Olen varakas en rikas, mutta olen kovasta työstä maksanut kovan hinnan selkä on siinä kunnossa, että sillä ei juuri enää liikuta, siis ikinä. Mikään leikkaus ei selkää saa enää kuntoon selkä on niin rikki, että se kipusäteilee jalkoihin asti ja saatan kävellessäkin vain kaatua, koska kaikki tunto katoaa jaloista.
En ole mikään koulutettu ihminen vaan ammattikoulupohjalta ihan tyhjästä tehnyt omaisuuteni. Perintönä sain omilta vanhemmiltani 500 markkaa aikoinaan.
Yrittäjäksi päädyin pakon edessä, koska kukaan ei työttömyyden aikana ottanut töihin. Minulle kävi näin sen takia, että nuorena ryyppäsin ja mokasin työurani jo alkuun. Vankilassakin kävin nuorena. Metallialan hommat opin, koska eräs vanha asentaja otti minut oppipojakseen. Olin kymmenisen vuotta töissä renkinä ja sitten peristin yhden hengen hiace firman, joka teki metallialan töitä.
Lopulta palkkasin muutaman asentajan lisää itseni lisäksi ja laajensin toimintaa.
En laske itseäni rikkaaksi vaikka omaisuutta on kertynyt useampi miljoona. Rahat olen joka sentin tienannut metalliallalla toimivan yritykseni kautta. Parhaimmillaan yritykselläni oli parikymmentä työntekijää ja se tahkoi voittoa puolisen miljoonaa euroa vuodessa.
Olen joskus miettinyt sitä, että vaikka olen eläkkeellä. Vieläköhän sitä jaksaisi auttaa jonku nuoren näihin hommiin sisään. Minulla oli joskus pari nuorta oppipoikina, mutta niitä kiinnosti enemmän jalkapallon pelaminen kun vanhan ukon neuvot metallialasta ja siitä miten pyöritetaan alan yritystä ja hankitaan työkeikkaa suurempiin firmoihin.
Yritykseni jouduin lopettamaan jo vuosia sitten, vaikka se oli aina voitollinen, koska ei löytynyt sopivaa jatkajaa.
En ole mikään koulutettu ihminen vaan ammattikoulupohjalta ihan tyhjästä tehnyt omaisuuteni. Perintönä sain omilta vanhemmiltani 500 markkaa aikoinaan.
Yrittäjäksi päädyin pakon edessä, koska kukaan ei työttömyyden aikana ottanut töihin. Minulle kävi näin sen takia, että nuorena ryyppäsin ja mokasin työurani jo alkuun. Vankilassakin kävin nuorena. Metallialan hommat opin, koska eräs vanha asentaja otti minut oppipojakseen. Olin kymmenisen vuotta töissä renkinä ja sitten peristin yhden hengen hiace firman, joka teki metallialan töitä.
Lopulta palkkasin muutaman asentajan lisää itseni lisäksi ja laajensin toimintaa.
En laske itseäni rikkaaksi vaikka omaisuutta on kertynyt useampi miljoona. Rahat olen joka sentin tienannut metalliallalla toimivan yritykseni kautta. Parhaimmillaan yritykselläni oli parikymmentä työntekijää ja se tahkoi voittoa puolisen miljoonaa euroa vuodessa.
Olen joskus miettinyt sitä, että vaikka olen eläkkeellä. Vieläköhän sitä jaksaisi auttaa jonku nuoren näihin hommiin sisään. Minulla oli joskus pari nuorta oppipoikina, mutta niitä kiinnosti enemmän jalkapallon pelaminen kun vanhan ukon neuvot metallialasta ja siitä miten pyöritetaan alan yritystä ja hankitaan työkeikkaa suurempiin firmoihin.
Yritykseni jouduin lopettamaan jo vuosia sitten, vaikka se oli aina voitollinen, koska ei löytynyt sopivaa jatkajaa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Vanhojen plösöjen jutut eivät ole kovin valideja nykypäivänä-
Ennen riitti kun sai raudan jotekin pysymään toisessa kiinni sen aikaa että sai käsistä pois.
Katson kuitenkin, että minulla on tarvittava ikä, kyky ja taito arvioida, että et tule kovin hyvin pärjäämään elämässäsi.
