Minulla on taivaassa todistaja, hän on minun puolustajani korkeudessa. Ystäviltäni saan osakseni vain pilkkaa, mutta minun silmieni kyynelet kohoavat Jumalan eteen.
Job 16:19–20
Tahtoisin rohkaista sinua luottamaan Jumalan johdatukseen, vaikka elämäsi olisi muuttunut raskaaksi ja vaativaksi. Jumala kuljettaa meitä omiaan – erityisesti niitä, jotka hän kutsuu toisten taakkojen jakajiksi – reittejä, joilta kertyy riittävästi elämänkokemusta, koettelemuksia, Jumalan läsnäolon oivaltamista ja hänen tahtonsa syvempää tuntemista. Jos meidät heti temmattaisiin kaikista vaikeuksista pois, ei meistä olisi toisten vierellä kulkijoiksi. Auttajan tie on itselleen kuolemisen tie niin kuin kotelossa elävällä toukalla, joka näyttää kuolevan ennen kuin se levittää siipensä ja lentää kauniina perhosena taivaalle. Ristiriitaista tai ei, kipujen ja kyynelten kautta Jumala lähettää sydämiimme syvimmän ilonsa. Ahdistettujen sielujen lohduttaja Christian Scriver sanoi, että armo antaa kristityn itkulle uuden suunnan. Kyyneleet eivät virtaa enää maahan vaan ylöspäin, sinne, missä Jumala ne lukee.Sro.
Job 16:19–20
Tahtoisin rohkaista sinua luottamaan Jumalan johdatukseen, vaikka elämäsi olisi muuttunut raskaaksi ja vaativaksi. Jumala kuljettaa meitä omiaan – erityisesti niitä, jotka hän kutsuu toisten taakkojen jakajiksi – reittejä, joilta kertyy riittävästi elämänkokemusta, koettelemuksia, Jumalan läsnäolon oivaltamista ja hänen tahtonsa syvempää tuntemista. Jos meidät heti temmattaisiin kaikista vaikeuksista pois, ei meistä olisi toisten vierellä kulkijoiksi. Auttajan tie on itselleen kuolemisen tie niin kuin kotelossa elävällä toukalla, joka näyttää kuolevan ennen kuin se levittää siipensä ja lentää kauniina perhosena taivaalle. Ristiriitaista tai ei, kipujen ja kyynelten kautta Jumala lähettää sydämiimme syvimmän ilonsa. Ahdistettujen sielujen lohduttaja Christian Scriver sanoi, että armo antaa kristityn itkulle uuden suunnan. Kyyneleet eivät virtaa enää maahan vaan ylöspäin, sinne, missä Jumala ne lukee.Sro.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Job 16
20 Ystäviltäni saan osakseni vain pilkkaa, mutta minun silmieni kyynelet kohoavat Jumalan eteen.
21 Kunpa olisikin joku, joka ratkaisisi ihmisen ja Jumalan välillä! Ratkaisisi, niin kuin asiat ratkaistaan ihmisten kesken.
20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
Kunpa olisikin joku, joka ratkaisisi ihmisen ja Jumalan välillä! Ratkaisisi, niin kuin asiat ratkaistaan ihmisten kesken.
1. kirje Timoteukselle 2
5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,
Efesolaiskirje 1
3 Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa.
4 Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina.
5 Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden.
6 Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa!
7 Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden
8 tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä.
9 Hän on ilmaissut meille tahtonsa salaisuuden, sen Kristusta koskevan suunnitelman, jonka hän oli nähnyt hyväksi tehdä
10 ja joka oli määräajan tullessa toteutuva: hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä.
Ensin luulin, etta tuossa oli lainattu jehovien raamatunkaannosta, mutta se olikin suomalainen kirkkokaannos. Paljon se poikkeaa vanhoista hyvista ja luotettavista kaannoksista. Kaytetaanko tuota kaannosta helluntailaisten keskuudessa? Jos kaytetaan, niin tuskin teen syntia, kun neuvon, etta alkaa sita lukeko.
Kyllä ne käyttää, jotka alunperin hyväksyivät virallisen, uuden kirkkokäännöksen. Nyt näytti Marko Halttunenkin käyttävän Raamattu kansalle käännöstä. Itse käytän sitä, ja vanhaa 1938-käännöstä. Lisäksi minulla on lestadiolaisten Biplia.
