teemme – toinen korostaa anteeksisaamiseen liittyvää parannusta ja sitä, että usko ilman tekoja on kuollut, uskon täytyy ilmetä elämänmuutoksena ja uskon tekoina. Paradoksilta tämäkin tuntuu: toisaalta Kristus on vapauttanut minut lain alta ja saan elää kokonaan armosta ja toisaalta laki edelleen puhuttelee omaatuntoani ja saa minut kokemaan synnintuntoa. En koe sydämessäni koko ajan armon vapautta, vaan joskus kiusauksissa synti painaa omaatuntoani ja vie minut Jeesuksen ristin juurelle sydän raskaana syntejäni tunnustamaan.
Minulla on sisäisesti se tunto, että olemme samoilla linjoilla, uskon yhteydessä – korostuksissamme on vain hieman eroa. Raamattu todistaa monin tavoin, että luopuminen uskosta on mahdollista. Aihe on hyvin vaikea. Joku arka saattaa alkaa pelätä luopumista, saatanko minäkin luopua ja jäädä matkalle? Kenenkään Jeesusta sydämessään seuraavan, lankeilevan, epävarman ja itsensä huonoksi tuntevan uskovan ei tulisi pelätä luopumista. Ole turvalliselle mielellä, kaikki sinun syntisi on annettu sinulle anteeksi ja Jumala lupauksensa mukaan pitää sinusta huolta aina Taivaaseen saakka! Heikoksi itsesi tunteva uskova veli tai sisar – Jeesus rakastaa sinua loppuun asti juuri sellaisena kuin sinä olet. Sinun pelastumisesi perustuu Jumalan antamaan lupaukseen, eivätkä sinun tunteesi ja epävarmuutesi millään tavalla voi koskaan muuttaa asemaasi Jumalan rakkaana lapsena.
Varoitus luopumisen mahdollisuudesta on niille, joiden sydän ylpistyy, heistä tulee itserakkaita ja itseriittoisia – Ilmestyskirja varoittaa heitä, sillä he ovat luopuneet ensimmäisestä rakkaudesta, Jeesuksen läheisyydestä. Heiltä puuttuu tyystin edellisessä kappaleessa kuvaamani monien uskovien kokema heikkouden tunto. Sydäntään kovettavien lopullinen luopuminen tapahtuu, jos ei tehdä parannusta. Joh Ilm.1: ”Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.”
Uskoon tuleminen, vanhurskauttaminen, on Jumalan puolelta katsottuna sitä, että Jumala julistaa syntinsä tunnustavalle ja niitä katuvalle kaikki synnit anteeksi Jeesuksen ristillä suorittaman sovitustyön perusteella. Tämä on oikeudellinen, juridinen toimenpide. Tämän ”korkeimman oikeuden” antaman hyvän tuomion perusteella syntisen ihmisen asema muuttuu radikaalisti ja täysin uudeksi: hän on Jumalan rakas lapsi ja taivaskelpoinen.
Uudestisyntyminen on vanhurskauttaminen ihmisen puolelta katsottuna. Ihminen syntyy uudesti ylhäältä ja saa sisimpäänsä Pyhän Hengen. Hän elää armossa, Jeesuksen veren jatkuvassa puhdistuksessa – hänessä edelleen olevan syntisyyden vuoksi hänellä on usein asiaa Jeesukselle, jolle hän tunnustaa syntinsä, mutta uudestisyntyneenä hän ei ole enää synnin orja vaan synnistä vapautettu Jumalan lapsi.
Siteerasit Raamatun kohtaa: "Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut." (1 Joh 3:6). Tämä on tärkeä kohta, mutta vaatii hieman selittämistä Kysymys ei ole syntiin lankeamista, siitä, että me todellisesti teemme langetessamme syntiä sanoin, ajatuksin, teoin ja laiminlyönnein. Kysymys on siitä, että Jumalan lapsi ei voi tehdä syntiä katumatta, tietoisesti ja jäädä synnin orjuuteen – Jumalan lapsi ei tee syntiä tietoisesti syntielämässä rypien. ”Hän ei tee syntiä” on alkukielessä preesensissä, joka ilmaisee jatkuvaa aikamuotoa. Ihminen, joka elää syntiä suosien, syntejään puolustellen ja niistä välittämättä ei ole koskaan nähnyt Jumalaa. Jae ei puhu luopumisesta eikä luopijoista, vaan uskovan sydämen uudesta tilasta.