Kukkokin osaa kiekua ja tyhjä tynnyri yleensä kolisee eniten. Kolinaa maailmaan mahtuu ja kiekumista, mutta mihinkään niillä ei pääse kuten ennen pitkään tulet huomaamaan.
Samat liike-elämän lait toimivat yhä, jos ne ovat toimineet jo vuosituhansia tähänkin asti. Aika muuttuu, mutta ei ihminen ja tietyt lainalaisuudet.
Jos ei rautaa pistetä pysymään toisessa kiinni, niin jotain muuta. Jokaisella alalla pärjää, kun tekee työnsä kunnolla.
Itse aloitin yrittäjänä hieman samoista syistä, kuin aloittaja, töitä ei juuri ollut tuolloin tarjolla. Määräaikaisena oli huoltoasemalla hommissa, siitä sitten innostuin autokauppaan. Alkuun halpoja autoja myyntiin ja ssiitä sitten paranneltiin myytävää kalustoa ja muutaman vuoden päästä jo myytiin uutta Mersua ja muutakin uutta autoa. Autoala oli helpoin tapa päästä yrittämään, pienimmällä pääomalla. Myöhemmin sijoitin autokaupasta saatua rahaa kiinteistöihin ja rakennettiin taloja ihan velkarahalla. Hyvin kävi siinäkin, vaikka kovalla työllä.
Kaveri perusti samaan aikaan ihan rahattomana elektroniikkayrityksen pieneen 20m2 autotalliin, tinaili siellä keksimäänsä pientä puolijohdekorttia ja sai kaupaksi niitä matkapuhelimien valmistustaan aloittelevalle Nokialle. Kauppa kävi niin hyvin,että kaveri joutui laajentamaan yritystään ja parhaimmillaan hänellä oli 1000 työntekijää Suomessa ja Ranskassa. Kaveri myi yrityksensä amerikkalaiselle elektroniikkajätille sopivassa vaiheessa nousukauden lopulla ja oli jopa suurituloisin suomalainen sen jälkeen.
Miten sen nyt ottaa
vois sitä paremminkin pärjäillä nyt ei ole kuin miljoonan € lähes velaton reaaliomaisuus osakesalkku nyt vähän olematon vain 40 k€ lisäksi.Pankista eilen viimeksi soittivat josko lainaa ottaisin lisää kun vakuuksia löytyis vapaana ei oikein kinnostanut
Kyllä kilpailu on paljon koventunut unelmoimastasi ajasta.Miksi niin monille firmoille ei löydy jatkajia jos yritystoiminta on niin helvetin hyvää hommaa.
Iälläsi on turha kehuskella kyllä sitä täältäkin löytyy siinä määrin ettei kaikkin satuihin mennä uskomaan.
..kunhan tyhjiä kehut. Vaan tilanne on monessakin tapauksessa, että yritykselle ei löydy helposti jatkajaa, koska yrittäjyyteen kasvetaan ja pitää olla olla omanlainen asenne työntekoon.
On myös vastaavasti tilanteita, että yrityksestä saadaan hyvä hinta myymällä se täysin ulkopuolisille. Monessa tapauksessa perheyritys myydään ulkopuoliselle taholle.
Itselläni on tulevaisuudessa tilanne, että lapseni eivät jatka yritystäni, tosin hieman kiinnostustakin on ollut nuorempien lasten kohdalla. Minulla on kuitenkin se tilanne, että kannattaisi myydä ulkopuolisille, saisin parhaan taloudellisen tuloksen, koska lapsilleni myydessä joutuisin kuitenkin tinkimään hinnasta.
Toisaalta tästä riittäisi kaikille leipää ja minä pääsen kuitenkin kohtuullisesti eläkkeelle. Aika näyttää.
No ihan sama mulle uskotko vai et .
Kun nyt vaan saattuu olemaan noin kuten ylempänä mainitsin.
Kerro meille miten hoidat osakesalkkuasi ja mitä toimenpiteitä kaikkien osakkeita omistavien pitää tehdä vuosittain? Varmaan osaat nämä perusasiat kertoa kun hallitset sitä miljoonan euron osakesalkkuasi.
