Minkälaiset ihmiset ovat yksinäisiä?

Maybe alone

Olisin ilman vaimoa ja lastani todella yksinäinen. Kavereita ei ole, enkä huonoilla sellaisilla mitään tekisikään.

36

899

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • nnmmp

      Vanhat ystävät tappoivat luottamuksen anteeksi antamattomalla tavalla. En tiedä miten tälläisenä epävarmana tyyppinä tutustua uusiin ihmisiin. Netti on hyvä väline, mutta kanava on hakusessa.

      Joten tässä sitä pyöritellään peukaloita yksin kotona.

    • Ei se vaimo ja lapsi välttämättä tarkoita, ettet olisi jollain tapaa yksinäinen...
      Jopa kaverin pari omaavakaan ei välttämättä tunne itseään kovin seuralliseksi tai ei ole sellainen normaalisti...

    • sinkkumuori

      Eiköhän suurimmalle osalle riitä oma ydinperhe, yhteydet vanhempiin, appivanhempiin ja työkavereihin. Ei kai sitä yksin ole jos on puoliso ja lapsia?

    • Syitä

      Yksinäisiä ovat herkästi loukkaantuvat, persoonallisuudeltaan harvinaislaatuiset, analyyttiset, kyseenalaistavat, joustamattomat, vakavamieliset, sulkeutuneet, epäluuloiset, voimakkaan periaatteelliset.

      Enkä tarkoita, että jokainen yksinäinen on kaikkea noista, vaan että usein yksinäinen saattaa huomata jonkin noista piirteistä yksinäisyytensä syyksi.

      Kun miettii omien elämänkokemuksiensa pohjalta, esimerkiksi köyhyys, työttömyys, epäedullinen ulkonäkö, fyysinen poikkeavuus tai mielenterveysongelmat eivät automaattisesti aiheuta yksinäisyyttä. On paljon noihin ryhmiin kuuluvia ihmisiä, joilla on valtava sosiaalinen verkosto. Sen sijaan kun kuvioihin astuu jokin ensin mainituista piirteistä tai vielä pahempaa, useampi niistä kuten minulla, yksinäisyys kolkuttelee jo oven takana.

    • vanha luuta

      Kysyjälle vastaus: vanhat.
      Siitähän puhutaan koko ajan kuinka vanhukset ovat yksinäisiä,itse tuleva sellainen.
      Olen "vasta" 60 ja en ole olemassa kenellekkään,sukuni tarvitsee minua kaiken hoitoon,apu ja raha kelpaa,miehet ei vilkaisekkaan vaikka ulkonäkökin ja olemus on ok.
      En ole silti VIELÄ yksinäinen,mutta huomaan olevani näkymätön silti torjumatta esim.vastapuolta.Kävelenkö jonkun eteen ja sanon että haluan tutustua?
      Saman ikäiset miehet ovat niin varovaisia ja nirsoja,nuori pitää olla vaikka meillä vanhoilla olisi paljon mitä tarjota,jos nyt se seksi jätetään vähän kauemmas.

      Yksinäisyys on hyvä ja joillekkin paha asia,miltä kantilta kukin sen mittaa.Yksinoloa en silti vaihtaisi,vaikka kiva kaveri löytyisikin,tuskinmpa...

    • Brasilia.

      Rumat miehet on ainakin yksinäisiä.

      • Ei kaikki

        Ei ole kaikki. Tiedän monta todella sosiaalista rumaa miestä, jos nyt ajatellaan rumalla jotakin sellaista Disney-prinssin vastakohtaa.

        Eräskin entinen työkaverini oli 165 cm pitkä, keskivartalolihava, karsastavasilmäinen, akneihoinen, suuripäinen ja kaiken lisäksi sitä aknea oli koko kropassa, käsivarsia myöten. Lasitkin olivat vahvaa kaliiberia. Silti tällä hepulla riitti kavereita ja harrastuksia joka lähtöön. Minäkään en yleensä päästä kotiini helpolla ketään, mutta niin vain tämä tyyppi kävi minulle asentamassa koneelle jotain pelejä.


