Mistä johtuu, että erityisesti helluntaipiireissä tunnutaan kovasti "vaahdottavan" siitä, kuinka Jeesus parantaa sairauksia. Pahimmillaan mennään jopa niin pitkälle, että ihmistä, joka ei kaikesta rukouksesta, tilaisuuksissa käymisestä, kielillä puhumisesta tms. huolimatta paranekaan, aletaankin epäilemään aidosta uskosta osattomaksi.
Entä jollei Jeesus aina parannakaan? Tarkoitan, että voi hyvin olla Jumalan tahto, että joku ihminen ei parane jostakin sairaudestaan, tai että hän ei saa elämänsä aikana ratkaisua johonkin muuhun isoon ongelmaansa.
Raamatusta löytyy erinomainen esimerkki tällaisesta tilanteesta: Paavali. Hänellä oli Raamatun mukaan "piikki lihassaan", jota Jumala ei ankarasta rukoustaistelusta huolimatta tahtonut ottaa Paavalilta pois. Emme tiedä, oliko tuo "piikki" sairaus vai jokin muu ongelma, mutta sillä ei ole merkitystäkään mikä se oli. Merkitystä on sillä, että Paavali tahtoi sen pois, mutta Jumala ei tahtonut ottaa sitä pois - ja tähän oli tyydyttävä.
On totta, että Jumala VOI parantaa tai korjata minkä tahansa ongelman ihmisen elämässä. Totta on sekin, että tällaista todella myös tapahtuu, vieläpä paljon, ainakin koko maailman mittakaavasa. Yhtälailla tosiasia on se, että kaikki ihmiset eivät vuosikausia jatkuneesta rukoilustaan huolimatta parane. Onko tällaisille ihmisille viisasta jatkuvasti korostaa sitä, kuinka Jeesus parantaa?
Minusta ihmisen toivo ei ole siinä, että hän voi parantua jostain sairaudesta. Ei, se on siinä, että ihminen voi sairaudestaan ja kaikista ongelmistaan huolimatta saada syntisyytensä anteeksi, ja päästä iankaikkiseen elämään. Se on niin suurenmoinen juttu, että sen edessä mikä tahansa maallinen ongelma tai sairaus jää toiseksi. Miksei tätä asiaa korosteta sen sijaan, että muistutetaan sairasta tai muuten kärsivää ihmistä uudestaan ja uudestaan siitä, miten Jeesus VOI parantaa?
Entä jollei Jeesus aina parannakaan? Tarkoitan, että voi hyvin olla Jumalan tahto, että joku ihminen ei parane jostakin sairaudestaan, tai että hän ei saa elämänsä aikana ratkaisua johonkin muuhun isoon ongelmaansa.
Raamatusta löytyy erinomainen esimerkki tällaisesta tilanteesta: Paavali. Hänellä oli Raamatun mukaan "piikki lihassaan", jota Jumala ei ankarasta rukoustaistelusta huolimatta tahtonut ottaa Paavalilta pois. Emme tiedä, oliko tuo "piikki" sairaus vai jokin muu ongelma, mutta sillä ei ole merkitystäkään mikä se oli. Merkitystä on sillä, että Paavali tahtoi sen pois, mutta Jumala ei tahtonut ottaa sitä pois - ja tähän oli tyydyttävä.
On totta, että Jumala VOI parantaa tai korjata minkä tahansa ongelman ihmisen elämässä. Totta on sekin, että tällaista todella myös tapahtuu, vieläpä paljon, ainakin koko maailman mittakaavasa. Yhtälailla tosiasia on se, että kaikki ihmiset eivät vuosikausia jatkuneesta rukoilustaan huolimatta parane. Onko tällaisille ihmisille viisasta jatkuvasti korostaa sitä, kuinka Jeesus parantaa?
Minusta ihmisen toivo ei ole siinä, että hän voi parantua jostain sairaudesta. Ei, se on siinä, että ihminen voi sairaudestaan ja kaikista ongelmistaan huolimatta saada syntisyytensä anteeksi, ja päästä iankaikkiseen elämään. Se on niin suurenmoinen juttu, että sen edessä mikä tahansa maallinen ongelma tai sairaus jää toiseksi. Miksei tätä asiaa korosteta sen sijaan, että muistutetaan sairasta tai muuten kärsivää ihmistä uudestaan ja uudestaan siitä, miten Jeesus VOI parantaa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Niinhän ne vaahtoavat.Tuloksista voimme lukea iltalehdestä eli sairaus on vain pahentunut kun kävelykepit on heitetty pois.
