Jos vanhat filosofit saisivat tietää, mitä ajassamme tapahtuu, he varmaan kääntyisivät haudassaan. Tosin kukaan ei liene tarkistanut, vaikka näin olisi jo käynytkin. Peräti hyvän aikaa sitten.
Päällimmäinen syy haudassa kääntymiseen on varmasti tyypillinen ajan henki (Zeitgeist), josta on tyystin kadonnut järjeksi (Vernunft) kutsuttu ilmiö. Tänään ihmiset tuntuvat elävän maailmassa kuin viimeistä päivää, ja mikä pahinta, suorastaan suu ammollaan. Eikä tokikaan, että tällä ammottamisella olisi jokin järkiperuste, vaan ammotus kumpuaa suoraan, ainoastaan ja yksinomaan totaalisesta pihalla olosta, siitä, että ymmärrys maailmasta on kadonnut ja tietämättömyyden peukalo on mennyt hämmästyksen suuhun.
Moni, erityisesti kulttuurisesti merkittävänä pidetty henkilö, on kadottanut jopa historiansa ja luulee, että nykyaika on jokin juuri tänään keksitty ilmiö, tai mikä pahinta, että juuri puheena oleva kulttuurihenkilö on ihan itse keksinyt koko maailman ja sen tapahtumat. Tämä merkitsee sitä, että kaikkea tänään sattuvia asioita pidetään yleisesti outoina ja yllättävinä, vaikka esi-isämme jo tuhansia vuosia sitten ovat kantapään kautta oppineet niin sanotut elämän perusasiat.
Yhdeksi nykypäivän mysteeriksi on edellä kuvatun tilanteen vuoksi noussut karhu, vaikka esi-isämme ovat jo kautta aikain tienneet, miten karhun kanssa menetellään. Sama koskee muita petoja. Eivät pedot ole mikään paapomisen kohde, jolle pitäisi nykyihmisen mukaan antaa jopa ihmisoikeudet. Ihmisellä ja karhulla on ihan oma elinpiirinsä, joita ei pidä mennä sekoittamaan toisiinsa.
Ei peto ymmärrä ihmisoikeuksista tuon taivaallista tekipä kulttuuri-ihminen millaista lähetystyötä ja propagandaa tahansa. Peto on peto ja petona pysyy. Vasta evoluutio saattaa aikansa karsittuaan tehdä pedostakin ihmisen. Täyttä varmuutta asiasta ei ole, mutta jos evoluutio kykenee tekemään apinastakin ihmisen, niin mikä estää saman ilmiön toistumisen muissakin tapauksissa.
Esi-isämme ovat kokemuksesta oppineet, ettei hermostunutta karhua pidä mennä ehdoin tahdoin sohimaan ja hätistelemään. Karhu ei pidä äkkinäisistä ja yllättävistä manöövereistä, jotka menevät yli sen rajallisen ymmärryksen. Siksi on sangen epätodennäköistä, että karhu tykkäisi erityisesti hyvää esimerkiksi äänekkäästä purukumin mässytyksestä, keltaisesta solmiosta tai siitäkään, jos saalis juoksee liian hitaasti karkuun. Sama pätee tietysti uimiseen ja pyöräilyynkin, jotka yksinkertaiset lajit toki hallitsee karhukin. Karhun juoksunopeus parhaimmillaan on useita kymmeniä kilometrejä tunnissa.
Esi-isämme ovat tienneet, että karhun kanssa pitää elää sovussa. Karhua turhaan provosoimatta. Eikä erityisestikään silloin, kun karhu on joutunut järjiltään tai muuten vain hermostunut. Vain siinä tapauksessa, että karhu hyökkää, kannattaa ryhtyä miettimään, olisiko kintaiden kysynnälle laajempaakin tarvetta. Yleensä karhu ei kuitenkaan hyökkää, ellei saalis ole erityisessä heikkouden tilassa tai karhu muuten vain suistunut raiteiltaan esimerkiksi urbaanin elämänmuodon aiheuttaman stressin tai muun modernisaation tuoman syyn vuoksi.
