Pitäisi ehkä soittaa lakimiehelle, mutta eipä niitä näin pyhänä tavoita.. Niinpä kyselen olisiko jollain täällä kokemusta.
Meillä on siis avioero tulossa, mies kaiketi yksinään hakee koska minä en sitä edes haluaisi. Omistamme yhteisen asunnon, josta lainaa paljon. Kumpikaan ei voi tähän yksinään asumaan jäädä kuin väliaikaisesti. Mies ilmeisesti on muuttamassa pois ja järkevääkään tässä on kuitenkin jomman kumman asua, kuin maksaa kahta muuta asuntoa tämän lisäksi. Eikä varmasti lainaamaan irtoa kummallekkaan ilman tämän asunnon myynnistä tulevaa pesämunaa. Minä sitten jään lasten kanssa tähän. Kyseessä suht kallis ja iso talo, ettei näillä markkinoilla tällä hetkellä varmasti ihan hetkessä kaupaksi mene.
Koulut alkaa lapsilla taas elokuussa ja kesken kouluvuoden en haluaisi joutua muuttamaan/ vaihtamaan lasten koulua. Miehellä tuntuu olevan kiire päästä eroon talosta ja kaikesta muustakin entisestä elämästään. Eli nopeasti haluaisi talon menevän. On varmasti valmis alihintaan myymään, kunhan lainat olisi kuitattu. Itsestäni tämä olisi järjetöntä, koska arvo on enemmän.
Pitääkö minun suostua myymään hinnalla millä hyvänsä? Voiko mieheni kieltää meidän asumisen yhteisessä talossamme? Laina on yhteinen, mikä vastuu hänellä on sen hoitamisesta, vaikka muuttaisi pois?
Meillä on siis avioero tulossa, mies kaiketi yksinään hakee koska minä en sitä edes haluaisi. Omistamme yhteisen asunnon, josta lainaa paljon. Kumpikaan ei voi tähän yksinään asumaan jäädä kuin väliaikaisesti. Mies ilmeisesti on muuttamassa pois ja järkevääkään tässä on kuitenkin jomman kumman asua, kuin maksaa kahta muuta asuntoa tämän lisäksi. Eikä varmasti lainaamaan irtoa kummallekkaan ilman tämän asunnon myynnistä tulevaa pesämunaa. Minä sitten jään lasten kanssa tähän. Kyseessä suht kallis ja iso talo, ettei näillä markkinoilla tällä hetkellä varmasti ihan hetkessä kaupaksi mene.
Koulut alkaa lapsilla taas elokuussa ja kesken kouluvuoden en haluaisi joutua muuttamaan/ vaihtamaan lasten koulua. Miehellä tuntuu olevan kiire päästä eroon talosta ja kaikesta muustakin entisestä elämästään. Eli nopeasti haluaisi talon menevän. On varmasti valmis alihintaan myymään, kunhan lainat olisi kuitattu. Itsestäni tämä olisi järjetöntä, koska arvo on enemmän.
Pitääkö minun suostua myymään hinnalla millä hyvänsä? Voiko mieheni kieltää meidän asumisen yhteisessä talossamme? Laina on yhteinen, mikä vastuu hänellä on sen hoitamisesta, vaikka muuttaisi pois?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ei pidä suostua myymään hinnalla millä hyvänsä, vaan kysyä kiinteistön välittäjän arvio hinnasta. Mies ei voi kieltää asumisanne, kun asunto on kuitenkin puoliksi sinun.
Vastuu lainasta on yhteinen, mutta hänellä on myös oikeus saada sinulta korvaus siitä, että asut hänen puoliksi omistamassaan asunnossa. Tosin kun teillä on kerran lapsia, tuo ei ole niin "yksi yhteen"-tilanne.
Monet sopivat pankin kanssa siitä, että kunnes asunto on myyty, maksetaan vain korkoja.
Joudut maksamaan miehellesi vuokraa,kun kerta asut yhteisessä asunnossanne yksin lasten kanssa. Yleensä vuokran määrä on se sama summa,millä asuntoa lyhennetään. Eli joudut lyhentämään koko asuntolainan yksin.
