Puolustusvoimista 45-vuotiaana eläkkeelle jäädessäni SA-sijoitukseni oli Päämajan esikuntakomppanian päällikkö, joka tehtävä olisi edellyttänyt majurin vakanssia. Mutta pian Valion isännöitsijäksi tultuani talo halusi minut ns. nimellisvarata, jolloin olisin mahdollisen kriisin tultuakin pysynyt tehtävässäni, enkä niin ollen käynyt kertaakaan kertausharjoituksissa. Silloisten säännösten mukaan toimiupseerin majuriksi ylennys reservissä ei olisi ollut mahdollistakaan, mutta ehkä minut olisi voitu ylentää reservin upseerina, jollainen myös RUK:n suorittaneena olin.
enkä niin ollen käynyt kertaakaan kertausharjoituksissa
Kenraali Korhonen
231255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Hohhohohoohhohohoooooooooooooo...
Tonmppeli on siirretty heti huru-ukko osastolle, siis vap (vapautettu aseellisesta palveluksesta) mieheksi, kun armeijan palveluksen jätti. Ei tosimiehiä vapauteta vaikka työnantaja pyytäisi. Vain toistaitoiset tollot laitetaan vap joukkoon. Ja siihenhän tollikka kuuluukin.
Eipäs väheksytä huoltokomppanian miehiä. Huollon toimivuus on ratkaissut lopputuloksen suuressa osassa käydyistä sodista. Kapi sai armeijan maitohuoltoon Valiolla päivittäin paremman koulutuksen kuin olisi saanut yhtenäkään päivänä kertausharjoituksissa.
Ei kapi ressukkaa edes huoltoon hyväksytä, esikuntakomppanian b2 miehiä johtamaan reppana laitettu
Juuri esikuntakomppaniaanhan puolustusvoimien huoltomiehet kuuluvatkin, tai kuten meillä tykistössä, esikuntapatteriin.
Kapi kuitenkin kaiketi viittasi siihen, että olisi toiminut huoltomiehenä siviilin puolella, Valiolla. Se oli sitä aikaa, kun armeija ei hankintojaan kovin leveästi kilpailuttanut ja Valiokin saattoi kuvitella toimivansa sodan syttyessä osana armeijan huoltoa.
Olihan hänellä jo ikääkin. Eikä 1980-luvulla pelätty Neuvostoliiton hyökkäystä, kun oltiin samalla puolella ja Neuvostoliiton taas kuviteltiin olevan ikuinen. ;-)
Tässä vielä lyhyesti esikuntakomppaniaan kuuluvista:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Esikuntakomppania#Esikuntakomppania
No joo, huolto ja huolto.
Oikeat huoltomiehet huoltavat ja korjaavat armeijan kalustoa, hävittäjistä käsiaseisiin. Nuo esikuntakomppanian huoltomiehet ovat lähinnä soppatykin huoltajia.
Ali/toimi/opistoupseereista kyvykkäimmät ovat olleet juuri erilaisten huollon tehtävien johtajia, esimerkiksi ilmavoimien lentokaluston huollossa, maavoimissa vaikkapa panssareiden huollosta vastaavia jne. He ovat oman alansa erikoismiehiä joilla on vankka osaaminen ja tärkeä rooli puolustusvoimissa. Tunnen erään Rautavaaralta (kapin syntymäpitäjästä) syntyisin olevan reservin majurin, joka pääsi siviiliin kapteenina työskenneltyään vuosikymmenet hyvin vaativissa tekniikan tehtävissä. Hän kävi insinöörin tutkintoa vastaavat tekniset kurssit ulkomailla, joten hän voi (toisin kuin Kapi) sanoa oikeasti käyneensä sotakouluja. Tosin suomalaista insinööritodistusta noillakaan ulkomaan sotilasinsinööri tutkinnoilla ei saa, mutta suurimmassa osassa Eurooppaa ne kelpaavat sellaisenaan insinöörin papereiksi.
Esikuntiin ohjattiin tyhjäpäät ja kyvyttömimmät, siellä heille löytyi sopivia paperihommia ja hallinnon aputehtäviä
kapi oli Pääesikunnan esikuntakomppanian päällikkö
Siellä oma systeemi sille.
Sinne ei huoltomiehet kuulu.
He kekkuloi siellä omillaan.
Ovea aukovat korkeimille upseereille, ja ottavat / antavat takkia.
Olen Pääesikunnassa joskus käynyt, ja siellä kekkuloivat nämä apulaisinaan.
" hakekaas tupakkiaski tuolta kioskilta "
kapi tarkisti öötä ja äätä ja väliviivoja, siinä päivänsä kului.
"Olen Pääesikunnassa joskus käynyt, ja siellä kekkuloivat nämä apulaisinaan.
" hakekaas tupakkiaski tuolta kioskilta "
Mielikuvituksesi laukkaa tuhatta ja sataa. Lepää hieman ja ota lääkkeet.
No, jos tehtävänsä myös sodassa olisi tuollaista kuin väität pääesikunnassa sen olleen, niin enemmän hyödyksi isänmaalle olisi varmasti ollutkin Valion palveluksessa. Sotahommissa venäläisiä vastaan menee maljon maitopurkkeja ja sulatejuustokolmioita ja siksi tuotantolinjojen on toimittava moitteettomasti.
Siksi siis Suomi onkin hävinnyt sodat. Esikuntiin on ohjattu kaikki tyhjäpäät. Esikuntien pitäisi johtaa joukkoja ja nyt johto onkin täytetty tyhjäpäillä. Tosin esikuntakomppania ja esikunta on kaksi eri asiaa. Esikuntakomppania lähinnä huoltaa ja mahdollistaa esikunnan toiminnan sodan johtamisessa.
Penaali miehelle ei ollut paikkaa kertausharjoituksissa.
Naiset hoiti näppärimmin kantakorttien täytön, ym sotilaspassi kirjoitukset.
Jossa taitonsa oli vain ään ja öön pisteissä ym väliviivoissa.
Olisi mukava nähdä Korhosen kasiala.
Kun toisia niin morkkaa kirjoituksista.
Laitappa kapi kirjoituksestasi kynällä, ja laita siitäkin kuva tänne
"Olisi mukava nähdä Korhosen kasiala.
Kun toisia niin morkkaa kirjoituksista."
Sinun sekaville "kirjoituksille" nauravat muutkin kuin kapi.
Itse tsto-auna voin kertoa, että en kirjoittanut ainuttakaan kantakorttia käsin. Jo vuonna 1988 oli olemassa kantakorttitietokannat ja niitä päivitettiin tietokoneella, joten käsialanäytteitä ei tarvita. Reservissä oloni päättyi surkeasti. Viimeisen kertaamisen jälkeen huomasin olevani vääpeli, mutta tehtäväni oli ollut häpeällisesti keittäjä. En tosin ole koskaan keittänyt edes kahvia. Melkoinen alennus reservissä, joten ilmoitinkin, että en ole enään käytettävissä. Vastausta en koskaan saanut, mutta eipä ole tullut enään käskyjäkään harjoituksiin ja nyt olenkin jo ulkona reservistä.
Tuon sotilasurani kaukaisuutta muuten kuvaa hyvin se, että tuo uutisissa haastateltu puolustusvoimain tuleva komentaja Jarmo Lindberg oli vasta ensimmäisen vuosikurssin kadetti silloin kun minusta tuli jo evp - tarkistin asian upseerimatrikkelista, on ollut kadettina 1979 -1982.
"enkä niin ollen käynyt kertaakaan kertausharjoituksissa
Puolustusvoimista 45-vuotiaana eläkkeelle jäädessäni SA-sijoitukseni oli Päämajan esikuntakomppanian päällikkö"
Ilmeisesti jokin passausosasto upseereille.
Ja kapi sen päällikkönä...heh..hehh..
Käy tupakkia ostamaassa kiskalta ja semmoista.
