PÄIVÄN SANA

Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa.
Room. 5:3–4

Jumalan täytyy tehdä paljon työtä sydämessä, että ahdistukset voi nähdä hänen työkaluinaan. Emme kuitenkaan ole hukassa, kun meitä viedään ahdistusten aikoihin. Ne ovat jopa tärkeitä välineitä luottamuksen syventymisessä Vapahtajaan. Jeesukselta avun saatuamme luotamme häneen uudella, toivorikkaalla tavalla. Levollisuus lisääntyy, koska olemme saaneet nähdä hänen olevan lähellä hiljaisinakin aikoina. Paavali haluaa rohkaista meitä niin kuin Rooman kristittyjä aikoinaan: väsyä saa, mutta toivoa ei pidä menettää. Aitoon kristillisyyteen kuuluvat ahdistus ja risti, ja aito kristillisyys ymmärtää myös toisia ristin kantajia. Me tarvitsemme toisiamme, koska vuorollaan jokainen on avun tarpeessa. Ahdinkoja ei tarvitse siten säikähtää, sillä ne opettavat kestävyyttä, ja kestävyys on hyödyllistä koetusten saapuessa. Koetuksesta selviäminen tuo uskon rinnalle toivon, joka on kristityn tuntomerkki. Vähäsarja

Silloin Herra sanoi: ”Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi.”
Luuk. 14:23

Köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat oli kutsuttu juhliin, kun kunniallisemmiksi lasketut olivat kieltäytyneet. Nämäkin kieltäytyivät, koska ajattelivat olevansa kelvottomia hienoihin juhliin repaleisine vaatteineen. Yhä vielä sama viesti kulkee kaupunkien kaduilla ja pimeillä kujilla ja kutsuu jokaista täysin kohtuuttomiin ilojuhliin. Juhliin, joiden rinnalla kotoiset linnan kutsut ovat vaatimattomia lillukan varsia. Juhlapuvunkin saa lahjana, se on jo valmiiksi ostettu ja sovitettu. Ei tarvitse kuin saapua paikalle ja nauttia talon antimista. Ihmeellisintä ensimmäisessä kutsussa oli se, että kutsutut piti suorastaan pakottaa saapumaan paikalle. Katsomaan ohi oman kelvottomuutensa häneen, joka kutsun lähetti. Se kelpasi, joka kutsuttiin. Jolle kutsu kelpasi, sai nähdä taivaalliset juhlat. ”Tulkaa, kaikki on jo valmiina.” – Tulisitko sinäkin?

Jeesus sanoi: ”Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.”
Joh. 8:31–32

Etelä-Pohjanmaan Raamattukylän nimeen liittyy tarina. Ison vihan aikaan kylä poltettiin maan tasalle, yhtään torppaa ei jäänyt pystyyn. Kotinsa menettänyt pohjalaismies koki menetyksen niin raskaana, että kaivoi puukkonsa esille päättääkseen päivänsä. Samalla hän kuitenkin muisti, että ennen piiloutumistaan hän oli kätkenyt Raamatun kiven alle turvaan, ettei se sentään joutuisi tuhoajien käsiin. Mies etsi Raamattunsa ja alkoi lukea sitä. Raamattua lukiessa elämänhalu ja rohkeus palasivat hänen sydämeensä. Kylä rakennettiin uudelleen välillä yhdessä Raamattua lukien.

Kun toivo sidotaan Jumalan sanaan, voidaan kestää, vaikka elämä olisi raunioina kuin poltetun pohjalaisen kylän torpat. Jäljellä ovat edelleen Jumalan sanan lupaukset. Niiden varaan voi rakentaa elämän uudelleen, vaikka sen joutuisi aloittamaan palaneiden raunioiden savussa.

Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut". Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.
2. Kor. 6:1-2 (KR33/38

Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä.
Fil. 3:13

Menneen saa jättää rohkeasti taakseen. Me emme nimittäin kykene sovittamaan vanhoja syntejämme, vaikka niin sydämestämme tahtoisimme. Tehtyjä ei voi myöskään korvata kärsimällä tai syyllisyyttä kantamalla. Meitä, joita menneet asiat edelleen painavat, Vapahtaja lähestyy lempein katsein. Hän tulee vierelle, nostaa taakkamme harteilleen, lähtee kanssamme tielle. Jeesus tuli kaikenlaisten pahojen tekojen, sanojen, ajatusten ja tekemättä jättämisten painosta kärsivien syntien poisottajaksi. Hän ei syytä meitä. Hän ei myöskään vähättele tapahtunutta. Mutta hän antaa synnit anteeksi, ottaa omaksi syykseen ja johdattaa kohti omantunnon rauhaa. – Antaisimmeko hänelle senkin taakkamme, josta pidämme kaksin käsin kiinni ja josta emme enää edes tiedä, miten laskea irti? Olisiko nyt sopiva aika jättää koko roska Herrallemme, joka on valmis jatkamaan sen kantamista puolestamme?

Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”
Matt. 16:23

Tärkeintä tässä ei ole Pietarin saama kova moite, vaan sitä edeltänyt Jeesuksen selkeä ilmoitus tulevasta kärsimyksestään. Sitä Pietari ei kuunnellut, vaan tahtoi luottaa omaan päättelyynsä Jeesuksen parhaasta. Peruskiusaus on meille sama, johon Pietari hyvämielisesti lankesi: Jumalan sanan ja tahdon turhaksi tekeminen. Jos olemme astuneet Pietarin tavoin sanasta irtautumisen tielle, on oleellista palata takaisin mahdollisimman pian. Jumalan sana on riittävän selkeä tärkeissä asioissa, eikä Jumalan tahdon suhteellistamiseen tarvitse lähteä. Asioissa ei ole aina montaa puolta eikä totuuskaan löydy lopulta katsojan silmästä, vaikka siihen niin monet näyttävät uskovan. Harhan tuntomerkki on se, että Jumalan sana suhteellistetaan ja suhteellisista asioista tehdään ohjeellisia. Meidän ongelmamme kaiken kaikkiaan ei ole se, että emme tietäisi Jumalan tahtoa. Ongelma on se, että emme tahdo sitä kuulla.

Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme.
Hepr. 4:12

Jumalan sanan miekan kirpeä terä on laki. Se ei jätä ihmisen omaa uskonnollisuutta henkiin ollenkaan. Se osoittaa perinpohjaisen turmeltuneisuuden niin kirkkaasti, etteivät edes sisimmät aikeemme, joita itsekään emme aina tunnista, jää piiloon. Lain tappamalle, kurjalle kulkijalle Jeesus taas evankeliumissa lupaa, että hän saa olla Jeesuksen sovitustyön tähden Jumalan rakas lapsi. Tästä ihmeestä kristitty elää. Kun me pysymme Jeesuksen sovintoveren suojassa, ei meitä voi voittaa. Kukaan tai mikään ei voi ryöstää meitä Jumalan käsistä, eivät syntimme tai lankeemuksemme, ei huono vaelluksemme tai epäonnistunut uskovaisuutemme, ei luottamuksen puute tai elämän ahdistus. Kaikkien näiden kanssa me kumarrumme ristin edessä ja jätämme itsemme kaikkinemme Jeesuksen käsiin. Ristin luona katse kohoaa omasta sisimmästä ja sen pettymyksistä Jumalan Karitsaan. Häntä katsellessa omatunto löytää levon. Vähäsarja

Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
1 Joh. 4:10

On rehellisesti myönnettävä, että rakkaus minun ja Jumalan välillä on pääasiassa yksipuolista ja yksisuuntaista. Omat tunteet ja teot vaihtelevat kohtuullisen itsekkäästä häikäilemättömään. Ehkä luulen rakastavani Jumalaa, kun hetken tunnen lämpimiä tunteita Luojaani ja Lunastajaani ja Pyhittäjääni kohtaan. Ehkä hetken osaan iloita anteeksiantamuksesta ja ehtoollisen lahjasta tai rukousvastauksista. Silti perusluonteeni langenneena ihmisenä on, että mittaan rakkauden aina sen hyödyllisyydellä. Pyyteetön rakkaus on olemassa, mutta se asuu Jumalan sydämessä. Onneksi asuu. Se rakkaus on muuttumatonta, kestävää. Se rakastaa, vaikka tietää, millainen olen. Se on kärsivällistä ja antaa anteeksi. Se ympäröi minut, kun heikkona pysyn Jeesuksen luona enkä suostu siitä mihinkään lähtemään. Niin, mihin minä siitä voisin mennäkään?

Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala.
Ps. 31:6

On sanottu, että kirkko on täällä siksi, koska täällä kuollaan. Kirkon tärkein tehtävä on siksi sen viestittäminen, miten päästään taivaaseen. Kaikki muu hyvä ja tärkeä seuraa kaukana tämän jäljessä. Kirkon perustehtävä ei ole maailmanparantaminen, koska tämä maailma ei lopulta parane koskaan. Se ei ole ilmastonmuutoksen vastustaminen, vaikka se on maallisen elämän näkökulmasta hyödyllistä. Kirkon oleellinen tehtävä ei ole edes köyhyyden poistaminen, koska köyhät tulevat aina olemaan keskuudessamme. Jos hyvän tekemisen alle peittyy kaikkein tärkein, evankeliumi avatusta taivaasta, me olemme kaikkia ihmisiä surkuteltavimmat. Kun köyhät ja vaivatut joskus kysyvät, miksi emme kertoneet Jeesuksen sovitustyöstä auttaessamme heitä, niin mitä me siihen vastaamme? Jos ihmiset joutuvat kadotukseen sen vuoksi, että evankeliumi jää hyvien asioiden peittoon, niin mitä se hyvän tekeminen hyödyttää? – Jeesus lunasti sielumme vapaiksi, tämä pitää kertoa kaikille. Muu hyvä jaetaan sen myötä.

Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu.
Jes. 40:1–2

Onko uskominen sinulle pakkotyötä? Suorittamista, hyvän ihmisen esittämistä, hurskasta näytelmää, joka vie voimat ja elämänilon? Samalla sydämesi kuiskaa, että olet loppuun väsynyt, et jaksa sitä enää. Se kuiskaa, että hurskaan kristityn sijaan olet kohdannut sydämessäsi syntisen ihmisen, joka tekee syntiä vieläpä mielellään, vaikka ei pitäisi. Ristiriita on repivä ja on suistaa uskosi haaksirikkoon. Olisitko siis joutunut tilanteeseen, jossa pakkotyön on päätyttävä ja toisen on nyt autettava, jos aiot uskovana jatkaa? Sinulle Jumala sanoo: ”Pakkotyö päättyi jo Golgatan ristille.” Syntisi sovitettiin siellä, voit lakata sovittamasta niitä uskollasi tai teoillasi. Kannettuja syntejä ei tarvitse enää kantaa. Jeesus sanoi ristillä: ”Se on täytetty.” Suorittamiset oli suoritettu. Saat levätä Vapahtajan sylissä. – Anna Jumalan lohduttaa näillä sanoilla väsynyttä sydäntäsi. Anna armon avarien tuulien saapua luoksesi.