Toinen vaihtoehto on, että maksatten vain korot siltä ajalta, että asunto saadaan myydyksi. siinä tapauksessa joudut maksamaan yleisen vuokratasn mukaista lainaa miehellesi ja siitä sen 50% määrän. Kyseessä iso talo niin vuokrakin on iso, vaikka siitä maksisi vain puolet.
Missään nimessä miehesi ei tule suostumaan siihen, että asut ilmaiseksi isossa talossa ja lyhentelet 0e maksaen vain korkoja.
Paras olisi myydä talo mah pian vaikka siitä tappiota tulisikin.
Mies voi aivan hyvin suostua tuohon - koska sillä voi kompensoida elarit.... Koska niiden tarkoitus on osallistua lasten elatuksen tarpeeseen eikä asumiskustannukset ole täysin lähivanhemman vastuulla, eihän vain?
Asumiskustannukset ovat täysin lähivanhemman vastuulla. Elareita ei kompensoida millään, vaan ne menee joka tapauksessa. Ositus on tehtävä myös. Sillä summalla, mitä toinen maksaa vuokraa, voi toinen hyvillä mielin sitten joskus alkaa maksamaan elareita. On jokaisen oma asia,mihin rahansa laittaa. Asumiseen vaiko johonkin muuhun. Liian kallis asunto on pitemmän päälle mahdoton yhtälö.
Missään tapauksessa ei kannata suostua mihkään pattitilanteeseen,jossa maksellaan vain korkoaj. Asunto myyntiin ja myydään sillä markkinahinnalla mitä siitä saa tänä päivänä. Voi olla, että jää velkaa maksettavaksi kaiken jälkeen,mutta so what.
"Asumiskustannukset ovat täysin lähivanhemman vastuulla."
Ei pidä paikkaansa. Ennen kuin avioero on tullut voimaan, ei ole edes olemassa varsinaisesti mitään lähivanhempaa samassa mielessä kuin avioeron jälkeen. Isällä on edelleen ihan yhtä suuri elatusvelvollisuus lapsiinsa kuin silloin kun hän asui kotona ja lasten kustannuksiin kuuluvat myös asumiskustannukset silloin jos on sovittu että lapset jäävät asumaan vanhaan kotiin.
"Elareita ei kompensoida millään, vaan ne menee joka tapauksessa."
Elareita ei ole ennen kuin ero on astunut voimaan. Sitä ennen lasten elatusvastuu on molemmilla vanhemmilla yhtäläisesti.
Ei toinen voi vain häipyä omaan vuokra-asuntoon ja sanoa toiselle että maksa sinä kaikki kulut.
Avioliiton aikana elatusvelvollisus koskee myös puolisoa, joten mikäli toisella ei itsellä ole varaa asuntoon, pitää toisen se maksaa. Eron jälkeen elatusvelvollisuus luonollisesti koskee vain lapsia.
Ihan rahallisesti ajatellen teidän olisi todellakin hyvä päästä talosta eroon eli saada se myydyksi mahdollisimman pian. Minusta sinun olisi lasten kanssa pitänyt muuttaa uuteen kotiin ensimmäiseksi, ja miehesi jäädä taloon siksi ajaksi kunnes se on myyty. Näin siksi, ettei lasten tarvitsisi odottaa epätietoisuudessa muuttoa, koulun vaihtoa. Muutto on aina muutos, vaikkei koulua tarvitsisi edes vaihtaa. Nyt kesäloman voisi käyttää sopeutumiseen.
Tosi huono ratkaisu jäädä asumaan taloon,johon ei itsellään ole varaa. Mies teki fiksusti, kun lähti. Nyt saa vuokratuloja siltä joka jäi asumaan. Asunnon ja koulun vaihto lienee joka tapauksessa edessä. Ennemmin tai myöhemmin.
