Lähestyn aihetta toisen maailman sodan jälkeen suomalaisten lähes paljain nyrkein maksamista valtavista sotakorvauksista Neuvostoliitolle ja vieläpä ennätysajassa. Paljon on puhuttu, että Stalin seuratessaan jatkuvien sotakorvausjunavaunujen vyöryä Neuvostoliittoon, että kyllä Suomi olis kannattanut/pitänyt sittenkin valloittaa, ovat ne ihme porukkaa nuo suomalaiset.
Nyt pitäisi ottaa sama ryhtiliike nykyaikaisin menetelmin, jotta bruttokansantuotteen muutosnumeron edessä olisi merkki nykyisen - merkin sijaan. Tämä tarkoittaa montaa asiaa. Hiekkalaatikkopolitikointiin ei Suomella ole todellakaan varaa, sitäpaitsi poliittisten puolueiden ideologiat ovat aikoja sitten hämärtyneet, johon on syynä vallanhimo. On mukava istuskella vasemmistoliiton kuin kokoomuslaisen ministerin mustan auton takapenkllä. Ja miten valtavasti on puheita pidetty ja jokaisen puolueen edustajat ovat omasta mielestään tietenkin oikeassa. Vaalit ovat tässä taloudellisessa ahdingossa vahingollisia. Viimeistään kahta vuotta ennen seuraavia vaaleja alkaa jo puolueiden propaganda koneisto toimia ainoana päämääränä saavuttaa hyvä vaalitulos. Ketkä hoitavat sinä aikan oikeasti Suomen asioita, väitän, ei kukaan. Nyt eivät puheet enää auta, tekojen aika olisi ollut jo vuosia sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Niin poliittisilla puolueilla vasemmalta oikealle kuin työmarkkinajärjestöillä kuin kaikilla kansalaisilla pitää olla yksi ja sama päämäärä, Suomi on saatava ylös suosta. Suomen kansan on löydettävä jälleen yksituumaisuus, tunne, että me haluamme kaikki pelastaa armas Isänmaamme Suomi. Se vaatii toisen maailmansodan aikaista ja sen jälkeistä yksituumaisuutta, uhrautumista, nipistämistä jo saavutetuista eduista ja varsinkin lisäetujen vaatimisesta. Bruttokansantuotteen kasvu tuo ainoastaan hyvinvointia, siinä on viennillä hyvin tärkeä rooli, jota tukee kotimainen kysyntä. Kilapilukyky ja laatu ovat mantroja, joiden nimiin vannotaan. Molemmat ovat oikeita mantroja. Nyt on käytettävä talousasiantuntijoita konkreettisesti hyväksi, viisaita miehiä ja naisia on vaikka kuinka, joista kasata hätätilan asiantuntijoita, joita on politikoiden pakko kuunnella. Kyllä Suomessa riittää viisautta pistää asiat tärkeysjärjestykseen, etsiä ne alat ja sektorit, joista on hyvä aloittaa bruttokansantuotteen kerääminen. Vaikka koko maailman talous yskii missä enemmän, missä vähemmän, ei raha ole maailmasta minnekkään hävinnyt eikä tavaroiden, tarvikkeiden ja palvelujen tarve. On luotava ja luotsattava kauppasuhteet sinne päin maailmaa, missä vetoa vielä on eli tarvitaan myyntimiehiä ja -naisia solmimaan uusia kauppasuhteita. Tämä kaikki vaatii koko kansan yksituumaisuutta, on oltava ja on nähtävä sama päämäärä ja "poikkeustila" kestäköön sinne saakka, kun Suomi on kunnolla jaloillaan, mutta se ei tarkoita sitä, että jälleen heittäydytään velttoiluun, kinasteluun ja hiekkalaatikkopolitikointiin, ei, vaan on oltava koko ajan hereillä, vahvoja ovat ne, jotka pystyvät lukemaan ajan merkkejä ja tekemään ajoissa korjausliikkeitä, vaikka ennustettavuus aikaisempiin aikoihin nähden onkin huonontunut.
