Suolistotarina: Suoliston Syöverit

Onhan tämä aika hyvä tarina. Jatka ihmeessä!

JA EIKÖHÄN JATKETA!

Kun aamu valkenee, sitä ei huomaa kuin tikittävästä kellosta. Ulkona on aina vain pimeyttä. Biologinalku on nukahtanut takan eteen hiilihanko kädessään, vertatihkuva naarmu poskessaan. Raippari nuokkuu Nappulan päällä tuskainen ilme kasvoillaan. Siiliö istuu sohvalla ja lukee kirjaa, onkohan hän valvonut koko yön? Fluttershy on itkenyt itsensä uneen, Afrikan Tähti kun on kuollut. Lukuisia Pulinalaisia makaa epämääräisesti sikinsokin huoneessa kuorsaten äänekkäästi.
Jokutyyppi ja Kurpizza taitavat olla ainoita jotka ovat menneet tietoisesti nukkumaan ja vieläpä omiin sänkyihinsä. IT ja ET ovat nukahtaneet sohvalle suloisesti vierekkäin.
Siiliö ei nosta katsettaan kirjasta, vaikka kamera nököttää houkuttelevasti pöydällä. Tästä upeasta kokonaisuudesta saisi napattua monta loistavaa otosta, mutta Siiliötä ei kiinnosta nyt valokuvat. Hän on löytänyt loistavan dekkarin piirongin laatikosta, ja muuta hän ei näekkään kuin terävät kirjaimet ja kellastuneet, vanhat sivut. Kunnes vanha kello lyö yhdeksän kertaa. Siiliö havahtuu horroksestaan. Samoin myös useat muut Pulinalaiset. Uneliasta yninää ja epämääräisiä lauseita kuuluu huoneessa.
"Huomenta vain!" muiden luo kävelee Kurpizza. "Oho, näytättepä te uneliailta!" hän virnuilee, sieppaa kameran pöydältä ja näppäisee oitis muutaman kuvan nauruun purskahtaen. Jokutyyppikin jo saapuu eilisestä katkerana muiden joukkoon murahdellen. "Joko olette valmiita lähtemään, The Fellowship of the Suolistolaiset?" hän tuhahtaa kärsimättömänä ja saa osakseen oudoksuvia katseita.
"Öö, mistä oikein puhut?" ihmettelee fnfnfn ja saa Jokutyypin urahtamaan toivottomana.
"Ihme toljot, ettekö tosissaan muista MITÄÄN eilisestä?" Kaikki pudistelevat päitään hiljaisuuen vallatessa huoneen. Sitten Jokutyyppi selittää juurta jaksaen kaiken Suoliston Syövereistä ja pimeyden vallasta. Hän antaa jälleen kerran katseensa kiertää hämmentyneissä ilmeissä ja Raipparin pettymyksessä. Tällä kertaa hän ei ala perustelemaan valintaansa, koska viimeksikään siitä ei seurannut mitään hyvää. Pelkkää mellakkaa ja olennaisimman asian unohtamista. Enää hän ei sitä virhettä tekisi.
"No, miten on?" hän tiukkaa. "Lähteekö saattue pelastamaan Suolistoa?" hän koittaa innostaa unisia lärvejä.
"Joooooo-o......" Kurpizza sanoo painokkaasti. Myöntyvän vastauksen kuuluessa muutkin valitut alkavat ottaa asian tosissaan.
"Joo, pelastetaan Suolisto!"
"Milloin lähdetään?"
"Kuinka kauan olemme poissa?" kysymyksiä esitetään suunnasta ja toisesta.
"Lähtö tunnin päästä, pakatkaa mukaan vain tärkeimmät tavarat!" julistaa Jokutyyppi tyytyväisenä. Johan alkaa suunnitelmani luistaa.... hän ajattelee mielissään juonivan hymyn noustessa kasvoille.

JATKUU!

Hyvä tarinan alku... XD

Minäkin miellän monesti Jokutyypin jokisikin piilopsykopaatiksi... Viime tarinassa (jos oikein rivien välistä lukee) hän teki jotakin drollauz-hepulle... Pyydän anteeksi luotsi-toverilta, mutta eipä ole valitustakaan kuulunut... X)

Ropen ansiosta taas HeKeKee ja Assassin ovat riehuneet lähes jokaisessa...

Jatkoa!

JA TÄHÄN VÄLIIN TÄLLAINEN LYHYT JATKO!



