Martti Lutherin lapsikasteopin pääpiirteet, jotka hän julkaisi katekismuksissaan, ovat seuraavat:
Kastetilaisuudessa pappi julistaa, että lapsi on joutunut perkeleen valtaan ja että hän on vihan lapsi. Kasteessa pyydetään että Jumala pelastaisi hänet.
Luther uskoi lapsikasteen sakramentin pelastavan lapsen perkeleen vallasta. Hän opettaa isossa katekismuksessaan näin: "Kysymys on siis kasteen hyödystä, siitä, mitä se antaa ja saa aikaan. Se on kaikkein parhaiten ymmärrettävissä niiden Kristuksen sanojen perusteella, joihin edellä on viitattu: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." Ota tämä asia sen vuoksi mahdollisimman yksinkertaisesti eli näin: Kasteen voima, vaikutus, hyöty, hedelmä ja päämäärä ovat siinä, että se pelastaa."
Kasteessa yhdistyvät Jumalan Sana ja vesi salaisella tavalla erikoiseksi vedeksi, joka uudestisynnyttää kastettavan lapsen.
Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset.
Tämän vaikuttaa veteen liittyvä ja vedessä oleva Jumalan Sana sekä Jumalaan luottava usko.
Kaste ei perustu uskoon vaan Jumalan lupauksiin.
Kasteessa lapsi uudestisyntyy ja tulee Jumalan lapseksi.
Kummit irtisanoutuvat perkeleestä, tunnustavat uskonsa ja suostuvat kastettavaksi - lapsen puolesta.
Kummit uskovat lapsen puolesta hänen pelastuneen, uudestisyntyneen ja tulleen Jumalan lapseksi.
Lutherkaan ei ilmeisesti luottanut lapsikasteen "uudestisynnyttävään voimaan" koska hän murehti sitä, että kastetut myöhemmin lankesivat pimeyden teille. Tähän ongelmaan hän piti syyllisenä välinpitämättömästi ja huonosti toteutettua kastetapahtumaa, pappien ja kummien maallistumista ja epäuskoa.
Lutherin opin perusteella kummit ovat vastuussa Jumalalle kastettavan lapsen pelastumisesta. Tämähän olisi hirveä vastuu, jos se olisi todellista. Uskominen lapsen puolesta hänen uudestisyntymisekseen ja pelastumisekseen on uskonnollista noituutta. Sen sijaan lapsen siunaaminen ja opettaminen päivittäin, jotta hän tulisi tuntemaan Jeesuksen, on Jumalan tahto ja raamatullista.
Luther aloittaa kasteopetuksensa vaikeroimalla sitä, että nyt tämä vastasyntynyt lapsi on perkeleen oma ja riivaajien lapsi. Kastetoimituksessa sitten anotaan tälle lapselle Jumalan pelastavaa armoa seuraavalla tavalla (ote Lutherin kastekaavasta hänen Vähä-katekismuksessaan):
Kastetilaisuudessa pappi julistaa, että lapsi on joutunut perkeleen valtaan ja että hän on vihan lapsi. Kasteessa pyydetään että Jumala pelastaisi hänet.
Luther uskoi lapsikasteen sakramentin pelastavan lapsen perkeleen vallasta. Hän opettaa isossa katekismuksessaan näin: "Kysymys on siis kasteen hyödystä, siitä, mitä se antaa ja saa aikaan. Se on kaikkein parhaiten ymmärrettävissä niiden Kristuksen sanojen perusteella, joihin edellä on viitattu: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." Ota tämä asia sen vuoksi mahdollisimman yksinkertaisesti eli näin: Kasteen voima, vaikutus, hyöty, hedelmä ja päämäärä ovat siinä, että se pelastaa."
Kasteessa yhdistyvät Jumalan Sana ja vesi salaisella tavalla erikoiseksi vedeksi, joka uudestisynnyttää kastettavan lapsen.
Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset.
Tämän vaikuttaa veteen liittyvä ja vedessä oleva Jumalan Sana sekä Jumalaan luottava usko.
Kaste ei perustu uskoon vaan Jumalan lupauksiin.