    • tässä yksi tekijä

      Yksinäiseksi jää sellainen, joka odottaa aloitteellisuutta muilta. Mikään asia ei tapahdu, jos sen hyväksi ei itse tee mitään, eikä ystävien tai tuttujen saaminen ole mikään poikkeus. Jos hakeutuu sinne, missä on muitakin, harrastaa jotain sellaista jonka parissa joutuu muiden kanssa tekemisiin, soittaa silloin tällöin jollekin tutulle, matkustelee jne. niin jostain matkan varrelta niitä tuttavuuksia alkaa kertyä. Jos vain odottelee, että ottakoot muut yhteyttä jos on asiaa ja jämähtää itse tv:n tai netin ääreen, niin siinä sitä saakin sitten odottaa.

      • Syitä

        Jos nyt palaan sitkeästi tuohon listaani, niin herkästi loukkaantuva jää usein odottamaan aloitetta toiselta. Ei uskalla soittaa, kun sillä saattaa olla tärkeää tekemistä. Ei viitsi soittaa, jos ehdotan jotain ja se kuitenkin sanoo ei. Tai sitten se ei kehtaa sanoa ei ja lähtee vaikkei haluaisikaan. Sille yhdelle en ainakaan enää soita, kun se ei viimeksikään lähtenyt. Tai sille en soita, kun se silloin kolme vuotta sitten sanoi niin ilkeästi. Takana voi tietysti olla myös häpeää: ei kehtaa ehdottaa mitään tekemistä, kun se voikin olla ihan nolo ehdotus, tai ei kehtaa soittaa enää kun ei kahteen vuoteen ole soittanut. Tai ei kehtaa tavata ketään, kun ei ole mitään kuulumisia kerrottavana.

        Senkin taustalla on usein jokin emotionaalinen syy, ettei saa pidetyksi yhteyttä. Usein se liittyy heikkoon itseluottamukseen. Se olisi niin turvallista, kun se toinen ottaisi yhteyttä - ei tarvitsisi miettiä noita edellä lueteltuja haavoittuvaisia kohtia.

        Olen siis itse kelaillut noita kaikkia eli tarkoitus ei ole pilkata eikä osoitella ketään. Muuta kuin itseäni.


      • no joo

        No joo, mutta voihan olla että pelkää tehdä aloitetta ku on nii arka ihminen. Varsinki jos on saanu monesti siipeensä ihmissuhteis, sitä on vaikea uskaltaa ottaa sitä riskiä että taas voi tulla siipeen, että se toinen mahdollisuus ei tunnu mahdolliselta ns. elämän kolhima pessimisti.


    • found God

      Ihmisiin pettyneet. Kun luottamus rikotaan liian monta kertaa vaikka ite yrittää olla luotettava ja auttavainen, niin ei enää tee mieli tutustua lapsellisiin ja ongelmista kärsiviin itsekkäisiin ihmisiin. Muutenkin introverttina nautin yksinäisyydestä. Sosiaaliset tilanteet väsyttää. Yksin voi elää. yksin voi lähteä vaikka risteilemään, matkustelemaan jne. Kukaan ei kiinnitä huomiota yksinäiseen aikuiseen sen koommin.

    • tyhjyyttä

      Yksinäisyyteen voi ajautua myös päätymällä avioon, joka pikkuhiljaa nakertaa kaikki sosiaaliset suhteet ympäriltä, tappaa perusminän niin ettei lopulta tunne edes itse itseään. Tässä vaiheessa onkin miltei mahdotonta löytää ne sosiaaliset kontaktit, joita niin kipeästi tarvitsisi.

    • yksi

      "Ei uskalla soittaa, kun sillä saattaa olla tärkeää tekemistä. Ei viitsi soittaa, jos ehdotan jotain ja se kuitenkin sanoo ei. Tai sitten se ei kehtaa sanoa ei ja lähtee vaikkei haluaisikaan. Sille yhdelle en ainakaan enää soita, kun se ei viimeksikään lähtenyt. Tai sille en soita, kun se silloin kolme vuotta sitten sanoi niin ilkeästi. Takana voi tietysti olla myös häpeää: ei kehtaa ehdottaa mitään tekemistä, kun se voikin olla ihan nolo ehdotus, tai ei kehtaa soittaa enää kun ei kahteen vuoteen ole soittanut. Tai ei kehtaa tavata ketään, kun ei ole mitään kuulumisia kerrottavana."

      Toi listaus pitänee paikkaansa monelta osin. Mutta jos soittaa monesti samoille ihmisille ja asiat tyssäävät, kyllähän siitä turhautuu. Vielä jos yhteydenpito tuntuu olevan hyvin yksipuolista niin eikai sitä loputtomiin viitsi ottaa yhteyttä.