Tunnin päästä saattue kokoontui jonoon johtajansa eteen. Porukan lisäksi muutama salamatkustajakin koitti pyrkiä mukaan pelastusoperaatioon.
"Ylimääräiset pois!" Hekekee koitti ärsyyntyneenä hätyytellä päättäväisiä matkalaisia jäämään.
"Meilläkin on oikeus tulla mukaan!" fluttershy valitti.
"Ette te voi meitä määräillä!" kuului lisää vastaan hankaamista.
"Mutta minä ja Jokutyyppi olemme palstan luotsit! Voimme määrätä heitä, eikö niin?" Kurpizza kysyi Jokutyypiltä silmää iskien. Jokutyyppi näytti hetken kysyvältä, mutta hänen kasvoilleen levisi pian oivalluksen hymy.
"Niin voimmekin!" hän naureskeli. Mielenosoittajien joukosta kuului pettynyttä mutinaa. Kun he olivat asettuneet murjottamaan syrjemmälle, sai Jokutyyppi vihdoin puheenvuoron.
"No niin, lähdetään Suoliston Syövereihin!" hän nauroi pelottavasti. Saattuelaiset vilkuilivat toisiaan epävarmoina.
"Öö.....se oli kuuluisaa näyttelynauruani. Ei mitään vakavaa, okei?" Jokutyyppi selitteli ja pyyhkäisi olemattoman hikipisaran otsaltaan.
"Ymmärretty, pomo!" Siiliö ilmoitti erittäin onnellisena koneensa toimimisesta, ja sai osakseen hiukan oudoksuvia katseita.
"Ei sentään tarvitse pomoksi sanoa, riittää kun sanotte minua mestariksi." Jokutyyppi vitsaili, ja kun kukaan ei selvästi tajunnut vitsiä, hän pudisteli päätään masentuneena.
"Okei....lähdetään sitten." hän lausui hitaasti, kuin koittaen saada apinat ymmärtämään korkean luokan fysiikkaa.
"Muodostetaan vaikka parijono, teistä kun ei koskaan tiedä..." hän tuumaili. Pienen sähellyksen ja parin mojovan mustelman jälkeen pareiksi kehkeytyivät Siiliö & Hekekee, IT & ET, ja Kurpizza jäi yksin.
"Jaahas, Kurpizza voi olla vaikka minun parini." sanoi Jokutyyppi jokseenkin tympääntyneenä.
"Ja nyt tassua toisen eteen, lähdemme ratkaisemaan Suoliston Syövereiden salaisuuksia!" hän satuili ja avasi oven. Kylmä ilma tuulahti sisään ja aiheutti kylmiä väristyksiä monissa. Jokutyyppi astui kuitenkin päättäväisesti ulos ja viittoi muita seuraamaan. Saattue vilkaisi toisiaan jälleen epävarmoina, mutta lähti kuitenkin kuuliaisesti seuraamaan johtajaansa. Ulkona oli pimeää ja kylmää.
"Vai voiko olla niin, että Pulinat on ainoa palsta jossa on iloisuutta ja tuttavallisuutta?" Kurpizza mietiskeli.
"Älkää nyt ajatelko, vaan seuratkaa!" Jokutyyppi tiuskaisi nopeasti.
"Kuulkaas, minä taidan ehkä sittenkin palata takaisin....öö....voin lähettää vaikka Raipparin peräänne, niin saattue ei jää vajavaiseksi." Siiliö lausahti.
"Älkää perääntykö! Me olemme sentään kaikki samalla puolella! Kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen, meille ei voi sattua mitään!" Jokutyyppi yritti vielä, mutta Siiliö lähti Hekekee perässään pinkomaan takaisin, kohti tuttua ja turvallista.
"Olisiko meidänkin turvallista lähteä?" ET alkoi kysellä IT:ltä. Kurpizzakaan ei ollut enää niin varma matkan (ja johtajan!) turvallisuudesta.
Jos kaikki nyt häipyvät, vuosien työni on mennyt hukkaan! Kaikki nämä erikoistehosteet ja ne miljoonat setelit! Jokutyyppi ajatteli paniikissa. Mutta pian hän sai taas uuden idean, ja tuttu kiero hymy palasi hänen huulilleen......



JATKUU!

JA JATKUU TÄLLÄ SEKAVALLA OSALLA!

