Keskusteltaessa päämajan hukkaamasta ajasta 42-44 kuuluu yleisin puolustelu ettei kantalinnoitetuilla puolustusasemilla ollut enää jatkosodan lopulla merkitystä, joten Kannaksen kunnollisen linnoittamisen laiminlyönti ei olisi ollut paha erehdys.
Toisaalta kuitenkin suurhyökkäys saatiin pysähtymään VKT-linjalle, jonka läpäisyyn vihollinen menetti uskonsa. Laatokan Karjalassa väärään paikkaan rakennettua mahtava Pisi-Sammatus -linjaa ei voitu järkevästi puolustaa koska se uhkasi jäädä mottiin, Kannaksella heikosti linnoitetussa maastossa nopeasti etenevän vihollisen selustaan. Johtopäätös: Päämaja teki pahan virheen päähänpinttymässään että suurhyökkäys tapahtuu Aunuksessa. Olematonta taktiikan tajua taas osoittaa ettei edes sotapeli-simulatiolla tutkittu mahdollisuutta että Saksa joutuu vetäytymään Leningradin rintamalla (kuten tapahtui) ja sen seurauksena helpoin hyökkäysura oli Kannas, ei suinkaan Aunus.
Toisaalta kuitenkin suurhyökkäys saatiin pysähtymään VKT-linjalle, jonka läpäisyyn vihollinen menetti uskonsa. Laatokan Karjalassa väärään paikkaan rakennettua mahtava Pisi-Sammatus -linjaa ei voitu järkevästi puolustaa koska se uhkasi jäädä mottiin, Kannaksella heikosti linnoitetussa maastossa nopeasti etenevän vihollisen selustaan. Johtopäätös: Päämaja teki pahan virheen päähänpinttymässään että suurhyökkäys tapahtuu Aunuksessa. Olematonta taktiikan tajua taas osoittaa ettei edes sotapeli-simulatiolla tutkittu mahdollisuutta että Saksa joutuu vetäytymään Leningradin rintamalla (kuten tapahtui) ja sen seurauksena helpoin hyökkäysura oli Kannas, ei suinkaan Aunus.
Vastaukset 24
Vanhimmat
"Päämaja teki pahan virheen päähänpinttymässään että suurhyökkäys tapahtuu Aunuksessa"
Tällaista pinttymää ei ollut. Itä-Karjalaa linnoitettiin, jotta sitä voitaisiin puolustaa pienilläkin joukoilla.
Tärkein linnoituskohde oli Kannaksen VT-asema.
"Olematonta taktiikan tajua taas osoittaa ettei edes sotapeli-simulatiolla tutkittu mahdollisuutta että Saksa joutuu vetäytymään Leningradin rintamalla (kuten tapahtui) ja sen seurauksena helpoin hyökkäysura oli Kannas, ei suinkaan Aunus. "
Hölynpölyä. Kannaksen Ryhmässä pidettiin -43 sotapeli, jossa tutkittiin torjuntaa Kannaksella.
Lisäksi eversti Nihtilä kävi Virossa tutustumassa suurhyökkäyksen torjuntaan ja saksalainen eversti luennoi samasta aiheesta Päämajassa.
Marski antoi erittäin pätevän torjuntaohjeen 10.5. 44 Kannaksen joukoille. Käytännössä ne eivät tehneet mitään.
Rateki ei tapansa mukaan ole mistään selvillä.
Antoi 10.5 määräyksiä kun p askat oli housussa 9.6. Eikä niitäkään määräyksiä noudatettu eikä valvottu. Loistavaa johtamista.
"Jo helmikuusta lähtien suomalaisten tiedustelu alkoi saada tietoa, että hyökkäys on valmisteilla. Päämaja ei reagoinut".
on rintamakomentajilla. Marskilla oli muutakin tekemistä kuin vahtia kokeneita kenraaleja. Kun käskyt on annettu, on niitä noudatettava.
"Antoi 10.5 määräyksiä kun p askat oli housussa 9.6. "
Sinäkö tiesit ennakkoon, mitä oli tulossa? Vai nytkö tiedät 70 vuoden jälkeen?
Marski järjesti Kannaksen johtamisen uudelleen maaliskuun alussa. Komentajien vastuulla on puolustuksen hoitaminen kuntoon.
vain yksittäisinä sirpaleina. Venäläisillä oli loistava harhautus.
Kannaksen puolustus järjestettiin maaliskuun alussa uudelleen ja sinne siirrettiin lisää joukkoja.
"Sinäkö tiesit ennakkoon, mitä oli tulossa?"
Rintamajoukot Kannaksella ja tiedustelu tiesi tulevasta jo viikkoja etukäteen. Päämaja jätti reagoimatta, ja sen hinta maksettiin suomalaisena turhana verenä.
On eri asia ounastella jotain ja eri asia tietää, milloin ja miten hyökkäys tulee. Se yllätti myös joukot perusteellisesti.
Tiedustelu ei kyennyt antamaan minkäänlaista varoitusta. Sille selvisi vasta 14.6.., että kyseessä oli suurhyökkäys.
Tuomioiden jakelu 70 vuotta jälkikäteen on pelkkää imelää jälkiviisautta.
Lukekaa päivän HS. Jopa etulinjan miehet tiesivät että hyökkäys on tulossa mutta johto ei reagoinut lainkaan. Kesäkuun alussa kotiutettiin vanhimpia ikäluokkia, 10000 miestä lähetettiin maatalouslomille. Päämaja ja muu johto köllötteli täysin lamaantuneena ja sotaväsyneenä.
Kukaan ei tiennyt etukäteen milloin hyökkäys tulee, missä ja millä vahvuudella.
