Näin ap meni s.partacuksen toimesta täydellisesti taas nurin:
"Kallen "kumoamattomat" väitteet on kumottu tai täsmennetty
Numero 1.
"Kalle väittää, että marxin tavaran arvon määritelmän mukaista tavaran arvoa ei voida laskea yhdellekään tavaralle reaalimaailmassa."
Tavaran tai tuotannon arvo on c v m. Ne ovat tuotantovälineiden arvo, työvoimatavaran arvo ja lisäarvo. Määritelmä on täsmällinen.
Numero 2.
"Yhtäkään kauppaa ei ole maailmanhistoriassa tehty myyjän ja ostajan sopimatta hinnasta."
Ylipäänsä myyjä ja ostaja eivät sovi hinnasta. Hinnat syntyvät kilpailun tuoksinassa kapitalistien keskinäisessä taloudellisessa taistelussa. Kilpailu säätää hintoja. Monopolit voivat muodostaa hintakartelleja tarkoituksella häätää pientuottajia markkinoilta tai nostaa ylimääräistä voittoa.
Numero 3.
"Joten maksimoidakseen voiton kapitalistin pitää tuottaa mahdollisimman halvalla - ei mahdollisimman suurella työn tuotantovoimalla."
Työn tuotantovoiman kehittäminen on ensisijainen. Palkkojen alentaminen on mahdollista tilapäisenä ratkaisuna tilapäisten voittojen korottamisessa. Työvoiman arvon alentaminen alentaa vastaavasti ostovoimaa ja hidastaa tuotannon kehittymistä.
Tuotannon siirtämisessä halvemman työvoiman maahan kyseessä on palkkojen alentaminen.
Numero 4.
"Kapitalisti voi siis maksimoida tekemistään tavaroista saamansa voiton myymällä ne mahdollisimman korkeaan hintaan ja valmistamalla ne mahdollisimman halvalla.
Kapitalisti maksimoi siis voittonsa maksimoimalla myyntihinnan ja valmistuskustannusten eron."
Noin voi aivan hyvin käsittää asian. Tässä jätetään kuitenkin riistosuhde kertomatta. Työläinen saa keskimäärin vuosikymmenestä toiseen vain elämisen tarvikkeiden arvon hintana. Voitto/lisäarvo muodostuu maksamattoman työn osuudesta. Nostaa tavaran hintaa on sama kuin alentaisi palkkaa eli ostovoimaa.
Teknologian kehittäminen/tuotantokustannusten alentaminen sekä hintojen suhteellinen aleneminen on vastaisen kehityksen ainoa tekijä muiden ehtojen pysyessä ennallaan.
Numero 5.
"Tavara ei ole täysin työn tuote. "
Tavara on täysin työn tuote. Mikään luonnon esine ei muutu markkinoille vaihtoarvon omaavaksi tavaraksi ilman työvoiman kulutusta.
Numero 6.
"Marx jakaa työpäivän kahteen osaan - välttämättömään työhön ja lisätyöhön.
Näin työläinen ei voi omalla työllään korvata tuotannossa kuluneita tuotantovälineitä."
Väite on Marxin väärentämistä. Työläinen korvaa kuluneet tuotantovälineet työpäivän aikana. Tuotantovälineiden arvo siirtyy tavaroihin vain työn avulla.
Marx jakaa työpäivän kahteen osaan siinä yhteydessä kun se liittyy uuden arvon muodostukseen. Osa työpäivää kuluu työläisen oman olemuksen uusintamiseen ja toinen osa lisätuotteen luomiseen. On järjetöntä väittää, että "pikku-ukot" kuluttaisivat tuotantovälineitä.
Kun pitää korvan takana Marxin työnarvoteorian ja arvolain, silloin pystyy hahmottamaan kansantaloudellista sekä yhtiökohtaista liikettä.
On kuitenkin tutkittava kokonaisuuden ja osasten välisiä suhteita keskenään että kumpaakin omassa lokerossaan. "
"Kallen "kumoamattomat" väitteet on kumottu tai täsmennetty
Numero 1.
"Kalle väittää, että marxin tavaran arvon määritelmän mukaista tavaran arvoa ei voida laskea yhdellekään tavaralle reaalimaailmassa."
Tavaran tai tuotannon arvo on c v m. Ne ovat tuotantovälineiden arvo, työvoimatavaran arvo ja lisäarvo. Määritelmä on täsmällinen.