"Jääkää toki seurakseni vielä! Teitä odottaa suuri palkinto kun jäätte!" Jokutyyppi maanitteli luottavainen hymy kasvoillaan. ET kohautti olkapäitään ja lähti maleksimaan IT:n kanssa takaisin. Ja matka jatkui taas.
He eivät olekaan niin tyhmiä kuin luulin, mutta palkinnosta kuullessaan ilmeisesti kaikkki käy, Jokutyyppi mietti ärsyyntyneenä.
Hiljaisuuden vallitessa joukko vaelsi pitkään. Kaikkialla oli pimeää.
"Olemme jo kiertäneet kaikki aihealueet läpi!" IT tuhahti kiukkuisena.
"Niin, mitä pelastamista tämä ympäriinsä löntystely muka on?" ET:kin valitteli.
"Yksi paikka on kyllä vielä tarkistamatta..." Kurpizza huomautti. Kaikki kääntyivät katsomaan häntä toiveikkaina.
"Mutta sinne MINÄ en ainakaan astu jalallanikaan!" hän vannoi. Samassa Jokutyypille valkeni.
"Kaiken pahan alku! Olet nero, Kurpizzaiseni!" hän henkäisi ja halasi Kurpizzaa.
"Niin mikä se sitten on?" IT tuhahti.
"SEKSI-palsta!" ET riemuitsi tajutessaan puuttuvan palasen.
"Lähdetään sinne oikopäätä!" IT huudahti aivan haltioissaan. Kaikki kolme alkoivat loikkia innoissaan. Kurpizza katsoi heitä sivummalta ja alkoi hiljalleen hipsuttamaan takaisin Pulinoihin.

Kun iloitseminen oli lopetettu, lähti kolmikko vaeltamaan kevyin askelin Seksi-palstalle.
"Puuttuuko joku?" ET rypisti otsaansa.
"Ei minun tietääkseni ainakaan." IT katseli ympärilleen.
"Jos joku puuttuu, niin ei ainakaan kukaan tärkeä!" Jokutyyppi hekotteli.
Kaikkein järkevin on saatu pois. Nyt on enää nämä kaksi seksihullua, hän tuumi mielissään. Voin valita tulevat ryhmätkin näin. Järkevät voivat tulla erikseen, mutta heille täytyy keksiä jotain hämäävämpää. Ja pian.....pian olen valloittanut Pulinat! hän mietiskeli hymyssäsuin.
Seksipalsta häämötti jo, ja seksihullu parivaljakko ryntäsi juoksuun.
Jokutyyppi antoi heidän mennä. Hän nappasi paksun kepin ja telkesi oven sillä.
"Kaksi on jo poissa pelistä!" hän nauroi julmaa nauruaan.
"Ai mitä?" kuului hänen takaataan ääni. Raipparihan se siellä.
"Siiliö ja Hekekee pyysivät minut heidän tilalleen. Seurasin teitä koko matkan, mutta en saanut kiinni." samassa epäluulo kuvastui hänen kasvoiltaan.
"Oliko tämä joku kiero juoni?" hän siristi silmiään.
"Tuota....." Jokutyyppi nieleskeli. "....oli, mutta et mahda sille mitään!" hän nauroi.
"Ai en vai?" Raippari mulkoili. "Olet selvästi hullu!" hän kirkaisi ja kävi käsiksi Jokutyyppiin. Siitä alkoi kova käsikähmä. Lopulta Raippari lävisti terävällä kivellä Jokutyypin sydämen ja huokaisi raskaasti.
"Minä voitin! Minä voitin! hän kiljui veren roiskuessa kasvoilleen. Lopulta hän tajusi, että kukaan ei uskoisi häntä, jos hän sepittäisi tarinan Jokutyypin juonesta.
"Voi vittu!" hän kiljaisi hädissään, ja lävisti sitten omankin sydämensä.


JATKUU!

JA JATKUU


Oli kulunut tasan kaksi viikkoa saattueen lähtemisestä. Pulinoissa kaikki tekivät omia juttujaan, "juttelivat yleisistä pulinoista yleisesti tai miksei vähän syvällisemminkin". Kurpizza oli kertonut kaikille arkaluontoista totuutta suojelevan tarinan matkalaisista; "öööö....he putosivat rotkoon enkä usko heidän selvinneen.". Kuitenkin tyttö oli huolissaan. Jos he palaisivatkin, ja kaikille selviäisi hänen valehdelleen? Siinä olisi luottamus menetetty. Kun kukaan ei huomannut, hän lähti ulkoilmaan. Hetken vaellettuaan hän alkoi huudella:
"Jokutyyppi! Israelin Tukija! Eräs Trotskilainen!" Mutta vastausta ei kuulunut. Kylmä kaiku vaan toisteli hänen epätoivoisia huutojaan.

