Niinkuin muutamilla on tapana !

poju

Miksi emme saa jättää yhteenkokoontumistamme, edes vaikeinakaan aikoina? Siksi, koska tarvitsemme erityisesti noina vaikeina aikoina toisiltamme rohkaisua ja ollaksemme itse rohkaisun aiheena läsnäolollamme kokouksissa.

Raamatussa on selvä käsky kokoontua yhteen antamaan toisillemme rohkaisua ja kannustusta rakkauteen ja hyviin tekoihin !

" Ja ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, JÄTTÄMÄTTÄ YHTEENKOKOONTUMISTAMME, niin kuin muutamilla on tapana, vaan rohkaísten toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän." Hepr. 10: 24, 25

Mikä vaara piilee siinä, jos emme noudata tuota kokoontumiskäskyä?

"Eristäytyvä etsii omaa itsekästä haluaan; HÄN PUHKEAA KAIKKEA KÄYTÄNNÖLLISTÄ VIISAUTTA VASTAAN." Sananl.18:1

27

1099

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • UskoToivo

      >>Miksi emme saa jättää yhteenkokoontumistamme, edes vaikeinakaan aikoina? Siksi, koska tarvitsemme erityisesti noina vaikeina aikoina toisiltamme rohkaisua ja ollaksemme itse rohkaisun aiheena läsnäolollamme kokouksissa.

      Kirjoitin tuosta aiheesta jo oman avauksen, katso tämä linkki:
      http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000004888604

      >>Raamatussa on selvä käsky kokoontua yhteen antamaan toisillemme rohkaisua ja kannustusta rakkauteen ja hyviin tekoihin !

      Näin, on, ja on myös se edeltävä kohta "rakkaus ja hyvät teot"

      >>"Ja ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, JÄTTÄMÄTTÄ YHTEENKOKOONTUMISTAMME, niin kuin muutamilla on tapana, vaan rohkaísten toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän." Hepr. 10: 24, 25
      Mikä vaara piilee siinä, jos emme noudata tuota kokoontumiskäskyä?
      "Eristäytyvä etsii omaa itsekästä haluaan; HÄN PUHKEAA KAIKKEA KÄYTÄNNÖLLISTÄ VIISAUTTA VASTAAN." Sananl.18:1

      "Eristäytyvä etsii omaa itsekästä haluaan". Tällä lauseella on todella syyllistetty tuhansia Jehovan todistajia, jotka eivät niitä viittä kokousta viikossa jaksa "suorittaa" osana "teokraattista oravanpyörää". Tämä on aiheuttanut riittämättömyyden tunnetta ihmisissä. Jotkut ovat tunteneet itsensä niin huonoiksi, että ovat "heittäneet hanskat tiskiin" ja valtakunnansalin avoin takaovi on taas heilahtanut. Jotkut ovat masentuneet niin, että ovat joutuneet terapiaan, jopa mielisairaalaan muutamat. Ja näyttää siltä, että Jehovan todistajien keskuudessa mielialalääkkeiden käyttö on lisääntynyt räjähdysmäisesti ainakin Suomessa.

      ETTÄ SE SIITÄ ROHKAISUSTA!

      • juippi

        Miten tuon nyt ottais ?

        Minulle, joka olen ollut kokouksista poissa noin kolme kuukautta, tuo raamatunkohta luettiin vasta äsken paimenkäynnin yhteydessä.

        En pysty käsittämään tuota raamatunkohtaa tällaisenä: " lauseella on todella syyllistetty tuhansia Jehovan todistajia, jotka eivät niitä viittä kokousta jaksa "suorittaa" osana "teokraattista oravanpyörää".

        Minä otan tuon raamatun kohdan JUMALALTA TULEVANA VAROITUKSENA, en sellaisena, että Jumala minua sillä syyllistäisi, kuten olisin ennen kristikuntaan kuuluvana ajatellut helvetin tulta ylläpitävästä Jumalasta.