UT:ssa sanotaaan että "Jeesus on sama eilen, tänään ja huomenna."
Evankeliumeissa kaikki sairaat paranivat. Eli Jeeesus ei ole sama tänään eikä huomenna.
Raamattu ei pidä paikkansa.
Jos joku inttää vastaan niin kerron että minä hoidan päivittäin Janne-nimistä pyörätuolipotilasta.
Rukoilepa hänen puolesta-katsotaan mitä tapahtuu, tai paremminkin todetaan yhdessä se että mitään ei tule tapahtumaan.
Ei olematon voi parantaa.
Jeesuksesta ei ole aikalaistodisteita!
Älä ateisti selitä. Ei sulta kysytty mitään!
Itse olet todiste siitä mitä epäilet, Susse, kun sitoudut vammaisen hoitamiseen.
Jumala on rakkaus ja Jeesus sanoi,että joka on nähnyt hänet, on nähnyt Isän.
Kun joku luopuu jostain itselleen kuuluvasta rakkauden nimeen, eikö hänessä silloin vaikuta Jumalan henki- rakkaus.
Itselläni murrosikäisten lasten kasvattaminen on se mikä eniten muokkaa ajatuksiani ja uskoani. Kyllä siinä päällimmäisiä puolia on pitkämielisyys ja anteeksianto.
Kasvatuksen perusperiaate- aikuisten motivaatio tätä maailmaa pyörittää. Samaa olen valmis soveltamaan Taivaalliseen Isään, kaikella kunnioituksella, mutta yhtäkkiä on niin paljon vastuuta ja ilman mitään pohjakoulutusta!
Lapsena kuljin veljeni kanssa kehitysvammaisten kynttiläkirkoissa. Koskaan en törmännyt minkäänlaiseen manipulointiin. Porukka oli sitä mitä oli ja siihen oli tyytyminen, osa rullatuoleissa, käytännössä pedissä vöillä kiinni. Mutta huumorintaju tallella!
Parannettiin sitä, mitä voitiin, mielialaa ja jaksamista. Tietysti esilläpidettiin toivoa paremmasta, tuonpuoleista.
Pitäisi keskittyä pikemminkin Jumalan etsimiseen eikä näihin armolahjoihin, muuten eksyy ja milläs sitten pelastut? Eikö pitäisi olla ihan sama mitä sairauksia me ruumissamme kannamme, mitä vakavampi sen ihanampaa koska pääsee sinne toiseen maailmaan, eli taivasten valtakuntaan.
Tämä meidän nykyinen ruumishan on katoava ja saadaan uusi ruumis tilalle, eikö siinä ole ne sairaudet kannettu?
Juuri niin, ja aamen! Minustakin Kristinuskossa kutsutaan uskovaa nimenomaan nostamaan katseensa näistä tällaisista murheista ja ongelmista. On syytä hyväksyä ja tunnustaa, että Jumala ymmärtää nämä asiat meitä paremmin, silloinkin, kun se merkitsee meille kipua ja/tai murheita. Se ei tarkoita sitä, etteikö Jumala edelleenkin olisi hyvä ja rakastaisi ihmistä. Päinvastoin - syistä, joita me emme ymmärrä, Jumalan rakkaus näkyy joskus nimenomaan siinä, että ihmisen tahto EI toteudu.
Näillä puheilla ei ole lainkaan tarkoitus väheksyä armolahjoja, eikä mitenkään vähentää sitä tosiasiaa, että Jumala todella toimii tässä maailmassa ihmeellisin tavoin. Joskus se tarkoittaa sitä, että jokin ihmisen kokema ongelma ratkeaa yliluonnollisella tavalla. Tämä ei kuitenkaan tee ao. parannuksen ihmeen kokeneesta millään tavoin parempaa, tärkeämpää tai enemmän uskossa olevaa, kuin se tekee vähemmän uskossa olevaa sellaisestakaan, joka ei saa osakseen haluamaansa paranemista.
