Olen 88 syntynyt tyttö Porin alueelta ja etsisin hoitohevosta, jota olisi mahdollisuus myös ratsastaa, sillä olen kyllästynyt paskan lappaamiseen. Minulla on ollut useita hoitohevosia, joista viimeisintä, 12 vuotiasta sh-tammaa, pidin kuin omaani, hoisin ja liikutin vapaasti omistajan raskauden vuoksi.
Olen ratsastanut säännöllisesti 8 vuotta, ja taitoni ovat kuulemma hyvät. Olen tunnollinen ja luotettava, ehkä enemmän varovainen kuin uhkarohkea ratsastaja.
Ainoan ongelman muodostaa matkustus. Olisi hyvä, jos talli sijaitsisi kävelymatkan päässä/sinne pääsisi linja-autolla, sillä en omista mitään menopeliä.
Jos kiinnostuit, otathan yhteyttä osoitteeseeni [email protected]?
Olen ratsastanut säännöllisesti 8 vuotta, ja taitoni ovat kuulemma hyvät. Olen tunnollinen ja luotettava, ehkä enemmän varovainen kuin uhkarohkea ratsastaja.
Ainoan ongelman muodostaa matkustus. Olisi hyvä, jos talli sijaitsisi kävelymatkan päässä/sinne pääsisi linja-autolla, sillä en omista mitään menopeliä.
Jos kiinnostuit, otathan yhteyttä osoitteeseeni [email protected]?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Että sinun siis pitäisi saada hoitohevonen, jota siis hoitaisit? Mutta paskaa et enää siis lapa? Aha, jaha, vai niin... Että ratsastelisit ja jopa sukisit silloin tällöin, vaikka et viestissäsi sitä luvannutkaan? Mutta kai sentään sukisit?
Paskan lappamista on varmaan sekin, kun pitää maksaa kengittäjälle, tilata heinät ja muut ruuat ja tietysti maksaa ne, huolehtia että talli pysyy lämpimänä ja eläin saa tarvitsemansa lääkärin hoidon? Ja siihenhän sinä et rupea.
Kuulepas neiti: jos sinä todellakin olet ratsastanut jo 8 vuotta, niin luulisi sinulla olevan sen verran ikää, että pientä tajua alkaisi olla tästä maailmasta. Sanomani sinulle on siis: OSTA OMA HEVONEN. Sitten voit alkaa sanella hoitotytöille, mitä he saavat tehdä siitä hyvästä, että pääsevät sitä paskaa luomaan ja sukimaan. Joskus jopa taluttelemaan ja - voi miten upeata- ratsastamaankin!
Ymmärräthän Rudolf, kun kirjoitin, että haluaisin tehdä myös jotain MUUTAKIN kuin lapata sontaa, mitä tällä todella tarkoitin?
Olen neljän hevosen ravitallilla tehnyt tätä hommaa ihan tarpeeksi, sain katsella hevosia vain kaukaa; harjaamaan en päässyt, saati liikuttamaan. Siivota kyllä sain, kun olin ensin polkenut 10 km matkan lumessa ja sitten väsyneenä tulin kotiin iltakymmeneltä. Tätä jaksoin n. vuoden, toivoen, että pääsisin edes mukaan ajamaan, mutta ei. Kuinka kauan sinä jaksaisit tällaista?
Olihan se hienoa olla edes hevosten lähellä, mutta kyllä hevosihminen haluaa saada kontaktiakin hevoseen.
Tarkotin viestilläni, että haluaisin myös osallistua hevosen liikuttamiseen; tottakai siivoaisin myös karsinan, ruokkisin, hoitaisin ym, mutta pelkkään sonnan lappaamiseen en enää suostu.
Tuon entisen hoitohevoseni kanssa siis toimin pitkälti kuin se olisi ollut omani;omistaja katkaisi jalkansa ja kuukauden ajan hoidin hevosen kaikki taroeet;ruokin aamulla, päivällä, illalla, siivosin karsinan, tarhasin, harjasin ja palkaksi liikutin.
Älä kuvittelekaan että olen kakara, jolla ei ole suhteellisuuden tajua, olen toiminut tallimestarina ratsastuskoululla, ollut edellä mainitun ravitallin lisäksi töissä myös paljon suuremmalla ravitallilla, ja hoitanut myös entistä ravuria, että kokemusta piisaa.
Kaikilta talleilta olen saanut positiivista palautetta, ja he olisivat jatkaneet työskentelyä kanssani, mutta en jaksanut enää olla se talliorja, joka teki kaikki työt.
Tämä on kantani, sitä ei ole pakko niellä. Säälin hevostesi hoitajia suuresti.