    • alakuloinen

      Itse ainakin elän hyvässä parisuhteessa jo 4,5 vuoden ajan. Olen ollut työtön jo muutaman kuukauden, olen kyllä yrittänyt etsiä ja hakea mutta kun ei vaan tärppää mistään :(. Puolisoni on tällä hetkellä armeijassa joten hänellekään en voi puhua koko aikaa. Ystäviä on niukasti, tälläkin hetkellä olen riidoissa erään hyvän ystäväni kanssa, joten eipä paljoa ole ihmisiltä viestejä tullut. Olen tämän työttömyyden aikana tuntenut itseni hyvin yksinäiseksi aika ajoittain. Tulevaisuuski tuntuu niin toivottomalta kun mahdollista. Tuntuu etten saa elämässä mitään aikaiseksi. En tiedä mitä tekisin...

    • vi##u mitä pa$kaa

      Olen yksin kun en jaksa kuunnella ihmisten turhanpäivästä puhetta. Kuten horoskooppijuttuja, ruokahifistelyjä, viini-,olut-,viina-,formula-,auto-,muoti-,kauneus-,jääkiekko-juttuja. Sossuvalituksia, vaatimuslistoja, haaveluja, vanhoja vitsejä, vanhojen asioiden muisteluja, lasten kehumisia, lemmikkejä, itsekeskeisiä höpinöitä, nippanokkia, omaan napaan tuijottajia, tekohymyjä...

      • mulqwist, yksinäinen

        Ansioita yksinäisyydestä

        No herran isä, kukaan ei jaksa elää kanssani. Kokeiltu on.
        Riitelen myös itsekseni, puhun ääneen yksinkin ollessani.
        Solvailen ja haistattelen itseäni. Peilikuvakaan ei yhtään tyydytä.
        Kolmen promillen etukumarassa kyllä kehunkin itseäni.
        En tule siitä itserakkaaksi, koska en muista että kehuin.
        Mistä tiedän sitten että kehuin itseäni? Yks kaveri tuli
        vesurin kanssa vaatimaan maksua satasen vipistä.

        Totta kai maksoin vippini pois, vaikken tota lainaamista muista.
        Se kaveri kertoi tovin katselleensa kuunnelleensa kehujani itselle
        kylppärin peilikuvan edessä.
        Mistä tiedän että päällä oli kolmen promikan lukemat? No.
        Lähdin avolava Fordilla kylille. Ensimmäisessä kaarteessa oikealle
        suistuin tieltä. Joku soitti sereffit paikalle. Siitä tiedän, että oli.


      • yksi

        Itselläni on olemassa tiettyjä aiheita mihin en osallistu tai vältän tapahtumia tyystin.

        En pidä täysin mahdottomana ajatuksena, että lähtisin seuraamaan rallikisoja sillä en yleisesti ottaen pidä autojen kovasta äänestä. Kiihdytyskisat voisivat ehkä olla parempi tapahtuma, mutta varsin epätodennäköinen kuitenkin. Ei maksa vaivaa, kuten tavataan sanoa.

        On myös tilanteita, milloin ärsyynnyn ja välttelen tiettyä seuraa koska olen asettanut ennakko-odotuksen tapahtumasta, että siellä puhutaan tietyntyyppisestä ruuasta tai ruokahifistelystä. Se mitä ihmiset tässä tilanteessa tekevät, on yleensä kokemusten jakamista. Se saa aikaiseksi yhteenkuuluvuuden tunteen, eli ei-yksinäisen olon. Joskus tämä voi tapahtua myös yllättäen. Bussissa, liikennevaloissa tai kadulla. Yleensä puheenaiheet ovat kuitenkin melko arkiasioita, tavalla mikä on tavanomaista ja jokapäiväisessä elämässä ohimeneviä hetkiä.

        Itse tällöin suhtaudun asioihin ylimielisesti asioina mitkä eivät kosketa, mutta joita ei todellisuudessa voi välttääkkään. Jos joudun jakamaan ko. asioita, koen lähinnä ärsyyntymistä enkä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ehkä tästä johtuen puhe jää yleensä melko lyhyeksi ja vaivaantuneeksi.


    • kiltti mies.

      No minä olen tälläinen rumilus, lyhyt , vinoleukainen, vinohampainen työtön mies. Vanhempani hylkäs mut jo pienenä joten tiesin että tulen olemaan yksin yli 30 vuotiaaana ilman rakkautta ja läheisiä.

