Professori, teologian tohtori ja rovasti Heikki Makkonen on kirjoittanut ansiokkaan omaelämäkerran "Karjalaisesta pakolaispojasta papiksi ja professoriksi". Kirja on yksi parhaimmista sodanjälkeisen ortodoksisuuden kuvauksista.
Makkonen analysoi viiltävästi kirkkomme kahta piispaa. Sivulla 318 hän toteaa seuraavasti: "Irtautumiseni Joensuun yliopiston ortodoksian laitoksen johtajuudesta oli seurausta siitä, että olin pettynyt arkkipiispa Johanneksen ja hänen hengenheimolaisensa metropoliitta Ambrosiuksen kirkolliskokouspäätöksistä piittaamattomaan toimintaan, joka koski itsenäisestä ortodoksisen teologian laitoksesta luopumisesta. Siinä tilanteessa arvion terveellisemmäksi vaihtoehdoksi asteittaisen luopumisen yliopistotehtävistä. Ratkaisua tehdessäni tuli mieleeni piispojen arviot kirkolliskokousedustajien ja seurakuntien luottamushenkilöiden kyvystä arvioida kirkkokuntamme asioita ja henkilövalintoja. Näitä pohtiessani vahvistui käsitykseni siitä, että niin arkkipiispa Johannes kuin metropoliitta Ambrosius olivat täysin oikeassa. Lehtori Petri Piiroisen postittamaan kyselyyn vastaajilla ei ollut arviointikykyä, kun valitsivat edellä mainitut henkilöt kirkkokuntamme piispoiksi. Koulutuskysymyksessä professori af Hällström, jonka valintaa aikoinani vastustin, osoittautui omia piispojamme luotettavammaksi ortodoksisen teologiakoulutuksemme tukijaksi."
Olen samaa mieltä. Johannesta (Wilho Rinne) ja Ambrosiusta (Risto Jääskeläinen) ei koskaan olisi pitänyt vihkiä papeiksi eikä piispoiksi.
Makkonen analysoi viiltävästi kirkkomme kahta piispaa. Sivulla 318 hän toteaa seuraavasti: "Irtautumiseni Joensuun yliopiston ortodoksian laitoksen johtajuudesta oli seurausta siitä, että olin pettynyt arkkipiispa Johanneksen ja hänen hengenheimolaisensa metropoliitta Ambrosiuksen kirkolliskokouspäätöksistä piittaamattomaan toimintaan, joka koski itsenäisestä ortodoksisen teologian laitoksesta luopumisesta. Siinä tilanteessa arvion terveellisemmäksi vaihtoehdoksi asteittaisen luopumisen yliopistotehtävistä. Ratkaisua tehdessäni tuli mieleeni piispojen arviot kirkolliskokousedustajien ja seurakuntien luottamushenkilöiden kyvystä arvioida kirkkokuntamme asioita ja henkilövalintoja. Näitä pohtiessani vahvistui käsitykseni siitä, että niin arkkipiispa Johannes kuin metropoliitta Ambrosius olivat täysin oikeassa. Lehtori Petri Piiroisen postittamaan kyselyyn vastaajilla ei ollut arviointikykyä, kun valitsivat edellä mainitut henkilöt kirkkokuntamme piispoiksi. Koulutuskysymyksessä professori af Hällström, jonka valintaa aikoinani vastustin, osoittautui omia piispojamme luotettavammaksi ortodoksisen teologiakoulutuksemme tukijaksi."
Olen samaa mieltä. Johannesta (Wilho Rinne) ja Ambrosiusta (Risto Jääskeläinen) ei koskaan olisi pitänyt vihkiä papeiksi eikä piispoiksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eräs pappi hörähti nauramaan kun näki että olin ottanut ilmaiseksi jonkun makkosen kirjan yliopiston saa ottaa hyllyltä.
Nyt ymmärrän miksi.
Täytyykin viskata samantien roskiin kyseinen opus sillä edellisen viestin luettuani en usko että se sisältää mitään mikä määritellään ortodoksiseksi kristillisyydeksi.
Makkonen on ymmärtänyt väärin tieteen vapauden. Se on riippumattomuutta ja tiedon etsintää. Siten irtautumisperuste oli virheellinen.