Kiitos vastauksestasi, Jebukka777. Olen aiemminkin pannut ilolla merkille kirjoittelusi täällä :).
Joo, se on oikein. Omat lapset ovat 14vee,15 vee ja 18 vee, ja kohta luvut vaihtuvat ylempiin.
Lapseni on terveitä mutta potilaani ei. Olen kiitollinen siitä miten hyvin vammaisten asiat Suomessa on.
Pelkkää valhetta, aina vaan. Olen agnostikko, en ateisti.
Kehtaatko oikeasti tunnustaa, ettet käsittänyt, ettei tämä keskustelu ollut tarkoitettu sinulle?
139. Sinä olet tuttu kikupalstalta jossa sinua kiusattiin.
Sinun alotuksessasi ei profiloitu että se on vain samanmielisille uskovaisille, tajuatko ääliö?
No nyt se sanotaan: tämä ketju EI OLE TARKOITETTU ateisteille, agnostikoille, tai muuta kuin kristinuskoa tunnustaville ihmisille. Tajuatko paskakikkare nyt olla hiljaa?
Et kai voi olla noin hölmö, ettet todellakaan osannut lukea aloituksen rivien välistä, että sitä ei ole tarkoitettu ihmiselle, joka ei edes usko Jeesuksen olemassaoloon :D. Kerrasta toiseen voin vain hämmästellä, miten hölmöjä täällä palstoilla viihtyvät ei-uskovat todella ovat. Ja minua sinä tuhnu kutsut ääliöksi :D.
No, noin se usko säilyy, kun kuunnellaan vaan samanmielisiä ja järkipuhe ohitetaan. Onnea valitsemalliselle tielle.
Minä olen uskossa Jeesukseen ja vaikka olen kokenut vakavan aivoinfaktin, tunnustan että Jeesus on parantajani.
Minä koin v-2004 parantuneeni C-hepatiitista Jeesuksen avulla, josta 4% paranee.
4% kuitenkin..ja aivoinfarktista olen kuullut monen parantuneen ilman mitään yliluonnollista.
Hellareilla on huono Raamatun tuntemus. Matt.8:4. Ja Jeesus sanoi hänelle: Katso, ettet puhu tästä kenellekkään; vaan mene ja näytä itsesi papille, ja uhraa lahja, jonka Mooses on säätänyt, todistukseksi heille. Ja näin edesmennyt saarnamies. Seurakunnan jäsenten tulee myös testamentata koko maallinen omaituutensa seurakunnalle, jos he mielivät pyrkiä kuoleman jälkeen paratiisiin.
Vai niin :D. Ethän sinä tietenkään ymmärtänyt vieläkään lopettaa :D, huomionkipeä pentu :D. Järkipuhetta en ole vielä yhtäkään kertaa sinun kirjoittamanasi täällä nähnyt, joten miten se menikään... "pelkkää valhetta, aina vaan"?
nimim. "kysyvä",
Jeesus onkin sinun ja kaikkien iankaikkiseen elämään pelastuvien parantaja - silloinkin, kun meidän "maalliset" sairautemme eivät parane. Meidän maalliset sairautemme eivät näet ole meidän todellista sairauttamme, vaan meidän syntisyytemme on meissä sitä todellista sairautta, jonka parantajaksi Jeesus on pohjimmiltaan tullut.
"Entä jollei Jeesus aina parannakaan? Tarkoitan, että voi hyvin olla Jumalan tahto, että joku ihminen ei parane jostakin sairaudestaan, tai että hän ei saa elämänsä aikana ratkaisua johonkin muuhun isoon ongelmaansa."
____________________
Ei ole todellakaan Jumalan tahto ettei hän paranisi.
Jumala haluaa parantaa :
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12275554
Jahah, no, mitenkä sinä selität Paavalin saaman rukousvastauksen?
Anteeksi, nimim. "sarisusannass73", sinulle kohdistamani nimittely. On vain niin suunnattoman raivostuttavaa, että täällä ei saa mistään uskoon liittyvästä asiasta keskustella rauhassa, vaan siihen pitää aina jonkun uskon keskeisimmät asiat kiistävän henkilön tulla viisastelemaan. Silti, nimittely oli selvä ylilyönti.