        Ja kun minua on nyt VAROITETTU JUMALALLISELLA VAROITUKSELLA, niin se kannustaa minua menemään kokouksiin. Ymmärrän, että ei paimenkäynnin tarkoituksena ole syyllistää, vaan rakkaudellisesti kannustaa rakkauteen ja hyviin tekoihin, ja siihen, että kokouksissa Jehova jakaa rakkaudellisesti Poikansa, asettamansa Kuninkaan, seurakunnan pään, kautta ravitsevaa rohkaisua antavaa, energistä hengellistä ruokaa.


      • UskoToivo
        juippi kirjoitti:

        Miten tuon nyt ottais ?

        Minulle, joka olen ollut kokouksista poissa noin kolme kuukautta, tuo raamatunkohta luettiin vasta äsken paimenkäynnin yhteydessä.

        En pysty käsittämään tuota raamatunkohtaa tällaisenä: " lauseella on todella syyllistetty tuhansia Jehovan todistajia, jotka eivät niitä viittä kokousta jaksa "suorittaa" osana "teokraattista oravanpyörää".

        Minä otan tuon raamatun kohdan JUMALALTA TULEVANA VAROITUKSENA, en sellaisena, että Jumala minua sillä syyllistäisi, kuten olisin ennen kristikuntaan kuuluvana ajatellut helvetin tulta ylläpitävästä Jumalasta.

        Ja kun minua on nyt VAROITETTU JUMALALLISELLA VAROITUKSELLA, niin se kannustaa minua menemään kokouksiin. Ymmärrän, että ei paimenkäynnin tarkoituksena ole syyllistää, vaan rakkaudellisesti kannustaa rakkauteen ja hyviin tekoihin, ja siihen, että kokouksissa Jehova jakaa rakkaudellisesti Poikansa, asettamansa Kuninkaan, seurakunnan pään, kautta ravitsevaa rohkaisua antavaa, energistä hengellistä ruokaa.

        >>Miten tuon nyt ottais ?

        No ota se yhden Jehovan todistajan omakohtaisena kokemuksena. Olen niiiiin pitkään ollut mukana, että kaikenlaista on tullut huomioitua.

        >>Minulle, joka olen ollut kokouksista poissa noin kolme kuukautta, tuo raamatunkohta luettiin vasta äsken paimenkäynnin yhteydessä.

        Luettiinko myös se osa, jossa kehotetaan "rakkauteen ja hyviin tekoihin"?

        >>En pysty käsittämään tuota raamatunkohtaa tällaisenä: " lauseella on todella syyllistetty tuhansia Jehovan todistajia, jotka eivät niitä viittä kokousta jaksa "suorittaa" osana "teokraattista oravanpyörää".

        No, jos sinä et voi käsittää sitä, kysypä niiltä uupuneilta ja väsyneiltä, jotka eivät jaksa niitä VIITTÄ kokousta. On nimittäin niin, että ei raamattu kerro, että meidän täytyy kokoontua VIITEEN kokoukseen viikossa. Siellä kehotetaan käymään kokouksissa. Minusta kokoukset kyllä auttavat kehittämään hengellisyyttä ja ne ovat tärkeitä. Itsekin olen oppinut vuosien mittaan paljon raamatussa käymällä kokouksissa. En suinkaan kritisoi kokouksia, kyseenalaistin vain ne VIISI kokousta. Hengellistä ruokaakin tulisi nauttia kohtuudella aivan kuten tavallista ruokaakin. Ahmimisesta on varoituksia jopa raamatussa. Saman periaatteen voi soveltaa hengelliseen ruokaan. Voi tulla hengellinen "ähky", jos menee tässäkin asiassa liiallisuuteen.

        Minulle tulee jostain syystä mieleen seuraava raamatunpaikka, kun ajattelen sitä, että meille on luotu ihanne viidestä kokouksesta viikossa:

        "4 He sitovat kokoon raskaita kuormia ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. 5 Kaikki tekonsa he tekevät ihmisten katseltaviksi, sillä he leventävät [raamatunlauseita sisältävät] kotelot, joita he käyttävät suojelusesineinä, ja suurentavat vaatteittensa reunukset. 6 He pitävät huomattavimmasta paikasta illallisilla ja etumaisista istuimista synagogissa 7 ja tervehdyksistä toreilla ja siitä, että ihmiset kutsuvat heitä rabbiksi." (Matteus 23:4-7)

        >>Minä otan tuon raamatun kohdan JUMALALTA TULEVANA VAROITUKSENA, en sellaisena, että Jumala minua sillä syyllistäisi, kuten olisin ennen kristikuntaan kuuluvana ajatellut helvetin tulta ylläpitävästä Jumalasta.