Voisit myös kertoa miten täytät osakkeisiin liittyvän veroilmoituksen. Jokainen kenellä on oikeasti osaikkeita osaa sen kertoa. Ihan yksinkertaisesti siitä mitä sinun pitää laskea, mitä kohtia täyttää veroilmoituksessa, mitä tositteita laittaa veroilmoitukseen ja niin edelleen.
Selitä myös miten osakkeiden ostaminen ja myyminen tapahtuu, sekä mitä toimenpiteitä pitää tehdä kun myy osakkeita tai ostaa niitä.
miksi tuo kenenkään kuuluisi itse tehdä.... sitä varten on kirjanpitäjät ja verosuunnittelija. Näin meillä, en ole se jolta kysyit, mutta näin se yleisesti ottaen menee.
Kerro sitten miten kirjanpitäjän kanssa toimitaan kun osakekauppaa pyöritetään. Kerro vaikka tavallisesta työpäivästä mitä tositteita ja lappuja kirjanpitäjä haluaa. Mitä tietoja kirjanpitäjä kyselee asiakkaalta eniten osakekaupoissa ja sijoittamisessa.
Lisäksi voit kertoa mitä kirjanpitäjät laskuttavat työstä keskimäärin. Miljoonan euron osakesalkkua pyörittävä varmasti tietää kirjanpitäjien keskimääräisen laskutuksen Suomessa kuin omat taskunsa.
nykyisin on 'tärkeää' olla vaan fasepuukissa valehtelemassa jotta tein sitä tai tätä....minkään tekijää ei näistä nykysälleistä kuitenkaan ole. Sen jo huomaa siitä kun ainakin täällä ruostevyöhykkeellä jo vuosia eläkkeellä olleet ammattimiehet pyydetään hommiin silloin kun on joku luottohomma, mikä pitää nappiin osua kaikinpuolin, mitä ei pysty nämä nykyasentajat tekemään.
Ehkä olisi kannattanut ottaa oppipoika jo silloin kun meni hyvin. Kyllä oppisopparilla sieltä aina joku oppimishalukas löytyy. Toisaalta tuollaiset nyrkkipajat jotka aikoinaan toimi eivät ehkä tässä ajassa enää kykenisi toimimaan.
päinvastoin... nyt niillä nyrkkipajoilla hommia piisaakin, jos pystyy tekee mitä tarvitaan. Isommat pajat ei edes harkitse jotain yksittäiskappaleen tekoa asiakkaan antamien mittojen mukaan, siellä tehdään vaan sellaisia joita ainakin satoja pitäisi.Pikkupaja tai yksittäinen tekijä sensijaan on joustava ja tekee mitä on tarvis.Ja asiakkaat on jopa halukkaita maksamaankin sen minkä pyytää koska muualta ei sitä tekijää löydy.
Eikä edes tarvi mainostaa mitenkään ,suusta suuhun puskaradio on paras mainos.Kokemuksesta tuonkin tiedän, ystäväni vinkkasi eräälle yrittäjälle minun 'pajastani' ja sitten tämä tuli käymään ja sovimme homman. Tein kaikki työkalut kyseiseen työhön, niitäkään ei valmiina ollut olemassa, asiakas tietysti maksoi siitäkin ja sitten tuhansia kappaleita valmistin niitä asiakkaan toivomia kappaleita. Hynin on toiminut puskaradio, kun lisää kaikenlaisista pikku erikoisuuksista kyselyjä ja tehtäviä piisaa.Työnjälki pitää olla myös jotain muutakuin perävalotakuu, minun tekemilläni on ikuinen takuu, mikä rikki menee sen korjaan. Kaksi kertaa olen korjannut ja sekin oli materiaalivika, kun asiakas toi ihan eritavaraa mitä piti olla ja siitä sanottuani kuitenkin oli sitä mieltä ettei lähde sitä vaihtamaan, kokeillaan kestääkö se, kesti aikansa mutta sitten tehtiin uusi oikeasta aineesta.Että tälläisia paikkoja lisää, varmasti piisaa työt, mutta ei ihan pienellä kokemuksella onnistu ja pitää olla mielenkiintoa haasteellisiin kohteisiin.Kukaan ei nääs kysy kuinka kauan jossakin on mennyt, vaan sitä jotta kuka sen on tehnyt. Sillä jotkin monimutkaiset ratkaisut asiakkaitten erilaisiin tiloihin vaativat myös jonkinverran enemmän aikaa kuin vain sen että kaupasta ostetun laitat paikalleen.
