Kuunnelkaa urpot Ylen verkkosivuilta http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/06/02/sotilaiden-aanet-1-suomalaisten-asemat-murtuvat-valkeasaaressa?ref=ydd-related-content ja miettikää olisiko hyökkäys ollut torjuttavissa metriäkään aiemmin kun se sitten lopulta tapahtui. Upea sarja yleltä ja kaikki näkemykset pääsevät esiin eikä mitään glorifioida eikä mystifioida. Ihmiset tekivät minkä kykenivät ja se riitti.
Kannaksen halkijuoksu jälleen kerran
asemaeikunpysäkki
8322
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jotkut vääristelevät ikävä kyllä historiaamme puhumalla ”Kannaksen halkijuoksusta”. Kovin huonoja juoksijoita joukkomme kuitenkin olivat, sillä puna-armeijan teräsjyrä saavutti VKT-aseman vasta 20.6.1944. Kun Valkeasaaresta on Viipuriin linnuntietä noin 100 km, niin ”juoksijamme” ”juoksivat” noin 10 km vuorokaudessa. Totuuden nimissä on sanottava, että joukkomme selviytyivät vaikeasta viivytystaistelusta hyvin. Puna-armeija ei kyennyt tuhoamaan edes yhtä komppaniaa, puhumattakaan pataljoonasta, rykmentistä, divisioonasta, armeijakunnasta tai Kannaksen joukoistamme. Oleellisin osa Venäjän ylijohdon Stavkan antamasta käskystä (tuhota suomalaisjoukot) jäi täyttämättä. Kun viivytystaistelun kuluessa vihollisen voimia vielä kulutettiin runsain mitoin, niin sen voimat eivät enää riittäneet ratkaisevaan läpimurtoon VKT-asemasta.
Vaikka Viipuri menetettiinkin lähes taistelutta, niin käytännössä Venäjän puna-armeija ei kyennyt raivoisista, valtavista tappioistaan välittämättömistä, hyökkäyksistään huolimatta murtamaan VKT-asemaa. Pieniä taipumia syntyi, mutta puna-armeija vain hakkasi päätään Karjalan mäntyyn sodan loppuun saakka kykenemättä täyttämään Venäjän ylijohdon Stavkan määräystä Suomen puolustusvoimien murskaamisesta ja Suomen valloittamisesta.
Mikäli olisi vetäydytty nopeammin oikealle rajalle, niin itä-karjalassa olleet joukot olisi jääneet mottiin, viivytystaistelut oli tämän takia ihan välttämättömiä, samalla kulutettiin vihollisen voimaa ja joukkoja, ennen ratkaisutaisteluja.
Viipurin puolustaminen "viimeiseen mieheen" olisi ollut järjen vastaista, koska Suomihan pyysi jo kerran aselepoa "moskovan rauhan 1940" rajojen pohjalta ja silloin Viipuri oli jo osa N-liittoa.
Viipuri oli jo menetetty talvisodassa, jos haluttiin solmia aselepo, niin silloin pitää vetäytyä kaikilta vallatuilta alueilta, myös Viipurista.
Enson menetys johtui Paasikiven kyvyttömyydestä neuvotella.
Tavallaan näin, se mikä taisteluissa sotakentillä voitettiin sotilaiden toimesta, neuvottelupöydissä sitten hävittiin poliitikkojen toimesta.
"Enson menetys johtui Paasikiven kyvyttömyydestä neuvotella. "
Asia ei ole aivan näin yksinkertainen, Neuvostoliitto halusi saada Enson teollisuusalueen itselleen!
Pian rauhantulon jälkeen alkoi kiistely siitä, kenelle Enso lopulta kuului. Joukkojen siirtäminenkin oli vielä kesken.
Aluksi suomalaiset esittivät neuvostoliittolaisille oman ehdotuksensa rajankulusta. Koska karttojen rajalinjaksi merkitty tussiviiva kulki Enson ylitse, niin periaatteessa alue saattoi kuulua kummalle tahansa.
Mutta koska paikkakuntia ei kuitenkaan haluttu jakaa kahtia suomalainen asiantuntija majuri V. V. Ursin ehdotti harppimittausta vesistöjä ja tienhaaroja apuna käyttäen. Samalla rajaviiva siirrettäisiin vanhasta rauhanneuvotteluissa käytetystä 1:100000 kartasta, johon rajalinja oli merkitty paksulla tussiviivalla, uudenaikaiseen 1:10000 topografikarttaan. Näin saataisiin mittauksin selville se, kenelle Enso tosiasiassa kuuluu. Neuvostoliittolaiset hyväksyivät aluksi suomalaisten ehdotuksen, mutta muuttivat mieltään huomattuaan, että tällä tavoin he häviäisivät kiistan.
Lopulta neuvostoliittolaiset ilmoittivat, että ylemmältä tulleen tiedon mukaan Enson oli tarkoitus tulla Neuvostoliitolle ja että he ottaisivat sen vaikka väkisin. Asia oli sillä selvä. Suomi sai kompensaationa vastaavan maalueen pohjoisempaa mutta menetti merkittävän teollisuusalueen.
Aselepo sopimus neuvoteltiin seitsemän kertaa uusiksi, vuosien 1944-47 välillä.
Aina Suomi menetti jonkun alueen lisää, viimeksi meni Paatsjoen voimalaitokset, kun ryssä tajusi tarvitsevansa sähköt Petsamon kaivokselle.
Tampereen vanha pieruko se taas siinä runkkaa.
Oikeassahan sinä siinä mielessä Kalevi olet, että turhaa hommaahan se kaikki oli. Suomalaiset tappeli Stalinia vastaan saadakseen 60-luvulla paskaa niskaansa ruotsalaisilta rasisteilta. Mitä puolustamisen arvoista pohjoismaisuudessa on jos kerta enemmistö sen asukeista ei lue suomalaisia edes siihen kuuluvaksi. Stalinin olisi pitänyt 1940 antaa marssia Osloon asti.