        Tuo teksti onkin Jumalalta eikä JUMALA syyllistäkään meitä, mutta jotkut muut tahot. Yleinen ilmapiiri salilla on sellainen, että jos jotain henkilöä ei muutamaan viikkoon salilla näy, aletaan kuiskutella: "onkohan hän jäänyt pois totuudesta" jne. Vanhimmat alkavat huomautella, että "kokoukset ovat tärkeitä ja KIRJANTUTKISTELUKIN ON KOKOUS". jne.

        >>Ja kun minua on nyt VAROITETTU JUMALALLISELLA VAROITUKSELLA, niin se kannustaa minua menemään kokouksiin. Ymmärrän, että ei paimenkäynnin tarkoituksena ole syyllistää, vaan rakkaudellisesti kannustaa rakkauteen ja hyviin tekoihin, ja siihen, että kokouksissa Jehova jakaa rakkaudellisesti Poikansa, asettamansa Kuninkaan, seurakunnan pään, kautta ravitsevaa rohkaisua antavaa, energistä hengellistä ruokaa.

        Kyllä monet vanhimmat vilpittömästi ajattelevatki auttavansa lähimmäistään noilla kehotuksilla. Mutta elämässä on muutakin kuin kokoukset. Kristityn elämän piti olla Jeesuksen mallin mukaan "kevyttä". Joskus jonkun reppuun on laitettu liikaa painolastia. Tällöin kulku hidastuu ja nivelet alkavat kulua. On otettava selvää, ovatko painolastit Jeesukselta vai jostain muualta. Jeesushan sanoi näin:
        "29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, niin te saatte virvoituksen sielullenne. 30 Sillä minun ikeeni on miellyttävä ja minun kuormani on keveä." (Matteus 11:29,30)

        Miksi kantaisimme ylikuormaa? Eikö Jeesuksen miellyttävä ies ja kevyt kuorma riitä?


      • poju
        UskoToivo kirjoitti:

        >>Miten tuon nyt ottais ?

        No ota se yhden Jehovan todistajan omakohtaisena kokemuksena. Olen niiiiin pitkään ollut mukana, että kaikenlaista on tullut huomioitua.

        >>Minulle, joka olen ollut kokouksista poissa noin kolme kuukautta, tuo raamatunkohta luettiin vasta äsken paimenkäynnin yhteydessä.

        Luettiinko myös se osa, jossa kehotetaan "rakkauteen ja hyviin tekoihin"?

        >>En pysty käsittämään tuota raamatunkohtaa tällaisenä: " lauseella on todella syyllistetty tuhansia Jehovan todistajia, jotka eivät niitä viittä kokousta jaksa "suorittaa" osana "teokraattista oravanpyörää".

        No, jos sinä et voi käsittää sitä, kysypä niiltä uupuneilta ja väsyneiltä, jotka eivät jaksa niitä VIITTÄ kokousta. On nimittäin niin, että ei raamattu kerro, että meidän täytyy kokoontua VIITEEN kokoukseen viikossa. Siellä kehotetaan käymään kokouksissa. Minusta kokoukset kyllä auttavat kehittämään hengellisyyttä ja ne ovat tärkeitä. Itsekin olen oppinut vuosien mittaan paljon raamatussa käymällä kokouksissa. En suinkaan kritisoi kokouksia, kyseenalaistin vain ne VIISI kokousta. Hengellistä ruokaakin tulisi nauttia kohtuudella aivan kuten tavallista ruokaakin. Ahmimisesta on varoituksia jopa raamatussa. Saman periaatteen voi soveltaa hengelliseen ruokaan. Voi tulla hengellinen "ähky", jos menee tässäkin asiassa liiallisuuteen.