Ei
Kyllä kelpaa!
Ja kuinka erilaista sanaa tämä onkaan kuin monessa paikassa nykyään.
Täysin päinvastainen tie...ei kunnian vaan ristin teologiaa..
Kelpaapi!
Emme puutu kastekysymyksiin suotta.
Kelpaako tämä muutoin oikeaksi sanaksi päivälle.
Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!
Ef. 4:3–5
On suuri Jumalan lahja löytää hengellinen sielunveli tai sisar. Ihminen, joka hengittää uskoa ja Jumalan sanaa samassa tahdissa, jonka kokemukset ja ymmärrys ovat samansuuntaiset. On puhuttelevaa huomata, miten Jumala johdattaa eri teitä samojen aarteiden äärelle ja samoihin armon oivalluksiin. Pyhä Henki puhuu aina yhtä Jumalan sanan kanssa ja samaa Jumalan omille. Evankeliumi on yksi ajasta aikaan, ei ole olemassa monta erilaista viestiä tai sisäisesti ristiriitaisia sanomia. Pyhä Henki tahtoo ohjata meitä samaan ymmärrykseen, mutta hän tekee sen erilaisin, syvästi persoonaamme kunnioittavin tavoin. Yksi ja sama ruumis ei kuitenkaan voi kulkea eri suuntiin, sillä matka on sama ja taivas on sama jokaiselle kristitylle. On yksi kaste ja yksi usko, niin kuin on yksi Herra ja yksi armokin.Sro.
Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”
Matt. 16:22–23
Henget tunteva Jeesus tunnisti Pietarin puheissa ensin Isän äänen ja hetken kuluttua sielunvihollisen kuiskailun. Jeesuksen mukaan Pietari, joka osoittautui ailahtelevaiseksi elämänsä loppuun saakka, ajatteli jatkuvasti sitä, mikä on ihmisestä. Pietari oli kuullut Jeesuksen esittämiä selkeitä viittauksia Vanhaan testamenttiin ja Messiaan kärsimykseen. Raamatun avulla asioita oli avattu vastaansanomattomasti. Ristin tien torjuminen ei siksi voinut olla Jumalan ääni eikä Jumalan seuraajankaan. Pietarin näennäinen suojelevuus ja inhimillisyys olivatkin yllättäen Jeesukselle asetettuja ansoja.
Ehkä mekin voimme kysyä mitkä hyvältä tuntuvat, mutta Raamatun vastaiset asiat ovat sellaisia, jotka tulevat tärkeimpien esteeksi. Missä asioissa tahdomme kristittyinä ja kirkkona olla rakastavia ja hyväksyviä ja samalla ymmärtämättömyyttämme estämme ihmisiä tavoittamasta parasta, sielunsa pelastumista?Sro
Ei sitten sana kelvannut.
* Kyllä kelpaa ja kelpas !
Kiitos mohikaani. Olet söpö edelleenkin. Tekisi mieli silittää sinua.
Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima.
Room. 1:16
Evankeliumi lupaa surutta ihan mahdottomia. Se lupaa pelastuksen ja taivaan pelkkänä lahjana, armosta. Kun epäusko vakuuttaa, että pelkkä Kristus ei riitä, me sanomme Herraamme vedoten: mene pois saatana, väisty taaksemme meitä kiusaamasta. Jeesus on jo kulkenut uhritien loppuun saakka. Hän on jo sovittanut syntimme, meidän, ja koko maailman. Sen synti on jo otettu pois. Eikö Jumalan Pojan veri vie meitä taivaaseen? Eikö se riitä meille taistelussamme kiusauksiamme vastaan? Vie ja riittää, tietysti. Olemme hänen puolellaan, joka on sodan sielustamme jo voittanut. Voittajan joukoissa on tilaa heikommillekin aseenkantajille ja veden kärrääjille. Kaikkia tarvitaan, kaikkia kutsutaan eikä ketään ajeta pois. Ole sinäkin turvallisella mielellä. Sinun Vapahtajasi kuoli puolestasi ja nyt hän elää ja auttaa sinut
Avauksessas jaettu Sana kelpaa meidän hengellemme, mutta ei meidän lihallemme. Me haluamme normaallia, arkielämään liittyvää onnea, terveyttä, kodin ja työn ja perheen. Kukaan meistä ei halua, että meitä riisutaan ja Herra veisi meitä koettelemuksiin, jotka ahdistavat ja myös masentavat meitä. Me emme lihassamme halua vaikeuksia ja itkua, me haluamme, että Jeesus näkyvällä tavalla aina vastaa pyyntöihimme myöntävästi ja että vaikeutemme väistyvät ja ilo valtaa mielen. meidän on hyvin vaikea hyväksyä sitä, että "kipujen ja kyynelten kautta Jumala lähettää sydämiimme syvimmän ilonsa."