Kasteessa lapsi uudestisyntyy ja tulee Jumalan lapseksi.
Kummit irtisanoutuvat perkeleestä, tunnustavat uskonsa ja suostuvat kastettavaksi - lapsen puolesta.
Kummit uskovat lapsen puolesta hänen pelastuneen, uudestisyntyneen ja tulleen Jumalan lapseksi.
Lutherkaan ei ilmeisesti luottanut lapsikasteen "uudestisynnyttävään voimaan" koska hän murehti sitä, että kastetut myöhemmin lankesivat pimeyden teille. Tähän ongelmaan hän piti syyllisenä välinpitämättömästi ja huonosti toteutettua kastetapahtumaa, pappien ja kummien maallistumista ja epäuskoa.
Lutherin opin perusteella kummit ovat vastuussa Jumalalle kastettavan lapsen pelastumisesta. Tämähän olisi hirveä vastuu, jos se olisi todellista. Uskominen lapsen puolesta hänen uudestisyntymisekseen ja pelastumisekseen on uskonnollista noituutta. Sen sijaan lapsen siunaaminen ja opettaminen päivittäin, jotta hän tulisi tuntemaan Jeesuksen, on Jumalan tahto ja raamatullista.
Luther aloittaa kasteopetuksensa vaikeroimalla sitä, että nyt tämä vastasyntynyt lapsi on perkeleen oma ja riivaajien lapsi. Kastetoimituksessa sitten anotaan tälle lapselle Jumalan pelastavaa armoa seuraavalla tavalla (ote Lutherin kastekaavasta hänen Vähä-katekismuksessaan):
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sen jälkeen lapsi viedään kastealtaan ääreen ja pappi lausuu: Ps. 121:8
"Herra varjelkoon sinun tulosi ja lähtösi nyt ja iankaikkisesti."
Sen jälkeen pappi antaa lapsen kummiensa suulla sanoutua irti Perkeleestä näin:
"(Nimi), luovutko Perkeleestä?"
"Luovun."
"Luovutko kaikista hänen teoistaan?"
"Luovun."
"Luovutko kaikesta hänen petoksestaan?"
"Luovun."
Sen jälkeen pappi kysyy:
"Uskotko Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan?"
"Uskon."
"Uskotko Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka syntyi ja kärsi kuoleman?"
"Uskon."
"Uskotko Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteisön, syntien anteeksiantamuksen, lihan ylösnousemuksen ja iankaikkisen, kuolemanjälkeisen elämän?'"
"Uskon."
"Tahdotko, että sinut kastetaan?"
"Tahdon."
Silloin pappi ottaa lapsen, kastaa hänet kastealtaaseen ja lausuu:
"Niin minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."
Sitten kummit ottavat lapsen vastaan ja pappi lausuu, pukien samalla lasta kastepaitaan: "Kaikkivaltias Jumala, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, joka on sinut uudesti synnyttänyt veden ja Pyhän Hengen kautta ja antanut sinulle kaikki syntisi anteeksi, vahvistakoon nyt sinua armollaan iankaikkiseen elämään. Aamen. Rauha sinulle."
"Aamen."
Luther uskoi siis että lapsikaste uudestisynnyttää ja pelastaa lapsen kummien uskon kautta.
Hämmästyttävää on, ettei hän huomioinut vanhempien uskoa tässä tilanteessa lainkaan.
Raamattu ei opeta missään, että ihminen syntyisi perkeleen lapsena tai että toinen ihminen voisi uskoa toisen ihmisen uudestisyntymisen hänen puolestaan.
Tällainen usko on yhtä valheellista kuin vainajien puolesta rukoileminen, jota ortodoksit harrastavat.
Jokainen lapsi on itsenäinen Jumalan luoma ihminen alusta alkaen.
Kukaan ei voi uskoa mitään hänen puolestaan, ei riivaajista luopumista, ei Jumalalle antautumista eikä kasteeseen suostumista.
Tällainen ajattelu on uskonnollista noituutta, joka turmelee ihmisen käsityksen omasta vastuustaan ja mahdollisuudestaan päättää itsenäisesti uskostaan Jumalaan.
