Dokumentti lasun kaappaamista lapsista

Järkyttävää. Kauhudokumentti.

Lokakuun liike näyttää kiinnostavan vain perustajiaan. Keskusteluissa mukana 1-2 ihmistä.

Ja rikokset siunaa tietysti lastensuojelun edunvalvoja:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11200944

Mukana sotkussa häärii myös Kurhelan poikien tapauksesta tuttu perhekoti:

http://vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=7200

http://vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=7200

Kun äiti sanoi I can´t live without my children , lastensuojelu kirjasi, että äiti ei tule toimeen ilman tyttärensä apua. Ja nämä tarkoitushakuiset ja fabrikoidut kirjaukset menevät hallinto- oikeudessa läpi!
Kaikki asiakastapaamiset pitäisi äänittää tahallisen väärinkirjauksen estämiseksi.

Tämäkin tapaus osoittaa miten lasussa ei noudateta sosiaalihuollon oikeusperiaatteita, ei Euroopan ihmisoikeussopimusta, YK:n lapsen oikeuksien sopimusta, ei kotimaista lastensuojelulakia eikä edes perustuslakia.

PItää sen mukaan, mitä omassa ja lastensa elämässä on nähnyt,
että ne pitävät paikkansa.

Kun lastensuojelun toimintakäytännöissä on tapahtunut selkeä virhe tai laittomuus alaa tuntematon voisi kuvitella, että virhettä ruvetaan selvittämään , korjaamaan tai hyvittämään. Ei lastensuojelussa. Siellä virheen raportoijaa aletaan pitää ongelmana virheen sijaan ja hänelle kostetaan- tavalla tai toisella. Kuten tässäkin tapauksessa:

Kotikäynti peruttiin – kostiko Oulun lastensuojelu Esterille?


Lokakuun liikkeen uudessa dokumentissa "Kadonneet lapset" haastateltu Ester-äiti oli maanantaina 16.6 valmistautunut sosiaalityöntekijän kotikäyntiin, laittautunut ja kattanut pöydän. Vain 45 minuuttia ennen tapaamista hän sai kuulla, ettei sosiaalityöntekijä olekaan tulossa.

– Kaiken sen odottelun, ostosten ja valmistelujen jälkeen sain taas kokea uuden pettymyksen, Ester sanoo.

Hän on vuosien ajan pyytänyt Oulun lastensuojelua tekemään luokseen kotikäynnin, mutta jostakin syystä vastaava sosiaalityöntekijä ei ole nähnyt sellaiselle tarvetta. Vasta tänä keväänä saatiin sovittua tapaaminen pidettäväksi 16.6 kello 14.00. Kansainvälisen työn pastorin Árpád Kovácsin oli määrä osallistua kyseiseen tapaamiseen keskustelemaan Esterin ja tämän huostaanotettujen lasten välisten, toistaiseksi tiukasti rajoitettujen ja valvottujen tapaamisten lisäämisestä.

Kovács epäilee, että kotikäynnin peruminen olisi ollut kosto perheen tarinan tuomisesta julkisuuteen. Ester on surullinen.

– Haluaisin todella puhua sosiaalityöntekijän kanssa lasteni asioista, koska moni asia vaivaa minua. Tahtoisin myös näyttää, että oma kotini on kelvollinen tapaamispaikka lapsilleni. Mutta tähän ei anneta tilaisuutta. Sydämeni murtuu joka kerta uudestaan.

Hohhoijjaa.

Huostaanottoon on aina jokin syy, yleensä monta syytä. Ne lukevat huostaanottohakemuksessa, jonka hallinto-oikeus vahvistaa, jos katsoo huostaanoton perusteiden täyttyvän. Tämän ketjun aloituksessa ei kerrottu näitä syitä. Esitetään vain, että lapset on otettu huostaan ilman mitään järkevää syytä.