Niitataan, Kalamos, asia vain yhteen. Uskova elää armosta, eikä enää synnin orjuudessa!
Kalamos ei niittaa tuota asiaa, sillä hänellä on se kästitys, että ensin tullaan uskoon, ja sitten joskus myöhemmin uudestisynnytään tai vastaavaa !
Siis sama oppi joka ainakin jehovan todistajilla,
Siis heillä ensin kun tullaan KÄÄNNYNNÄISEKSI, tullaan siis "uskoon", ja sitten vasta kun on riittävästi ansaittu omilla töillä Jumalan ja yhteisön hyväksyntää, ja kun on ITSE itseään pyhitetty muka, eli oikeammin siis kalkittu riittävästi pintaa, eli opittu peittämään sydämen synnit, niin sitten sitä ensimmäisen luokan "uskovaa" sanotaan uudestisyntyneeeksi, ja muut ovat siis toisen luokan "uskovia".
Tälläinen on oikeasti jehovantodistajien oppi, ikävä kyllä, ja täällä on paljon näitä todistajia ja sinnikkäästi he tuovat omia oppejaan tänne !
Se vain on monesti vaikeaa tunnistaa, kun he siis puhuvat uskoon tulosta ja jopa siis uudestisyntymisestä, jolla he siis tarkoittavat juuri sitä "täydellisyyttä" eli ikääkuin ihmisestä tulisi vapaa kaikesta synnistä !
Joten kalamos ei siis varmasti niittaa noita oppeja ja asioita, sillä hän on omaksunut tämän jehovalaisten oppi rakennelman !
Käsitteitä
Otetaan tuo kohta Aapeli Saarisalon käännöksestä,
niin sitten tule huomioiduksi tuo verbin muoto:
"Kukaan, joka Hänessä pysyy, ei harjoita syntiä;
kukaan, joka harjoittaa syntiä,
ei ole Häntä nähnyt eikä Häntä tuntenut." (1 Joh 3:6)
Tuon kohdan mukan ei siis ole mahdollista,
että meillä olisi ollut suhde Jeesuksen kanssa,
ja olisimme sitten luopuneet,
ja olisimme alkaneet taas harjoittaa syntiä.
Uusi testamentti ei tunne ollenkaan substantiivia luopio.
Mutta esimerkiksi viimeisten aikojen trendi tulee
Raamatun mukaan olemaan se,
että moniaat luopuvat (kirj. asettavat sivuun) uskon.
Tämä näkyy nyt erittäin hyvin Suomessa
esimerkiksi yleisessä keskustelussa suvivirrestä.
Eivät ne, jotka tuota virren veisuuta vastustavat,
ole koskaan olleet elävässä uskossa Jeesukseen.
Ei Jeesus ole koskaan ollut heidän Herransa ja Jumalansa.
"Tämä on ikuinen elämä,
että he tuntevat Sinut, ainoan totisen Jumalan,
ja Hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen."
Tässä puhutaan suhteesta. Ei tiedosta,
niinkuin esimerkiksi Jehovan todistajat opettavat.
Hehän puhuvat tuon jakeen yhteydessä tiedon hankinnasta.
Että se merkitsisi iankaikkista elämää.
Mutta ei, tuo jae puhuu Jumalasta, johon meillä on suhde.
Tämä suhde on mahdollinen Jeesuksen tähden.
Koska Jeesus on paitsi Jumala myös ihminen,
niin me voimme olla yhtä Hänen kanssaan.
Ja silloin me tunnemme myös Isän.
Kun tämä tunteminen on eli suhde on alkanut,
niin silloin meillä on iankaikkinen Elämä,
sillä Jeesus, jonka kanssa me olemme yksi,
on tuo Iankaikkinen Elämä.
Otit esille myös Ilmestyskirjan.