Voidaksesi päästä eteenpäin uskon elämässä ja Jeesuksen tuntemisessa sinun tulee ehdottomasti hyljätä ja tuomita kaikki lapsikasteeseen liittyvät uskomukset, sillä Raamattu opettaa vain USKOVIEN KASTEESTA, jonka ihminen ottaa uskoon tulonsa ja raamatullisen opetuksen jälkeen.
Totuuden nimessä on myös sanottava, ettei luterilainen kirkko toteuta edes Lutherin antamaa lapsikasteopetusta, vaan se on muuntanut sitäkin yhä sekavampaan muotoon.
Tietysti on niin, että jos nykyajan ihmisille ehdotettaisiin edellä mainittua kastekaavaa, kukaan järkevä ihminen ei uskoisi sitä.
Olemme perineet Aadamin langenneen tilan, jossa ei ole Jumalan kirkkautta.
Sen takia olemme joutuneet pimeyden valtojen vaikutuksen alaiseksi, turmeltuneet ja kuolleet rikoksiimme.
Mutta me emme ole perineet Aadamin syntivelkaa tai jotain salaista kirousta, jota ihmisen pitäisi kantaa "rakastavan Isän syntymälahjana".
Jumala luo jokaisen lapsen synnittömään tilaan, mutta täällä maailmassa hän joutuu pimeyden voimien vaikutuksen alaiseksi ja synnin orjuuteen.
Jumalan ratkaisu perkeleen orjuudesta vapautumiseen on Jeesuksen vastaanottaminen, uudestisyntyminen ja Pyhällä Hengellä täyttyminen.
Tämä varustus tekee ihmisestä SISÄISEN UUDEN LUOMUKSEN kautta pimeyden valtojen voittajan.
Uskova elää sisäisen henkensä kautta Jeesuksen yhteydessä ja Taivasten valtakunnassa.
Uskon elämä Jumalan valtakunnassa on vapaita uskon valintoja.
Mikään ei ole kätkettyä tai salattua vaan jokainen on täysin tietoinen siitä, mitä hän tekee ja miksi.
Lapsikaste on määrätyllä tavalla rinnastettavissa okkultismiin, koska sen kautta lapselle opetetaan, että Jumala on tehnyt hänelle kaiken oleellisen ilman hänen omaa valintaansa ja vastuutaan.
Lapsikaste opettaa, että hän on tämän toimenpiteen vaikutuksesta uudestisyntynyt, tullut Jumalan lapseksi ja täyttynyt Pyhällä Hengellä.
Todellisuudessa ei kuitenkaan ole mitään sellaista tapahtunut. Miten tällaisen opetuksen saanut sitten voisi käsittää, että hänen pitäisi vielä uudestaan tulla Jumalan lapseksi?
Miten hän voi uskoa, että hänen täytyy uudestaan täyttyä Pyhällä Hengellä, koska saamansa opetuksen mukaan hän on jo lapsikasteessa täyttynyt Hengellä?
Lapsikasteopetuksen seurauksena ihmisen sieluun syntyy sekaannus siitä, mitkä asiat ovat ihmisen vastuulla ja mitkä asiat ovat Jumalan vastuulla.
Jos ihminen uskoo, että pelastus ja hänen uskonsa ovat vain Jumalan vastuulla, sielunvihollinen pystyy estämään ihmistä tekemästä uskon ratkaisua.
Lutherin kehittämä oppi sidotusta ratkaisuvallasta on erittäin turmiollinen tässä suhteessa.
On traagista, että pelkästään lapsikasteeseen luottavat joutuvat kadotukseen, koska uskomus lapsikasteen pelastavaan voimaan on petosta.
Lapsikasteella on hyvin syvällinen vaikutus kaikkiin sen valheelle altistuneille, koska se kylvää petollisen valheen heti ihmisen elämän alussa.
Tämä valheellinen ajattelu vaikuttaa sielun syvemmissä kerroksissa ja jarruttaa uskossa kasvamista myöhemminkin.