        Minulle tulee jostain syystä mieleen seuraava raamatunpaikka, kun ajattelen sitä, että meille on luotu ihanne viidestä kokouksesta viikossa:

        "4 He sitovat kokoon raskaita kuormia ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. 5 Kaikki tekonsa he tekevät ihmisten katseltaviksi, sillä he leventävät [raamatunlauseita sisältävät] kotelot, joita he käyttävät suojelusesineinä, ja suurentavat vaatteittensa reunukset. 6 He pitävät huomattavimmasta paikasta illallisilla ja etumaisista istuimista synagogissa 7 ja tervehdyksistä toreilla ja siitä, että ihmiset kutsuvat heitä rabbiksi." (Matteus 23:4-7)

        >>Minä otan tuon raamatun kohdan JUMALALTA TULEVANA VAROITUKSENA, en sellaisena, että Jumala minua sillä syyllistäisi, kuten olisin ennen kristikuntaan kuuluvana ajatellut helvetin tulta ylläpitävästä Jumalasta.

        Tuo teksti onkin Jumalalta eikä JUMALA syyllistäkään meitä, mutta jotkut muut tahot. Yleinen ilmapiiri salilla on sellainen, että jos jotain henkilöä ei muutamaan viikkoon salilla näy, aletaan kuiskutella: "onkohan hän jäänyt pois totuudesta" jne. Vanhimmat alkavat huomautella, että "kokoukset ovat tärkeitä ja KIRJANTUTKISTELUKIN ON KOKOUS". jne.

        >>Ja kun minua on nyt VAROITETTU JUMALALLISELLA VAROITUKSELLA, niin se kannustaa minua menemään kokouksiin. Ymmärrän, että ei paimenkäynnin tarkoituksena ole syyllistää, vaan rakkaudellisesti kannustaa rakkauteen ja hyviin tekoihin, ja siihen, että kokouksissa Jehova jakaa rakkaudellisesti Poikansa, asettamansa Kuninkaan, seurakunnan pään, kautta ravitsevaa rohkaisua antavaa, energistä hengellistä ruokaa.

        Kyllä monet vanhimmat vilpittömästi ajattelevatki auttavansa lähimmäistään noilla kehotuksilla. Mutta elämässä on muutakin kuin kokoukset. Kristityn elämän piti olla Jeesuksen mallin mukaan "kevyttä". Joskus jonkun reppuun on laitettu liikaa painolastia. Tällöin kulku hidastuu ja nivelet alkavat kulua. On otettava selvää, ovatko painolastit Jeesukselta vai jostain muualta. Jeesushan sanoi näin:
        "29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, niin te saatte virvoituksen sielullenne. 30 Sillä minun ikeeni on miellyttävä ja minun kuormani on keveä." (Matteus 11:29,30)

        Miksi kantaisimme ylikuormaa? Eikö Jeesuksen miellyttävä ies ja kevyt kuorma riitä?

        Raamattuun perustuvat opetukset, muistutukset, ojennukset ovat rasittavia,raskaita taakkoja kristityille?

        Mainitsemassasi Raamatunkohdassa Jeesus kannusti ottamaan hänen ikeensä päällemme ja OPPIMAAN HÄNESTÄ. Hän sanoi vielä, että hänen ikeensä on miellyttävä ja kuormansa kevyt.

        Mitä Jeesus tarkoittaa sanoessaan Luukkaan 9 luvun jakeissa 23 - 25, ovatko nuo kevyt taakka ja kidutuspaalu ristiriidassa keskenään?
        "sitten hän sanoi edelleen kaikille: "Jos joku tahtoo tulla minun perässäni, HÄN KIELTÄKÖÖN ITSENSÄ JA OTTAKOON KIDUSTUSPAALUNSA PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ ja seuratkoon minua jatkuvasti. Sillä se, joka tahtoo pelastaa sielunsa, tulee kadottamaan sen, MUTTA JOKA KADOTTAA SIELUNSA MINUN TÄHTENI, SE TULEE PELASTAMAAN SEN. Mitä ihminen todellakaan hyötyy, jos hän voittaa koko maailman, mutta kadottaa itsensä tai kärsii vahingon."