Päällimmäinen syy haudassa kääntymiseen on varmasti tyypillinen ajan henki (Zeitgeist), josta on tyystin kadonnut järjeksi (Vernunft) kutsuttu ilmiö. Tänään ihmiset tuntuvat elävän maailmassa kuin viimeistä päivää, ja mikä pahinta, suorastaan suu ammollaan. Eikä tokikaan, että tällä ammottamisella olisi jokin järkiperuste, vaan ammotus kumpuaa suoraan, ainoastaan ja yksinomaan totaalisesta pihalla olosta, siitä, että ymmärrys maailmasta on kadonnut ja tietämättömyyden peukalo on mennyt hämmästyksen suuhun.
Moni, erityisesti kulttuurisesti merkittävänä pidetty henkilö, on kadottanut jopa historiansa ja luulee, että nykyaika on jokin juuri tänään keksitty ilmiö, tai mikä pahinta, että juuri puheena oleva kulttuurihenkilö on ihan itse keksinyt koko maailman ja sen tapahtumat. Tämä merkitsee sitä, että kaikkea tänään sattuvia asioita pidetään yleisesti outoina ja yllättävinä, vaikka esi-isämme jo tuhansia vuosia sitten ovat kantapään kautta oppineet niin sanotut elämän perusasiat.
Yhdeksi nykypäivän mysteeriksi on edellä kuvatun tilanteen vuoksi noussut karhu, vaikka esi-isämme ovat jo kautta aikain tienneet, miten karhun kanssa menetellään. Sama koskee muita petoja. Eivät pedot ole mikään paapomisen kohde, jolle pitäisi nykyihmisen mukaan antaa jopa ihmisoikeudet. Ihmisellä ja karhulla on ihan oma elinpiirinsä, joita ei pidä mennä sekoittamaan toisiinsa.
Ei peto ymmärrä ihmisoikeuksista tuon taivaallista tekipä kulttuuri-ihminen millaista lähetystyötä ja propagandaa tahansa. Peto on peto ja petona pysyy. Vasta evoluutio saattaa aikansa karsittuaan tehdä pedostakin ihmisen. Täyttä varmuutta asiasta ei ole, mutta jos evoluutio kykenee tekemään apinastakin ihmisen, niin mikä estää saman ilmiön toistumisen muissakin tapauksissa.
Esi-isämme ovat kokemuksesta oppineet, ettei hermostunutta karhua pidä mennä ehdoin tahdoin sohimaan ja hätistelemään. Karhu ei pidä äkkinäisistä ja yllättävistä manöövereistä, jotka menevät yli sen rajallisen ymmärryksen. Siksi on sangen epätodennäköistä, että karhu tykkäisi erityisesti hyvää esimerkiksi äänekkäästä purukumin mässytyksestä, keltaisesta solmiosta tai siitäkään, jos saalis juoksee liian hitaasti karkuun. Sama pätee tietysti uimiseen ja pyöräilyynkin, jotka yksinkertaiset lajit toki hallitsee karhukin. Karhun juoksunopeus parhaimmillaan on useita kymmeniä kilometrejä tunnissa.
Esi-isämme ovat tienneet, että karhun kanssa pitää elää sovussa. Karhua turhaan provosoimatta. Eikä erityisestikään silloin, kun karhu on joutunut järjiltään tai muuten vain hermostunut. Vain siinä tapauksessa, että karhu hyökkää, kannattaa ryhtyä miettimään, olisiko kintaiden kysynnälle laajempaakin tarvetta. Yleensä karhu ei kuitenkaan hyökkää, ellei saalis ole erityisessä heikkouden tilassa tai karhu muuten vain suistunut raiteiltaan esimerkiksi urbaanin elämänmuodon aiheuttaman stressin tai muun modernisaation tuoman syyn vuoksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nykyaika on tosiaankin saanut heikkopäisimmät meistä luulemaan, että he ovat keksineet asiat, joista on jo kauan harkisevimmissa piireissä ollut tieto.
Ihmetyttää tosiaan tämä nykyinen kohellus. Riittää kun on vauhtia ja tilanteita. Lopputulemasta viis.
Hermostuneesta karhusta olen täysin samaa mieltä.
