veteraanit isänmaallisia

Isäni oli rintamaveteraani, hän oli sodassa jatkosodan alusta, Lapin sodan loppuun.
Hän sai 2 VR nelosta miekoilla, ja pussillisen vapauden mitaleita, joten paikkansa siellä täytti.
Äijä oli elämänsä loppuun hyvin katkera asiasta, kun nuoruus meni sodassa, eikä ukossa koskaan näkynyt minkäänlaista isänmaallisuuden paloa. Väitän että suurin osa veteraaneista tunsi aika lailla samoin. Vaikka isäni olikin ennen sotaa suojeluskunnassa, niin jos jotain isänmaallisuutta oli, niin se karisi siellä sodassa olemattomiin. Sotahan ei ollut mikään vaihtoehto, vaan sinne komennettiin kaikki.

Tuollainen hömppä isänmaallisuus, mitä se sitten lieneekään, ei ole täyspäisten juttua. Oikea isänmaallisuus näin rauhan aikana on kyllä valtion tukemista rauhan keinoin. Tavalliselle ihmiselle se on lähinnä ahkera työnteko, jotta verotuloja kertyisi valtiolle. Itsensä kouluttaminen sellaiseen ammattiin, mistä on maalle hyötyä.
Minä itse jään eläkkeelle muutaman vuoden päästä, ja voin sanoa olleeni hyödyksi valtiolle, eli tehneeni yhtä jaksoisesti töitä heti opiskelujen jälkeen.
Eli osaltani olen ollut isänmaallinen.