Aika hyvin lohkaistu.
Siellä ei kyllä sitten paljoa osata pahan päivän varalle.
Siksihän juuri kertausharhoitukset on, että osataan heti toimia oikein.
>>>Siksihän juuri kertausharhoitukset on, että osataan heti toimia oikein.
Johtajat ja erikoisemman alojen reserviläiset saa kertausharjoituksia paljonkin.
Pitäähän osata toimia heti, jos pahapäivä koittaa.
Sanotaan nyt sadoista aloista, vaikkapa panssarimiehet.
Taistelvaunut vaihtuneet paljolti Saksalaisiin.
Pitää osata heti niitten namiskat.
Kaurapuuro samaa kuin aina.
Sitä ei niin tarvitse kertauttaa niin. Vaikka ruoka on erittäin tärkeä.
Viestiliikenne muuttuu kaiken aikaa.
Sitäkin pitää opetella uudet systeemit.
Tekniset alat vaatii paljon kertausta.
Eikä nyt unohdeta etulinjan taistelijoita.
kapin tyyppiset ilmeisesti kuuntelee sujuvasti torvimusiikkia.
He ulkona kertausharjoituksista.
Kuten itsekkin sanoi, ei ole kertausharjoituksissa ollut.
Päämajan esikuntakomppanian päällikkö sanoi olevansa.
Ilmeiseti osaavat lipun nostot ja sellaiset sisäiset passaukset siellä sitten ilman kertaustakin.
Yleensä nuorena eläkkeelle jääneet kertautetaan paljonkin.
Ilmeisesti ns "näsäviisaana" eivät häntä halua. Jos ei ole annettavaa järjestelmään.
mätkitty kuin tuota kuuluisaa vierasta emakkoa ;)
Minulle on turha vidtuilla. Eräässäkin juhlassa istuin aivan lähellä everstiä!
Kapi keroppa missä vaiheessa sotilaselämääsi kävit RUK:n?
En voi nyt kertoa, minulla alkoi juuri kertausharjoitukset Kellokoskella.
Harjoitusten jjälkeen lupasivat minulle majurin jämät!
Täytyypä laittaa vielä tännekin tämä, jonka jo laitoin tuonne hupaisan ”resmajurin” avaukselle:
Sotilasurani ajatteleminen näkyy särkeneen heikon pään niiltä, joilla ilmeisesti on ollut jo pitkäaikainen trauma siitä, ettei heitä aikoinaan nähty kelvollisiksi reservialiupseerikouluun. Haaveilemansa kanta-aliupseerin ura heiltä haaveeksi jäikin. Olen palstan selvästi suosituin puheenaihe, sivuuttanut siis kepun sille nimetyllä palstalla. Olkoon se osoitus kepun vähäisyydestä tai minun suuruudestani, hiveleehän tuollainen mieltäni. Minun ei tarvitse esiintyä muuna kuin olen.
Sotilasurani ali- ja toimiupseerina oli niin menestyksekäs kuin olla voi. Ylenin urallani mukavasti, ja neljän ensimmäisen joukossa minusta tuli kapteenikin silloin, kun kapteenin arvo tuli korkeimmaksi arvoksi ammattikunnalle. Kaikilla kursseillani sain kiitettävän yleisarvosanan, monilla olin priimus, jollainen olin myös RUK:n n. 500 oppilaan kiväärilinjalla. Minulla oli tosin jo seitsemän vuoden silloinen aliupseeriura takanani, mutta eihän niissä hommissa teidän mielestänne mitään upseerin tarvitsemia valmiuksia saa. Varusmiesaikanani en päässyt RUK:uun, kun en ollut ylioppilas, eikä kesäkuun ikäluokasta helsinkiläisestä joukko-osastosta yksikään ei-ylioppilas sinne päässyt, ei edes kurssimme priimus.