Nyt pitäisi ottaa sama ryhtiliike nykyaikaisin menetelmin, jotta bruttokansantuotteen muutosnumeron edessä olisi merkki nykyisen - merkin sijaan. Tämä tarkoittaa montaa asiaa. Hiekkalaatikkopolitikointiin ei Suomella ole todellakaan varaa, sitäpaitsi poliittisten puolueiden ideologiat ovat aikoja sitten hämärtyneet, johon on syynä vallanhimo. On mukava istuskella vasemmistoliiton kuin kokoomuslaisen ministerin mustan auton takapenkllä. Ja miten valtavasti on puheita pidetty ja jokaisen puolueen edustajat ovat omasta mielestään tietenkin oikeassa. Vaalit ovat tässä taloudellisessa ahdingossa vahingollisia. Viimeistään kahta vuotta ennen seuraavia vaaleja alkaa jo puolueiden propaganda koneisto toimia ainoana päämääränä saavuttaa hyvä vaalitulos. Ketkä hoitavat sinä aikan oikeasti Suomen asioita, väitän, ei kukaan. Nyt eivät puheet enää auta, tekojen aika olisi ollut jo vuosia sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Niin poliittisilla puolueilla vasemmalta oikealle kuin työmarkkinajärjestöillä kuin kaikilla kansalaisilla pitää olla yksi ja sama päämäärä, Suomi on saatava ylös suosta. Suomen kansan on löydettävä jälleen yksituumaisuus, tunne, että me haluamme kaikki pelastaa armas Isänmaamme Suomi. Se vaatii toisen maailmansodan aikaista ja sen jälkeistä yksituumaisuutta, uhrautumista, nipistämistä jo saavutetuista eduista ja varsinkin lisäetujen vaatimisesta. Bruttokansantuotteen kasvu tuo ainoastaan hyvinvointia, siinä on viennillä hyvin tärkeä rooli, jota tukee kotimainen kysyntä. Kilapilukyky ja laatu ovat mantroja, joiden nimiin vannotaan. Molemmat ovat oikeita mantroja. Nyt on käytettävä talousasiantuntijoita konkreettisesti hyväksi, viisaita miehiä ja naisia on vaikka kuinka, joista kasata hätätilan asiantuntijoita, joita on politikoiden pakko kuunnella. Kyllä Suomessa riittää viisautta pistää asiat tärkeysjärjestykseen, etsiä ne alat ja sektorit, joista on hyvä aloittaa bruttokansantuotteen kerääminen. Vaikka koko maailman talous yskii missä enemmän, missä vähemmän, ei raha ole maailmasta minnekkään hävinnyt eikä tavaroiden, tarvikkeiden ja palvelujen tarve. On luotava ja luotsattava kauppasuhteet sinne päin maailmaa, missä vetoa vielä on eli tarvitaan myyntimiehiä ja -naisia solmimaan uusia kauppasuhteita. Tämä kaikki vaatii koko kansan yksituumaisuutta, on oltava ja on nähtävä sama päämäärä ja "poikkeustila" kestäköön sinne saakka, kun Suomi on kunnolla jaloillaan, mutta se ei tarkoita sitä, että jälleen heittäydytään velttoiluun, kinasteluun ja hiekkalaatikkopolitikointiin, ei, vaan on oltava koko ajan hereillä, vahvoja ovat ne, jotka pystyvät lukemaan ajan merkkejä ja tekemään ajoissa korjausliikkeitä, vaikka ennustettavuus aikaisempiin aikoihin nähden onkin huonontunut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ylettömän raskas verotus on ainoa syy miksi suomi velloo suossa, verotaakka pilaa aivan kaiken, mitään ei kannata valmistaa tässä maassa kun verotus nostaa työvoimakulut pilviin, verotus nostaa raaka-aineiden hinnat pilviin, verotus nostattaa kuljetuskustannukset pilviin, verotus nostattaa hinnat liian korkealle jne.
Suomessa on aivan liian raskas julkinen sektori, sinne ja typerään politiikkaan (kreikkalainat jne.) uppoaa mielettömät määrät verovaroja eikä niistä jää mitään Suomen ja suomalaisen itsensä hyväksi, esim. teiden kunto on rappeutunut.