Lastensuojelulaki määrittelee hyvin tarkasti, millä perusteella ja millä tavalla huostaanotettujen lasten ja heidän läheistensä yhteydenpitoa voidaan tarvittessa rajoittaa. Se ei ole mielivaltaista, ei tapahdu kostoksi eikä rangaistukseksi. Jos tällainen rajoituspäätös on olemassa, löytyy siihen myös perusteet kyseisestä päätöksestä. Kun juttua nyt riepotellaan julkisuudessa, miksi näitä asiakirjoja ja päätöksiä ei sitten myös julkaista? Ilmeisesti sen takia, että sieltä löytyisi selitykset näille päätöksille - ihan lainmukaiset sellaiset - ja sitten ei olisikaan mitään riepoteltavaa enää. Riepottelussa jätetään aina oleelliset asiat kertomatta.

Taas joku viranomaisuskovainen ja myös sisälukutaidoton äänessä. Väität siis, että niin VALVIRA, oikeusasiamies kuin sosiaalityöntekijätkin ja sosiaalityön tutkijat valehtelevat myöntäessään lastensuojelun uhkaavan vakavasti asiakkaidensa oikeusturvaa?

Dokumentin tekijät olivat tutustuneet tapauksen kaikkiin asiakirjoihin ja huostaanoton perusteeksi mainittiin pahoinpitelyEPÄILY, jonka tutkinnassa paljastui, ettei äitiä ollut syytä epäillä pahoinpitelystä. Lapsi siis otettiin ensin huostaan ja vasta sitten alettiin tutkia epäilyä. Mutta epäilyn osoittauduttua aiheettomaksi, lasta ei palautettukaan- lastensuojelun laittomalla mutta rutiiniksi muodostuneella perustelulla sijaishuoltoon kiinnittymisestä. Muita tapoja estää lain edellyttämä perheiden jälleenyhdistäminen ovat dokumenttien fabrikointi(=väärentäminen), jota tehtiin tässäkin tapauksessa, valituskelpoisten päätösten tekemättä jättö, asiakaskirjausten toimittamattajättäminen, lasten ja vanhempien kuulematta jättäminen ja asiakassunnitelmien tekemättä jättäminen.

Lastensuojelulakia samoin kuin Euroopan ihmisoikeussopimusta ja Suomen perustuslakia rikotaan lastensuojelussa päivittäin. Ongelma ei ole lakien puute vaan se, ettei niitä noudateta- eikä noudattamatta jättämisestä seuraa mitään, koska tapaukset käsitellään riippumattoman tuomio-istuimen ( käräjäoikeus) sijaan viranomaisten omassa lumeoikeudessa( hallinto- oikeus).

Tähän laittomaan mutta lastensuojelussa rutiiniksi muodostuneeseen "sijaishuoltoon kiinnittymis"- käytäntöön otti kantaa myös oikeusasiamies:
http://www.oikeusasiamies.fi/dman/Document.phx?documentId=hh16114123723149&cmd=download

Puutteita perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa

Oikeusasiamiehen yksi huomio perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta keskittyi lastensuojelun tilaan. Oikeusasiamiehen mukaan kuntien lastensuojelun yleinen voimavarojen puute ja virkojen, erityisesti sosiaalityöntekijöiden vähäinen määrä, joskus puutteellinen koulutus ja työntekijöiden suuri vaihtuvuus heikentävät lastensuojelupalveluiden laatua.
Oikeusasiamies pitää lastensuojelun sijaishuollon valvontaa on riittämättömänä: kuntien lastensuojeluviranomaiset eivät ehdi riittävästi vierailla sijaishuoltopaikoissa eivätkä ole riittävän hyvin perillä lasten olosuhteista ja kohtelusta. Aluehallintovirastoilla ei ole riittävästi voimavaroja tarkastuksiin.

Oikeusasiamies on myös havainnut, että lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä ja sijoitettuja lapsia on vaikea saada tarvitsemaansa hoitoon. Hän huomauttaa myös perheiden avohuollon tukipalveluiden riittämättömyydestä. Palveluiden puute ja viivästyminen aiheuttaa ongelmia palveluita tarvitsevissa perheissä, mikä vuorostaan näkyy lastensuojelun lisääntyvänä tarpeena ja lasten mielenterveysongelmina.