Mutta monet kehittyvät eläessään, niin tein minäkin, ja niin on tehnyt mm. tuleva puolustusvoimain komentaja, josta nyt tulee täyskenraali, vaikka minun sotaväestä eläkkeelle jäädessäni oli siis vasta ensimmäisen vuosikurssin kadetti. Mutta eräät jäävät sellaisiksi, jollaisiksi ovat sattuneet syntymään.
Sotilasurallani aina pääsin haluamiini tehtäviin, joihin varmasti aina oli paljon muitakin halukkaita. Kolme kertaa pääsin myös rauhanturvatehtäviin, joka on varsin harvinaista. Viimeiseen aktiiviaikaiseeni rauhanturvatehtävääni Siinaille lähdin Esikuntakoulun opettajan tehtävästä, itse asiassa mestarikurssin johtajan tehtävästä, ja jo lähtiessäni tiesin, että sieltä palattuani menen Pääesikuntaan minulle hyvin mieluisaan ja ammattikuntamme keskuudessa ehkä korkeimmalle arvostettuun toimiupseeritehtävään.
Sieltä jäin eläkkeelle heti eläkkeeseen oikeuttavien vuosien täytyttyä, ja menin siviilitöihin. Niissä myös tein saamistani kehuista, huomionosoituksista ja palkastanikin päätellen esimiesteni ilmeisesti arvostaman ja itsellenikin myös paljon muutakin kuin merkittävää taloudellistakin arvoa antaneen uran.
Huvittaa, kun noissa sekopäissä on olevinaan majureitakin ja muita suuria sotilasjohtajia, vaikkeivät tiedä yhtään mitään sotaväestä ja siellä vallitsevista arvostuksista. Kuten esikunnista, joita jokainen sotaväessä oikeasti palvellut arvostaa niin suuresti, että pelkkä esikunta-nimen mainitseminen saa heistä monet kalauttamaan kantapäänsä yhteen. Lukekaapa tuosta ja hävetkää, sekopäät:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Esikunta
Mutta, kuten olen jo moneen kertaan sanonut, itselleni tuo sotilasurani on jo kaukaista menneisyyttäni, ja vaikka olen toki siitäkin hienoisesti ylpeä edelleen, hyvin paljon muita sellaisia aiheita on tullut myöhemmin, joista voin olla vähintään yhtä ylpeä ja ylpeämpikin. Ylpeä voin toki olla siitäkin, että sellainen sotilasura ja kaikki muu tuli mahdolliseksi minulle, rautavaaralaissyntyiselle äpärälle, josta on tullut melko mukavasti varoissaan oleva maailmanmies, joka on menestynyt myös yksityiselämässään ja jolla on aihetta onnellisuuteen myös menestyneistä jälkeläisistään.
Kun ette minua kuitenkaan mielestänne saa, jospa yrittäisitte noiden ikivanhojen asioiden sijasta keskittyä ajattelemaan nykyisyyttäni. Siis muutakin kuin vain niitä munakarvojani. Vai onko se nykyisyyteni omaan nykyisyyteenne nähden liian kipeä aihe? Ei luulisi paljon helpompaa olevan pysyä menneisyydessäkään, kun senkin joudutte itsellenne vain kuvittelemaan kokonaan toisenlaiseksi kuin mitä se on todellisuudessa ollut.
Olkoot nuo minuun liimautumaan pyrkivät aidosti typeryksiä tai sellaisiksi heittäytyviä trolleja - jollaiseksi joku näkyy arvioivan tuon resmajurin - pahasti heillä viiraa joka tapauksessa. Niin ollen voin päättää tämän toivoakseni viimeiseksi tästä aiheesta jäävän vuodatukseni mukaillen sodanaikaisen ylipäällikkömme, marsalkka Mannerheimin talvisodan päättymisen jälkeen antamassaan päiväkäskyssään sanomaansa: Olen taistellut monilla rintamilla, mutta en vielä missään ole tullut tuntemaan sellaisia hörhöjä kuin tällä kepupalstalla.
Olen taistellut monilla tantereilla, mutta yhtä tyhmää ja munakarvojaan esittelevää evp aliupseeri luuseria en ole aiemmin tavannut!