Meissä kaikissa on riittävästi ylpeyttä ja itsekkyyttä, jotta Jumala voi halutessaan sitä meistä riisua ja viedä meitä pos maallista hyvää, jotta mielemme olisi enemmän taivaallisiin kuin tämän ajan mammonaan.
"Auttajan tie on itselleen kuolemisen tie"
Meidän hengellemme jaettu Sana kylläl kelpaa. Kuinka riipaisevaa, mutta samalla monen meidän kokemaa on uskovien yhteys, joka osoittautuu petolliseksi ja karuksi. "Ystäviltäni saan osakseni vain pilkkaa, mutta minun silmieni kyynelet kohoavat Jumalan eteen." Voinko koskaan päästä tässä ajassa tilaan, jossa yksin Jeesus minulle riittäisi - kaipaan myös ystäviä, joihin voisin luottaa ja joiden kanssa jakaa elämäni loja ja suruja. Yksin uskovien joukossa jääminen on raskainta riisumista, mitä voi olla.
Mielenkiitnoista, että joku luterilaisen herätysliikeen, Suomen Raamattuopisto, ystävistä jakaa Sro:n päivän sanaa helluntailaisuus-palstalla. Julistus on näissä hengellisissä piireissä niin kovin erilaista. Oikein kysyt, että kelpaako tällainen Sana.
Minä virvoitan Israelin kuin aamukaste, ja niin se kukoistaa kuin lilja ja tunkee juurensa maahan kuin Libanonin setri. Sen versot leviävät, se kasvaa kauniiksi kuin oliivipuu, se tuoksuu kuin Libanon.
Hoos. 14:6-7
Jumalan sana laskeutuu kuin aamukaste yllemme ja virvoittaa janoiset sielumme. Saamme kukoistaa vehreiden liljojen tavoin, juuremme kasvavat syvään sanan kostuttamaan maaperään. Versot leviävät, saamme kukoistaa kauniina Jumalan kansana ja levittää Kristuksen tuoksua ympärillemme missä kuljemmekin. – Kun kaipaamme elämäämme Jumalan virvoitusta, antakaamme Jumalan sanan puhua sydämillemme. Etsikäämme siitä ravintomme. Juurtukaamme siihen, juokaamme sen sanoja kuin mettä, vahvistukaamme niiden voimasta. Me voimme pyrkiä pyhemmiksi tai paremmiksi, mutta emme siltä tieltä löydä voimaa tai virvoitusta. Jumalan sanan alle taipumalla ja sen sisäistämällä alkavat virvoittavat vedet virrata. Kristitty ei itse kasvata itseään, vaan Jumalan sana antaa kasvun ja ravinnon. Armon kaste antaa hedelmänsä ajallaan. Sro.
"Kristitty ei itse kasvata itseään, vaan Jumalan sana antaa kasvun ja ravinnon. "
Hyvä kontrasti näihin hengellisiin itseapuoppaisiin. Osa varmaan hyviäkin. Todellisen muutostyön tekee kuitenkin oikea Pyhä Henki - sitten kun olen tunnustanut etten itse tähän pysty... Nisunjyvän tie...
Kiitos Amen!
Onhan täällä Jeesukseen Kristukseen uskoviakin. Kiitos kun osallistutte, sillä muuten sivusto näyttää jo markkinapaikalta ilman uskon hiventäkään.
Luulenpa, että Herra ei kysy lopuksi meiltä, että mihin srk. kuulumme, vaan hän katsoo, että uskommeko häneen. ja mehän uskomme.
..uskomme, juu. ja sekin vain Herran armosta :)
Kelpaakos tämäkin.