Oikeusasiamiehen havainto on myös, että lapsen huoltoa ynnä muuta koskevissa asioissa tuomioistuimissa kokonaiskäsittelyaika muodostuu usein lapsen edun näkökulmasta kohtuuttoman pitkäksi. Erityisesti olosuhdeselvitysten tekeminen vie kohtuuttomasti aikaa.

Lastensuojelun osalta erityistarkastelussa sijaishuoltoa koskevat ratkaisut

Lastensuojelua koskevien ratkaisujen kuvauksessa toimintakertomuksessa keskitytään sijaishuollossa havaittuihin puutteisiin, koska lapsen oikeuksia koskevia ratkaisuja oli paljon. Lastensuojelun sijaishuollosta annettuja ratkaisuja oli yhteensä 122.
Eduskunnan oikeusasiamies pitää kantelumenettelyä tärkeänä oikeusturvan toteuttajana sijaishuollossa, koska sijaishuollossa tehtävistä päätöksistä valitetaan verrattain harvoin hallinto-oikeuteen. Lisäksi valittaminen ei ole mahdollista, jos lain edellyttämiä päätöksiä ei ole tehty.
Eduskunnan oikeusasiamiehen tiedote ja toimintakertomus (EOA:n kanslia)

Lastensuojelun käsikirjan tiedote Oikeusasiamies: Lastensuojelun puutteet yksi Suomen ihmisoikeusongelma
Oikeusasiamiehen verkossa julkaisemat lastensuojelua koskevat ratkaisut löytyvät Lastensuojelun käsikirjan sivulta Oikeuskäytäntöä

Laittomat tapaamisrajoitukset

AOA totesi, ettei lastensuojelulaki tunne sellaista siirtymä- tai rauhoittumisaikaa, jolloin lapsen tapaamisia tai muuta yhteydenpitoa olisi mahdollista vähentää tai tapaamisissa voitaisiin pitää taukoa sillä perusteella, että lapsen vakiintuminen säännönmukaisesti edellyttäisi sitä. Lapsen yhteydenpitoa koskevilla ratkaisuilla tulee aina olla lain mukaiset perusteet, joiden taustalla on lapsen yksilölliset olosuhteet ja lapsen etu. Ainoastaan nämä perusteet voivat oikeuttaa tapaamisten vähentämisen myös sijoituksen alussa. AOA kiinnitti sosiaalitoimen huomiota asiaan (2833/3/13*)."

http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/ajankohtaista/lueuutinen/ajankohtaista-lastensuojelun-kasikirja/eduskunnan-oikeusasiamiehen-toimintakertomus-vuodelta-2013-luovutettu

Esterin kannattaisi tehdä kantelu. Oikeusasiamies on juuri ratkaissut samantyyppisen tapauksen lapsen ja äidin hyväksi:

"AOA kiinnitti kuitenkin huomiota siihen, että yhteydenpito oli ennen muuta lapsen oikeus. So- siaalitoimen olisi lain mukaan tullut tukea ja edis- tää lapsen ja vanhemman välistä yhteydenpitoa. Mitään tähän viittaavia toimenpiteitä ei asiakas- kirjausten mukaan ollut tehty. Lapsi oli kysyttä- essä suhtautunut tapaamisiin myönteisesti eikä yhteydenpitoa ollut rajoitettu päätöksellä. AOA antoi asianomaiselle sosiaalitoimelle huomautuk- sen. Asiassa oli muitakin vakavia laiminlyöntejä (4511/4 /11*).
Sosiaalitoimen selvityksestä kävi ilmi, että pit- käaikaisen perhesijoituksen alussa tapaamisia ja puheluita vähennettiin säännönmukaisesti, jotta lapselle jäisi aikaa asettua, rauhoittua ja tutustua uuteen perheeseen. Myöhemmin, kun tilanne oli vakiintunut, yhteydenpitoa voitiin lisätä. AOA totesi, ettei lastensuojelulaki tunne sellaista siir- tymä- tai rauhoittumisaikaa, jolloin lapsen tapaa- misia tai muuta yhteydenpitoa olisi mahdollista vähentää tai tapaamisissa voitaisiin pitää taukoa sillä perusteella, että lapsen vakiintuminen sään- nönmukaisesti edellyttäisi sitä. Lapsen yhteyden- pitoa koskevilla ratkaisuilla tulee aina olla lain mukaiset perusteet, joiden taustalla on lapsen yk- silölliset olosuhteet ja lapsen etu. Ainoastaan nä- mä perusteet voivat oikeuttaa tapaamisten vähen- tämisen myös sijoituksen alussa. AOA kiinnitti sosiaalitoimen huomiota asiaan (2833/3/13*)."