Lienet lukenut jonkin verran saksalaisia filosofeja?
Puhutaanko nyt Venäjän karhusta? On kuitenkin varmaa, että karhun joutuminen saarrettuun tilanteeseen, jossa ei ole perääntymistietä, ainoa mahdollisuus on hyökätä. Olkoon kyseessä kumpi karhu tahansa, niin tämä on luonnon sanelema totuus.
Sitä eivät monet tämän päivän poliikoista tunnu ymmärtävän.
Kyllä, saksaa pitää aina harrastaa.
Kannattanee muistaa, että kaikella kehityksellä on myös omat kehitysvaiheensa, joten tietyssä vaiheessa olevalle on turha mussuttaa tuohon kehitysvaiheeseen kuulumattomia asioita.
Samaa mieltä olen taas tuosta Euroopan tärkeimmän Sivistyskielen harrastamisesta.
Saksa on pikkupiirteisyydessään jopa suomalaista huithapelia ahdistava, niin kielenä kuin maanakin.
Minulla oli kerran saksalainen varusmies, joka oli pikkupiirteisyydessään varsinainen aikavaras.
Miesten parhaimmistoon hän selvästi lukeutui ja auttoi myös allergiseen nuhaani kertomalla miten sitä Japanissa lääkitään.
Elämme nyt länsimaisen kulttuurin kukoistusaikaa. Kaikkea tarvittavaa on yltäkylläisesti. Ihminen veltostuu, kun sen ei tarvitse enää ponnistella leipänsä eteen. Ja lihoo. Painoindeksien kohoaminen näkyy varsinkin amerikkalaisten kohdalla, kun he ovat niin mieltyneitä lihottavaan roskaruokaan.
Kullttureilla on kasvuvaiheensa, kukoistuksensa ja rappionsa. Monte ennustavat länsimaisen kulttuurin rappiota, koska väitetään, että fyysisen veltostumisen lisäksi myös moraali rappeutuu. Venäjän Putin on mielestään juuri tämän havainnon, minkä islamistit tekivät toki jo paljon aiemmin. Eilen näin televisiosta ajan hengestä myös esityksiä rehentely-funkista, mikä on Brasilian elintasoalueilla suosituksi tullut musiikin muoto. Siinä edistetään estoitta ajatusta luksus-elintasoon pyrkimisen ihanuudesta.
Ehkäpä ihminen on luonnostaan kuitenkin laiska ja ahne, minkä vuoksi nykyihminenkin vain tavallaan toteuttaa näitä inhimiliisiä ominaisuuksia. Se hyvä puoli tällaisessa suuntauksessa on, että sotiminen on osittain unohtunut. Laiskat eivät jaksa ja rikkaat eivät halua asettaan rikauksiaan alttiiksi tuholle. Hyvin loogista. Ei ihminen ole mitään perusjuttuja unohtanut. Kyse on siitä, ettei niitä tarvita nykyaikana ja siksi ne ovat naftaliinissa odottamassa mahdollisesti muuttuvia aikoja.
Pedot eivät tarvitse ihmisoikeuksia, mutta eläinoikeuksia ne voivat tarvita, jotta lajit eivät häviäisi ihmisen ahneuden ja väkivaltaisuuden takia. Siksi niille onkin hyvä antaa elintilaa sieltä, missä ihmisellä ei luulisi olevan paljon tekemistä. Kepun aluepolitiikka on varmasti eläinten näkemyksen mukaan täysin rikollista, koska sillä tavoin ihminen pyrkii ryöstämään eläimille tarkoitettuja alueita itselleen. Petojen ja muiden metsän eläinten näkökulmasta on oikein hyvä, jos ihmiset keskittyvät asumaan ja liikkumaan ensisijaisesti ihmisiä varten tekemissään kaupungeissa ja maalle tullessaan käyttävät merkittyjä luontopolkuja.