En oikeasti tarkoittanut pahoittaa mieltäsi, jotenkin vain ylireagoin tuohon lauseeseen siitä kakanluonnista.... Ehkä se onkin hieman provosoiva, ja voi olla että on karsinut pois joitakin lukijoita, jotka ehkä muuten olisivat voineet kiinnostuakin alkuperäisestä viestistäsi.
Sinun kokemuksellasihan voisi hakea jo oikeata työpaikkaa täysipäiväisenä jostakin isosta tallista, jossa olisi tarjota myös asunto, niin poistuisi kulkemisongelma. Vai onko jotain, mikä sitoo sinut siihen paikkaan missä asut nyt?
Turha kuitenkaan säälitellä minun tallityöntekijöitäni, minulla ei nimittäin ole ensimmäistäkään sellaista. Ja jos olisi, saisivat varmasti ratsastaa ja ajaa hoitamillaan hevosilla. Vaan kun minulla ei ole ensimmäistä hevostakaan, ainoastaan unelma omasta.
Ystävällisin terveisin hevoseton toimistorotta Rudolf
Kuten varmasti huomaat Rudolppi nimimerkistä, niin ikähän se on se este. Käyn lukiota, enkä voisi kuvitellakaan valitsevani kuolevaan hevosiin liittyvää alaa.
Juu, enpä nyt tuosta loukkaantunut, jos ihmisten mielipiteistä jaksaisin välittää niin ehkä sitten, mutta muuten ei. Harmitti vaan, kun ajattelin, että nyt annoin itsestäni hienohelmamaisen kuvan, että meikäpoika se vaan tulee ratsastamaan, siivotkoo tallipiiat sonnat pois tieltäni.
Väsähtänein terveisin:Vielä vailla hoitohevosta.
No sehän jäi kyllä huomaamatta, että nimimerkissäsi on vuosiluku. Tämä chattailu (voiko tästä lajista sitä sanaa käyttää?) on meikäläiselle sen verran uusi harrastus, että monet tuommoiset asiat eivät heti mene hoksottimiin.. Kyllä mie tietokonetta olen käyttänyt jo vuosikaudet, mutta vasta viime aikoina olen huomannut, että tämmöisillä keskustelupalstoillahan voi jutella ihan oikeista asioista oikeitten ihmisten kanssa.
Mutta vielä siitä hoitohevosesta: laita pikkuilmoitus paikkakunnan lehden kirpputoripalstalle, nimittäin kovin moni sieltä ei välttämättä ole hoksannut viestiäsi täällä netissä. Ja mene rohkeasti juttusille taloihin, joissa on lupaavan näköisiä talleja: vaikka just siinä talossa ei olisi mitään tarjota, saattavat tietää jonkun. Vaikka en mie tiedä, voiko siellä etelässä sillälailla vain mennä johonkin taloon: mie kun olen täällä kaukana pohjoisessa, ja täällä on ehkä erilaiset tavat...
Mutta olisi kiva kuulla, jos (ja kun!) sinua onnistaa.
minusta lannan luominen on kivaa,mutta en putu riitaanne...
Kinasteltiinko me Rudolf? Ei me kyllä mun mielestä kränätty ollenkaan.
No ei, täytyy vähän katsoa tuota sinun talosta-taloon ehdotelmaasi, kun on niin juoruämmien paikkakunta, ettei voi mitään tehdä ilman että puhelinlangat laulaa. Muuten voisin vaikka koettaakin.
Ainahan on tuo ratsastuskoulun heposten hoito, mutta ei minun kiinnosta vain harjata hevosta ennen toisten tuntia ja kytätä neljästä yhdeksään, että tarvitseeko hevonen tunnille taluttajaa.
Mutta Rudolppi, kyllä minä sitten vaikka tänne infoan;olen joitain muitakin ilmoituksia laittanut nettiin ja muutaman vastauksenkin saanut. Joissain vastauksissa on myös, että hevosta saisi vuokrata kerran pari viikossa, mikä myöskin houkuttelisi, sillä hepoinen on VaB-HeA tasoinen konkari,
Ei me vielä päästy siihen kunnon kinasteluun, mutta eiköhän sekin aika vielä tule kunhan kunnnolla tutustutaan :-))
Itse olen semmoinen HeB -taitoinen, ainakin mitä tulee virallisiin suorituksiin, niinkuin kerhon kisat tai jotain. Mutta siitä on aikaa, nyt en ole töiltäni ehtinyt harrastella. (Tekosyy) Toisaalta sitähän haluaisi saada tietty jo omankin pollen, kun kerran töissäkin käy. Eihän se hevonen itsessään tietysti hirveästi maksa, jos ei niinkuin mitään huippua halua, mutta minua pelottaa ne muut kulut. Kun ei haluaisi että se on jonkun muun tallilla, vaan haluaisi sitten oman tallinkin kai... Peltoa myös tietty. Ja jos olisi oma talli, ja siellä oma hevonen, niin sehän olisi yksinäinen. Eli pitäisi olla useampia hevosia toistensa seurana. Ja sitten menee kyllä niin kalliiksi, ettei ikinä semmoiseen varaa. Tämmöinen noidankehä vainoaa meikäläistä. Tiedän tiedän, ei se ketään kiinnosta...(huokaa ja menee jatkamaan töitään)
Täytyy nyt taas tässä Rudofille infota mönkään menneistä yrityksistäni(ja purkaa harmia):
1.Porissa olisi ollut yksi lv tamma vailla hoitajaa/liikuttajaa.