http://www.oikeusasiamies.fi/dman/Document.phx?documentId=hh16114123723149&cmd=download

Kannattaa lukea sosiaalityön tutkijoiden Tarja Pösön ja Aila Puustinen- Korhosen yllättävän rehellinen raportti lastensuojelun sijaishuollosta:

"Lastensuojeluun liittyvä valta voi johtaa vallan väärinkäyttöön ja alistaviin käytäntöihin. YK:n mukaan väkivalta ja lasten hyväksikäyttö eri muodoissaan on lastensuojelulaitoksissa niin yleistä, että se suosittelee laitoksille vaihtoehtoisten ratkaisujen etsimistä väkivaltakokemusten välttämiseksi. "

"Ainoa laaja sijoituksen kestoa ja sijoituspaikkojen vaihtelua käsittelevä tutkimus on vuodelta 1992. Pienimuotoisia paikallisia tutkimuksia on tehty sen jälkeen. Esimerkiksi Tampereella, Hämeenlinnassa, Porissa ja Tampereen seutukunnissa vuonna 2007 lakkautetut huostassapidot (yhteensä 85) olivat kestäneet keskimäärin seitsemän vuotta . Näiden lasten keskimääräinen ikä ensimmäisen huostaanoton aikana oli ollut 9,9 vuotta.
Seitsemän vuotta lapsuudesta on pitkä aika. Keskimäärin lapset olivat seitsemän vuoden sijaishuoltojakson aikana olleet kolmessa eri sijaishuoltopaikassa. Toistuva kasvuympäristön vaihdos kahden vuoden välein vastaa todennäköisesti heikosti käsitystämme siitä lasten kasvuolosuhteiden turvallisuudesta ja pysyvyydestä, jota lastensuojelussa pyritään saamaan aikaan."

"Ei ole kuitenkaan mitään syytä olettaa, etteikö myös suomalaisessa lastensuojelussa toimittaisi väärin lapsia ja vanhempia kohtaan.
Lastensuojelussa on mahdollisuuksia tehdä paitsi oikein niin myös väärin."

"Pahimmillaan elämä sijaishuollossa voi vaurioittaa ja katkaista lapsen olemassa olevia suhteita tuomatta uusia korvaavia suhteita."

 Sijaishuollossa olevien lasten lukumäärä on korkea kansainvälisesti tarkasteltuna. Lasten ja lapsiperheiden universaalit palvelut ja lastensuojelun ensisijaisina palveluina pidetyt avohuollon tukitoimenpiteet eivät poissulje huostaanottoja ja sijaishuoltoa.
 Sijoituspaikan valinta voi perustua enemmän sattumaan kuin lapsen tarpeisiin.
 Yksittäisellä lapsella voi olla monia sijoituksia ja sijoituspaikan muutoksia.
 Sijaishuollon järjestelyt voivat estää pysyvien suhteiden muodostumista ja ylläpitoa.
 Lastensuojelun työntekijöiden ja lasten väliset suhteet voivat olla katkoksellisia ja siksi ne eivät ole välttämättä luottamuksellisia ja turvallisia.
 Lastensuojelun erityisosaaminen voi olla vähäistä ja satunnaista.
 Lastensuojelussa tarvittavat, lasta ja perhettä tukevat toimenpiteet ovat satunnaisesti, vääräaikaisesti tai epätarkoituksenmukaisesti saatavilla.
 Sijoitettujen lasten vanhemmat voivat saada tarvitsemiaan palveluita satunnaisesti tai eivät lainkaan.

lähde:
http://www.lskl.fi/files/299/Toteutuuko_lapsen_oikeus_pysyviin_kasvuolosuhteisiin_.pdf

Puurot ja vellit on taas hienosti sekaisin. Kommentoin vain tätä yhtä kohtaa:

"Dokumentin tekijät olivat tutustuneet tapauksen kaikkiin asiakirjoihin ja huostaanoton perusteeksi mainittiin pahoinpitelyEPÄILY, jonka tutkinnassa paljastui, ettei äitiä ollut syytä epäillä pahoinpitelystä. Lapsi siis otettiin ensin huostaan ja vasta sitten alettiin tutkia epäilyä."

