Hulluus

Paavalin ensimmäisessä kirjeessä korinttolaisille kuvastuu kristinuskon koko subjektiivinen perusta. Kristinuskosta on sanottu, että se on järjen uhraamista. Tertullianus totesi uskovansa, koska se on mieletöntä. Monet uskovaiset sanovat Raamatun mukaisesti olevansa "Jumalan hulluja".

Mitä hulluus oikeastaan on ja onko usko sen kummempaa hulluutta kuin muukaan hulluus?

Tieteellisen ajattelutavan mukaan käsitteet tulee määritellä ja väitteet perustella siksi, että vain siten ne vastaavat todellisuutta. Siten pelkkä mielikuvitus on syösty valtaistuimeltaan huonon isännän roolista hyvän rengin rooliin.

Hulluus näyttäisi näin olevan ajattelutapa, joka ei perustu todellisuuteen vaan ennen kaikkea omaan mieleen.

Koska tieteellisen ajattelutavan ja tutkimuksen mukaan ei voida perustellusti osoittaa todellisuuden vastaavuutta "taivaallisen uskon" suhteen, niin näyttää siltä, että uskossa on kysymys vain toisen tai oman mielen mukaisesta subjektiivisesta uskosta.

Ei voida kuitenkaan perustellusti osoittaa, että tieteellinen ja uskonnollinen ajattelutapa olisivat täysin eri kategorioita. Myös dogmaattinen väite vapaasta tahdosta, syntiinlankeemuksesta ja synnistä unohtaa, että vapaan tahdon edellytys on sitä edeltävä tieto ja ymmärrys hyvästä ja pahasta.

On kuitenkin todettava, että tiedollinen ja moraalinen hulluus ei suinkaan ole vain uskovaisten yksinoikeus tai vain heihin liittyvä erityispiirre. Hulluus eli epätodellinen ajattelutapa näyttää olevan maailman suurin, vaikein ja vaarallisin työmaa.