    • Anteeksi rumuuteni

      Minusta olin ihan "normaali" ihminen silloin joskus, kun yksin jäin. Ehkä vähän hiljaisempi ja erilaisempi kuin muut. Nyt en enää tiedä mitä olen. Olisin onnellinen jos yksinäisyys olisi ainoa harmi. Ihmiset ovat loukanneet niin monia kertoa, että en jaksa enää edes välittää. Itsetunto niin alhaalla kuin vaan voi olla. En tiedä toivunko tästä koskaan. Kun on valmiiksi jo herkkä. En todellakaan tiedä miten tästä noustaan. Tuntuu, että elämä on jo ohi. Mikään ei ikinä onnistu ja sitten saa vielä jotain paskaa aina niskaansa. Sitten aina ajattelee, että jollakin on vielä huonommin, mutta ei tästä minunkaan elämästäni mitään tule. Miten sitä uskaltaa edes tutustua ihmisiin kun luottamus on petetty niin monta kertaa? Pelkää, että tulee vaan lisää harmia. Ajattelen yleensä aika positiivisesti, mutta nyt en enää jaksa uskoa mihinkään hyvään. Pelkään, että kohta tulee se hetki etten jaksa enää.

      • Sama mulla

        Tämä oli kuin oma kirjoitukseni, jos olisin ehtinyt kirjoittaa. Oletko mies vai nainen? Jotenkin olen itsekin kadottanut otteen elämästä ja ei kiinnosta enää mikään, vaikka ennen matkustelin, opiskelin ja oli tavoitteita elämässä. Ehkä olen liian herkkä. Kaikki, mitä yrittää, menee jotenkin pieleen. En tiedä enää, mitä tässä voisi tehdä. Haluatko vaihtaa viestejä? Olen viisikymppinen nainen.


      • Anteeksi rumuuteni
        Sama mulla kirjoitti:

        Tämä oli kuin oma kirjoitukseni, jos olisin ehtinyt kirjoittaa. Oletko mies vai nainen? Jotenkin olen itsekin kadottanut otteen elämästä ja ei kiinnosta enää mikään, vaikka ennen matkustelin, opiskelin ja oli tavoitteita elämässä. Ehkä olen liian herkkä. Kaikki, mitä yrittää, menee jotenkin pieleen. En tiedä enää, mitä tässä voisi tehdä. Haluatko vaihtaa viestejä? Olen viisikymppinen nainen.

        Ehkä viestistäni sai vanhemman kuvan, mutta itse olen vasta aika nuori kuitenkin eli ei iät oikein täsmää.


    • myös näin

      Yksinäisyyden syyt voivat olla myös neurologisia, esimerkiksi Aspergerin oireyhtymä, tai jotain sen suuntaisia piirteitä, vaikka piirteet eivät diagnoosiin saakka riittäisikään.

    • just joo

      No kun multa läks mies tos 1v 7kk sitten niin oon sen jälkeen ollu tosi yksinäinen eron myötä huomasin et hups mulla ei oo kavereitakaan. seurana on kyl noi lapset aina välillä kun eivät oo isällään ,mut nehä on lapsia ei niiden kans voi puhua aikusten juttuja.
      pari tuttua löytyy mut kun heillä on puolisot niin enpä viitti ängetä kolmanneksi pyöräksi niiden juttuihin mukaan kun tunnen oloni vielä yksinäisemmäksi kun seuraan sivusta heitä jne.
      sillo kun oli viel mies oli joka viikonloppu jotain ohjelmaa jne. nyt vaan istutaan kotona no tietty onhan syynä sekin etten omista autoa ja tutut ja sukulaiset asuu 30-50km päässä ja täällä pienessä maalaiskaupungissa kun ei niitä linja-autoja kule tonne syrjäkylille ku yks päivässä ja näin kesällä hyvä jos sitäkään ja sittenki voi joutua viel kävelemään 3-5km ennen ku on perillä siel minne oli kylään menossa...

    • Tyhjyyttä

      Takana tyhjää täys juhannus. Miehen kanssa mökillä tuppisuuna, kun ei edes muutamaa sanaa saanut sanoa, kun tuli äsähdys "ole hiljaa". Olin sitten hiljaa, minkä nyt yksikseni jupisin.
      Tarvitsisin ulkopuolista apua, että saisin itseni irti tästä tyhjääkin tyhjemmästä suhteesta. Ei ole voimia, taitoa, rohkeutta, uskallusta, eikä toivoa siitä että minullekkin olisi varattuna elämään muutakin, kuin ikuista yksinäisyyttä.
      Tunnen itseni elävältä haudatuksi!
      Löytyykö kohtalotovereita?

      • Maybe alone

        Voi pska kuinka voikaan olla turha suhde. Ja juuri tuota oikeastaan tarkoitin aloituksessani, että ainoa onneni on etten ole yksin perheeni kanssa tai sen vuoksi. Omista vanhemmistani en voi sanoa samaa. Pois lähteminen ei ole helppoa sekään. Siitäkin on kokemusta.


    • Maybe alone

      "vi##u mitä pa$kaa" kirjoitti:
      "Olen yksin kun en jaksa kuunnella ihmisten turhanpäivästä puhetta. Kuten horoskooppijuttuja, ruokahifistelyjä, viini-,olut-,viina-,formula-,auto-,muoti-,kauneus-,jääkiekko-juttuja. Sossuvalituksia, vaatimuslistoja, haaveluja, vanhoja vitsejä, vanhojen asioiden muisteluja, lasten kehumisia, lemmikkejä, itsekeskeisiä höpinöitä, nippanokkia, omaan napaan tuijottajia, tekohymyjä..."

      Jos joku kommenteista erityisesti puraisi, niin tämä. Olen itsekin aivan kyllästynyt juuri tuohon päättymättömään listaan narsismin oireita. Siksi varmasti valitsisin totaalisen yksinäisyyden mieluummin, koska sitä EI tosiaankaan jaksa kuunnella, eikä nykyään enää edes katsella. Jo pelkillä kauppareissuilla noihin tyyppeihin törmaa jatkuvasti ja duunipaikoissa ei juuri muita olekaan.

      • ValistaMinua

        Mitä tekemistä yllä mainituilla asioilla on narsismin kanssa?


      • Maybe alone
        ValistaMinua kirjoitti:

        Mitä tekemistä yllä mainituilla asioilla on narsismin kanssa?

        Luuletko että narsisteja on vain siellä täällä pikkuisen? Ei, niitä on joka paikassa ja aika monella on siihen viittaavia oireita. Siksi he eivät osaa pitää päätänsä kiinni, koska koko ajan on pakko pulputtaa ulos niitä omia tavoitteitaan välittämättä siitä mikä niiten seuraus on. Niin paljon on asioita joista "paitsi" on jääty.

        Koko hallituksemme on täynnä narsisteja, olemme narsistinen yhteiskunta. Meillä on vain joitakin sellaisia narsisteja, jotka ovat menneet rajan yli kiusaamalla läheisensä tappiin asti. Loppujen kohdalla saattaa olla niin, että joko molemmat puolisot kärsivät samasta taudista tai sitten toinen on saatu alistettua hiljaiseksi uhoamalla. Todellinen pirullinen narsisti ei niin toimi, vaan se jättää vain jälkeensä tyhjyyden.

        Narsismiin liityy lisäksi ominaisuus, joka tekee siitä todella kavalan, ja se on karisma. Itse laittaisin tuon "karisman" hipsuihin, koska kyseessä on oikeasti valheellinen kuva. Ja tämä kuva on tarkoituksella luotu, tyhjää täynnä oleva kulissi, johon moni sellainen sortuu jolla on tarve ihailla jota kuta. Moni yksinäinen saatta olla siis todella hyvä uhri tällaiselle tyypille, joka juuri lässyttää sitä mainittua diipadaapaa. Ja näitähän on käynyt elävässä elämässäkin.

        Millä asialla SINUN mielestäsi on tekemistä narsismin kanssa? Enkä todellakaan tarkoita nyt sitä että kun tyyppi on päässyt vauhtiin niin tuho on selvä, ja ihmisiä jää yksinäiseen tyhjyyteen toljottamaan. Se on seuraus, ei syy.


    • kodinhenki

      Täällä yksinäinen 35 vuotias nainen; paitsi on kyllä pitkäaikainen parisuhde ja työsuhde ;) Muuten ei ole sukulaisia eikä edes kavereita...vaikea sanoa miksi, koska nuorempana olin enemmän seurallinen ja ystävystyin aika helposti.