Lastensuojelu ei tee rikostutkintaa. Jos lastensuojelun työntekijän tietoon tulee epäily lapseen kohdistuvasta rikosepäilystä, täytyy työntekijän tehdä tutkintapyyntö poliisille. Jos tutkinnan ajaksi on tarpeellista suojata lapsi, voidaan se tehdä sijoittamalla lapsi kiireellisesti kodin ulkopuolelle Lastensuojelulain perusteella. Tällöin lapsella on lastensuojelun asiakkuus, ja hänellä täytyy olla esim. voimassa oleva asiakassuunnitelma. Kiireellinen sijoitus voidaan tehdä vain tietyin laissa mainituin ehdoin ja korkeintaan 30 päiväksi, ja sitä voidaan jatkaa erityisistä, laissa mainituista syistä, vielä toiset 30 päivää. Kiireellinen sijoitus ei ole sama asia kuin huostaanotto. Kiireellisen sijoituksen päätös on valituskelpoinen.

Joskus on niin, että vanhempi A ei itse syyllisty lapsen pahoinpitelyyn, mutta ei kykene suojelemaan lasta henkilön B lapseen kohdistamalta väkivallalta. Henkilö B voi olla esim. vanhempi A:n seurustelukumppani. Joskus on niinkin, että kukaan ei fyysisesti pahoinpitele lasta, mutta lapsi joutuu jatkuvasti todistamaan oman vanhempansa A hätää ja väkivallan kohteeksi joutumista henkilön B taholta. Vanhempi A voi esim. kärsiä vakavasta käsittelemättömästä traumasta, mielisairaudesta, hän voi olla sitoutumatta omaan hoitoonsa ja/tai hänellä voi olla sellainen persoonallisuushäiriö, joka vaikeuttaa hänen kykyään suojella omaa lastaan.

Minä en tunne tätä tapausta, mutta tässä ketjussa annettujen tapausta koskevien tietojen perusteella oletan, että huostaanoton perusteena voisivat olla tämäntyyliset syyt.

Juuri tuon tapaisia osatotuuksia Lokakuun liike suoltaa ilmoille. Asioista mitään ymmärtämätön Facebook-juorujen varassa elävä kansanosa huokaa syvään, miten julmasti lastensuojelu taas on toiminut.

Lokakuun liike tekee paljon enemmän kuin lastensuojelu ennen juttujensa julkaisua: se lukee läpi jokaisen asiakaskirjauksen, varmistaa kirjausten oikeellisuuden , haastattelee lapset ja vanhemmat ja yleensä vielä jotakuta perheen hyvin tuntevaa tuttavaa.
Jos lastensuojelu tekisi edes 20% tuosta, vaikkapa vaivautuisi edes tapaamaan lapset, jotka aikoo huostaanottaa tai selvittää perheiden tilanteen ja tuentarpeen Suomi ei saisi niin paljon huomautuksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Mutta ei. Lastensuojelun laiminlyönnit myöntävät sossut itsekin:

"Noin 70 prosenttia lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä on allekirjoittanut kirjelmän, jonka mukaan lastensuojelussa tehdään nyt päätöksiä asiakkaiden kohtalosta ilman tarkkaa tietoa heidän olosuhteistaan ja tarpeistaan.Allekirjoittajat arvostelevat lastensuojelun johtoa muun muassa siitä, että huostaan otetun lapsen sijoittamisesta päättävät ihmiset, jotka eivät koskaan ole tavanneet tätä."
http://www.hs.fi/kaupunki/a1400133641278
http://www.uutisaalto.fi/uutiset/2932044-hs-sosiaalityöntekijät-arvostelevat-helsingin-huostaanottokäytäntöä