1. Moos 19:31 Vanhempi tytär sanoi nuoremmalle: "Isä alkaa tulla vanhaksi, eikä maassa ole yhtään miestä, joka voisi tulla ottamaan meidät vaimokseen yleisen tavan mukaisesti. 32 Juotetaan isälle viiniä ja maataan hänen kanssaan, että saisimme isämme avulla lapsia ja sukumme säilyisi." 33 Illalla he juottivat viiniä isälleen, ja vanhempi makasi isänsä kanssa, eikä Loot huomannut, milloin tytär tuli hänen viereensä ja milloin hän lähti. 34 Seuraavana päivänä vanhempi sanoi nuoremmalle: "Minä makasin eilisiltana isän kanssa. Juotetaan hänelle viiniä tänäkin iltana, ja mene sinä nyt makaamaan hänen kanssaan, että saisimme isämme avulla lapsia ja sukumme säilyisi." 35 Ja he juottivat sinäkin iltana viiniä isälleen, ja nuorempi meni makaamaan hänen kanssaan, eikä Loot huomannut, milloin tytär tuli hänen viereensä ja milloin hän lähti. 36 Niin Lootin molemmat tyttäret tulivat raskaaksi isästään.

Siinä iranilainen muslimi pisti oman sanansa väliin. Eihän se nyt tietysti hänelle sovi, että kristityt itse opettavat Raamattua, kuten Raamattuopiston rehtori Vähäsarja.

Tehkää hedelmiä, joissa kääntymyksenne näkyy!
Luuk. 3:8

Kun meitä kehotetaan muuttamaan mielemme, se koskee meidän jokaista tekoamme, jokaista sanaamme ja jokaista ajatustamme. Suunnan tulee kaikessa muuttua. Kääntymisen vaatimukseen voimme vastata kolmella tavalla. Voimme paaduttaa sydämemme, koska tajuamme, ettemme voi lakia koskaan täyttää. Voimme myös alkaa omin voimin parannella elämäämme, jospa yltäisimme kuitenkin riittävän hyviksi. Tai sitten me voimme jäädä sanan alle sen tuomittavaksi, tulee mitä tulee. Viimeinen on kristityn oikea tie. Joka luulee täyttävänsä Jumalan parannusvaatimuksen hyvällä tai peräti pyhällä elämällään, ei tunne syntejään eikä lankeemuksen syvyyttä. Sanan tuomitsemalle jää vain yksi todellinen vaihtoehto: evankeliumin lupaus ja ehdoton armo. Sen hedelmällisestä maasta nousee uskon hyvä hedelmä.Vähäsarja

Kuuntele rukoustani, Jumala, älä kätkeydy, kun pyydän apua.
Ps. 55:2

Jeesus kuoli ristillä meidän jokaisen syntien tähden. Eikö hän pitäisi silloin huolta myös pienemmistä asioista elämässämme? Kun suuret synnit on jo sovitettu, pienemmät elämän murheet tulevat kyllä hoidetuiksi. Herramme saattaa ajoittain kylläkin kätkeytyä. Hän vaikenee hetkeksi, antaa kärsimyksen kypsyttää rauhassa hedelmänsä. Kristityksi tuleminen on tulemista enemmän ihmiseksi. Enemmän ihmiseksi tullaan, kun Jumala riisuu meitä omastamme ja pukee lahjavanhurskauteensa. Jumalan lain tuomio kyntää syvällä sydämessä. Meitä sulatellaan, Herramme tuntuu olevan etäällä. Ihmiseksi on kuitenkin suostuttava. Onnistuneiden lähellä on tukalaa olla, armahdettujen ja riisuttujen lähellä armollista. Armahdettavaksi suostuva syntinen oppii Jumalasta ja itsestä tärkeimmän: armo ja usko ovat lahjaa ja ansiotta saatuja ja ne kuuluvat jokaiselle – jopa minulle.

Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen.
Luuk. 24:29

Hädässä ollessamme saatamme kuulla: ”Kyllä Herra tahtoisi auttaa, jos vain uskoisit tarpeeksi.” Et ole tarpeeksi vilpitön. Sinulla on salaisia syntejä. Tai vielä rankemmin: sinulla on salaisia kirouksia suvussasi. Kyllähän Herra tahtoisi auttaa ja tekisi sen, mutta sinun on ensin päästävä näistä eroon. Kevyempiä malleja tästä ajattelusta liikkuu myös: ”Kyllä Herra sinua auttaa, mutta sinun on ensin parannettava elämäsi, laitettava pois se, mikä estää häntä auttamasta.” Ja näiden upottavien sanojen saattelemina haavoitetut juuttuvat ahdinkoonsa entistä syvemmälle. Onko Jumalakin hylännyt, kun en pysty elämääni parantamaan? Hyvä kun jaksan pyytää edes apua, jonka vuoksi Jumalan luokse tulin.

