Irwinin biisi paljastui käännökseksi.

Rakas lapsonen. Kun "seurasin vähän alaa" ja kuuntelin radiota 1930-60 -luvuilla, suomalaisten laulujen alkuperä ilmoitettiin usein. Ei kuitenkaan enää 1970-luvulla. Viuhahduksen saksankielinen versio pimitettiin. En avaa linkkiäsi, koska ei näytä olevan saksankielinen, vaan englanninkielinen. Mitä muuten sinä teit 1930-luvulla?

Ap. kirjoitti:

Rakas lapsonen. Kun "seurasin vähän alaa" ja kuuntelin radiota 1930-60 -luvuilla, suomalaisten laulujen alkuperä ilmoitettiin usein. Ei kuitenkaan enää 1970-luvulla. Viuhahduksen saksankielinen versio pimitettiin. En avaa linkkiäsi, koska ei näytä olevan saksankielinen, vaan englanninkielinen. Mitä muuten sinä teit 1930-luvulla?

Ei ollut vielä kunnia kuunnella radiota ennen sotia koska synnyin vasta 50-luvulla. Ap biisin aikaan olin siis teini ja mieltä poltti ajatus, että maailmalla tehdään mahtavaa musaa jota meillä ei ollut mitään mahdollisuutta päästä kuulemaan.
Toki jos rahaa olisi ollut, mutta kun sitä ei kakaroilla ollut yhtään ainutta penniä, niin ainoaksi kanavaksi oli yrittää saada radio Luxembourg kuulumaan, mikä ei onnistunut kuin öisin jos silloinkaan.

Tarkoitukseni ei ollut tehdä tarkkaa analyysiä juuri tuosta kappaleesta, vaan biiseistä yleensä. Varmaankin jokin esitys on tosiaan saksaksi, tuo vain tuli ensimmäisenä vastaan. Tekijät ovat sentään amerikkalaisia.
Osaan kyllä saksaa, kuten tuon ajan nuorista moni, mutta nykyaikana englanti on iskostunut oletusasetukseksi, vaikka Keski-Euroopassa sitä ei juuri puhuta kuin vieraana kielenä.

Vähän ihmettelen, että jos olet kerran alaa seurannut, että olet kokenut yllätyksen ja järkytyksen. Ei tuo mikään valtionsalaisuus ole, joten miten et ole ollut asiasta tietoinen, kun tällainen nuori nulkkikin sen tietää?

50-,60- ja 70-luvuilla pimitettiin kaikki länsimaiset biisitkin, ei vain cover-versioiden alkuperä. Kaiken kaikkiaan nuorille aika katkeraa aikaa vaikka nälkää ei nähtykään, mutta ei meillä juuri huvituksiakaan ollut. Sotaa leikimme ja räjäyttelimme sodasta tuotuja muistoja ja kaikkein pienimmät leikkivät käpylehmillä.

Tunsin muuten Antin henkilökohtaisesti, mutta en pitänyt häntä kummoisenakaan kaverina. Kännissä leuhki mahtavaa maailmanmiestä ja esitteli baarissa 1,2 miljoonan maksamattomia mätkyjään. Aika ristiriitaista, vai mitä?

Ap. kirjoitti:

Rakas lapsonen. Kun "seurasin vähän alaa" ja kuuntelin radiota 1930-60 -luvuilla, suomalaisten laulujen alkuperä ilmoitettiin usein. Ei kuitenkaan enää 1970-luvulla. Viuhahduksen saksankielinen versio pimitettiin. En avaa linkkiäsi, koska ei näytä olevan saksankielinen, vaan englanninkielinen. Mitä muuten sinä teit 1930-luvulla?

Minä vai? Ihan ulkopuolisena ja tietämättömänä mailman tärkeistä asioista kuten musiikista tai lannanajosta pyytän saata puhenvuoron, kiitos.
Kun isäni sotaan lähti istuin jo potalla ihan itse. Juoksentelin tuvan lattialla. Ikää oli 30.11.1938 1v. 9kk. Silloin miehistä alettiin aseistaa sotilaita isä aurinkoisen miljoona-armeijaa vastaan. Alkoi 105 vuorokauden mittainen talvisota.

old chap kirjoitti:

Ei ollut vielä kunnia kuunnella radiota ennen sotia koska synnyin vasta 50-luvulla. Ap biisin aikaan olin siis teini ja mieltä poltti ajatus, että maailmalla tehdään mahtavaa musaa jota meillä ei ollut mitään mahdollisuutta päästä kuulemaan.
Toki jos rahaa olisi ollut, mutta kun sitä ei kakaroilla ollut yhtään ainutta penniä, niin ainoaksi kanavaksi oli yrittää saada radio Luxembourg kuulumaan, mikä ei onnistunut kuin öisin jos silloinkaan.

Tarkoitukseni ei ollut tehdä tarkkaa analyysiä juuri tuosta kappaleesta, vaan biiseistä yleensä. Varmaankin jokin esitys on tosiaan saksaksi, tuo vain tuli ensimmäisenä vastaan. Tekijät ovat sentään amerikkalaisia.
Osaan kyllä saksaa, kuten tuon ajan nuorista moni, mutta nykyaikana englanti on iskostunut oletusasetukseksi, vaikka Keski-Euroopassa sitä ei juuri puhuta kuin vieraana kielenä.

