Vuosien taakka ja jatkuu

Kirjoituksestasi ei käy ilmi minkä ikäinen olet. Älä huoli. Voin kokemuksesta sanoa että jumala on kanssasi jos häneen luotat,ja että mainitsemasi seurakunta on juuri sitä,josta raamattu varoittaa. En kuulu itsekään srk.aan,en ole löytänyt yhtään sellaista jossa olisi aitoja uskovia. Kirkoista heitä ei löydä. Kuten jumala sanoo sanassaan,kun rukoilet,rukoile yksin...et sinä tarvitse seurakuntaa mihinkään. Kuka kaipaa valheessa eläviä ahdasmielisiä selkäänpuukottavia mielipuolia seuraksensa,en minä ainakaan. Luota jumalaan ja nauti elämästä hänessä. Jumalan ihmisen voit tavata arjessa missä tahansa,hyvän ihmisen joka ei ole uskossa,mutta elää silti täysin jumalan mielen mukaista elämää. Älä anna ns.uskovaisten lannistaa. He ovat niitä väärinymmärtäneitä,jotka ovat vaihtaneet kristuksen antaman vapauden orjuuteen. He orjuuttavat itsensä ihmisten keksimien moraalisääntöjen ja käytöstapojen alle,ja vaativat samaa hölmöyttä muiltakin. Lue sanaa,jos haluat. Älä lue jos et halua. Jumala ei vaadi. Hän toivoo että löydät hänet. Elä rauhassa,nauti elämästä,älä kuuntele muiden mielipiteitä,jumala on löytänyt sinut jo. Hän opastaa päivääsi,luota häneen. Sanassaan hän sanoo,yksin jumalaasi voit sinä luottaa. Ja että rakkaaltasi sulje suusi ovet ym ym. Niin totta on kaikki tuo. Hihhuliuskovaiset kehuu kuinka jumala puhuu heille,kuinka he ovat saaneet kielilläpuhumisen lahjan,kuinka heillä on parantajan lahjoja ja muuta potaskaa. Älä usko. Lapsellisia valehtelijoita. Kun jumala toimii kohdallasi,hän ilmaisee itsensä niin ettei epäselvää jää. Hyvä ohjenuora sinulle ystävä,jos sinua mietityttää että olikohan joku asia jumalasta. Voin kertoa että ei ollut,voit unohtaa ajatuksen. Koska kun jumala toimii,ei tarvitse miettiä kuka se oli. Hän tekee sen kyllä selväksi. Hyvää elämää sinulle. Pysy kaukana valheapostoleista.

Aivan aluksi kaipaisi hieman asian yksilöintiä, sillä avaukseen on täysin mahdoton ottaa mitään kantaa. Tekstissä ei ole mitään konkreettista johon reagoida.

Ensinnäkin se mistä srk:sta / uskonnosta oli kyse (jokin herätysliike?) ja millaisia olivat ne mielipiteesi, jotka tulivat torjutuiksi ja miksi, sekä miten kauan jäit ko. srk:n.

Ps. On se kumma kun ihmiset aivät osaa kirjoittamisen edes aivan alkeita, _kappalejakoja_ joita ilman tekstistä tulee varsin sulattamatonta ja vaikealukuista jöötiä. Jäänut peruskoulu kesken?

En nyt ota kantaa, mitä seurakunnassa on tapahtunut, mutta oletko kokenut jossain muuallakin samaa: sinua ei ole kuultu, et ole päässyt sisälle porukoiden touhuihin. Tunnen erään veljen, joka kokee että hän on ollut perheen mustalammas, on ollut koulukiusattu, työsuhteet ovat olleet lyhyitä ym. koska aina on ottanut loparit loukkaantuneena, että häntä ei ole arvostettu?
Jos muualla sosiaaliset suhteet ovat toimineet ja seurakunnassa on tullut tuo ongelma ensi kertaa esiin niin syy ei ainakaan ole sinun itsetunnossa.

Ja sinä kommentoija, 5 13, et kyllä osaa kannustuksen aakkostakaan. Ei kaikki ole välttämättä kirjoittajia ja se ei ole keskustelupalstojen tärkein asia. Ja ei kai nyt ole niin ykkösasia alleviivata, missä tai missä herätysliikkeessä kirjoittajan kokemus on tapahtunut? Tuskin tuollainen pastorin käytös on yleisenä periaatteena herätysliikkeen jokaisessa paikallisseurakunnassa, oli se sitten mikä suunta tahansa? Ja on jopa sääntöjen vastaista Suomi24-palstoilla kirjoitella liian henkilökohtaista.

Voihan valittajat. Jos sulla on ongelmia kirjotustyylin suhteen,mene kuule hoitoon.Laitoksissa on sulle vertaistukea ja tasoisiasi kavereita. Kakara.

5 13 mene hoitoon.

>> Voin kertoa että olen käynyt vuosia terapiassa ennen seurakunnassa tapahtunutta episodia.

Vapaudestaan terapian avun käyttöön kannattaakin pitää kiini. Tämä siksi, että jotkin uskonliikkeet koettavat jopa senkin kieltää tai linkittää dogmeihinsa kaiken keskenään sekoittaen. Vaikkapa helluntalaisilla on tapana ohjata jollekin helluntaiterapeutille ja soppa on entistäkin pahempi kun ihmisten ihan normaaleja ongelmallisuuksia koetetaan niitäkin hengellistää.

>> Pyrin sanomallani siihen että monesti seurakunnassa on ihmisiä jotka ovat kovia kokeneet elämässään ja hakevat apua seurakunnasta ja jumalasta.

Yksi ongelma on nimenomaan siinä miten hurmos- ja herätysliikkeet koettavat saada seuraajia / käännytettyjä juurikin jo valmiiksi vaikeassa elämäntilanteessa olevista ja alun rakkauspommituksella maalailevat kauniita kuvia tulevalle uhrilleen.

Kun henkilö on kerran saatu koukkuun, niin siinä vaiheessa alkaa otteen kiristäminen, muottiin painaminen, elämäntilan supistaminen, alistaminen ja syyllistäminen, sekä toisinaan suoranainen manipulointi. Aluksi tarjotaan "ilmaista huumetta" ja seuraavaksi tulee "maksun" aika. Fundamentaliset uskonnot saavat monia entistäkin rikkinäisemmiksi.

Fundamentalisissa uskonliikekissä ystävyys on ehdollista ja sidottuna uskonliikkeeseen. Jos muutat mieltäsi etkä enää suotu alistettavaksi, niin et enää olekaan ystävyyden arvoinen. Raadollista uskovuutta.

"Tule sellaisena kuin olet - mutta sen jälkeen et enää kelpaa sellaisena kuin olet"

- http://www.james.pp.fi/helluntaikritiikki.html

En pyytänyt tarkaa seurakuntaa ja paikkakuntaa, vaan uskonliike-kirkkokuntaa nimetyksi.

Et myöskään edelleenkään täsmentänyt mitkä mielipiteesi torjuttiin ja miksi.

Miksi et koeta hankkia ystäviä fundamentalisten uskonliikeiden ulkopuolelta joissa sinua ei koeteta muotittaa ja syyllistää? Vai onko uskonliike onnistunut kerrassaan niin pahoin "ulkopuoliset ihmiset" ja "maailman" demonisoimaan ettet uskalla tai edes halua luoda muualla ystävyyssuhteita?

Ps. Kappalejaoista. Onko tuo entterin painaminen sitten niin kovin raskas toimenpide? Se kuitenkin selkeyttää ja tekee helppolukisammaksi ihan oman, itsesi kirjoittaman tekstin. Miksi uuden oppinen ja huomioiminen on niin vastenmielistä?

Heippa Kesän valoa

Mä toivon, että et luovuta. Uskon, että voit löytää sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voit jakaa uskoasi ja elää itsesi näköistä elämää. Uskon kysymykset ovat usein hyvin henkilökohtaisia ja siksi näissä asioissa olemme helposti haavoittuvia.

Kukaan ei ole tuomittu jatkuvasti epäonnistumaan. Uskon, että löydät sellaisen seurakunnan, jossa voit pelotta sanoa mielipiteesi ja jossa voit kokea olevasi hyväksytty. Kenenkään ei tarvitse alistua uskonnollisen vallankäytön uhriksi. Hengellinen väkivalta on myös väkivaltaa ja siihen ei tarvitse alistua.

Tsemppiä sulle
Ystävällisesti tervehtien Päivi-pappi Hämeestä

>> ... vasn koen että asiat ovat todellisia ja jälkiä jättäviä. ... Vuosienkin jälkeen mieleen tippuu ajatuksia jostain hengellisestä väkivallasta ja ihmisistä niiden takana. Psyykkeeseen saakka asiat menevät.

Tuo on täyttä realiteettia ja siksi puhutaankin uskontojen uhreista ja hegellisestä väkivallasta joilla useinkin on syvälle ja kaukasi johtavat seuraukset.

Niiden analysointi ja itsensä uudestaan rakentaminen ottaa aikansa, mutta on täysin mahdollista ja jonka myötä oppii elämään myös tuon menneisyytensä kanssa.

Usein terapeutella ei ole todellista kykyä ymmärtää hengellisen väkivallan uhreja koska se on heille hyvin vieras alue. Mikäli haluat ottaa yhteyttä UUT:n http://www.uskontojenuhrientuki.fi/ (itse en ole siihen kytköksissä) niin heillä on ilmeisesti yhteystietoja terapeuteille joilla on asian suhteen kokemusta ja ymmärrystä. Ehkä sellainen olisi asuinpaikkakunnallasi.

>> Niin sanottiin minulle myös, että sinulla on niin syvä isä haava ettei jumala sinulle vastaa/pysty vastaamaan sen takia.

Tuollaiset lausumat ovat poikkeusellisen sydämettömiä, erittäin raakoja ja edustavat räikeää hengellis-väkivaltaista puoskarointia. Nähdäkseni tuo on varsin tyypilistä mm. helluntaipiireissä.

Helluntaipiireissä koetetaan hengellistää myös aivan normaalit elämisen ongelmat, stressiin, masennukseen jne. ja (röyhkeästi) kaivellen etsiä vikaa ihmisen hengellisyydestä niihin, joka voi olla henkisesti poikkeusellisen raakaa ja repivää kohteelleen ja jollaisen kohtelun jälkeen hän on usein entistäkin enempi rikki.

Usein ongelma on juurikin itse uskonyhteisö hyvin epäterveine, ahdistavine ja alistavine metodeineen.

Oheinen kokemus voi attaa sinua hieman peilaamaan itse kokemaasi. Entinen fundamentalisen uskonliikkeen vaikeiden kokemuksien jälkeen jättänyt on sittemin lukenut itsensä psykoterapeutiksi ja auttaa mm. uskontojen uhreja.

"Paha tyttö lankesi ajatteluun"

- http://www.esse.fi/551-paha-tytto-lankesi-ajatteluun

>> Monesti olen ihmetellyt miksi raamattu lupaa sitä ja tätä. Ja kuitenkaan ei mitään tapahdu.

Itse olen pitkän kaavan kautta päätynyt kokemaan koko kristillisyyden perusteet monilta osin ongelmallisiksi ja jopa ristiriitaisiksi jo lähtökohtaisesti. Vaikkapa h.elvettioppi kidutuksineen on poikkeusellisen peverssi kirjaimellinen tulkinta ja vastoin kaikkea jumalisen rakkauden edellytyksiä. Mutta se olisi laajempi pohdinan alue.

Osa uskontojen uhreista säilyttää kuitenkin henkilökohtaisen uskonsa, mutta ei halua enää littyä organisotuihin ihmisten johtamiin uskontoihin hirarkioineen.

Hei

Pari ajatusta tuosta, miksi mitään ei tapahdu, vaikka Raamattu lupaa sitä ja tätä. Älä menetä toivoasi. Monen ihmisen kokemus on, että Jumalan vastaukset ovat yllättäviä. Hän vastaa ajallaan ja tavallaan.

Mitähän tuo tarkoittaa, että Jumala ei vastaisi tai ei pystyisi vastaamaan syvän isähaavan takia. Sinulla on siis ollut vaikea isäsuhde? Uskon, että siihen voisit saada apua terapiasta. Olisiko terapia mahdollista? Jumalan apu tulee meille ihmisille usein myös toisten ihmisten kautta.

Siunausta sinulle
Päivi-pappi Hämeestä

Päivi-pappi:lle

>> Monen ihmisen kokemus on, että Jumalan vastaukset ovat yllättäviä. Hän vastaa ajallaan ja tavallaan.

Tuo on uskovien ympäripyöreä perusvastaus, sekä kehoitus odottaa Jumalaa.

Samaan aikaan ei uskovan jokin asia järjestyy ihan luonnollisten syy-seurasu-vaikutuksien myötä ilman rukouksia ja vastaavassa tilantessa uskova laittaa saman asian rukoukseen vastauksen piikkiin.

Toisaalta ihmiskunta on jo odottanut noin 2000-vuotta Jeesuksen lupausta _pikaisesta_ palaamisestaan, viesti joka oli kohdistettu ihmisille ja heidän ajantajulleen.

Itse asiassa Jesus lupasi palata jo aikalaistensa elinaikana jolloin jo kaikki merkitkin olivat toteutunet, sana saarnattu koko asutussa maassa ja antiksituksetkin olvat jo ilmaantuneet.

Hepr. 1:1-2 Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, 2 mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat.

1. Joh. 2:18 Lapseni, viimeinen aika on käsillä. Te olette kuulleet, että on tulossa Antikristus, ja niin onkin nyt monia antikristuksia ilmaantunut. Tästä me tiedämme, että viimeinen aika on käsillä.

1. Kor. 10:11 Nämä tapahtumat ovat varoittavia esimerkkejä, ja ne on kerrottu ojennukseksi meille, joiden osana on elää lopun aikoja.

Kol. 1:23 Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa. Tämä evankeliumi on julistettu kaikille luoduille taivaan alla, ja minusta, Paavalista, on tullut sen palvelija.

Matteus 10:23 Kun teitä yhdessä kaupungissa vainotaan, paetkaa toiseen. Totisesti: te ette ehdi käydä kaikissa Israelin kaupungeissa ennen kuin Ihmisen Poika tulee.

Matt. 24:34 Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu.

Mark. 9:1 Hän sanoi vielä: "Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät, että Jumalan valtakunta on tullut voimassaan."

>> Isähaava minulla kyllä on, ja vuosia olen terapiassa sitä käsitellyt. Isäni oli alkoholisti(edesmennyt 2005), ei hänestä isäksi ollut.

Kasvavalle, turvallisuutta, hyvää ohjausta, tukea ja hyväksyntää tarvitsevalle pikkuihmiselle kuvaamasi kaltainen kasvutausta on ymmärrettävästi haasteellinen ja kulkee väistämättä elämässä mukana jossakin muodossa. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta ainoa johon ajan kansa voi vaikuttaa on koettaa eritellä asioita ja oppia elämään tuon menneisyyden kanssa ja jopa koettaa kääntää se vahvuudeksi.

Yksi kannustava asia muiden joukossa voisi olla etsiä käsiinsä ns. selvityimistarinoita henkilöistä, jotka vaikeista taustoistaan huolimatta ovat eri tavoin rakentaneet itselleen ihan hyvän elämän (menneisyyttään unohtamatta).