        Olisiko kuitenkin niin, että ME IHMISET SAAMME KUITENKIN VIRVOITUKSEN SIELULLEMME KOKOONTUESSAMME YHTEEN Jehovan todistajain valtakunnansalilla järjestettäviin kokouksiin?

        Olisiko kuitenkin niin, että me ihmiset sidomme itsellemme raskaita taakkoja pääasiassa asioista, joihin voimme itse vaikuttaa? Poikkeuksena tietenkin liikuntaelinsairaudet ja muut sairaudet itsellä tai lapsilla. Vanhukset haetaan autoilla kokouksiin, joten ei tarvitse itse potkutella talvella 5 km:iä.

        Ylimääräisistä taakoista:
        "Jumalinen antaumus TYYTYVÄISYYDEN OHELLA onkin keino suuren voiton saamiseksi. Emme näet ole tuoneet maailmaan mitään emmekä voi mitään viedä pois. Kun meillä siis on elatus sekä vaatetus ja suoja ME TYYDYMME NIIHIN."

        Olisiko nyt kuitenkin niin ,että ne YLIMÄÄRÄISET taakat paljolti muodostuvat siitä, että asetamme itsellemme taloudellisia ja ansiotyöasemaa koskevia tavoitteita, eikä niinkään Raamatullisilla tavoitteilla: yhteenkokoontumisilla tai saarnaamistyöllä?


      • qwerty
        UskoToivo kirjoitti:

        >>Miten tuon nyt ottais ?

        No ota se yhden Jehovan todistajan omakohtaisena kokemuksena. Olen niiiiin pitkään ollut mukana, että kaikenlaista on tullut huomioitua.

        >>Minulle, joka olen ollut kokouksista poissa noin kolme kuukautta, tuo raamatunkohta luettiin vasta äsken paimenkäynnin yhteydessä.

        Luettiinko myös se osa, jossa kehotetaan "rakkauteen ja hyviin tekoihin"?

        >>En pysty käsittämään tuota raamatunkohtaa tällaisenä: " lauseella on todella syyllistetty tuhansia Jehovan todistajia, jotka eivät niitä viittä kokousta jaksa "suorittaa" osana "teokraattista oravanpyörää".

        No, jos sinä et voi käsittää sitä, kysypä niiltä uupuneilta ja väsyneiltä, jotka eivät jaksa niitä VIITTÄ kokousta. On nimittäin niin, että ei raamattu kerro, että meidän täytyy kokoontua VIITEEN kokoukseen viikossa. Siellä kehotetaan käymään kokouksissa. Minusta kokoukset kyllä auttavat kehittämään hengellisyyttä ja ne ovat tärkeitä. Itsekin olen oppinut vuosien mittaan paljon raamatussa käymällä kokouksissa. En suinkaan kritisoi kokouksia, kyseenalaistin vain ne VIISI kokousta. Hengellistä ruokaakin tulisi nauttia kohtuudella aivan kuten tavallista ruokaakin. Ahmimisesta on varoituksia jopa raamatussa. Saman periaatteen voi soveltaa hengelliseen ruokaan. Voi tulla hengellinen "ähky", jos menee tässäkin asiassa liiallisuuteen.

        Minulle tulee jostain syystä mieleen seuraava raamatunpaikka, kun ajattelen sitä, että meille on luotu ihanne viidestä kokouksesta viikossa:

        "4 He sitovat kokoon raskaita kuormia ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. 5 Kaikki tekonsa he tekevät ihmisten katseltaviksi, sillä he leventävät [raamatunlauseita sisältävät] kotelot, joita he käyttävät suojelusesineinä, ja suurentavat vaatteittensa reunukset. 6 He pitävät huomattavimmasta paikasta illallisilla ja etumaisista istuimista synagogissa 7 ja tervehdyksistä toreilla ja siitä, että ihmiset kutsuvat heitä rabbiksi." (Matteus 23:4-7)

        >>Minä otan tuon raamatun kohdan JUMALALTA TULEVANA VAROITUKSENA, en sellaisena, että Jumala minua sillä syyllistäisi, kuten olisin ennen kristikuntaan kuuluvana ajatellut helvetin tulta ylläpitävästä Jumalasta.