On se kumma kun täällä kommentoivat eivät tiedä mitään. Ehkä tällä yritetään sumuttaa omia vaimoja tms. Sen aikaa kun avioliitto kestää (eli vähintään se reilu puoli vuotta ensimmäisestä hakemuksesta, reilu siksi että ne kansliakäsittelyt kestävät myös, etenkin jos et heti allekirjoita tiedoksiantoa jne. ;-.) - kumpikin on kuluista vastuussa, siis vaikka sinä (ja lapset) asuisitte, niin mies on täysin vastuussa myös, ja jos sinä et pysty maksamaan, niin mies joutuu maksamaan. Sitten eron astuttua voimaan, mies voi saada puolikkaastaan sinulta vuokraa (mutta tulloin hän joutuu myös jo maksamaan niitä elareita) - ja huom, jos et ihan tuosta vain suostu maksamaan....niin kärjien kautta niitä rahoja on miehenkin haettava, ja se se vasta on kallista touhua...että ei siitä niitä rahoja sillekään paljon jää. Eli älä nyt ihmeessä suostu makselemaan mitään ennekuin ero lopullinen, ja sitten mieti tarkkaan mihin joustat.
Aika on rahaa. Sitä se on eritoten teidän tapauksessanne. Ymmärrätkö, että mitä kauemmin asut lasten kanssa talossa, johon sinulla ei ole varaa, sitä enemmän asuminen kustantaa sinulle, ja vain sinulle? Mitä nopeammin talon saa kaupaksi sitä parempi. Ei ole mitään mieltä tuhlata aikaa ja odotella parempaa ostajaa, jota ei ehkä koskaan tulekaan.
Olisi todella ollut, kuten tuossa edellä jo sanottiinkin, parempi muuttaa talosta lasten kanssa jo nyt, jotta lapsille jäisi aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen. Muuton odottelu on lapsille raskasta. Huonossa tapauksessa he käyttävät kesälomansa vain tulevan miettimiseen ja jännittämiseen.
Kyllä se kuule niin on, että miehesi puhuu vain järkeä halutessaan myydä talon mahdollisimman pian.
Meilläkin meni lyhyen harkinnan päätteeksi myyntiin oma talomme,josta kumpikaan ei halunnut enään maksaa lyhennyksiä ja johon kummallakaan ei ollut yksin varaa jäädä.
Olimme ottaneet vielä maksuturvan siihen. Tappiota tuli lopulta koko myynnistä siten, että kummallekin jäi velkaa maksettavaksi 20 000e. Se oli tämän eron hinta.
Halpa ero
Samaa mieltä. Siksi vähän hymyilyttääkin tällä palstalla toisinaan esiintyvät aloitukset tyyliin: "Miten on varaa erota? Avioerohakemus käräjäoikeuteen maksaa muutaman kympin eikä mulla ole nyt niin paljoo"...
Ei noita kiinteistöjen myyntihintoja kannata turhan pitkään miettiä voittoina tai tappioina. Jossain on asuttava kuitenkin ja aina se maksaa jotain. Elämä on.
"Jossain on asuttava kuitenkin ja aina se maksaa jotain. Elämä on."
Juuri näin :)! Monet näkee asumisen sijoituksena, eikä se ole välttämättä kaikkein realistisin näkökulma.
Voiko ernnut pari asua samassa huoneistossa ilman sanktioita?
Mitä ihmeen sanktioita tarkoitat? Vapaat ihmiset saavat tehdä mitä lystäävät, kunhan noudattavat lakia yms.
Voi olla sellainen seuraus, ettei eroa oteta tosissaan joka paikassa. Tuttavapari oli eroamassa, mutta asui samassa osoitteessa. Poikansa haki opintotukea, muttei saanut sitä, koska vanhemmat kuitenkin asuivat vielä yhdessä ja tää poika asui heidän kanssaan.
En tiedä mistä vastaajat vastauksensa repivät, mutta ennen ositusta asuntonne on yhteistä omaisuutta. Siellä asuja maksaa puolet lainanlyhennyksistä (ja koroista) kiinteät kulut kuten sähkö, vesi ja kiinteistövero. (Elleivät ne ole kohtuuttomia). Omaisuus ja sen hoito on kuitenkin yhteisvastuullista.
Asuntoa ei ole pakko myydä alihintaan, mutta jossakin kohtuullisessa ajassa kuitenkin (esim 1/2v).
Jos kulut jakaantuvat epäoikeudenmukaisesti, otetaan se osituksessa huomioon. Yleensä muuttanut on heikompi esimerkiksi huoltajuuskiistoissa. Sopiminen säästää molempien varoja.
Kohtuulliselle ajalle ei ole olemassa mitään rajaa. Jos ei ostajaa löydy, pilkkahintaan ei tarvitse myydä. Vaikka ukko hakisi pesänjakajan tai uskotun miehen , tilanteesta riippuen, niin homma kestää sitten sen mitä se kestää jne. , ja kaikista näistäkin voi riidellä, ja myös sopia, sitten käräjillä ja hommaan voi helposti mennä vuosia, vuosia. Että kaikki eroa harkitsevat, ottakaa nämä jutut huomioon. Ja koittakaa vielä kerran sopia, jos ei nyt ole ihan väkivaltaa tms. todella isoja ongelmia. Miettikää miksi aikanaan ihastuitte tähän ihmiseen- siitä se lähtee.
Se joka eron haluaa on myös maksaja eli nauti lasten kanssa kotona olemisesta eikä kannata myydä alihintaan. Selkeästi ukolla kakkonen kilaa. Joten kerta ukko haluaa eron se maksaakin siitä sitten. Itse haluaa sen niin eläköön siinä tapauksessa maksaen kahta asuntoa. Kun lapset tarpeeksi isoja voit alkaa myymään sitten niin ei lapset kärsi. Kyllä se ukko ja se kakkonen sen jaksaa odotella. Samalla saat annettua takaisin sille joka eron haluaa. Vuokran voit hoitaa ukon kanssa niin että kattaa elatusvelvollisuuden. Ukko hoitakoon laina erät!
"Se joka eron haluaa on myös maksaja"
Ei pidä paikkaansa. Tiedät varmasti, että osituksessa lasketaan molempien omaisuus erikseen yhteen; molempien omaisuudesta vähennetään velat erikseen ja näin saadaan puolisoiden netto-omaisuus. Se kenellä nettoa enemmän, maksaa toiselle tasinkoa.
"eikä kannata myydä alihintaan"
Tämäkin ihan höpöä, sillä asunnon kaikki mahdolliset kustannukset on maksettava aina siihen asti, kunnes se saadaan myytyä. Asunnossa asuva on velvollinen maksamaan vastikkeen, kuten myös lainaerät. Riippuu tietysti miten laina on otettu. Jos se on yhteisvastuullinen, niin molemmat vastaavat siitä yksinkin. Sen vuoksi ositus erotilanteessa tehdäänkin, että saataisiin raha-asiat selväksi. Asuntoon ei voi jäädä kumpikaan, ellei kummallakaan ole siihen varaa (oliko yllätys...).
"Vuokran voit hoitaa ukon kanssa niin että kattaa elatusvelvollisuuden. Ukko hoitakoon laina erät! "
Tämä on pelkkää tyhjänpäiväistä uhoamista.
Just noin se menee, jos on avioehto, kuten "eikannatamyydänyt" sanoi. Silloin ei tule mitään ositusta, ja homma menee ihan juuri noin niin kuin tuossa sanotaan. Silloin tehdään vain omaisuuden erottelu. Tai jos ei avioehtoa ole, niin voi rouva päästä vielä parempaan tilanteeseen, jos on selvästi vähävaraisempi kuin se ukko.
Noinsemenee:
No ei tosiaan mene noin kuten "eikannatamyydänyt" sanoi, ei myöskään silloin jos on avioehto!
"Se joka eron haluaa on myös maksaja"
Ei ole. Sillä kumpi eron haluaa ei ole mitään merkitystä ositettavan/eroteltavan omaisuuden kannalta.
"eli nauti lasten kanssa kotona olemisesta eikä kannata myydä alihintaan."
Mitenköhän sitä voisi nauttia kotona olemisesta, ellei ole varaa maksaa asumistaan, eikä lyhentää velkaa? Alihintaankin kannattaa myydä, sillä talon arvo laskee kokoajan.
"Joten kerta ukko haluaa eron se maksaakin siitä sitten. Itse haluaa sen niin eläköön siinä tapauksessa maksaen kahta asuntoa. "
Näin se ei missään nimessä mene. Tässä on nyt vihan/raivon tunteet menneet ilmeisesti jätetyllä järjen edelle, ja pahasti. Ositus/omaisuuden erottelu tehdään lakipykälien, ei epämääräisten ja -miellyttävien tunteiden tai haaveiden/oletusten mukaan.
"Ukko hoitakoon laina erät!"
Joo, ihan oikeasti hei. Älkää kirjoitelko noin tyhmiä.