Jeesus ei sanonut hylkäävänsä Efesolaisia.
Tuo viesti kertoo aivan päinvastaista,
mutta heidän lampunjalkansa työnnetään kumoon.
Jos olemme menettäneet ensirakkautemme,
emme voi olla valona ja suolana maailmassa.
Tästä viestistä tulee liian pitkä,
joten annan linkin omasivulleni siitä,
minkälaisia ajatuksia ja sydämensykkeitä
Jeesuksen viesti Efesolle pitää sisällään.
http://kalamos.omasivu.fi/efeso/
Kalamos.
Kun puhutaan Suvivirrestä ja sen laulajista. Tuleeko ristiriitainen olo sanojen ja esittäjien kanssa, [koulussa, tai jossain yleisötilaisuudessa].
Tavallaan yhtyä siihen esityshenkeen, missä se esitetään.
Henkilökohtaisesti pidän nokkani kiinni ko. tilaisuudessa ja ennemmin laulan sen rukouskammiossani ja sillä on syynsä.
Lukijat voi miettiä sitä, että .... mikä?
1.
Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.
2.
Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta.
3.
Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on. 4.
Oi Jeesus Kristus jalo
ja kirkas paisteemme,
sä sydäntemme valo,
ain asu luonamme.
Sun rakkautes liekki
sytytä rintaamme,
luo meihin uusi mieli,
pois poista murheemme.
5.
Ei vertaistasi sulle,
sä lilja Saaronin.
Suo armos lahjat mulle
ja kaste Siionin.
Kun Henkes virvoituksen
vain sielu saanut on,
keväisen kaunistuksen
se saa kuin Libanon.
6.
Maan, meren anna kantaa
runsaasti lahjojas,
tarpeemme meille antaa
sun siunauksestas.
Suo suloisuutta maistaa
myös sielun sanassas,
ain armos sille paistaa,
niin on se autuas.
https://www.google.fi/?gws_rd=ssl#q=suvivirsi
ts. esittäjien nimitys Herran omaksi kansaksi, tapahtuu vain huulilla, ei sydämellä.
Jos laulaisin sen yhdessä, tavallaan siunaisin epäjumalanpalvelusmuodon, sen ihmisten luoman jumalan, joka ei vaadi ihmistä tilille.
Lauletaan vain suvivirsi, tajuamatta sanoja.
Jos todella tämä kansa olisi Herralle pyhitetty kansa, sen laulun sanoissa olisi dymaaninen voima, ja siihen on hyvä yhtyä laulamaan.
Mutta, nämä käsintehdyt, ihmisen työkaluilla louhitut alttarit, on kauhistus Jumalalle.
Siinä on esim. ihmistyökalu, lapsikasteen taltta nakertanut muotjumalisuus alttarin. jne.
Siinäkö pitäisi laulaa ja jos en laula, niin olen heidän mielestään epäjumalanpalvelija?? Siis Jumalani on Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, joka uudestisynnytti minut Jeesuksessa Kristuksessa ja ympärileikkasi sydämeni tähän maailmaan, sekä muotomenojen palvelumuotomenoista pois.
Siinä yhteydessä ei huuliltani nouse "suvivirttä". Ennemmin menen kammiooni, suljen oven jäljestäni ja polvistun Isäni edessä, koska on vain Yksi välimies minun ja Jumalani välissä, Jeesus Kristus.
Siinä yhteydesä Suvivirsi on todellisuutta. Ja siinä alttarilla Isäni, Abba- Isä elää sydämessä.
En kumarru perinnäisoppien alttareille, ihmisoppien käsitteisiin, joissa määritellään kuva, kuva jumalasta, mitä pitäisi palvoa.
Raamattu tuntee ja puhuu ihmisistä dualistisina, "luonnollinen" ihminen ja "ajatteleva" ihminen, joka tarkoittaa "mielen"- ja "ymmärryksen" sisäistä ihmistä. [1.Kor. 2:14-16]
Maallinen on "maahan hajoava ja katoavainen. Hengellinen on pysyvä.
2. Korinttolaiskirje 5
1 "Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty."