minun on ikävä itseäni
kadotettuani poisannettuani
kaikki selittyy pohjattomalla
yksinäisyydelläni
johon olen itseni ajanut
kaikki oli kuvitelmaani
mitään ei ollutkaan
vain toiveeni
olen verhonnut itseni
tuhansin hunnuin
ja tuhansin sanoin
mutta minä se olen
siellä jossakin
kuulen hengitykseni
ulkona syysaurinko
horisontissa huminaa
syystuulenko
nostan vaivoin
jalkani toisen eteen
voimat valahtivat
mutta suunnistan
muuttolinnun varmuudella
kotiin on päästävä
tässä olen
itseni edessä
en kummoinenkaan
mutta hengitän
ja annan itselleni luvan
kadotettuani poisannettuani
kaikki selittyy pohjattomalla
yksinäisyydelläni
johon olen itseni ajanut
kaikki oli kuvitelmaani
mitään ei ollutkaan
vain toiveeni
olen verhonnut itseni
tuhansin hunnuin
ja tuhansin sanoin
mutta minä se olen
siellä jossakin
kuulen hengitykseni
ulkona syysaurinko
horisontissa huminaa
syystuulenko
nostan vaivoin
jalkani toisen eteen
voimat valahtivat
mutta suunnistan
muuttolinnun varmuudella
kotiin on päästävä
tässä olen
itseni edessä
en kummoinenkaan
mutta hengitän
ja annan itselleni luvan
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vau! Aivan kuin olisit lukenut ajatukseni. Itselläni vaikeuksia saada näin näytille, miltä itsestä tuntuu, mutta tuo oli just niinku minä olen tässä syksyn aikana ajatellut. Hienoa!
Meinasin aluksi todeta, että tuohan oli kyllä sinulle, eikä minulle, mutta otsikkohan oli "minulle", joten silloinhan se on minulle. Hassu juttu...
Sait minunkin ajatukseni paperille. Mutta minulla ei ole kuvitelmia, on vain haaveita ja todellisuutta.