Suomi on liian pieni maa tällaiseen, ei meillä ole väestömäärää näin rankalle verotaakalle, niinpä ostovoimakin on heikko kun suuri osa palkasta menee veroihin joten käteen ei jää paljon mitään vaikka hinnat on verotuksen takia huippukalliit. Ei ihme että jokapuolella on tyhjiä liiketiloja nykyään, konkurssiaalto on alkanut viemään joukolla entisiäkin firmoja nurin joten miksipä kukaan perustaisi uusiakaan tällaiseen maahan?
Uskon että Suomen talous tervehtyisi ennätysajassa jos ylivoimaisen raskaasta verotuksesta luovuttaisiin.
Lisäksi jos euroa ei saada devalvoitua, siitä pitää Suomen hankkiutua eroon koska liian kallis euro haittaa vientiä.
Olen itse teollisuusduunari ja tuotteet mitkä menee vientiin niin koetan tehdä vielä tavallistakin paremmin viimeisteltynä Suomalaisten tuotteiden laadukkaan maineen edistämiseksi. En toki hutiloi kotimaahankaan meneviä tuotteita mutta tiedostan vientituotteiden tärkeyden Suomelle ja koetan tehdä oman osani että ulkomailla haluttaisiin tilata jatkossakin Suomalaisia laadukkaita tuotteita.
Ymmärtääköhän kirjoittaja nyt ollenkaan missä tilassa suomen talous todellisuudessa on, ei maa tule nousemaan millään talvisodan hengellä markkinataloudessa nousuun.
Suomi on maksanut ja maksaa koko ajan nykyajan "sotakorvauksia" tuonne välimeren maille, jotka siellä sitten naureskelevat kuinka tyhmiä ne pohjoismaalaiset kansalaiset on.
Olen sitä yrittäjä ikäluokkaa rakennusalalta, joka poliitikkojen ja virkamiesten talousvirheiden vuoksi pankkien toimesta poliitikkojen tuella tuhottiin tarkoituksella -90 luvun alussa.
Siihen riitti nykyeuroissa laskettuna 6000 e velka pankille minun ja meidän perheen osalle, sillä pankki pelastui mutta saatiin samalla tuhottua 5 ihmisen elämä.
Ei tarvitse olla kovin merkittävä taloustieteilijä kun osaa jo päätellä kuinka lähellä konkurssia tämä suomen "hyvinvointivaltio" on, lähes kaikki taloutta ylläpitävä teollisuus on myyty ulkomaille, ja joka vuosi tulee aina lisää narsistijohtajia esim. valtion yrityksiin jotka realisoivat loputkin työpaikat suomesta.
On se ollut aika huvittavaa kuunnella kuinka demarit, Paavo Lipposen johdolla ovat kehuneet pelastaneensa suomen talouden -90 luvulla, eiköhän se maailman talouden nousu tehnyt sen, sittemmin kyllä myös se johti tuon globaalisen markkinatalouden romahtamiseen ja maailman laajuiseen lamaan.
Rakentamisen pitäisi pyörittää yhteiskuntaa, nyt siihen ei ole rahaa, me rakentajat tiedetään että kokonaiset kaupunginosat esim. pk-seudulla mätänevät käsiin, lisäksi rakentamisen ammattilaiset on menetetty kohta kokonaan, 90 luvun laman vei ammattirakentajat pois alalta, ja nyt sitä sitten yritetään korjata todella kirjavalla virolaisten rakentajien määrällä.
On ihan selvää että poliitikot pääministeriä myöten lähtevät täältä nyt karkuun, kukaan ei uskalla sanoa totuutta maan tilasta, ja kyllä se uudelle valtionvarain-ministerillekin pian selviää koko katastrofin suuruus.
Kun yli 20 v. on joutunut elämään noiden poliitikkojen munausten vuoksi yhteiskunnan ulkopuolella, ei ole juuri sympatioita tätä valtiota kohtaan, mutta syvä viha kyllä on sisällä ja pysyy elämän loppuun asti siellä.
Aion tehdä vielä vuoden töitä, eli 68 vuotiaaksi, sitten jätän tämän paskakasan ja muutan tuonne välimeren rannalle nauttimaan eläkepäivistä, siellähän ei tarvitse maksaa edes suomesta saatavista eläkkeistä yhtään veroja.