Jeesuksen antama suuri lähetyskäsky Markuksen evankeliumissa kuuluu:
Mark. 16:15-16: Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Huomioiden kreikankielen vivahteet tämä jae voidaan kääntää sananmukaisesti näin:
"Mentyänne kaikkeen maailmaan julistakaa evankeliumia kaikelle luomakunnalle.
Joka tulee uskovaksi ja tulee kastetuksi, hän on tuleva pelastumaan, mutta joka ei tule uskovaksi, hänet tullaan tuomitsemaan."
Ensiksi on siis evankeliumin julistaminen, sitten on uskoon tuleminen evankeliumin vastaanottamisen kautta ja sen jälkeen on upotuskasteen ottaminen Jeesukselle antautumisen merkiksi, julistukseksi ja uskon teoksi.
Tämä on Jeesuksen opetus, jonka mukaan apostolit toimivat.
Upotuskasteen laiminlyöminen tai sen puutteellinen ymmärtäminen on merkittävä syy siihen, ettei uskova saa voittoa jostain syntielämän alueesta.
Tämän seurauksensa sukukiroukset ja muut demoniset orjuudet ja sairaudet voivat ryöstää jopa koko elämän ja sen tarkoituksen toteutumisen Jeesukseenkin uskovalta.
Voittamaton riivaajien painostus voi johtaa sellaiseen epäuskon tilaan, jossa ihminen luopuu kokonaan uskosta.
Siksi meidän tulee ottaa suurella vakavuudella, kuuliaisuudella ja nöyryydellä kaikki Raamatun opetukset ja noudattaa niitä.
Silloin toteutuu se uskon voitto ja siunaus, jonka Jeesus on valmistanut kaikille!
Jeesuksen kautta Jumala asetti upotuksen uuden liiton toiseksi perustukseksi uudestisyntymisen jälkeen. Jeesus itse otti upotuksen Johannes Kastajan edessä, Hän itse kastoi opetuslapsineen ja opetti apostolit toteuttamaan tätä järjestystä Jumalan valtakunna ilosanoman julistamisessa.
Joh. 3:22: Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi (=UPOTTI).
Joh. 4:12: Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että JEESUS TEKI OPETUSLAPSIKSI JA KASTOI (=UPOTTI) useampia kuin Johannes vaikka Jeesus ei itse kastanut (=UPOTTANUT), vaan hänen opetuslapsensa.
Matt. 3:13-17: Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen. Mutta tämä esteli häntä sanoen: "Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "SALLI NYT; SILLÄ NÄIN MEIDÄN SOPII TÄYTTÄÄ KAIKKI VANHURSKAUS." Silloin hän salli sen hänelle.
Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt."
Miksi Jeesus antoi upottaa itsensä? Me näemme Raamatun ilmoituksesta monta syytä tähän:
1. Jeesus täytti koko Jumalan lain ja opetukset. Hän myös tunnusti Johannes Kastajan profeetallisen tehtävän ottamalla kasteen Hänen edessään.
2. Jeesus otti upotuskasteen antautuakseen Voidellun palvelutehtävään, joka oli vievä Hänet täydellisen kuuliaisuuden kautta ristinkuolemaan ihmisten pelastamiseksi synnin vallasta.
3. Ottaessaan upotuskasteen Jeesus julisti uuden luomistyön ja aikakauden alkaneeksi. Hän aloitti oman elämänsä kautta Pyhän Hengen aikakauden. Jeesuksen kautta Jumala synnytti uuden ihmisrodun - Jumalan lapset.
4. Jeesus otti upotuskasteen osoittaakseen tien Häntä seuraamaan tahtoville ihmisille.
5. Uusi liitto Jumalan lapsena on niin korkea asema, että sen vastaanottaminen ja vahvistaminen täydellisen upottamisen kautta on soveliasta.
6. Ottaessaan upotuskasteen Jeesus otti vastaan "Isän koko lupauksen" Häntä kohtaan.
Samalla Hän antoi seuraajilleen ohjeen ja esikuvan, kuinka OPETUSLAPSET VOIVAT VASTAANOTTAA ISÄN LUPAUKSEN KOKO TÄYTEYDESSÄÄN.