Ok mutta mikä pointtisi oli? Kaikkien tulisi perustaa nyrkkipajoja ko.Kuten Rovion tapauksessa kaikki eivät voi olla innnovaattoreita eikä kaikilla voi olla ikuisella takuulla toimivia nyrkkipajoja.
En ole se keltä kysyt mutta vastaan omasta puolestani. Kaikki ei tietenkään voi perustaa pajoja eikä kaikki tietenkään voi olla innovaattoreita. Silti aika moni voisi perustaa pajan ja nykyistä useampi voisi olla innovasttori. Ne pajat ja innovaatiot tuovat työtä ja hyvinvointia myös muille, joyka työllistyvät niihin yrityksiin tai välillisesti niiden ympärille vaikka palveluihin. Jokin tässä meidän yhteiskunnassa mättää, kun se passivoi eikä kannusta. Onko se sitten vasn perisuomalainen kateus, joka estää kannustamasta kyvykkäitä siksi, rttä kaikidta ei ole k.o. hommaan. Ei riitä, että tuetaan vain heikoimpia, vaan pitää tukea ja kannustaa myös niitä lahjakkaita yksilöitä, jotka voivat olla yrittäjiä tai innovaattoreita. Tosi harva kuitenkaan ihan vaan yksikseen ilman tukea pystyy nykymaailmassa perustamaan yhtään mitään.
Ainakin yrityksen perustaminen ja alkuun pääseminen sopisi olla helpompaa, On kuulemma pumaska jos toinenkin ollut täytettävänä, sekä monenlaista määräystä noudatettavaksi.
Sitten myös yrityksen pitäisi saada luontevasti kaatua omaan mahdottomuuteensa ilman sitä, että yrittäjä leimataan loppuiäksi epäonnistujaksi. Jos yrityksellä on hirveä onnistumisen pakko alusta alkaen, on asetettu turhan korkeita kynnyksiä, eikä firmoja kovin montaa synny.
Eipä tuossa yrityksen perustamisessa kummoisia juttuja ole ja joka kunnassa on jonkinlainen elinkeinoasiamies, joka auttaa alkuun. Lisäksi on monenlaista liikeidean jalostukseen tulevaa apua, tämäkin https://fi-fi.facebook.com/jalostuskilpailu
Ihan toiminimellä voi aloitella ja käytännössä se vaatii vain elinkeinoilmoituksen tekemisen ja ilmoitus verottajalle veroennakoiden määräämiseksi, lisäksi arvonlisäverovelvolliseksi hakeutumisesta. Yrittäjäeläkkemaksut pystyy hoitamaan jonkun vakuutusyhtiön kautta.
Jos taasen pelkää liikeidean puolesta, että yritys kaatuu jossain vaiheessa, on parasta perustaa osakeyhtiö taikka hankkia jo valmisyhtiö (ns. pöytälaatikkofirma) ja alkaa pyörittää sitä. Osakeyhtiö kaaduttu konkurssiin, siinä menettää sijoittamansa pääoman ja oma maine ei välttämättä tahraannu.
Rautaa pystyy edelleen liittämään tuottavasti yhteen toisen kappaleen kanssa ja maalaamaan sitten tuotteen. Pitää olla vain sopiva liikeidea, myös teollisuuden alihankintaa kannattaa harkita. Kaverini pyöritti vuosikymmeniä pientä metallisorvaamoa, jossa hänellä oli alihankintana monia tuotteita teollisuuteen. Lisäksi oli omaa tuotantoa täydentämään teollisuuden alihankintaa. kaveri kuoli jokunen aika sitten ja yritykselle ei ollut jatkajaa. Perikunta myi koneet toimitilojen omistajalle, mutta toiminta ei ole jatkunut ainakaan vielä. Siis jollakin olisi mahdollisuus sitäkin toimintaa jatkaa.