Myös seuraavana vuonna piti syödä. Siksi maatalouslomat. Vanhimpien ikäluokkien kotiutus ei armeijaa heikentänyt.
Päämaja luotti kokeneeseen armeijaan ja parantuneeseen sotavarustukseen. Asemia oli linnoitettu yli kaksi vuotta.
"Kukaan ei tiennyt etukäteen milloin hyökkäys tulee, missä ja millä vahvuudella."
Kaikki muut tiesi paitsi päämaja. KAIKKI!!!, etenkin ne miehet jotka joutuivat kuuntelemaan viikkotolkulla Kannaksen etulinjassa panssarivaunujen telojen kolinaa ja tykistöasemien kaivuutöitä.
Samaan aikaan päämaja tanssi ja joi. Surkeaa sakkia.
Sinua retardia taitaa vaivata pysyvä auringonpistos ja suomalaiskansallinen tyhmyys.
"vain yksittäisinä sirpaleina"
Ainahan se on näin, ja siksi ne sirpaleet pitää tajuta ja osata yhdistellä kokonaisuudeksi. Se on nimenomaan sitä ammattitaitoa! Ja ammattitaitohan Suomen sodanjohdolta kesällä 1944 selvästi puuttui.
Suuri osa tiedustelutietoa katosi Ruotsissa Stella Polaris asiakirjojen myötä. Tiedustelu tietoa myös hävitettiin Suomessa ja tiedustelumiehiä pakeni länteen sodan loputtua. Joten sitä mitä tietoa oli käytössä ei enää saada tietää.
Päämajassa uskottiin mitä rintamakomentajat raportoivat Mikkeliin, eikä heidän mukaansa hyökkäysuhkaa ollut.
Osansa oli varmaan pitkän asemasota vaiheen väsymykseen ja ehkä laiskuuteenkin.
Marski odotti vissiin Stalinilta kirjattua kirjettä jossa tämä nöyrimmin ilmoittaisi että aiomme hyökätä Valkeasaaressa Mottorin lohkolla 9.6.1944 kello 6:00 (Suomen aikaa). Nämä tampiot päämajassa eivät ymmärtäneet lentotiedustelun, kaukopartioiden ja etulinjan tiedoista plus Euroopan tilanteen perusteella mitään. Pottua istuttamaanhan joukot toki piti lähettää.
Linnoitusten merkitystä ei pidä liioitella, vihollinen joka tapauksessa aina selvittää ne ja miettii miten ne kierretään, tai tuhotaan.
Yksittäisessä taistelussa antaa tietenkin suojaa, mutta suuret ja vahvat linnoitusketjut kuten Ranskan Manigton linja, yleensä kierretään ja semmoisen linnoituslinjan rakentaminen jota ei voi kiertää, on käytännössä mahdoton juttu.
Oikeastaan Maginot-linjan rakentaminen oli juuri perustettu siihen oletukseen, että se jouduttaisiin kiertämään.
Belgian kautta tosin tuhoamalla vahvat linnakkeet siellä ja läpäistiin jatkeellaan Sedanissa.
Kyllä, asia ei ole salaisuus ;)
Kenraali Hersalo ennakoi tulevan, mutta ei ollut mikään suosikki päämajassa. Suojeluskunatalaisena hän ei voinut sietää joukkojensa makoilua pääasemissa.
Hän totesi suomalaisen pataljoonan tykistön tuella vastaavan venäläistä divisioonaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/15._divisioona_(jatkosota)
Hersalo oli ainoa Kannaksen korkea komentaja, joka arvioi hyökkäyksen olevan tulossa.
Erityisesti armeijakuntien komentajat ja 10.D:n komentaja uinuivat.
Mutta väheksyä ei pidä veli venäläistäkään.Hekin kyllä pistivät parastaan Kannaksella,
vähän yli viikossa Rajajoelta Viipuriin,osin pakenevia suhnia väistellen.
Siinä oli jo hyökkäyksen mallia!
oli kesällä -41. Puna-armeija pakeni kaksi kertaa nopeammin Moskovan rauhan rajalta Tarton rauhan rajalle.
Halusivat saada miehet ja kaluston turvaan, ennen kuin suomalaiset tuhoaa ne.
Yllättävän huonosti oli venäläinen alueen linnoittanut, vaikka tiesi Suomen "hyökkäävän".
Päämaja teki pahan virheen päähänpinttymässään että suurhyökkäys tapahtuu Aunuksessa
Järjetön päätelmä tosiaan. Ei Suomeen ole koskaan tehty suurhyökkäystä Aunuksen kautta koska siellä tulee vastaan Järvi-Suomen järvilalue ja Laatokan ja Saimaan välinen kapeikko.
Valtatie Suomeen on aina käynyt Kannaksen kautta mutta mikä kumma sotki m-heimin pään kuvittelemaan jotain muuta.
Päämaja teki pahan virheen päähänpinttymässään että suurhyökkäys tapahtuu Aunuksessa
Sellaista päätelmää ei tehty. Sen sijaan tehtiin virhearvio, ettei NL ryhdy suurhyökkäykseen lainkaan, vaan ratkaisu tapahtuu Keski-Euroopassa.
Itä-Karjalaa linnoitettiin pieninkin voimin puolustettavaksi, sillä iskulause kolmen Kannaksen"lyhyistä ja helposti puolustettavista rajoista" oli pelkkää toiveunta. Sen saattoi jokainen Itä-Karjalassa käynyt todeta.Rajat olivat edelleen erittäin pitkät, vaikka Saksalla oli melkein puolet vastuullaan.
Myös Kannasta linnoitettiin,vaikka työ jäi kesken.
Lisäksi Puna-armeija oli juuri Talvisodassa hyökännyt itärajan yli suurin voimin, vaikka tieto ei ole stallareille ehtinyt.