Vähän ihmettelen, että jos olet kerran alaa seurannut, että olet kokenut yllätyksen ja järkytyksen. Ei tuo mikään valtionsalaisuus ole, joten miten et ole ollut asiasta tietoinen, kun tällainen nuori nulkkikin sen tietää?

50-,60- ja 70-luvuilla pimitettiin kaikki länsimaiset biisitkin, ei vain cover-versioiden alkuperä. Kaiken kaikkiaan nuorille aika katkeraa aikaa vaikka nälkää ei nähtykään, mutta ei meillä juuri huvituksiakaan ollut. Sotaa leikimme ja räjäyttelimme sodasta tuotuja muistoja ja kaikkein pienimmät leikkivät käpylehmillä.

Tunsin muuten Antin henkilökohtaisesti, mutta en pitänyt häntä kummoisenakaan kaverina. Kännissä leuhki mahtavaa maailmanmiestä ja esitteli baarissa 1,2 miljoonan maksamattomia mätkyjään. Aika ristiriitaista, vai mitä?

Radio Luxembourgin, Radio Free Worldin jne. tapaisia ei-sosialistisia radiokanavia, jotka soittivat rockia, jazzia jne. en ainakaan itse onnistunut kuuntelemaan raivostumatta, koska rys-sien tikka nakutti lähes jatkuvasti 10 Hz naputustaan.

Huolimatta vapaiden maiden (ei siis Suomen) protestoinnista, tikka jatkoi n. vuoteen 85, nakutettuaan reilut 10 vuotta tauotta.

Tarkoitus kai oli tutkata vapaasta maailmasta tulevia ohjuksia, mutta varmasti ainakin pian keksivät vähintään yhtä tärkeäksi syyksi sen, että vapaudesta kertovat radiolähetykset onnistuttiin terrorisoimaan.

No levyjä oli, mutta kalliina musiikin kuuntelu oli rajoitettua siihen asti kunnes.... Radio City aloitti pääkaupunkiseudulla. Ensimmäisenä parina vuotena tai lähes kanava olikin varsin mainio.

Olo oli kuin kommunistimaiden kansalaisilla kuullessaan ensimmäisiä kertoja rock-musiikkia. Oli Suomessa toki rockia kuultu aiemminkin, mutta varsin rajallisesti. YLE:n soviet-radiosta kytättiin jotain Onnenpäiviä tms. tunnin parin viikottaista rock- tai pop-musiikki sormi kasettimankan äänitysnäppäimellä valmiina. Kappaleet kirjattiin kasetin pahveihin ylös, ja kirottiin jos niitä ei soitettu loppuun tai puhuttiin päälle. Pas-kat biisit rullattiin alun kuuntelun jälkeen.

Musiikillisen tietoisuuden lisääntyminen johti aktiiviseen levyjen osteluun. Meni siinä aikansa, että parhaat musiikit tuli kuunneltua läpi useaan kertaan... ja kun uutta hyvää musiikkia ei enää juurikaan tehty noihin aikoihin, MTV:n räppäyksen ja heavynkin muuttumisen roskametalliksi parin höpöhöpöbändin suosion myötä (nimiä ei tarvitse sanoa, tiedätte ne), niin tulipa ne kuuntelemisen arvoiset musiikit aika nopeasti kuunneltua tarpeeksi monta kertaa läpi ja voi sanoa, että pääosin se rock oli sitten siinä, ja se oli historiaa se.

Itse itseäni korjaten...
Kyseessä ei ollutkaan Tsingis Khan vaan toisen saksalaisryhmä nimeltään Sunday ja kappaleen nimi heillä on "Wenn Die Peitsche Knallt (Zorro)" vuodelta 1979. Tuolle löytyikin jo tekijätiedot jotka osoittivat että ei ollut tehnyt koukkausta Suomen kautta vaan säveltäjiksi oli merkitty alkuperäiset amerikkalaisherrat.

Siihen aikaan ei tekijänoikeuksien perään pahemmin huudeltu kun oli tärkeämpääkin tekemistä.
Tämäkin kappale suomennettiin ja sen antamalla tai alkuperäisen voimalla laskettiin sitte siliminen välliin. https://www.youtube.com/watch?v=kiDTDWg0pUI

Elämää juoksuhaudassa kappaleen sanottiin alkujaan olleen itävaltalaisen marssilaulun.

cittä ekäli kirjoitti:

Elämää juoksuhaudassa kappaleen sanottiin alkujaan olleen itävaltalaisen marssilaulun.

Viimeksi kun kuulin sen taustoista, niin mainittiin venäläiseksi. Eipä siinä, aika haikean slaavilainen sointi siinä onkin.

Sanotaan,että mikko selvästi inspiroitunut bobista tosin ei 1 yhteen.
ja sanat kai omat ja pitkäversio ja nopeempi.

Back in the USSR. Onhan tuo tiedetty.

Cover biisissä on säveltäjä tiedoissa alkuperäinen säveltäjä, plagiaatti on otettu omiin nimiin. Viuhahdus on plagiaatti, koska se on mainittu Irwinin säveltämäksi.