Harrastakaa sitä, mikä on ylhäällä, älkääkä sitä, mikä on maan päällä. Kol. 3:2.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor6-27.html
Tokihan minäkin osaisin puhua juuri noin. Jos te olisitte minun asemassani, kuinka taitavasti puhuisinkaan teille! Osaa ottaen nyökyttelisin teidän onnettomuudellenne. Minä rohkaisisin teitä kauniilla sanoilla. Minä lohduttaisin teitä huulteni puheilla.
Job 16:4–5
Vilpittömän taitamattomat lohduttelijat voivat tajuamattaan vahvistaa tuskaa. Eivät he sitä itse näe, koska ovat hyvällä asialla. Heillä saattaa olla paljon kerrottavaa, mutta vain vähän ymmärrystä olla hiljaa, kuunnella ja rukoilla. Lohduttaminen ei ole puhumista, vaan se on tarjolla olemista. Paljot sanat saa unohtaa, kauniiksi muokatut lohdutuslauseet samoin. Surevaa ei tule peittää niihin, vaan ottaa syliin. Niin, että tämä voi jäädä toisen varaan, joka on hetken vahva hänen puolestaan. Lohduttaminen ei vaadi myöskään tiettyä luonteenpiirrettä, vaan se kysyy uskallusta läheisyyteen. Sanoille on kyllä oma aikansa, Jumalan sanan lohdutukselle myös. Niitä tulee vain jakaa viisaasti sen mukaan, miten ne kyetään ottamaan vastaan. Ensin on surun aika, sitten lohdutuksen.Sro
Jobin kirja on surullista luettavaa.
Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan.
1 Kor. 15:10
Mitä syvemmin itsensä tuntee, sitä epätodennäköisempää on taivaaseen pääseminen – kun järjellä asiaa arvioi. Armon olemassaoloon voi kyllä vielä uskoa. Mutta se kuuluu aivan toisenlaisille ihmisille, niille hurskaille. – Tällaiset tuntemukset voivat olla kipeitä ja terveitä, vaikka samalla melko pintapuolisia. Ihmisten yhteisen syntisyyden syvyydestä ymmärrämme parhaimmillaankin vain aavistuksen. Mutta jo sen pohjalta tiedämme, että meidän ei pidä mitata armoa sen mukaan, mitä näemme, tai päätellä armon kuulumista itsellemme siltä pohjalta, mitä luulemme olevamme. Armo ei ole palkinto vaan lahja. Jumala ei etsi meistä kelvollisuutta taivaaseen, vaan hän avaa taivaan Kristuksen ristin ja ylösnousemuksen tähden. Mitä syntisemmiksi itsemme tunnemme, sitä nopeammin ja vakavammin meidän pitää vain hakeutua Ylösnousseen seuraan. Hän tietää, mitä me olemme ja antaa silti meille armonsa ja anteeksiantamuksensa.
Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.
Ps. 103:1–2
Olen ylistänyt Jumalaani täydestä sydämestä silloin, kun siihen ei ole kukaan käskenyt tai ohjannut. Olen ylistänyt armosta, vaikka olen näin surkea kristitty. Olen kokenut varjeluksen vaaran hetkellä, joka on nostattanut ylistyksen huulille: Herra auttoi, Herra varjeli, hän puuttui vastaansanomattomasti elämääni. Jokaisessa hetkessä, jolloin ylistys on noussut sydämeen tai huulille, ovat silmissä olleet kyyneleet. Syvimmät ylistyksen sävelet nousevat keskellä hätää ja vaivaa, synnintuntoa ja ahdistusta. En oikein muunlaisesta ylistyksestä mitään ymmärrä. Olen seurannut järjestettyjä ylistyshetkiä, mutta sydän on jäänyt kylmäksi ja vieraaksi. Tiedän ja uskon että tulevinakin päivinä, ahdistuksen aikojen saapuessa ja kyynelten noustessa kipeinä silmiini, antaa Jumala ylistyksen sävelien soida sielussani. Hädässä hän osoittautuu jälleen Jumalakseni, synneissäni sovittajakseni ja ahdistuksessa kipeyteni kantajaksi.
Amen!
"Syvimmät ylistyksen sävelet nousevat keskellä hätää ja vaivaa, synnintuntoa ja ahdistusta.
Hädässä hän osoittautuu jälleen Jumalakseni, synneissäni sovittajakseni ja ahdistuksessa kipeyteni kantajaksi."
Oikeaa sanaa on. Ei käy kieltäminen.