Lapsiasiavaltuutettu on tavannut lapsia ja kysynyt, mitä mieltä he ovat sossuista:
http://www.lskl.fi/files/2033/Aula_lapset_ja_nuoret_lastensuojelun_laadun_maarittajina_01102013_mka_sijaishuollon_paivat.pdf

Mitä nuoret sanovat ”sossuista”?
- silloin kun on huonoja kokemuksia vallankäytön oikeutus horjuu
-kaikkitietävä vallankäyttäjä
-”eivät pane parastaan”
-ajattelevat sinun puolestasi, eivät kysy
-kun en kuuntele niin ei tule paha mieli
-olen ”tapaus muiden joukossa”
-ei tunne nuoria mutta silti päättää heistä
-en voinut luottaa häneen
-liian kovat odotukset meistä
-ei kehuta hyvissä asioissa, vain huonot asiat huomataan
-ei kiinnosta miten minulla menee ja mitä kuuluu

Tässä ketjussa esitetään väärää tietoa: ensiksikin , tarkkoja huostaanottosyitä ei tunneta koska niitä ei tilastoida eikä tutkita.
Toiseksi, Esterin tapauksessa äiti vapautettiin pahoinpitelyepäilysyytteistä, mutta huostaa jatkettiin silti. Samalla tavalla kävi valheellisiin insestiepäilyihin perustuneessa tapaus Nikossa, jossa lastensuojelu ei kunnioittanut edes oikeuden vapauttavaa päätöstä vaan jatkoi huostaa itsepäisesti. Oikeutta piti hakea Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta asti.
Kolmanneksi sijaisperheeksi pätevöityy kuka tahansa feissaukseen pysähtynyt halukas, joka käy 24 tunnin PRIDE-koulutuksen, jossa lainsäädännön pikakurssituskin jää usein pitämättä ja se näkyy laittomien tapaamisrajoitusten ja muiden laittomien toimintakäytäntöjen valtavassa määrässä.


"Sijaisperheitä kunnat valvovat tekemällä kotikäyntejä kerran tai kaksi vuodessa. 
Erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Osalla haastatelluista lastensuojelun työntekijöistä oli perhehoidosta huonoja kokemuksia, ja heitä mietitytti perheiden motiivit ryhtyä sijaisperheiksi. Joissain tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille."
Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010 


"Tarkastuksen perusteella minulle syntyi vahva vaikutelma siitä, että lapset olivat tietämättömiä omista oikeuksistaan, laitoksen oikeuksista ja velvollisuuksista tai heille nimetyn lapsen asioista vastaavan oman sosiaalityöntekijän velvollisuuksista ja tehtävistä. Lapset eivät siis mieltäneet sosiaalityöntekijän roolia heidän etujensa ajajana. " Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12

Neljänneksi Tarja Pösö ja Aila Puustinen- Korhonen ovat pitkän linjan lastensuojeluvaikuttajia ja tutkijoita, jotka tuntevat kentän tilanteen ja noudattavat taatusti tutkimuseettisiä periaatteita. Ikävä, että kokeneita asiantuntijoitakin pitää dissata, jos heidän tutkimustuloksensa eivät sovi omiin luuloihin.

Huomaan,että lastensuojelun ongelmia vähättelevät eivät perusta uskomuksiaan ja näkökantojaan ainakaan puolueettomaan tutkimustietoon, asiakaspalautteeseen, oikeuden päätöksiin, tarkastusviranomaisten, kehittäjäsosiaalityöntekijöiden tai tutkijoiden lausuntoihin tai suosituksiin.

Olisi kiinnostava tietää, mihin uskomuksenne perustuvat?

Mainitkaa edes yksi lähde, josta uskomuksenne kumpuavat.

Tämä palsta on muuten tarkoitettu biovanhemmille, ei sijaishuollon vankkureita vetämään itsensä valjastaneille. Sijaishuolto ajakoon aasejaan muualla.