Serkkuni osti miehensä kanssa toimivan yrityksen eläkkeelle jäävältä pariskunnalta, joilla ei ollut omasta takaa jatkajaa tuolle yritykselle. Tämäkin vaihtoehto kannattaa ottaa huomioon, että lähtee jatkamaan jo toimivaa yritystä ja hyödyntää valmiin liikeidean. Tuo yritys, minkä sukulaiseni ostivat, on sikäli hyvä, että Suomessa ei paljoa ole kilpailua alalla ja markkinoita riittää. Yritys oli kuitenkin kohtuullinen ostaa. Monelle ikääntyvä yrittäjä on tilanteessa, että yritykselle ei ole jatkajaa, vaikka yritys onkin toimiva ja tekee tulosta.
Yksi kaverini osti eräältä vanhalta papalta akkuja myyvän erikoisliikkeen, vanha tunnettu firma paikkakunnalla, valmiit asiakkaat teollisuudesta ja muutenkin tunnettu paikkakunnalla. Kaveri on nyt lähes 20v. pyörittänyt tuota yritystä.
"Yksi kaverini osti eräältä vanhalta papalta akkuja myyvän erikoisliikkeen, vanha tunnettu firma paikkakunnalla, valmiit asiakkaat teollisuudesta ja muutenkin tunnettu paikkakunnalla. Kaveri on nyt lähes 20v. pyörittänyt tuota yritystä. "
Vanhan jo toimivan firman osto voi olla ihan hyväkin idea ei tarvitse uudestaan keksiä pyörää, koska se on jo keksitty. Vuokratiloissa toimivia ravintoloita tai baareja en suosittele ostamaan, koska se on niin kilpailtu ala ja monissa kaupungeissa vuokranantajat ottavat mielettömiä vuokria verrattuna yrityksen liikevaihtoon.
Ylihintaa ei kannata maksaa. Osalla pienyrittäjistä on ihan epärealistinen kuva siitä mitä toimivasta firmasta saa myydessä, mutta valmiin firman voi saada halvallakin jos on oikeaan aikaan liikkeelle. Esim. omistaja sairastunut tai haluaa eläkkeelle ja firma on jo lopettelemassa toimintaa, silloin omistaja ei saa mitään toisin kuin myydessä firman ulkopuoliselle jatkajalle.
Jos on epävarma siitä kannattaako firmaa ostaa aina voi neuvotella itsensä töihin firmaan, jotta voi itse työskentelemällä firmassa katso pitemmältä ajalta sitä onko kyseessä toimiva liikeidea vai ei.
Jos haluaa ostaa firman niin niitä kannattaa katsella aloilta, joilta itse omaa työkokemusta, jotta osaa paremmin arvioida miten hyvin osaa toimintaa jatkaa.
Jos on persaukinen niin perintörahojen sijoittaminen firman ostoon voi olla paljon parempi idea kuin niiden laittaminen moottoripyörän ostoon kuten eräs sukulaiseni teki. Eräs sukulaiseni peri 20 000€ ja hassasi rahat moottoripyörään ja totesi muutaman vuoden jälkeen, että ei häntä kiinnosta edes ajaa sillä. Nyt hänellä on moottoripyörä, jolla ei ole mitään käyttöä eikä sitä saa edes kaupaksi. Perintö rahatkin menivät. Nyt ei kuulemma ole enää töitäkään.
Sääli sinänsä olisin voinut auttaa häntä löytämään tuohon 20 000€ hintaluokkaan sopivan voitollisen pienyrityksen, sitten hänellä olisi ollut työpaikka ja mahdollisuus kasvattaa varallisuutta. Itselläni on pitkän yrittäjä kokemuksen takia hyvä silmä sille mikä firma kannattaa ostaa ja mikä ei.
ei toki kaikkien...eikä siihen edes 'kaikista' olisikaan, mutta keillä innostusta ja halua haastaviin tehtäviin, joista leipä ja vähän muutakin irtoaa niin miksikä ei.Pitäisikö vaan olla ja olla tekemättä mitään vaikka jollakulla halua ja kykyä olisikin.
Sain perintönä isäni firman aikoinaan ja tein sillä pari miljoonaa tililleni voitooa ja pari vuotta sitten myin firman kun alkoi työt vähenemään. Sain hyvän hinnan ja olen perustamassa pientä maalausfirmaa vielä joskus. Siihen joku 2-4 työntekijää aluksi. Nyt nautin omasta mökistäni jonka olen omilla käsillä rakentanut.