~Omistaja oli kyllä kiinnostunut, mutta hoitaja oli jo löytynyt. Lupasi kirjoittaa, jos/kun hoitajatarve tulee ajankohtaiseksi.
2.Eräs ponivanhus oli vuokraajaa vailla Porissa. Tämä tarkoitti, että esim. kahtena iltana viikossa joku, kahtena joku toinen jne.
~Omistaja ilmoitti löytäneensä 6pv/vk vuokraajan, mutta jos tulee mahdollisuus myös minun päästä vuokraukseen mukaan, niin ilmoittelee.
3.Erästä heA tasoinen pv ruunaa olisi saanut vuokrata 1-2 pv/vk Raumalla.
~Omistaja kirjoitta hevosen selän venähtäneen ja hepon menevän klinikalle tämän kuun lopussa. Sen jälkeen hän osaa kuulemma infota enemmän, mutta nyt ei ole mahdollisuutta vuokraukseen.(ymmärrettävää, totta kai)
4.Kirjoitin eräälle tytölle, joka vuokraa suomenhevostaan silloin tällöin Euran alueella.
~Ei vastausta.
Kuten huomaat Rudolf, kaikki yritykseni ovat kaatuneet, vaikka ahkera olen ollut. Kai se täytyy köpötellä tunnille ratsastelemaan maneesissa. Huoh.
Laitan toivoni 3 ja 4 vaihtoehtojen varaan, että en ole vielä aivan itsemurheen aallokossa:)
Mutta onnea Rudolfille työsarallaan. Oletkos Rudolf tuntiratsastaja vai miten, vai ovatko hevostlut tyystin jääneet?
Ja sori siitäkin, kun nyt ei yhtäkkiä tunnu sinulla onnaavan sen hoitohepan kanssa. Joskus tökkii, ja toisinaan sit ei. Pääasia ettei lannistu!
En ole edes tuntiratsastajana ollut nyt viime vuosina. Jotenkin siitä on hohto mennyt: oma pitäisi olla, rakas oma ihana, täysipäiväinen heppuheppahepo.
Minulla koira vanhuuttaan alkaa oireilla, siitä tämä viive: meni tiistaina aivan jalattomaksi ja syömättömäksi koko koiruus: nyt on parempi, kun sai särkylääkkeet. Olen sitä pystyyn kiskonut ja ulos maanitellut, nyt tosiaan parempi.... Mutta kauan emme enää varmaankaan yhdessä taivalla, kun ikää hänellä jo kaksitoista vuotta. Dobermanniksi ihan kunnioitettava saavutus. Paljon on ollut erilaisia lemmikkejä minulla, mutta tämä koira on jotain mille ei vertaa. Paras kaveri. Elämä on jotenkin niin omituista: toisaalta on ihanaa kun elää vanhaksi, mutta ei ole mukavaa katsella, miten uljas, upea, voimakas ja nopea muuttuu avuttomaksi ja kuihtuu ihan silmissä pois. Toisaalta taas siinä juuri on elämän koko kauneus. Kehdosta hautaan, avuttomasta avuttomaan, ja siinä välillä pieni tuokio nähdä voimakkaasti, tuntea vahvasti ja olla suuri.
Että semmoisia kuulumisia täältä
Ihan on ymmärrettävä syy oman rakkaan lemmikin sairaus. Itsellä on 1,5 vanha katti-matikainen, ja olisin varmaan ihan suunniltani jos sille jotain tapahtuisi, vaikka tiedän tuon ajan joskus koittavan, väistämättä :(
Mutta toivotaan että koirasi tuosta virkistyy, vaikka rehellisesti sanottuna aika vanha se jo on. Itse en varmaan dobermannia tai muutakaan vastaavaa rotua koskaan ottaisi, sillä en osaisi oikein käsitellä;siksi pysyn kissoissa ja tulevaisuudessa terriereissä ym. pikkukoirissa.
HerranJumala, täytyisi kai tätä netissä luuhaamista vähentää;äiti huusi minulle kymmenen minuttia puhelinlaskusta. Netti oli tosin kahden kuukauden ajalta 20 euroa, mutta ystäville soitetut puhelut sitäkin kalliimpia.
