Talletin ensimmäiset perhoseni vuonna 1952 ja viimeiset vuonna 2000. Keruuinto hiipui vähitellen kun uusien lajien tavoittaminen vaati yhä enemmän ponnistelua.
En tiedä mikä on oikeanlainen keruumenetelmä tieteellisen merkityksen kannalta. Olen tehnyt saaliistani löytöpaikkamerkinnät ja preparoinut yksilöt huolella. Muuten on ollut onnesta kiinni mitä kulloinkin olen saanut talteen.
Olen nyt 75 vuotias. tilastollisesti elämää ei ole enää liiemmälti jäljellä. Jos kuolen ennen vaimoani, kokoelman järjestäminen jää taatusti tekemättä. Kiinnostaako museoitakaan perhoset, joiden löytöpaikat on vuosien saatossa pilattu (rakennettu)! Olisiko luontevaa heittää muistot roskiin ja varata hyönteiskaapin paikka esim kirjahyllylle?
En tiedä mikä on oikeanlainen keruumenetelmä tieteellisen merkityksen kannalta. Olen tehnyt saaliistani löytöpaikkamerkinnät ja preparoinut yksilöt huolella. Muuten on ollut onnesta kiinni mitä kulloinkin olen saanut talteen.
Olen nyt 75 vuotias. tilastollisesti elämää ei ole enää liiemmälti jäljellä. Jos kuolen ennen vaimoani, kokoelman järjestäminen jää taatusti tekemättä. Kiinnostaako museoitakaan perhoset, joiden löytöpaikat on vuosien saatossa pilattu (rakennettu)! Olisiko luontevaa heittää muistot roskiin ja varata hyönteiskaapin paikka esim kirjahyllylle?
Vastaukset 1
Vanhimmat
No ei roskiin. Tuollaisilla kokoelmilla voi olla tärkeä paikallinen arvo lajien muuttumisen suhteen, sekä myös moni ennen yleinen laji saattaa olla hyvinkin harvinainen nykyään. Onhan noilla harvinaisuuksilla "rariteetti"-arvo vaikka alkuperäinen paikka tai kanta olisi kadonnutkin.
Haluatko tosiaan luopua siitä? Mistäpäin Suomea kerätty, siinä kysymys, ja toinen, haluatko antaa sen ventovieraan haltuun? Itse olen nuori, alkava keräilijä jota kyllä kiinnostaisi tuommoinen, ikää 20 . Lisää tietoa sitten sähköpostilla, joka on [email protected]