7. Jeesuksen auktoriteetti, palvelutyö ja koko varustus Messiaan tehtävään tuli Hänen ylleen upotuksen jälkeen.
Hän oli jo "uudestisyntynyt", koska Pyhä Henki oli luonut ja kasvattanut Hänen alusta alkaen edustamaan uutta sukukuntaa maan päällä.
Mark. 11:27-33: Ja he tulivat taas Jerusalemiin.
Ja kun hän käveli pyhäkössä, tulivat ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat hänen luoksensa ja sanoivat hänelle: "Millä vallalla sinä näitä teet? Tahi kuka sinulle on antanut vallan näitä tehdä?"
Mutta Jeesus vastasi heille: "Minä myös teen teille yhden kysymyksen; vastatkaa te minulle, niin minä sanon teille, millä vallalla minä näitä teen. Oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä? Vastatkaa minulle."
Niin he neuvottelivat keskenään sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin hän sanoo: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?' Vai sanommeko: 'Ihmisistä'?" - sitä he kansan tähden pelkäsivät sanoa, sillä kaikkien mielestä Johannes totisesti oli profeetta.
Ja he vastasivat ja sanoivat Jeesukselle: "Emme tiedä." Silloin Jeesus sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen."
Jeesus ilmaisi käänteisesti fariseuksille, että Hänen valtuutuksensa tulee siitä, että Hän otti Johanneksen edessä upotuksen.
Hänen sanansa ilmaisevat myös sen, että Johanneksen julistus parannukseen upottamisesta oli Jumalan asettama tehtävä.
Fariseukset katselivat sivusta eivätkä vastaanottaneet Johanes Kastajan kehotusta parannuksen kasteeseen eikä Jeesusksen opetusta kasteen ottamiseksi Hänen nimeensä.
Siksi he eivät saaneet Pyhän Hengen voimaa elämäänsä ja palvelutyöhönsä.
Joh. 12:17-19: Niin kansa, joka oli ollut hänen kanssansa, kun hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista, todisti hänestä.
Sentähden kansa menikin häntä vastaan, koska he kuulivat, että hän oli tehnyt sen tunnusteon.
Niin fariseukset sanoivat keskenään: "Te näette, ettette saa mitään aikaan; katso, koko maailma juoksee hänen perässään."
Jos Jeesus synnittömänä ja Jumalasta syntyneenä ihmisenä tarvitsi upotuksen vedessä saadakseen palveluvoitelun, kuinka paljon enemmän me synnistä pelastuneet ihmiset tarvitsemme heikkoudessamme tämän Jumalan asettaman ratkaisun Pyhän Hengen voitelun saamiseksi!
Kaikki pelastuksen vastaanottaminen Jeesuksessa tapahtuu uskon kautta.
Jumala kutsui Paavalin apostolin tehtävään, "että syntyisi uskon kuuliaisuus Hänen nimeänsä kohtaan pakanakansoissa".
Elämä Taivasten valtakunnassa on elämää uskossa ja kuuliaisena Jumalan ilmoitukselle.
Room. 14:23: …sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.
Room. 1:5: jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, ETTÄ SYNTYISI USKON KUULIAISUUS HÄNEN NIMEÄNSÄ KOHTAAN kaikissa pakanakansoissa...
Kun Jeesus otti upotuskasteen Johannekselta, Hän vihkiytyi KUULIAISUUTEEN toteuttaakseen Isän tahdon palvelutyössään.
Tämä antautuminen tuli johtamaan Hänet kuolemaan asti. Kuoleman jälkeen Isä korotti Hänet ylösnousemuksen kautta hallitsemaan valtaistuimellaan.
Meillä on sama kutsu ja elämänsuunnitelma Jeesuksen seuraajina.
Jeesus kutsuu meitä kuolemaan pois synnistä ja ANTAUTUMAAN USKON KUULIAISUUTEEN HÄNELLE elääksemme ja palvellaksemme Pyhän Hengen voitelussa.
Jaak. 2:26: Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.