Täytyy nyt Rudolpille vuodattaa eilen havaitsemani järkyttävä ilmiö. Pelkään hypätä puoliverisillä. Havaitsin sen eilen tunnilla hypätessäni 178(!)cm kisa-pv:llä 80 cm esteitä. Ko. hevonen ylittää ongelmitta 130cm rataa, ja minua jotenkin ahdisti se esteen lähestyminen, oksetti, kädet tärisi ja pelotti mielettömästi. Opettajalle en voi sanoa, sillä hän ei ole oikein semmoinen opettaja että ymmärtäisi estepelkoa tai mitään muutakaan kammoa, varsinkaan näin kokeneelta ratsastajalta.
Voi pahus...
Etkös voi sitten meilata niille kavereille, sen sijaan että puhelimessa? Että miksi on puhelinlaskut niin suuret??? Ja sitäpaitsi, et uskaltanut sanoa että miten suuret... Minulla on tähän nettiyhteyteen semmoinen kuukausimaksu, 47 euroa, ja saan olla niin paljon netissä kuin haluan samaan hintaan..
Mielenkiintoista että sinä myös kissaihminen... Minulla on sekarotuinen Manx-rotuinen, eli lyhythäntäinen Kisura Sakura....
Että miten se estepelko sillai yhtäkkiä.... Vai onko ollut samoja oireita ennenkin? Jotenkin tuntuisi, että ovat yhteydessä korkeanpaikan kammoon. Onko sinulla semmoista esiintynyt, tai oletko huomannut, että kun sinun pitää nousta johonkin ylös, niin alkaa huimata ja heikottaa, eikä pysty enää edes pitämään kiinni vaikka niinkuin tikapuista, kun kädet menee ihan turraksi?
Sitäpaitsi varovaiseksihan sinä aiemminkin itseäsi kuvailit. Voihan se olla vain sitäkin, että tajuaa vaaran. Ja minusta ainakin varovaisuus on ainoastaan viisautta!
Ruffe
No, jos nyt niin kissaihminen olen. Ehkä kuitenkin mieluummin koiran olisin ottanut, mutta äiti ''valitsi'' puolestani. Nyt en todellakaan kissaani vaihtaisi tuhanteenkaan koiraan.
Ei, en kärsi korkeanpaikan kammosta, sillä jo kahdeksan vuotiaana riekuin ihan onnessani Näsinneulan parvekkeella. Nytkin kesällä otin jokapäivä aurinkoa talomme katolla. Ehkä se vaan on sitä kun en paljoa pv:llä ole hyppinyt.
Mutta mites päiväsi meni(ilmeisesti ''konttorirotta'' ilmaisuusi nojaten) konttorissa? Toivottavasti koirasi voi paremmin, sano sille minulta terveiset ja voimia :)
Kiitos kyllä koira voi paremmin, kun sai oikeat koiransärkylääkkeet: en tiedä onko kyse nivelkivuista vai onko sillä joku syöpä. Ainakin siitä löytyy jotain paukamia sieltä täältä kun rapsuttelee. Mutta siinäpä se nyt taas köpöttelee ja haukkuu minua hitaaksi, sillon kun pitää rapsutella tai ruokaa antaa... Toivottavasti vielä saamme tovin viettää yhdessä.
Mutta mitä kummaa, vielä ihmettelen sitä hyppypelkoa. Siis mitä kumman erikoista on PuoliVerisellä hyppäämisessä verrattuna johonkin toiseen lajiin hevoista? Kuten nyt tajuat, en tosiaankaan ole asiantuntija... Siis puoliverisethän ovat isompia kuin lämminveriset, ja liikkuvat kankeammin eli isommilla liikeradoilla, ikäänkuin töksähtelevämmin?.... EEi kun totuus on että Puoliveriset eivät ole isompia, vaan nimenomaan pienempiä ja ... Siis ööh, en tiedä, ihan totta...
Asiasta ihan toiseen: nyt kyllä tehdään tai siis voitaisiin tehdä, joku uusi viesti, että saadaan tämä meidän kirjeenvaihto siirymään etusivulle. Siis meillä on kohta niin pitkä rimpsu kirjeenvaihtoa tämän otsikon alla, ettei kellään... Tai voidaanhan me tehdä jonkun lajin ennätys, kun käydään kolme vuotta keskustelua joka päivä tämän saman otsikon alla, niin silloin viestijono on jo ... ööh, ainakin kolme metriä eli kahdeksantoista näytön mittaa, ja alkuperäisen viestin löytääkseen tarvii selata sivulle yksitoista.
Ai niin se korkea paikka: minulle semmoinen on kauhistus! Jos pitää tikapuille nousta, niin jo iskee jäykkäkouristuskohtaus. Mutta nyt on mentävä laittamaan elukoille iltaruuat,
Moikka