Peto on peto mutta kyllä se karhukin sen verran kesyyntyy, että voi elää rinnan ihmisen kanssa. Kuusamolainen Sulo Karjalainen on tämän todistanut, kun hän on toiminut ainakin seitsemän karhun sijaisemona vuosikymmenten ajan. Karhut ovat maanneet samassa sängyssä Karjalaisen kanssa tai Sulo on mennyt vastavuoroisesti niiden pahnoille makaamaan. Hän on karhujensa kanssa kalassa ja metsäretkillä ja myös saunomassa. Vain parin karhun on tullut ongelmia, joista yksi piti lopettaa, kun se mätkäisi Suloa turpaan. Karhuista Vyöti oli herkkä puremaan, mutta oppikin sitten vain pussailemaan Suloa. Kalastus kyllä hieman kärsi, kun vene tuppasi kaatumaan karhun painon kasvaessa. Sulon karhut ovat yleisön nähtävissä Kuusamon suurpetokeskuksessa.
Rappeutuminen on eittämättä avainsana moneen asiaan. Lihas jopa surkastuu, ellei sitä käytetä. Heikot lihakset puolestaan ovat uhka ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille ylipäätään. Myös moraali rappeutuu. Sanotaan, että monet historian valtakunnat ovat tuhoutuneet juuri moraalisen rappion vuoksi. Tosin tämä tuskin koskee EU:ta, koska eihän se ole oikeastaan vielä edes syntynytkään.
Venäjä puolestaan on hajoamalla hajonnut jälleen Venäjäksi, joten valtakunnan uudelleenjärjestely ei varmaankaan käyne hetkessä, vaan vaatii oman aikansa. Eikä olisi ihme, jos vanhat käytännöt eläisivät ja voisivat hyvin vielä monen venäjäläisen mielessä. Ja samoin kuin Suomessa, niin myös Venäjällä voi olettaa olevan jos jonkinlaista vipeltäjää ja ääneen ajattelijaa.
Nyt vain näyttää siltä, että Ukrainan kriisiä käytetään Suomessa häikäilemättä hyväksi Suomen Nato -jäsenyyden perusteluksi. Ikään kuin Nato olisi jokin patenttilääke erilaisia konfliketeja vastaan. Pikemminkin asia on päinvastoin. Jopa niin, että täytyy ihmetellä, miksi Eurooppa kulkee kuin sokea kana Naton ja USA:n talutusnuorassa.
Jos Eurooppa aikoo kehittyä, niin tottakai myös yhteisen puolustuksen pitää olla osa yhteistä asioiden hoitamista. Suomen kannalta tämä vielä sitäkin merkittävämmin, koska Suomi on juuri oman turvallisuutensa vuoksi liittynyt moisen instituution kuin Euroopan unionin jäseneksi. Tai ainakin meille kansalaisille on näin uskoteltu.
Presidentti on tässä suorastaan asian ytimessä, kun hän esittää eurooppalaisen yhteistyön tiivistämistä puolustuspolitiikan alalla. Jos vielä unionisopimukseen on kirjattu lauseita turvallisuudesta, niin sitä suuremmalla syyllä on lupa vaatia, että sopimuksissa pysytään. Siksi on suorastaan kummallista, että pääkenraali päästää suustaan lauseita, ettei eurooppalaista puolustusta voi edes ajatella. Miksi ei voi ajatella? Siksikö, ettei ajattelu kuulu armeijan toimenkuvaan? Tosin ei kuulukaan, vaan ajattelu kuuluu päätöksentekijöille.
Luultavasti Eurooppa kuuntelee Suomea, jos Suomi vain uskaltaa vaatia asioita. Näihin saakkahan Suomi on ollut EU:n ajopuu, joka on lillunut mukana sen suuremmin mitään vaatimatta tai mitään aikaansaamatta. Jos Suomi toimisi kuten Englanti, uhkaisi irrota koko seurakunnasta, ellei vaatimuksiin suostuta, niin luultavasti ääni alkaisi kuulua paremmin. Ja jos ei kuuluisi, niin sen parempi. Ainakin ekonomisesti.
Luultavasti Venäjää riepoo kaikkein eniten se, että USA käyttää kokonaista Eurooppaa välikappaleenaan perinteisten Venäjän nautinta-alueiden valloittamiseen. Tuntuisi oudolta, jos Venäjä itsekin olisi osin eurooppalaisena valtiona itse itseään vastaan.