Usko Jeesukseen tarkoittaa uskoa Häneen Persoonana ja Hänen Sanaansa sekä toimimista Hänen opetustensa mukaisesti.
Uskomme todistuksena ja ilmentymänä me otamme upotuskasteen tultuamme vakuuttuneiksi sen jumalallisesta merkityksestä ja suuresta siunauksesta.
Upotuskasteen kautta Jumala kutsuu meitä Jeesuksen seuraajina kuolemaan pois vanhasta ihmisestä, jotta uusi luomus Pyhän Hengen voimassa voi syntyä ja alkaa hallita meidänkin elämässä.
Kolossalaiskirjeen 2. luvussa Paavali opettaa samasta asiasta puhuen sydämen ympärileikkauksesta Hengessä.
Sehän tarkoittaa synnin vallan murtumista ja Jeesuksen muodon syntymistä ihmisessä.
Sitä ennen Paavali varoittaa, ettemme todellakaan joutuisi petoksen valtaan pitäytymällä ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin, vaan Jeesukseen.
Usko Jeesukseen tarkoittaa uskoa Hänen sanaansa, joka johtaa Jeesukseen samaistumiseen, kasvamista Häneen, tulemista yhä enemmän Hänen kaltaisekseen.
Tietysti se tarkoittaa Hänen esimerkkinsä seuraamista myös upotuskasteessa!
Kol. 2:8-15: Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.
Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää, ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.
Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.
Jakeen 12 käännöksessä on valitettava epätarkkuus, joka hämärtää upotuskasteessakin välttämättömän uskon olemuksen.
Jae pitäisi kääntää esimerkiksi seuraavasti:
Kol. 2:12: ...ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt USKOEN JUMALAN VAIKUTUKSEEN (=sydämen ympärileikkauksen Hengessä, lihan kuolemisen ja nousemisen uuteen elämään Jeesuksessa), Jumalan, joka herätti hänet kuolleista.
Paavali ei tarkoita tässä yleistä uskoa Jumalaan, vaan uskoa siihen, että kun ihminen ottaa upotuskasteen Jeesuksen nimeen, hänessä nyt alkaa toteutua Pyhällä Hengellä täyttyminen ja Pyhän Hengen uudistava työ, joka tulee johtamaan lihan kuolettamiseen ja sydämen ympärileikkaukseen Hengessä.
Upotuskasteen ottaminen hyödyttää uskovaa todella vasta sitten, kun hän saa asiasta opetuksen ja ilmestyksen sekä USKOO Pyhän Hengen uudistavan työn alkavan voimallisesti vaikuttaa hänessä upotuskasteen ottamisen jälkeen.
Upotuskasteen tarkoitus on liittää ihminen Jeesukseen ja Hänen pelastustyöhönsä täydellisesti.
Siinä ei ole kysymys ns. seurakuntaan liittämisestä, joka oppi tulee roomalaiskatolisesta kirkosta.
Uskon kautta me julistaudumme Jeesuksen opetuslapsiksi ja julistamme synnin, sairaudet, kiroukset ja riivaajien ikeet kukistetuiksi elämässämme upotuskasteen kautta.
Martti Luther oli sen ajan uskonpuhdistaja, jolloin ihmiset saivat maksua vastaan synnit anteeksi (aneet). Hänet on korotettu luterilaisten puolelta arvoon, joka ei hänelle kuulu ja jota hän ei itsekään ollut vaatimassa. On synnytetty luterilaisia lahkoja ja ne ovat jakautuneet eri osioihin.
Lutherin kasteopetus on kyllä outoa, jos vertaa sitä Raamatun opetukseen, joten Lutherin ei olisi pitänyt opettaa sellaista, mistä hän ei itse ollut oppia saanut.
Jos on tosi sekin asia, että Luther alkoi vastata pahaan pahalla, esim. juutalaisille, niin onko hän seuraamisen arvoinen kaikilta osilta? Sitä saa jokainen itseltään kysyä.