      Olen kai jollakin tapaa outo/erilainen/varautunut ja vaikea löytää samanhenkisiä ihmisiä ja tutustumiset jää aina pintapuoliseksi. En oikein osaa enää kaivatakaan seuraa ja viihdyn itsekseni eläinystävieni kanssa tai kirjoja lukien. Ehkä joskus sitä miettii miten joillakin voi olla niiiiin paljon tuttavia, kavereita, ystäviä ja sukulaisia ?! Kun itsellä ei ole kuin tuo aviopuoliso seurana...

      • Tyhjyyttä

        Hei kodinhenki ja kaikki muutkin! Kodinhenkenä minäkin hääräsin vuosikaudet ja kymmenet. Lopulta havahduin totaaliseen yksinäisyyteen. Olin luopunut kaikesta "omasta", koska ne eivät miellyttäneet miestäni milloin mistäkin syystä. Olin paaponut huomaamattani "isoa lastani" tavoitteena kerrankin luoda se maailman paras avioliito. Mutta mitä sainkaan palkaksi? Hyvällä ruokahalulla varustetun mässyttäjän, röyhtäilijän ja kiitokseksi pieraisevan, selkänsä kääntävän seksistä kieltäytyjän. Tosin kaikenlainen fyysinen kontakti on ollut pois käytöstä, niin, en edes muista kuinka kauan.

        Siinä syitä yksinäisyyteen! Nyt kaksin oleminen onkin kaksinkertainen yksinäisyys, joka todella ahdistaa!


      • Maybe alone
        Tyhjyyttä kirjoitti:

        Hei kodinhenki ja kaikki muutkin! Kodinhenkenä minäkin hääräsin vuosikaudet ja kymmenet. Lopulta havahduin totaaliseen yksinäisyyteen. Olin luopunut kaikesta "omasta", koska ne eivät miellyttäneet miestäni milloin mistäkin syystä. Olin paaponut huomaamattani "isoa lastani" tavoitteena kerrankin luoda se maailman paras avioliito. Mutta mitä sainkaan palkaksi? Hyvällä ruokahalulla varustetun mässyttäjän, röyhtäilijän ja kiitokseksi pieraisevan, selkänsä kääntävän seksistä kieltäytyjän. Tosin kaikenlainen fyysinen kontakti on ollut pois käytöstä, niin, en edes muista kuinka kauan.

        Siinä syitä yksinäisyyteen! Nyt kaksin oleminen onkin kaksinkertainen yksinäisyys, joka todella ahdistaa!

        Monet naiset ilmeisesti luulevat oikeasti että heidän rakastamansa mies vaatii jotakin äitiä. Monella keskenkasvuisella oman mamman mussukalla asia juuri onkin niin, muttei se tuleva vaimo saa palkakseen mitään muuta kuin ne pierut.

        Olen pahoillani, olet joutunut narsistin uhriksi, ja hänen äitinsä myös.


    • eräs harvinainen

      Mitä siinä tapauksessa voi tehdä, jos on persoonallisuudeltaan tällainen: "persoonallisuudeltaan harvinaislaatuisen, analyyttinen, kyseenalaistava, joustamaton, vakavamielinen"?

      Itselläni nämä piirteet liittyvät kai jotenkin "yliopistokoulutukseen". Yliopisto siis itselleni on koko elämä, ja haluan myös vapaa-ajallani eritellä asioita samalla lailla. Erityisen joutamaton olen sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät pysty perustelemaan väittämiään ja tekemisiään loogisesti. Harvinaislaatuinen olen sikäli, että suurin osa ihmisitä ilmeisestikin vain käy koulunsa, mutta pitää kuitenkin lopulla muuta elämää tärkeämpänä.

      En halua muuttua, koska arvostan näitä piirteitä itsessäni kaikkein eniten. Puolisossani myös arvostaisin näitä piireitä, eli en pystyisi kunnioittamaan ihmoistä, joka ei olisi samalla lailla suntautunut. Olen päätynyt siihen, että ainoa keinoni on yrittää löytää yliopiston sisältä (erityyppisistä lukupiireistä yms.) samantyyppistä porukkaa kuin itse olen.

    • eräs henkilö

      Kodinhenki: jos oikeasti rakastat puolisoasi, saat olla todella kiitollinen! Monella muulla tässä maassa ei todellakaan ole sekä ihanaa parisuhdetta että työpaikkaa.

      Ehkäpä selitys kavereiden katoamiselle on yksinkertaisesti siinä, että monilla sinun ikäisilläsi alkaa olla perhettä ja heidän aikansa menee omien pienten lastensa kanssa? Lapsiperheet tapaavat usein käytännön syistä (lasten harrastukset yms.) toisten lapsiperheiden vanhempia.