Suurkiitos pastori Kovacsille. Kirkko tuntuu olevan ainoa, joka välittää lastensuojeluun ajautuneiden kohtaamista systemaattisista ihmisoikeusloukkauksista.

Mies auttoi myös toista huostattua nuorta:
Henriikka kirjoittaa:

Kotona oman äidin ja isän luona on aina ollut hyvä olla ja olen voinut puhua heille lähes kaikesta. Kotona ei koskaan ole ollut väkivaltaa ja ei ole tarvinut pelätä ikinä. Kotona äiti tekee hyvää ruokaa ja monesti hän tekee myös muitakin herkkuja."

Minun tarinani

Minusta minun ja kaksospoikien huostaanotto tuntuu väärältä siksi, koska itse en edes tiedä syitä siihen, miksi meidät on huostaanotettu. Kotoa minun ei ole koskaan tarvinut karata ja ottaa hatkoja tällä tavalla kuin laitoksista ja sijaisperheistä. Pojatkaan ei ole koskaan karannut kotoa muuta kuin silloin, kun asuttiin Koskelassa niin pojat karkasivat tien reunalla olevalle multaläjälle.

Kotona ei ole tapahtunut mitään pahaa. Olen suutuspäissäni sanonut kaikkea, jota kadun nyt. Jos en ole saanut jotain mitä olen jo kauan halunnut niin olen suuttunut siitä ja saattanut sanoa jotain todella typerää. Kotona oman äidin ja isän luona on aina ollut hyvä olla ja olen voinut puhua heille lähes kaikesta. Kotona ei koskaan ole ollut väkivaltaa ja ei ole tarvinut pelätä ikinä. Kotona äiti tekee hyvää ruokaa ja monesti hän tekee myös muitakin herkkuja. Kotona voi olla yhdessä perheen kans ja viettää aikaa tai tehdä jotain kivaa yhdessä. Jouluisin koko perhe on ollut yhdessä ja availtu lahjoja ja syöty jouluruokia.

Kun jouduin pois kotoa, minun elämä meni vain pahempaan suuntaan. Minulla oli ikävä äitiä, iskää ja muita sisaruksia. Laitoksissa ja sijaisperheissä ei ole ollut niin hyvää huolenpitoa ja kasvatusta kuin kotona. Jouduin olemaan ihan yksin ja kavereitakaan ei saanut käydä katsomassa, eikä kaverit saanu tulla katsomaan minua laitoksiin. Jouduin kärsimään laitoksissa ja sijaisperheissä yksin, ilman ketään kenelle olisin voinut puhua.

Karkasin Raahen sijaisperheestä ja juoksin metsien läpi. Kengät kastui ja varpaat oli jäässä. Minulla oli toisessa kädessä laukku, jossa oli hajuvesiä, hiuslakkoja, suoristusrauta, hiusharja, meikkejä ja muuta tavaraa. Toisessa kädessä oli täysi 1,5 litran coca cola-pullo ja pringles purkki. Kun pääsin pois metsästä, tuntui siltä, kuin lentäisin, koska ei tarvinut hyppiä kivien ja kantojen yli.

Olin hatkoilla lastenkoti Onnelasta. Olin ollut jo pari viikkoa hatkoilla sieltä, kunnes jäin kiinni Pateniemen koululla. Poliisit tuli sinne ja lähdin kävelemään poispäin. He juoksi ja repäs minua hupusta niin, että minulla kävi kurkkuun kipeää. Sitten he raahasivat minut autoon hupusta. Poliisit nosti minua hupusta ylöspäin niin, että jouduin pitämään paidan reunasta kiinni ja repimään sitä alaspäin, ettei kurkkuun kävisi niin kipeää ja kävelivät autolle päin. He vei minut autoon ja alkoi kyselemään kuka olen. En kertonut ja he kysyivät olenko Henriikka Kurhela. Vastasin kielteisesti. He penkoivat laukkuni ja löysivät sieltä minun koulukirjani. Poliisit katsoi sieltä nimeni ja kirjoissa luki Henriikka Kurhela. Kysyin saisinko käydä laittamassa pyörän lukkoon ja poliisit sanoi, että et saa. No, kysyin voisivatko he käydä laittamassa, mutta sekään ei käyny. Sitten he veivät minut lastenkoti Metsolaan ja minun pyöräni varastettiin, koska he eivät antanut minun pistää pyörääni lukkoon.

