miten estää paniikkikohtaus tulevassa tilaisuudessa

Oma elämäni on sotkeutunut ja pahasti rajoittunut voimakkaiden edelleen vaivaavien jännnityspelkojen takia. Ujous muuttui koulussa ja esim. kyläpaikoissa, juhlissa yms. vaikeaksi jännitysoireyhtymäksi n. 11-vuotiaana. Toisaalta luonteeltani olen joskus sosiaalisissa tilanteissa hyvin rohkea ja hyökkäävä (nyt keski-ikäinen), enkä kumartele poliisia tai eri alojen "auktoriteetteja" (en ole häirikkö, jolla olisi ongelmia poliisin kanssa ja nahistelut uhkailijoiden kanssa jäivät nuoruuteen). Vapisevaa ääntäni ja tärisevää kehoani en hallitse kuin päihtyneenä (jäänyt taakse). Olen ollut pitkään eläkkeellä erilaisten psyykkisten ongelmien vuoksi. Koulun jätin kesken, kun esitelmät ja jopa luokassa oleminen oli liian tuskallista. Paniikkikohtauksia saan ennemminkin kuumuudessa ja fyysisessä rasituksessa stressin kanssa. Puhun siis lähinnä voimakkaista jännitysoireista, minkä vuoksi vältän lähes kaikki juhlat, hautajaiset, keskusteluryhmät...Anteeksi pitkä johdanto (voit verrata omaan tilanteeseesi). Tuon esille asian, josta suuresti Sinua varoitan.

Ehkä 18-vuotiaana kokeiltuani hypnoosia (en mennyt hypnoosiin) ja joitakin 30v sitten tarjolla olleita rentoutusmenetelmiä minulle ainakin tehottomina kokeiltuani päädyin yksityisen neurologin vastaanotolle. Joitakin lääkkeitä kokeiltiin hyödyttöminä, kunnes "annoin paholaiselle pikkusormen" ja sain erästä tehokasta, mutta ajan kanssa voimakasta riippuvuutta aiheuttavaa bentsodiatsepiiniä (useita tarjolla, mutta nykyään niitä ei ehkä onneksi niin helposti tarjota; silloista lääkettäni ei usein mainita näissä yhteyksissä). Alkoholi on luonnollisesti pois Sinun vaihtoehdoistasi. "Bentsoni" veivät tuolloin pieninä annoksina kaikki jännitysoireet pois. Siitä oli luonteen heikkouteni tähden seurauksena vuosien aikana alkoholin, lääkkeiden ja viimein opiaattien sekakäyttö. En iki maailmassa olisi kuvitellut tulevani alkoholistiksi ja narkomaaniksi lähtökohtana "vain" jännittäminen.

Ehkä nyt kymmeniä vuosia myöhemmin voisi olla turvallisia lääkevalmisteitakin (joista varoitan, vaatii itsekuria ja vain EHKÄ joihinkin yksittäisiin tilanteisiin lääkärin suosittelema määrä, jos niitä edes saa; älä pyydä kavereilta). Jos ongelmasi on lähelläkään omaani, suosittelen yhteyden ottamista terapeuttiin ja lääkäriin. Nykyisistä käytännöistä en ole perillä, mutta jotakin apua varmasti tarvitset; sellaista, mitä minulle ei aikanaan ollut edes tarjolla. Pidemmän päälle Sinun on harjoiteltava sosiaalisia tilanteita ja tässä tarvitset ohjausta. Älä ala ottamaan alkoholia rohkaisuksi vapaamuotoisissa tilanteissakaan. Sopiva lääke voisi auttaa jonkin yksittäisen tilanteen yli pieninä annoksina. Jätä tämä vaihe (jos yleensä varoittavan esimerkin vuoksi lääkkeitä otat) lyhyeksi. Etsi apua itsellesi mahdollisimman nopeasti ja hanki asiallista tietoa. Ongelmasi voi olla ja tuntua suurelta, mutta muista sen olevan pitkälti tunne, joka on voitettavissa. Toivon, että huonoista kokemuksista ja johtopäätöksistäni olisi Sinulle ja ehkä jollekin toiselle hieman apua. Hain vääränlaista apua (vaikka aluksi se tuntui ratkaisulta).
Nyt tarkistin viestisi, jossa puhut "lievästä" ahdistuksesta, joten ole erityisen varovainen, että et hae liian "järeitä" konsteja ongelmaasi. Jännittämistä on kovin eri asteista, enkä tiedä Sinun tilannettasi. Apua varmaan kuitenkin ainakin jonkin aikaa tarvitset. Kyllä Sinä pärjäät!

Mä taas pelkään mennä auton kyydissä pitkän matkan ja pelkään että saan kohtauksen automatkan aikana apua vinkkejä?

Apua automatkoihin :)

Ottakaa mukaan ruutuvihko ja pelatkaa ristinollaa isolla ruudukolla näin saat ajatuksen muualle etkä ajattele kohtausta.

Kerro muille autossa matkustaville tuntemuksestasi/pelostasi saada kohtaus :)

Itseäni auttaa ainkin kun saan pitää toista kädestä tai puristaa jotain kädessä esim. nenäliinaa :D

Jos tuntuu oiken pahalta jossain vaiheessa matkaa pyydä pysähtymään jotta saat raitista ilmaa. Vetoa vaikka vessa hätään jos et halua kertoa todellista syytä ;)

Tsemppiä sulle !

Itsellä oli tuo sama automatkoilla, minua auttoi että puristin jotain sylissäni, käsilaukku toimi hyvin. :D Sitten pahin oli motari, siellä olin silmät kiinni ja keskityin musiikkiin ja sen sanoihin siellä.

Tuo ristinolla on kyllä hyvä, itsellä toimi aluksi kännykän näperrys mutta olen matka pahoinvoija joten ei toimi minulle enää. :D

Jossain vaiheessa tämäkin vaihe meni ohi ja matkaan jo aivan normaalisti auton kyydissä. :) Jos tuntuu että kohtaus on tulossa, saatan nojautua ovea vasten hiukan (käperryn siihen) ja tuijottelen sivu suunnassa ikkunasta. Se ei kestä kauaa ja voi taas olla normaalisti. ^^ yleensä nämäkin tulee nykyään vain ruuhkissa. Silloin katson sivulle niin en näe ruuhkaa ;)

Opamox