      • Kodinhenki

        Mulla on tosiaan ihanne tilanne kun on hyvä puoliso ja jopa hyvä työpaikka, mutta aina välillä yksinäisyyteni mietityttää kuitenkin...
        Lukuunottamatta miestäni, niin mulla ei ole lainkaan sosiaalista elämää; ei sukulaisia, ystäviä, kavereita eikä edes tuttavia! Jostain syystä en osaa luoda muihin ihmisiin suhteita näin vanhemmiten ja sukulaisiani en edes tunne. En hirveästi kyllä viihdykään seurassa, kun en koe yhteyttä muihin ihmisiin, heidän ajatuksiin, käytökseen ja mielipiteisiin. Tuntuu kun maa olisi niellyt minun kaltaiset ihmiset ;)
        Onneksi kuitenkin viihdyn omassa rauhassani yksinäisissä harrastuksissa, kotona ja työkuvioissakin pärjään. Ja mies onneksi ymmärtää että satun nyt olemaan tällainen "erakko". Kaverit kyllä katosi maailmalle jo ennen lapsiperhearkea, mutta vaikea sanoa miksi muut löysivät uusia sosiaalisia ympyröitä, mutta itse en ole kokenut oloani missään kotoisaksi.


      • Tyhjyyttä
        Kodinhenki kirjoitti:

        Mulla on tosiaan ihanne tilanne kun on hyvä puoliso ja jopa hyvä työpaikka, mutta aina välillä yksinäisyyteni mietityttää kuitenkin...
        Lukuunottamatta miestäni, niin mulla ei ole lainkaan sosiaalista elämää; ei sukulaisia, ystäviä, kavereita eikä edes tuttavia! Jostain syystä en osaa luoda muihin ihmisiin suhteita näin vanhemmiten ja sukulaisiani en edes tunne. En hirveästi kyllä viihdykään seurassa, kun en koe yhteyttä muihin ihmisiin, heidän ajatuksiin, käytökseen ja mielipiteisiin. Tuntuu kun maa olisi niellyt minun kaltaiset ihmiset ;)
        Onneksi kuitenkin viihdyn omassa rauhassani yksinäisissä harrastuksissa, kotona ja työkuvioissakin pärjään. Ja mies onneksi ymmärtää että satun nyt olemaan tällainen "erakko". Kaverit kyllä katosi maailmalle jo ennen lapsiperhearkea, mutta vaikea sanoa miksi muut löysivät uusia sosiaalisia ympyröitä, mutta itse en ole kokenut oloani missään kotoisaksi.

        Hei taas Kodinhenki! Noin minäkin olen ajatellut/tuntenut. Kaikesta huolimatta kaipaisin niitä sydänystäviä ja harrastusten jakajia, koska harrastuksista koettu ilo kaksinkertaistuu, jos on mahdollista jakaa niitä samanhenkisten kanssa.
        Mitkä asia sinua kiehtoo, tai mitä harrastat?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tykkään sinusta ikuisesti

      Olet niin mukava ja ihana ihminen rakas. ❤️
      Ikävä
      17
      5720
    2. Jouluinen bonus VB:ltä 250 ilmaiskierrosta 0x kierrätys min 20e talletuksella

      No nyt pätkähti! Ainutlaatuinen tarjous VB:ltä. 250 ilmaiskierrosta peliin Blue Fortune, 0x kierrätys ja minimitalletus
      Kasinopelit
      0
      4621
    3. Kirjoita yhdellä sanalla

      Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin
      Ikävä
      225
      2829
    4. Minä häviän tämän taistelun

      Ikä tekee tehtävänsä. En enää miellytä silmääsi.
      Ikävä
      43
      2631
    5. Onko muita oman polkunsa kulkijoita

      Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella
      Iisalmi
      45
      2240
    6. Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi

      En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon
      Ikävä
      33
      2206
    7. Olet hyvin erilainen

      Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja
      Ikävä
      73
      1737
    8. Sydän karrella

      Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme
      Ihastuminen
      14
      1588
    9. Miksi halusit

      Tällaisen suhteen?
      Ikävä
      38
      1430
    10. Mikä älykkäissä naisissa pelottaa?

      Miksei heitä uskalla lähestyä?
      Ikävä
      170
      1334
    Aihe