Tuntuu ihan hirveältä ikävöidä velipoikia, kun ei tiedä missä he ovat ja mitä heille kuuluu. Nikolasta ja Aleksia en ole nähnyt pitkään aikaan ja pojille en saa edes soittaa ja kysyä, mitä kuuluu ja missä he ovat ja onko kaikki kunnossa. Itselle tulee paha mieli poikien puolesta. Pojatkin varmaan haluaisi nähdä omia siskoja ja veljiä, koska oli viimeksikkin ihan innoissaan, kun kävin onnelassa heitä katsomassa.


Piilossa huhtikuussa 2014,

Henriikka Kurhela.

Se, että Esterin tapaus meni läpi hallinto- oikeudessa, on vahva argumentti huostaanottojen oikeuskäytäntöjen muutostarpeista.

Leeni Ikonen korostaa monissa kirjoituksissaan sosiaalityön dokumentaation ala-arvoista laatua ja fabrikointitaipumuksia. Hänen mukaansa dokumentoinnin oikeellisuus ja huostaanoton tarpeen näyttö pitäisi varmentaa jollakin tavalla; asia, jota hallinto- oikeus ei nykyisin tee. Ikonen on pettynyt myös hallinto- oikeuden kyvyttömyyteen ohjata ja suitsia lastensuojelun laitonta toimintaa ja sen rooliin huonojen ja väärienkin viranomaispäätösten vahvistajana.

Roos ottaisi lastensuojelutyöntekijöiltä pakkotoimioikeudet pois ja veisi tuomioistuinkäsittelyyn heti tapaukset, joissa vanhemmat ja lapset panevat hanttiin.
– Juridinen asiantuntemus rauhoittaisi tätä tilannetta.
Roos siirtäisi myös huostaanottojen käsittelyn hallinto-oikeuksista käräjäoikeuksiin, joita olisi vahvistettu lastensuojelun asiantuntemuksella. Toinen vaihtoehto olisi erillinen perheoikeus.
– Hallinto-oikeudet eivät ole näytöstä kiinnostuneita tuomioistuimia. Ne katsovat vain, onko prosessi mennyt oikein.

Jotta oikeusvaltioperiaatteet esim. mahdollisuus oikeudenmukaiseen ja puolueettomaan oikeudenkäyntiin toteutuisivat huostaanottotapaukset pitäisi siis siirtää joko käräjäoikeuteen tai erilliseen perheoikeuteen.

Lastensuojelussa ei ole opittu mitään. Tapaus Nikoja synnytetään joka viikko:

http://niinaberg.com/2013/02/15/lapsi-1-niko/

Lokakuun liikkeessä on katkeria ja sairaita ihmisiä jotka tuottavat täysin iksipuolista propagandaa. Eivät omasta mielestä tietenkään voi koskaan olla väärässä.

Hävettää heidän puolestaan.

Onneksi itsellä ja perheellä kaikki hyvin niin ei tarvitse syyttää katkerana kaikkia muita paitsi itseä!

Tähän voisin vielä laittaa, että totuus ei tosiaankaan pala tulessakaan!

Onko edellisillä kommentoijilla mitään tiedollista annettavaa tähän keskusteluun? Huomaan, että tänne sataa pelkkiä perustelemattomia ad hominem- kommentteja, joista lentää ulos kaikissa säällisissä keskusteluissa.

Tutkimattoman ja valvomattoman sijaishuollon kulut ovat jo ylittäneet poliisitoimen ja lukiokoulutuksen kulut ja lähestyvät miljardia vuodessa.
On uskomatonta väittää, että ilmaiseksi työtään tekevät kansalaisliikkeet esim. HOL ry tai Lokakuun liike tavoittelisivat taloudellista hyötyä.

Tuo dokumentti kannattaisi käännättää ja laittaa kansainväliseen levitykseen. Vain ulkomainen painostus voi auttaa rakentamaan oikeusturvaa suomalaisille perheille.