Onko asuinpaikkakunnalla merkitystä onnellisuuteen?

Muutimme paikkakunnalle, mistä miehelläni oli ok matka töihin. Minä olen pätkätyöläinen, joten joustin tässä. Asuttuamme tällä ko seudulla jonkin aikaa, tajusin että elämästä tuli eristäytynyttä. Kummallakaan ei ole edes tuttuja sukulaisia tällä seudulla; sellaisia, jotka haluaisivat hieroa syvempää tuttavuutta. Miestäni erakkoelämä ei haittaa. Hän oli asosiaalinen jo ennen avioitumistamme. Minä olen aina liikkunut lähiympäristössäni, pikkukaupungista kun olen kotoisin.

Tällä seudulla ei ole kiva asioida fillarilla kauppaan, koska se on tavallaan halli hiljaisessa nukkuvassa pikkukunnassa. Lähimpään kaupunkiin pitäisi ajaa 45 min. Tämän ikäisenä ei huvita käydä isommassa kaupungissa pikkuasioilla. Liikkuminen olisi autolla. Jotenkin koko elämästä on tullut asosiaslista ja eristäytynyttä. Kuten sanoin jo, minulle näin, mies ei koe niin...

Jo muutama vuosi sitten halusin muuttaa seudulle, jossa on enemmän vilskettä ja on minulle tuttua. Voi käydä pikkukaupassa tai kaupungilla. Pääsääntöisesti on kulkuyhteyksien (moottoritiet) varrella. Toisin kuin tämä paikka. Ehkä viihtyminen siellä johtuu tuttuudesta ja että siellä asuu joitakin läheisiä, joita voisi kutsua kahville ja piipahtamaan. Yms.

Muutama vuosi on mennyt. Lupaus muutosta toiselle paikkakunnalle on ollut tyhjiä puheita. Työmatka ei miehellä paljon muuttuisi, töitä olisi muitakin tarjolla. Minun vanhoja työpaikkoja siellä myös. En ole vain onnellinen. Elämä on täällä liian paikallaan polkevaa.

Olen miettinyt kriittisesti, että olenko itse sopeutumaton. Koko ajan on tunne, etten kuulu tänne. Tämä on tilapäistä.. En halua elämän valuvan hukkaan läpi sormien, vaikka sen se tekee, jos odotan 'yhteistä' suuntaa. Jokin on pielessä, jos kumppani saa minut tuntemaan, että toiveeni asuinpaikasta ovat merkityksettömiä ja huuhaata.

Olen nyt alkanut miettimään, että lähden yksin lemmikkien kanssa. Käytännön tasolla uuden asunnon ja eron järjestäminen olisivat erittäin haastavia ihmisen kanssa, jonka luonteen voi kiteyttää sanonnalla It' s my way or no way. Eli hän ei toisen asemaan ole kiinnostunut asettumaan.

Ihmiset, mitä ajatuksia herää? Onko vastaavia kokemuksia? Oletteko löytäneet tyytyväisyyden olemiseenne mieleiseen ympäristöön
johdosta? Onko ympäristöllä merkitystä? Huom. keski-ikää lähestyvällä tilanne on toinen kuin nuorella ja innokkaalla maailmanmatkaajalla.
VASTAA








Ilmoita asiaton viesti