"Hedelmistään puu tunnetaan", opetti Jeesus aikanaan. Käytännössä tämä merkkaa sitä, että enemmän kuin ihmisen oman suun sanat ja huulten helinät, ihmisen syvintä olemusta heijastaa se, mitä ihminen tekee tai jättää tekemättä. Armopaloja kuka tahansa voi köyhille ja kurjille heittää ja tällä "näyttää" olevansa hyvä ihminen. Tällainen hyväntekeinen, oman hyvyydensä jalustalle nostaminen, ei todista ihmisen sydämen todellisesta hyvyydestä eikä kelpaa Jumalalle eikä tällä osteta iankaikkista elämää taivaassa.
Toinen hyvien tekojen luonne on se, että ihminen noudataa sydämensä kehoituksia ja auttaa lähimmäiseiään pyrkimättä tällä korostamaan omaa hyvyyttään ja "ostamaan" tällä jotain. Tällainen ihminen tekee hyvää, koska hänen syvin olemuksensa on hyvä. Otan esimerkin:
Lapsuudenkotini sotienjälkeisessä köyhässä Lapissa oli pienelle vuokratontille pystytetty pieni mökki, jossa isä yritti lähinnä savottatöistä hankituilla tuloilla meitä, vaimoaan ja 8 lastaan, elättää ja arvatenkin elämä usein hyvinkin niukkaa. Silloiseen aikaan vanhoillislestadiolaisuus eli voimakasta kauttaan ja heitä oli kohta joka talossa. Mutta heillä ei ollut köyhän kodin perheelle koskaan muuta kuin ylenkatseet ja haukkumiset tarjota. Heidän täydellinen vastakohta oli eräs isäntämies, Matti, joka ei uskostaan tai Jeesuksesta kelleen paasannut, mutta elämällään todisti jotain syvimmästä olemuksestaan. Silloin kun isä oli pitkillä savottamatkoilla, Matti kävi usein katsomassa miten olemme selvinneet, riittääkö puita tai heiniä ja usein ajoi meille niin honkia metsästä kuin heiniä jokivarsiniityiltä eikä koskaan perinyt mitään maksua.
Maaliskuun 1 päivä 1956 alkoi suurlakko, jolloin myös maataloustuottajat menivät lakkoon. Niinpä meille ei myyty naapurista edes maitoa. Oma lehmä kun oli ummessa. Niinpä Matti taas kerran kävi meillä ja kun kuuli, ettei meille oltu maitoa myyty, käski äitini tulla hakemaan heiltä: "Minä en pysty maitoa maahan kaatamaan kun pienet lapset sitä tarvitsevat" sanoi Matti ja koko kolme viikkoa kestäneen suurlakon ajan Matti antoi 5 litraa päivässä eikä taaskaan perinyt maidosta mitään ja sanoisinkin, että Matti perii iänkaikkisen elämän monin verroin ennemmin kuin silloiset hihhuloivat ja uskoaan huutavat uskovaiset.
Mitä taas Jumalan armoon Jeuksessa tulee, niin Raamattu sanoo asiasta näin:
10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
Eli että. Jumala pelastaa ja uudestisynnyttää ihmisiä palvelijoiksiin tekemään niitä oikeuden, hyvyyden, ja rakkauden töitä, joita hän itse ei henkenä pysty tekemään. Jumala tarvitsee käyttöönsä kuulevaisia luotettavia korvia, ymmärtäväisiä sydämiä, käsiä ja jalkoja, joiden kautta hän voi hyvyytensä ja rakkautensa osoittaa. Sen sijaan Jumala ei tarvitse yhtään hurmiohurskasta, ei jeesus-pelleä, ei käännyttäjää eikä ihmisten henkistä alistajaa, joita nykyinen harhautunut kristillisyytemme vilisee täynnään.
"Sydämin, suin ja kätten töin, toimehen kiiruhtakaamme...." sanotaan kauniissa ja puhuttelevassa laulussa "Kallis on Herran palvelus".
Toinen hyvien tekojen luonne on se, että ihminen noudataa sydämensä kehoituksia ja auttaa lähimmäiseiään pyrkimättä tällä korostamaan omaa hyvyyttään ja "ostamaan" tällä jotain. Tällainen ihminen tekee hyvää, koska hänen syvin olemuksensa on hyvä. Otan esimerkin:
Lapsuudenkotini sotienjälkeisessä köyhässä Lapissa oli pienelle vuokratontille pystytetty pieni mökki, jossa isä yritti lähinnä savottatöistä hankituilla tuloilla meitä, vaimoaan ja 8 lastaan, elättää ja arvatenkin elämä usein hyvinkin niukkaa. Silloiseen aikaan vanhoillislestadiolaisuus eli voimakasta kauttaan ja heitä oli kohta joka talossa. Mutta heillä ei ollut köyhän kodin perheelle koskaan muuta kuin ylenkatseet ja haukkumiset tarjota. Heidän täydellinen vastakohta oli eräs isäntämies, Matti, joka ei uskostaan tai Jeesuksesta kelleen paasannut, mutta elämällään todisti jotain syvimmästä olemuksestaan. Silloin kun isä oli pitkillä savottamatkoilla, Matti kävi usein katsomassa miten olemme selvinneet, riittääkö puita tai heiniä ja usein ajoi meille niin honkia metsästä kuin heiniä jokivarsiniityiltä eikä koskaan perinyt mitään maksua.
Maaliskuun 1 päivä 1956 alkoi suurlakko, jolloin myös maataloustuottajat menivät lakkoon. Niinpä meille ei myyty naapurista edes maitoa. Oma lehmä kun oli ummessa. Niinpä Matti taas kerran kävi meillä ja kun kuuli, ettei meille oltu maitoa myyty, käski äitini tulla hakemaan heiltä: "Minä en pysty maitoa maahan kaatamaan kun pienet lapset sitä tarvitsevat" sanoi Matti ja koko kolme viikkoa kestäneen suurlakon ajan Matti antoi 5 litraa päivässä eikä taaskaan perinyt maidosta mitään ja sanoisinkin, että Matti perii iänkaikkisen elämän monin verroin ennemmin kuin silloiset hihhuloivat ja uskoaan huutavat uskovaiset.
Mitä taas Jumalan armoon Jeuksessa tulee, niin Raamattu sanoo asiasta näin:
10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
Eli että. Jumala pelastaa ja uudestisynnyttää ihmisiä palvelijoiksiin tekemään niitä oikeuden, hyvyyden, ja rakkauden töitä, joita hän itse ei henkenä pysty tekemään. Jumala tarvitsee käyttöönsä kuulevaisia luotettavia korvia, ymmärtäväisiä sydämiä, käsiä ja jalkoja, joiden kautta hän voi hyvyytensä ja rakkautensa osoittaa. Sen sijaan Jumala ei tarvitse yhtään hurmiohurskasta, ei jeesus-pelleä, ei käännyttäjää eikä ihmisten henkistä alistajaa, joita nykyinen harhautunut kristillisyytemme vilisee täynnään.
"Sydämin, suin ja kätten töin, toimehen kiiruhtakaamme...." sanotaan kauniissa ja puhuttelevassa laulussa "Kallis on Herran palvelus".
Vastaukset 2
Vanhimmat
...kuten niin usein muulloinkin !?!
Tuo jumal-opin humanismi ja lähimmäisenrakkaus
olisi ihan riittävä asia...ei siihen tosiaan tarvitse hurmoshenkisyyttä ja kielillähöpöttämistä
sotkea mukaan...ne kun laskettaneen paremminkin
mielen sairauden asteelle !?!
kielilläpuhumisia tai muuta hurmosta tai hypnotismia. Omalta kohdaltani voin sanoa, että kokenut kaiken tietää. Eli aikanan olin nelisen vuotta helluntaiherätyksessä ja puhuin kielillä enemän kuin kaikki muut Sodankylässä yhteensä kunnes tulin vakuuttuneeksi, että se oli täyttä harhaa, enkä puhu enää enkä kuulu helluntaiherätykseen enempää kuin muihinkaan lahkoihin - en edes kirkkoon. Tosiasiat kun huutavat nykyistä kristillisyyttä vastaan suoraa huutoaan.
Nämä tosiasiat uskovaisia vastaan huutavat tälläkin foorumilla. Täällä esiintyvillä uskovilla kun ei ole pätkääkään lähimmäisenrakkautta, ei minkäänlaista kykyä sielunhoidollisiin keskusteluihin eikä pätkänkään kiinnostusta palvelevaan lähimmäisenrakkauteen.
Esim. Muutama päivä sitten avasin keskustelun otsikolla "Pietarin konkurssi - entä sinun?" Tällä pyrin johtamaan keskustelun uskonelämässä ilmeneviin kriiseihin, joita jokaisella vilpittömällä uskovaisella on ainakin uskon alkuvaiheissa. Mutta juuri ketään tämä aihe ei kiinnostanut. Nyt eilen avasin tämän keskustelun, "Sydämin suin ja kätten töin", jolla pyrin kiinnittämään uskovien huomiota palvelevaan lähimmäisenrakkauteen. Nyt laskin osoittaa, että luettu on vain 35 kertaa ja sinä olet ainut vastaaja, joten todellisia Jumalan palvelijoita täällä esiintyvien uskovaisten joukossa ei ole ainuttakaan; ja että olet lähempänä jumalaista hyvyyttä ja rakkautta kuin hihhuloivat uskovaiset.