Eli suomeen lisää pakolaisia, mustalaisia, muutama talvivaara, niin eiköhän saada tuo Paskan puhuminen jostain HYVINVOINTVALTIOSTA loppumaan, lastensairaalakin pitää rakentaa kansalaiset rahoilla kun valtio on PA.
Niin, pitäisi alkaa sieltä seuraavista eduskuntavaaleista. Kaikki uudet päättäjät sinne. Ei yhtään aiempaa politikkoa, ei yhtään aiempaa puoluetta. Kaikki vaan uutta verta. Ja ainoastaan ei-eliittiin kuuluvia eduskuntaan.
Sitten voi katsoa, muuttuuko politiikka ollenkaan vai ei.
Mutta silloin ei saa olla lahjottavissa vanhoihin systeemeihin.
Jos kaikki kansalaiset äänestävät vain ja ainoastaan uusia ja vaalitarkkailijoina on sellaiset ihmiset, jotka todella tarkistavat vaalien oikeellisuuden.
Kun eduskunta on todella kansalla. Sitten voidaan miettiä, mihin tätä maata halutaan viedä ja miten. Ja halutaanko päätäntävalta antaa euhun vai että se jää suomeen.
Motivaatio talvisodan jälkeiseen taloudelliseentaistoon vaatii ensin suoraselkaisiä poliitikkoja ja myös sen, ettei kansantaloutta koko ajan tyhjennetä Eurooppaan ja me itse jäämme suuriin vaikeuksiin ja velkoihin auttaessamme toisia. Ja että saksalaiset ja jenkit ostavat suomalaiset yritykset pilkkahintaan laman aikana. Ja sen jälkeen nostavat palveluiden ja tuotteiden hintoja voittoa saadakseen. Ei se ihan niin mene.
Olen sama henkilö, joka kirjoitin nimimerkillä Suomi Nousuun. Rekisteröidyin tänä aamuna virallisesti Suomi 24 järjestelmään, käyttäjätunnukseni on askgin.
Toimin itse pankkialalla 35 vuotta, 26 vuotta toimitusjohtajana.
Mestari mallia-76 kirjoitukset ovat totta, mutta en osannut varmaan tarpeeksi korostaa sitä, vaikka kyllä se tekstistä selvästi ilmeni, että syitä ja seurauksia, miksi Suomi todella on nyt konkurssikypsä valtio, on lueteltu hierarkian kannalta katsottuna ylimmistä päättäjistä tavallisiin tasamaan tallaajiin(rekkakuskin käyttämä sanonta elokuvasta Rentun Ruusu, rekkakuskia näytteli edesmennyt Esko Nikkari) aivan yllin kyllin, siitä kumpusi ajatus, että tarttis tehdä jotain ja lähdin rakentamaan kirjoitustani toisen maailmansodan pohjalta, jossa suomalaiset löysivät toisensa, ideolooginen ajattelu viskattiin nurkkaan ja lähdettiin yksituumaisesti pelastamaan pikku Suomea suuren Neuvostoliiton aikeilta viedä koko Suomelta itsenäisyys pois. Oltiin Isänmaan asialla. Suomi tuli jatkosodassa hyväksi kakkoseksi, mutta kakkostila ei ollutkaan huono, niinkuin historia osoittaa. Tämä kaikki on ensimmäisessä kirjoituksessani, joten en lähde enää samoja asioita toistamaan.
Ei ole siis ymmärryksestäni kiinni, kuinka Suomea on hoidettu eli kovin huonosti ja kuinka isoja virheitä on tehty vauhdin kiihdyttyä kunnolla, kun Suomi liittyi EU:iin vuonna 1995, äänestin EU:iin liittymistä vastaan. Jo tässä asiassa politiikot pettivät kansan, muistan selvästi, että päättäjät totesivat olevan kysymys ainoastaan EU:n jäsenyydestä, mutta kuinka ollakkaan yhtäkkiä olikin ollut kysymys myös vuonna 2002 toteutuneeseen markan vaihtamiseen euroon. Sinänsä kiinnostaisi nähdä tarkat laskelmat, mihin perustui kurssin ankkurointi pyöristettynä niin, että 1 euro on 5,95 mk. Totesin tuolloin etukäteen, että ei aikaakaan, kun 1 euro mielletään yhdeksi markaksi. Ensiksi se näkyi kahvin ja pullan hinnassa. Vähänkin parempi lämmin ateria maksaa pyöristettynä nyt 17 euroa eli 101,15 markkaa. Maksoimmeko markka aikaan ja olisimmeko suostuneet maksamaan, jos jokin ravintola, huoltoasema tai muu ruokapaikka olisi räväyttänyt markka aikaan hinnan pöytään, lounas tekee sitten 101,15 markkaa. Kolmellakympillä sai maittavan liha-aterian. Se euron suhteesta markkaan.