Numero 2.
"Yhtäkään kauppaa ei ole maailmanhistoriassa tehty myyjän ja ostajan sopimatta hinnasta."
Ylipäänsä myyjä ja ostaja eivät sovi hinnasta. Hinnat syntyvät kilpailun tuoksinassa kapitalistien keskinäisessä taloudellisessa taistelussa. Kilpailu säätää hintoja. Monopolit voivat muodostaa hintakartelleja tarkoituksella häätää pientuottajia markkinoilta tai nostaa ylimääräistä voittoa.
Numero 3.
"Joten maksimoidakseen voiton kapitalistin pitää tuottaa mahdollisimman halvalla - ei mahdollisimman suurella työn tuotantovoimalla."
Työn tuotantovoiman kehittäminen on ensisijainen. Palkkojen alentaminen on mahdollista tilapäisenä ratkaisuna tilapäisten voittojen korottamisessa. Työvoiman arvon alentaminen alentaa vastaavasti ostovoimaa ja hidastaa tuotannon kehittymistä.
Tuotannon siirtämisessä halvemman työvoiman maahan kyseessä on palkkojen alentaminen.
Numero 4.
"Kapitalisti voi siis maksimoida tekemistään tavaroista saamansa voiton myymällä ne mahdollisimman korkeaan hintaan ja valmistamalla ne mahdollisimman halvalla.
Kapitalisti maksimoi siis voittonsa maksimoimalla myyntihinnan ja valmistuskustannusten eron."
Noin voi aivan hyvin käsittää asian. Tässä jätetään kuitenkin riistosuhde kertomatta. Työläinen saa keskimäärin vuosikymmenestä toiseen vain elämisen tarvikkeiden arvon hintana. Voitto/lisäarvo muodostuu maksamattoman työn osuudesta. Nostaa tavaran hintaa on sama kuin alentaisi palkkaa eli ostovoimaa.
Teknologian kehittäminen/tuotantokustannusten alentaminen sekä hintojen suhteellinen aleneminen on vastaisen kehityksen ainoa tekijä muiden ehtojen pysyessä ennallaan.
Numero 5.
"Tavara ei ole täysin työn tuote. "
Tavara on täysin työn tuote. Mikään luonnon esine ei muutu markkinoille vaihtoarvon omaavaksi tavaraksi ilman työvoiman kulutusta.
Numero 6.
"Marx jakaa työpäivän kahteen osaan - välttämättömään työhön ja lisätyöhön.
Näin työläinen ei voi omalla työllään korvata tuotannossa kuluneita tuotantovälineitä."
Väite on Marxin väärentämistä. Työläinen korvaa kuluneet tuotantovälineet työpäivän aikana. Tuotantovälineiden arvo siirtyy tavaroihin vain työn avulla.
Marx jakaa työpäivän kahteen osaan siinä yhteydessä kun se liittyy uuden arvon muodostukseen. Osa työpäivää kuluu työläisen oman olemuksen uusintamiseen ja toinen osa lisätuotteen luomiseen. On järjetöntä väittää, että "pikku-ukot" kuluttaisivat tuotantovälineitä.
Kun pitää korvan takana Marxin työnarvoteorian ja arvolain, silloin pystyy hahmottamaan kansantaloudellista sekä yhtiökohtaista liikettä.
On kuitenkin tutkittava kokonaisuuden ja osasten välisiä suhteita keskenään että kumpaakin omassa lokerossaan. "
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meidän törkeästi valehteleva punikkimme yritykset kumota Kallen kumoamattopmia väitteitä on todella lapsellinen esitys ja vaikea uskoa aikuisen kirjoittamaksi.
Esimerkiksi Kallen väitteen, ettei tavaran arvoa marxin oppien pohjalta voida laskea yhdellekään tavaralle, hän luulee kumoavansa kertomalla tavaran arvon laskukaavan olevan täsmällinen. Mutta hän ei ymmärrä, ettei Kallen väite koskekaan laskukaavaa vaan sen sisältämää tekijää "m", joka on aina tuntematon ja näin myös tavaran arvo, c v m, jää aina tuntemattomaksi.
Joten mitään ei kumottu. Ja kaikki muutkin kumousyritykset ovat yhtä alhaisella tasolla - sanottaisiinko "kommunistisen alhaisella tasolla".
..................
..................