Onneksi Jeesus ei tullut kutsumaan hurskaita vaan syntisiä. Onneksi hän ei tullut parantamaan terveitä, vaan sairaita. Hän jää luokseni, kun kovat ovat menneet ja hurskaat hylänneet. Hän jää, eikä lähde pois.

Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella.
Hepr. 12:2

Kristityn elämä on kahden ristin alla kulkemista. Kuljemme kaikkein suurimman ristin, Golgatan ristin, suojassa ja turvassa, kun elämme huutaen avuksi Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä. Tällä nimityksellä Paavali kristittyjä kuvasi. Kun me huudamme Jeesusta avuksi, me kuulumme siihen joukkoon, joka viimein pääsee suuresta ahdingosta kotiin. Joukkoon, joka on pessyt vaatteensa ja valkaissut ne Karitsan veressä. Eikä tässä ole kyse joistakin uskon ihmeellisistä sankareista, vaan heikoista ihmisistä, jotka turvautuvat elämässään ja kuolemassaan Jeesukseen. Jotka eivät voi elää ilman häntä.

Toiseksi me kuljemme myös pienemmän ristin, elämänristin, alla. Jokaiselle meistä on tehty omamme mittatilaustyönä. Siksi ristejä ei kannata lähteä vertailemaan. Vain Jumala tietää kantokykymme ja ristin todellisen painon. Koska hän kantaa ristiä kanssamme, ei se paina koskaan liikaa.

Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.”
Joh. 14:6

Ihmeet eivät herätä vihaa. Yliluonnollinen herättää uteliaisuutta ja hiljaista hyväksyntää. Hienoa, jos joku saa avun hätäänsä, tuli apu mistä tahansa, ajatellaan. Sen sijaan aina tulee olemaan pahennuksena se, että Jeesusta pidetään Jumalan Poikana ja syntien sovittajana ja ainoana tienä taivaaseen. Nopeasti nousee silloin vastakysymys: mikä on kristitty sanomaan, että vain yksi tie vie perille? Suvaitsevaisuus edellyttää, että jokaisella saa olla oma tiensä ja kaikkien tiet ovat yhtä oikeita. Ihmisten valinnat eivät kuulu muille. Tämä kaiken hyväksyvä ilmapiiri on varmasti sielunvihollisen tavoite. Sekoitetaan tiet ja uskot, niin että ei ole oikeaa, ei väärää. Eikä kukaan löydä lopulta perille. Yksinkertaiset, Jumalan sanaan uskovat ja siitä kiinni pitävät kristityt käyvät yhä harvinaisemmiksi linnuiksi kristikunnassakin. Ajankohtaiseksi alkaa nousta Jeesuksen kysymys, löytääkö hän uskoa enää ollenkaan palatessaan takaisin.

3. Moos. 14:49-57 "Ja pappi ottakoon talon puhdistamiseksi kaksi lintua, setripuuta, helakanpunaista lankaa ja isoppikorren. Ja teurastakoon toisen linnun saviastian päällä, jossa on raikasta vettä. Ja ottakoon setripuun, isoppikorren ja helakanpunaisen langan ja elävän linnun, kastakoon ne teurastetun linnun vereen ja raikkaaseen veteen ja pirskoittakoon sitä taloon seitsemän kertaa. Näin hän puhdistakoon talon linnun verellä ja raikkaalla vedellä, elävällä linnulla, setripuulla, isoppikorrella ja helakanpunaisella langalla. Ja sitten hän päästäköön elävän linnun lentämään ulkopuolelle kaupunkia kedolle. Kun hän näin on toimittanut talolle sovituksen, on se puhdas. Tämä on laki kaikkinaisesta pitalitaudista ja syyhelmästä, pitalista vaatteissa ja taloissa."