Seksi-palstalla meni lujaa. Ainakin ET:llä meni. IT oli jo valmis lähtemään, mutta ET oli ottanut krhm....hieman liikaa alkoholia, eikä ymmärtänyt mitään maailman menosta.
"Nyt lähdetään, senkin kyltymätön rakastaja!" hän vielä koitti turhautuneena. Mutta hän ei saanut minkäänlaista kuria rellestävään ystäväänsä. Loukkaantunena hän marssi ovelle, ja koitti avata sen.
"Miksei tämä h*lvetin ovi aukea?!" hän manasi tietämättä mitä tehdä. Hetken hän jopa harkitsi juovansa itsekkin humalahakuisesti, mutta tyrmäsi kuitenkin ajatuksen. EI, nyt koitetaan pysyä selvinpäin ja miettiä mitä tehdä. En minä sentään AIDS:ia halua! hän hillitsi itseään. Mutta mitä sitten pitäisi tehdä?

Kurpizza ei halunnut elää epätietoisuudessa. Siksi hän vaelsi tahtomattaan Seksi-palstalle, ja vannoi, että jos ei heti löytäisi kolmikkoa, hän palaisi oitis takaisin.
Siellä se kuolemanloukku nyt jo häämötti. Kurpizza siristeli silmiään hämmentyneenä. Maassa makasi kaksi ihmistä. Aaah, nyt Kurpizza tajusi. Kai nyt tälläkin palstalla oli luotsit jotka saattoivat heittää ahdistelijoita ulos.
"MITÄH?" Kurpizza henkäisi huomatessaan ketkä kaksi makasivat maassa.
"Raippari ja Jokutyyppi! No huhhuh!" hän huudahti ällistyneenä. Eivätkö he olleet osanneet käyttäytyä? En kyllä loppujen lopuksi yhtään ihmettele, hän tuumi itsekseen. Mutta missä IT ja ET ovat?

IT koitti kammeta ovea auki ties millä härveleillä. Jättimäisillä dildoilla muun muassa.
Yllättäen ovi avautuikin helposti. IT lensi ulos oven avaajan päälle.
"AAAAH!" huutoa & sätkiviä raajoja.
"Kurpizza?" IT äimisteli tuijottaessaan pelastajaansa.
"Juuri minä..." Kurpizza mumisi tomaatinpunaisena kömytessään ylös.
"Tule auttamaan minua niin saadaan ET pois!" IT pyysi.

Lopulta kaksikko sai raahauttua humalaisen ystävänsä ulos palstalta. Ovi saatiin juuri ja juuri suljettua, koska kiimalaiset koittivat saada vierailijoita jäämään.
"Mikset jää? Mikset jää?" he vaikersivat hullu ilme kasvoillaan.
"Painukaa sinne mistä tulittekin!" Kurpizza menetti malttinsa ja teki yhden kuuluisista (tai vähemmän kuuluisista) ninjapotkuistaan oveen. Se pamahti ilkeästi kiinni.
Sitten matka Pulinoihin alkoi. Kävellessään Kurpizza selitti IT:lle, että heidän pitäisi väittää pelastuneensa rotkosta.
"Mutta miten selitämme hänen tilansa?" IT kysyi nyökäten viinalta lemuavaan ja sammaltavaan ET:tä kohti. Sitä Kurpizza ei tiennyt.
"Tuota....tapetaan hänet!" hän keksi.
"Loistava idea toveriseni!" IT hihkaisi. Kurpizza nappasi terävän kiven ja lävisti sillä ET:n sydämen. Hän loikkasi syrjemmälle jotta veri ei roiskuisi hänen päälleen. IT ei tajunnut tehdä samoin, ja hän kastui verestä.
"No miten me nyt tuon veren selitämme?" Kurpizza kivahti. IT ei osannut vastata siihen. Kurpizza alkoi lähestyä toveriaan verinen, terävä kivi kädessään.
"Mitä? Hullu nainen, et sinä nyt minua voi tappaa!" IT karjaisi. Hänkin menetti malttinsa, ja otti taskustaan linkkuveitsen.
Siitä alkoi verinen kamppailu. Lopulta molemmat makasivat maassa raskaasti hengittäen. Kummallakin oli verenhukka, eivätkä he voineet tehdä enää mitään. Pian molempien silmät lasittuivat, eivätkä he enää nähneet mitään. He eivät nähneet pitkää, laihaa hahmoa joka vaelsi pimeydessä kiero hymy kasvoillaan. He eivät kuulleet hänen julmaa nauruaan, eivätkä tunteneet luissaan hänen kostonhimoaan.
Ja se kostonhimo oli suuri....


JATKUU!

KUOLEMAA!!! Hihihihiiii!!!
Mutta omalaatuisemmat kuolintavat olisivat plussaa...