Haave nro 1: Asua maalaismaisemassa, mutta tehdä työnsä kaupungissa. Niin voi nauttia molemmista parhaat puolet. Tää on muuten muuttunut kun ikää on tullut lisää. Joskus teininä sanoin, että en ikinä enää asu maalla ;)
0Äänestä
...............
Kaupungeissa on liikaa ihmisiä. Muutan joskus jonnekkin metsään kauas kaikesta kivenkoloon asumaan.
0Äänestä
Onko Suomessa
kaupungeissa, edes Helsingissä oikeasti kulttuuria?
0Äänestä
Katso ympärillesi:
Etsivä löytää. Itselleni juuri kulttuuri on se merkittävin plussapuoli kaupunkilaisuudessa. Sit tulee kahvilat ja ravintolat (nyt opiskelijana vaan ei oo siihen niin varaa). Siinäpä se. Ja katumusiikit kesäisin. Jäätelökiskat.. Puistot ja (pulut - miinus).
Muuten en le niinkään maalainen, vaan luontoihminen. No, lapista kun olen.
0Äänestä
.Suomalaista
Katso ympärillesi: kirjoitti:
Etsivä löytää. Itselleni juuri kulttuuri on se merkittävin plussapuoli kaupunkilaisuudessa. Sit tulee kahvilat ja ravintolat (nyt opiskelijana vaan ei oo siihen niin varaa). Siinäpä se. Ja katumusiikit kesäisin. Jäätelökiskat.. Puistot ja (pulut - miinus).
Muuten en le niinkään maalainen, vaan luontoihminen. No, lapista kun olen.
kapupunkikulttuuria on örveltävät ihmiset ja puistojen penkit, jotka ovat sammuneet puistokemistit vallanneet. Ja sitten vielä kaupungit on täynnä legopalikkamaisia betonilaatikoita. Varsinaista kaupunkikulttuuria en mitenkään osaa Suomessa tuntea tai löytää, kun on asunut osan elämästä eurooppalaisissa kaupungeissa, joissa kulttuurin ja historian tunne tulee väkisinkin sisään vaikka ei edes yrittäisi. Tykkään Suomesta maana, mutta en ymmärrä ihmisiä jotka Suomessa haluavat asua kaupungeissa.
0Äänestä
reissussa rähjääntyy
.Suomalaista kirjoitti:
kapupunkikulttuuria on örveltävät ihmiset ja puistojen penkit, jotka ovat sammuneet puistokemistit vallanneet. Ja sitten vielä kaupungit on täynnä legopalikkamaisia betonilaatikoita. Varsinaista kaupunkikulttuuria en mitenkään osaa Suomessa tuntea tai löytää, kun on asunut osan elämästä eurooppalaisissa kaupungeissa, joissa kulttuurin ja historian tunne tulee väkisinkin sisään vaikka ei edes yrittäisi. Tykkään Suomesta maana, mutta en ymmärrä ihmisiä jotka Suomessa haluavat asua kaupungeissa.
Tulevana sosiaalityöntekijänä en enää vierasta "laitapuolenkulkijoita", vaikken heidän seuraan hankkiudukaan. Ovat herkkiä ja romantikkoja useimmat ja valtaavat just kaupungista aina ne kauneimmat paikat. Puistojen penkit mukaanlukien. Monia elämä potkinut päähän, mut ihmisyys on ja pysyy.
Kerran vastasin jonkun kysymykseen jotain, ja hänellä tuli tippa linssiin ja sanoi "pelastit mun päivän". Kyllähän sellainen liikauttaa itseäkin jostain..
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Haave nro 1:
Asua maalaismaisemassa, mutta tehdä työnsä kaupungissa. Niin voi nauttia molemmista parhaat puolet. Tää on muuten muuttunut kun ikää on tullut lisää. Joskus teininä sanoin, että en ikinä enää asu maalla ;)
Kaupungeissa on liikaa ihmisiä. Muutan joskus jonnekkin metsään kauas kaikesta kivenkoloon asumaan.
kaupungeissa, edes Helsingissä oikeasti kulttuuria?
Etsivä löytää. Itselleni juuri kulttuuri on se merkittävin plussapuoli kaupunkilaisuudessa. Sit tulee kahvilat ja ravintolat (nyt opiskelijana vaan ei oo siihen niin varaa). Siinäpä se. Ja katumusiikit kesäisin. Jäätelökiskat.. Puistot ja (pulut - miinus).
Muuten en le niinkään maalainen, vaan luontoihminen. No, lapista kun olen.
kapupunkikulttuuria on örveltävät ihmiset ja puistojen penkit, jotka ovat sammuneet puistokemistit vallanneet. Ja sitten vielä kaupungit on täynnä legopalikkamaisia betonilaatikoita. Varsinaista kaupunkikulttuuria en mitenkään osaa Suomessa tuntea tai löytää, kun on asunut osan elämästä eurooppalaisissa kaupungeissa, joissa kulttuurin ja historian tunne tulee väkisinkin sisään vaikka ei edes yrittäisi. Tykkään Suomesta maana, mutta en ymmärrä ihmisiä jotka Suomessa haluavat asua kaupungeissa.
Tulevana sosiaalityöntekijänä en enää vierasta "laitapuolenkulkijoita", vaikken heidän seuraan hankkiudukaan. Ovat herkkiä ja romantikkoja useimmat ja valtaavat just kaupungista aina ne kauneimmat paikat. Puistojen penkit mukaanlukien. Monia elämä potkinut päähän, mut ihmisyys on ja pysyy.
Kerran vastasin jonkun kysymykseen jotain, ja hänellä tuli tippa linssiin ja sanoi "pelastit mun päivän". Kyllähän sellainen liikauttaa itseäkin jostain..