Iranilainen muslimi haluaa laittaa sanan päivälle 3.Mooses 14: 49-57
Ei ymmärrä, että mikä tahansa raamatusta otettu pätkä ei ole päivänsana.

KTS22.5.2014 15:400 SULJ
Just noin me iranilaiset on aateltu
Vihon viimen mennee kaaliin tääl Pohjolaskii...:o

Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.
Room. 3:22–24

Herran ristillä osoittama armo, samoin kuin oma elämänristimme, tuo varjona seuraava vaivamme, auttavat meitä näkemään itsemme oikein. Oikein suhteessa Jumalaan ja oikein suhteessa kohtaamiimme ihmisiin. Niiden läpi elämää katsellen me osaamme ehkä olla enemmän ihmisiä ihmisten rinnalla ja armahdettuja kristittyjä toisten armahdettujen Jumalan lasten rinnalla. Ei heidän yläpuolellaan eikä alapuolellaan, vaan samalla viivalla, kaikessa samalla tavalla armon varassa eläen. Kun oman elämänhallinnan, menestymisen ja hyvyyden harhat karsiutuvat omaan sydämeen tutustumisen myötä ja kun elämä riisuu meitä omalla, vastustamattomalla tavallaan ylpeydestämme, meissä saattaa alkaa näkyä enemmän armahdetun ihmisen piirteitä. Ehkä hurskastelukin harvenee, vaikka emme siitä kokonaan eroon pääsekään.

3. Moos. 15:19-30 "Ja kun naisella on vuoto, niin että verta vuotaa hänen ruumiistansa, olkoon hän kuukautistilassaan seitsemän päivää, ja jokainen, joka häneen koskee, olkoon saastainen iltaan asti. (22) Ja jokainen, joka koskee istuimeen, mihin hyvänsä, jolla hän on istunut, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. (23) Ja jos joku koskee esineeseen, joka on hänen vuoteellaan tai istuimella, jolla hän on istunut, olkoon saastainen iltaan asti. (29) Ja kahdeksantena päivänä hän ottakoon kaksi metsäkyyhkystä tai kaksi kyyhkysenpoikaa ja tuokoon ne papille, ilmestysmajan ovelle. (30) Ja pappi uhratkoon toisen syntiuhriksi ja toisen polttouhriksi. Näin pappi toimittakoon Herran edessä hänelle sovituksen hänen saastaisesta vuodostaan."

KTS on muslimi ja haluaa tuoda omaa osaamistaan esille kopioimalla sitä, mitä ei ymmärrä eli raamattua.

5. Moos. 22:13-21 "Jos joku on ottanut vaimon ja yhtynyt häneen, mutta sitten hylkii häntä ... ja sanoo: Minä otin tämän naisen vaimokseni, mutta kun ryhdyin häneen, en tavannut hänessä neitsyyden merkkiä ... (20) Jos syytös on tosi, jos tytössä ei tavattu neitsyyden merkkiä, silloin vietäköön tyttö isänsä talon ovelle, ja kaupungin miehet kivittäkööt hänet kuoliaaksi."

Täällä kts taas opettaa, mutta valitettavasti: pieleen menee.

3. Moos. 21:16-23 "Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: .. Älköön lähestykö kukaan, jossa on joku vamma, älköön kukaan sokea tai ontuva, kukaan kasvoiltaan tahi jäseniltään muodoton, jalkansa tai kätensä taittanut, kyttyräselkäinen tai surkastunut, silmävikainen tai ihotautinen tai rupinen tai kuohittu. .. Älköön hän tulko esiripun luo älköönkä lähestykö alttaria, koska hänessä on vamma, ettei hän häpäisisi minun pyhäkköäni."