Takaisin pääteemaan, pystyykö Suomi ottamaan enää saman otteen kuin sodan aikana ja sen jälkeen polkaistessaan lähes paljain nyrkein valtavan sotakorvausmäärän kasaan ja vieläpä etuajassa, jolloin Stalin oli todennut, että Suomi olisi sittenkin pitänyt (pystyä) valloittamaan, ovat ne niin ihme porukkaa. Silloista vihollista vastaavat nyt kaikki ne epäkohdat ja munaukset, joita Suomi on pitkin matkaa tehnyt ja tekee koko ajan. Tässä mielessä Suomeen olisi julistettava "taloudellisista syistä poikkeustila", jossa laaditaan ohjelma, jolla Suomi nostetaan ylös suosta. Mutta maailma on tietenkin muuttunut sodan ajoista myös henkisesti. Suomalaiset ovat pirstoutuneet niin moneen eri suuntaan, että on suuri epäilys, että nykyisellä hajanaisuudella ei todellakaan polkaista paljonkaan aikaan. Ei kai heikkoihin jäihin pudonnutta auteta niin, että joku tulee lähelle avantoa selvittämään, kuinka olisi pitänyt toimia, että et olisi pudonnut heikkojen jäiden takia avoveteen.
Yrittäjän kirjoituksen innoittamana menen sen verran konkretiaan, että ennen rahamarkkinoiden vapautumista pankkien korot (otto- ja antolainauskorot) oli oltava tietyssä putkessa.Jos tapahtui alitus tai ylitys, oli annettava hallituksen nimissä kirjallinen selvitys, missä ajassa kyseinen pankki pääsee putkeen takaisin. Tuolloin turvallisen suuri korkokate tuli lähes automaattisesti ja pankin tulos lepäsi voittopuolisesti korkokatteen varassa. Erot piti löytää palveluilla, vielä 80-luvulla olivat yleisiä kosteat tilaisuudet ja mitä kukin pankki keksi, jotta kasvua olisi tapahtunut. Suomen Pankki oli päävaatija rahamarkkinoiden vapauttamiselle, todeten mm. että rahatalouden säännöstely on pahin uhka Suomen hyvinvoinnille. Säännöstelyaikana naapuri, jolla oli velkaa, maksoi tietämättään toisen naapurin pankkiasioinnin kulut, jolla ei ollut velkaa. Moraalisesti tämä ei ole oikein, vaan se maksaa, joka palveluja käyttää, on oikeudenmukaisempi menettelytapa. Mutta valitettavasti rahamarkkinoiden vapautuminen ei tapahtunut hallitusti, mopo karkasi kaikkien käsistä, pankkien, pankkien valvojien ja asiakkaiden käsistä. Yhtäkkiä olikin rahaa jaettavaksi vaikka millä mitalla ja luottokelpoisuusehdoista tingittiin niin paljon kuin uskallettiin. 90-luvun alun lama oli kotikutoinen. Sitten valuuttalainat, kun markka devalvoitui 42 %, painettiin paniikkinappulaa, äkkiä perintä päälle, otetaan se, mikä on vielä otettavissa. Tästä hullusta menettelystä johtui se valtava tragedioiden määrä, joka suomalaisia kohtasi. Perustettiin roskapankki, jonne siirrettiin kaikki, vaikka vain viikon ajan lainan koron ollessa rästissä. Eli järki karkasi kahteen kertaan, ensin rahamarkkinoiden vapautumisen huumassa ja toisen kerran jälkihoidossa.
ennemmin täällä kakka livahtaa housuun kuin suomi nousuun...