Tulee mieleen kauan sitten näkemäni dokumentiohjelma jossa muuan mies (ei Suomessa) oli lapsuudessaan kokenut paljon väkivaltaa alkoholisti-faijansa taholta ja joutui jo melko pienenä lastenkotiin jossa joutui hyväksikäytön kohteeksi. Muistaaksen hän sittemmin pääsi johonkin hyvään sijaiskotiin. Hänellä oli ollut nuoruudessaan melko kaaoottonen välivaihe. Hän oli ollut kiinnostunut luonnsota ja eläimistä ja lopulta perusti jonkin luomufarmin eläimineen.

Kuvaan tuli sittemmin mukaan myös hänen tuleva puolisonsa. Hankkivat lapsia ja hän oli vakaasti päättänyt tarjota lapsilleen tasapainoisen kasvualustan ja teini-ikäiset lapsensa olivat siitä myös todistamassa.

>> Seurakunnan sisällä on paljon ihmisiä joilla on oma tarina, silti kaikilla on joku heikkous. Näin minä ajattelen, paljastanko heikkouteni, uskallanko näyttää tunteeni?

Hyvin henkilökohtaisia, luottamusellisia ja arkaluontoisia asioita tulee uskoa vain harvoille ja valituille hekilöille, jotka ovat luottamuksen arvoisia ja jotka itse omaavat myös psykologis-henkisen kypsyyden kuulla ja sulattaa sanotut asiat.

Pidän erittäin epäterveenä tiettyjen hengellisten piirien tapaa koettaa riisua yksilöt henkisesti alasti, jopa julkisesti ja joka on jopa osa niiden metodeja, jotta saisivat heistä paremman otteen. He syyllistäen puhuvat kätketyistä synneistä selityksenä jonkun vastoinkäymisiin ja silloin tie on auki vaikka millaiselle mielten manipuloinneille ja yleensä sen kohteille joutuneille se on henkisesti hyvinkin väkivaltaisena koettua.

Yleensä on hyvä luottaa siihen sisäiseen vaistoonsa ja tuntemukseensa. Mikäli kokee jonkun vääränä, vaikka missä tahansa hengellisessä yhteisössä, niin se todennäköisesti myös on sitä. Tietysti ihmisten yksilöllisiä herkkyysateita on erilaisia, mutta epäterveet menettelytavat ovat silti ilmeisiä kun niitä esiintyy.

>> Ja jos auktoriteetti on pelottava, kontrolloiva eihän siitä silloin pidä. Isän auktoriteetti ja hengellinen johtaja on kuitenkin kaksi eri asiaa.

Epäterve auktoriteetin käyttö on aina väärin viitekehyksestä riippumatta. Osa ns. hengellisistä johtajista voi olla jopa kuin niitä kirjoituksien repiviä susia ja osoittamallaan hengellä ja toimintatavoillaan mitätöivät koko sanomansa.

Ongelmana monissa organisoiduissa uskonnoissa ja yhteisöissä ja varsinkin fundamentalisissa sellaisissa on niissä ilmenevä hengellisyyden nimissä tapahtuva toisten kontrolointi, alistamispyrkimykset (useinkin syyllistävä) ja vallankäyttö.

Sitten on vielä erikseen yksilöt joilla on kova tarve koettaa hallita toisia ja mikä sen tehokkaampi alistamisen väline kuin jumaluuteen eri tavoin vetoamoinen.

Monet fundamentalisissa ahtaissa uskonnollisissa perheissä ja piireissä kasvaneet lapset voivat olla vastaavasti rikki kuin alkoholisti ja / tai väkivaltaperheissä kasvaneet. Ilmeisemmin vieläkin vakavemmin koska mukaana kuvassa on jumalkuva, pelot h.elvetistä umv. Uskomuksilla ahdistetaan, alistetaan, kontrolidaan, uhkaillaan ja syyllistetään.

Tässä asiayhteydessä raamatullisesti ajatellen on hyvä muistaa alla oleva perusperiaate ja sen sisältämä henki / ajatus. Kuka tahansa joka koettaa mennä sen ylitse, ottaa itselleen enemmän valtuuksia kuin hänelle kuuluu.

''Mutta teitä älköön kutsuttako rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, kun taas te kaikki olette veljiä.'' Matteus 23:8