Uskon Lutherin opettaneen paljonkin Raamatun mukaan, mutta ajalla, joka oli poikkeuksellinen aneineen. Hänen olisi pitänyt tyytyä siihen, että yhteen astiaan ei Jumala anna kaikkea tietoa. Jumala vaatii meiltä, että ON olkoon ON ja EI olkoon EI ja jos emme pysty sanomaan asiaa varmasti, niin silloin meidän on vaiettava ja odotettava Herran kirkastusta asiaan. Nyt on käynyt niin, että yhdet ja samat miehet pyrkivät omistamaan kaiken tiedon ja jos eivät sitä tietoa ole taivaasta saaneet, päättävät järkeilemällä mikä on oikeaa tietoa. Jumala vaatii omiaan hiljaisuudessa ottamaan vastaan Jumalan Sanan tiedon ja jos Hän ei yhteen astiaan kaikkea tietoa laske, niin silloin on vaiettava niiltä osin missä ei vama ole.
Jeesus käski kastaa kaikki kansat OPETUSLAPSIKSEEN ja käski OPETTAA noille kastetuille sen, minkä Jeesus oli opettanut kastajille. Tähän verrattuna Lutherin opetus on aikamoisen outoa, sillä ei Jeesus varmasti missään käskenyt ottaa sijaisuskovaisia. Eiväthän meidän vanhempamekaan, jotka vievät meitä kasteelle usko meidän sijastamme, vaan uskovat meidät Jeesuksen opetuslapsiksi sen uskon kautta mikä heillä itsellään on.
Uskonnonvapauslaista määrätään että lasta ei saa liittää mihinkään uskontokuntaan. Luterilaisuus vaatii poikkeuksen ja se on väärin.
Ihanne olisi että lapsi saisi kasvaa uskontoneutraalissa ympäristössä. Luterilaisuus vaatii poikkeuksen jälleen kerran. Kouluissa on vieläkin hengellisiä aamunavauksia ja päättäjäisissä lauletaan yhä vielä sitä surullisen kuuluisaa suvivirttä, jossa on uskoon manipuloiva sanoma.
Rippikoulussa uskonasiat esitetään ehdottomina faktoina eikä nuori osaa kyseenalaistaa vielä.
Tässäkin kohtaa luterilaisuus sabotoi uskonvapauden.
Silti monet 18-vuotiaat eroavat kirkosta. Tämä on erokirkosta.fi-palvelun mukaan fakta. Eronneet jättävät sivulle palautetta siitä syystä miksi kukakin on eronnut. Yleisin syy on uskon puute, ei uskota siihen mitä luterilainen uskontunnustus esimerkiksi vaatii uskomaan.
Raha menee myös usein uskon edelle. Ihmiset eivät halua maksaa kirkollisveroa koska he eivät koe hyötyvänsä siitä. Julkisuus on ollut raaka kirkolle. On yleisesti tiedossa että kirkon rahat menee vain pappien ja diakonien ahneisiin kätösiin, ja niille vähäosaisille tarkoitettu raha on vain 2% kirkon omaisuudesta.
Kukaan ei halua olla tukemassa tuollaista systeemiä.
SLEY on laskenut että kirkon jäsenmäärä laskee alle 50% vuoteen 2030 mennessä.
Vielä 10 vuotta sitten kirkkoon kuului yli 90% kansasta. Nykyisin luku on 75%.
Kirkon kiistakapula, homokysymys, on saanut aikaan muutaman eropiikin. Lokakuussa 2010 sen vuoksi lähti 40 000 jäsentä.
Iltalehden tutkimuksen mukaan vain 15 % nuorista, ja 27% nuorista aikuisesta ei usko kristinuskon tarkoittamaan Jumalaan.
He, jotka ei usko on potentiaalista kirkosta eroamis-porukkaa. Kun mahdollinen sukupuolineutraaliavioliittolaki tulee käsittelyyn, ja kirkon konservatiivikristityt pääsevät vauhtiin on odotettavissa uusi eropiikki.
Ilman piikkejäkin erot ovat kasvussa. Tämän vuoden toukokuussa erosi noin 2500 jäsentä, kun vuoden -13 määrä oli 2009 jäsentä.