        Tuo teksti onkin Jumalalta eikä JUMALA syyllistäkään meitä, mutta jotkut muut tahot. Yleinen ilmapiiri salilla on sellainen, että jos jotain henkilöä ei muutamaan viikkoon salilla näy, aletaan kuiskutella: "onkohan hän jäänyt pois totuudesta" jne. Vanhimmat alkavat huomautella, että "kokoukset ovat tärkeitä ja KIRJANTUTKISTELUKIN ON KOKOUS". jne.

        >>Ja kun minua on nyt VAROITETTU JUMALALLISELLA VAROITUKSELLA, niin se kannustaa minua menemään kokouksiin. Ymmärrän, että ei paimenkäynnin tarkoituksena ole syyllistää, vaan rakkaudellisesti kannustaa rakkauteen ja hyviin tekoihin, ja siihen, että kokouksissa Jehova jakaa rakkaudellisesti Poikansa, asettamansa Kuninkaan, seurakunnan pään, kautta ravitsevaa rohkaisua antavaa, energistä hengellistä ruokaa.

        Kyllä monet vanhimmat vilpittömästi ajattelevatki auttavansa lähimmäistään noilla kehotuksilla. Mutta elämässä on muutakin kuin kokoukset. Kristityn elämän piti olla Jeesuksen mallin mukaan "kevyttä". Joskus jonkun reppuun on laitettu liikaa painolastia. Tällöin kulku hidastuu ja nivelet alkavat kulua. On otettava selvää, ovatko painolastit Jeesukselta vai jostain muualta. Jeesushan sanoi näin:
        "29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, niin te saatte virvoituksen sielullenne. 30 Sillä minun ikeeni on miellyttävä ja minun kuormani on keveä." (Matteus 11:29,30)

        Miksi kantaisimme ylikuormaa? Eikö Jeesuksen miellyttävä ies ja kevyt kuorma riitä?

        Eikö pitäisi kuitenkin kannustaa käymään kokouksissa eikä jättää niitä? Sieltä kuitenkin olemme oppineet hyvin paljon totuudesta esitelmistä ja muista puheista. Myöskin muiden samanhenkisten yhdessäolo on ihan hyvä asia. Monet tarkoittavat varmasti hyvää kannustaessaan käymään kokouksissa.

        _Yleensä_ ihmiset pystyvät ottamaan aikaa 5 tuntia viikossa (vrt. töihin ja kouluihin voi mennä 40 h). Jos sanottaisiin, että "ei kokouksissa ole pakko käydä", tämä ei todellakaan kannustaisi niitä, jotka ovat ponnistelleet omissa olosuhteissaan, niin että ovat pystyneet käymään käytännössä kaikissa kokouksissa, ja hyötyneet niistä.

        On tietenkin sairauksia, joille ei voi mitään. Raamatun puhe muutamista, jotka jättävät, ei varmasti koske heitä, koska sairauksille ei aina voi mitään.

        On mukavaa muuten nähdä, että iäkkäät arvostavat kokouksia. He voivat ahkerasti kuunnella kokouksia nauhalta, vaikka eivät sinne aina pääsisi. Veli tai sisar, joka tämän kasetin vie hänelle, voi samalla rohkaista häntä hengellisesti puhumalla hänen kanssaan hengellisistä ja muista asioista, ja kuuntelemalla hänen ajatuksiaan. Iäkkäät usein arvostavat hengellistä aineistoa mitä saamme todella paljon. Erilaiset kirjoitukset rohkaiset erilaisissa olosuhteissa eläviä ihmisiä, siksi on hyvä että meillä on hengellistä ruokaa mieluummin "liikaa" kuin liian vähän. Eri kirjoitukset ovat eri ihmisille tarpeen, toki on hyvä yrittää ymmärtää erilaisissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä, vaikka se voi ollakin haastavaa.


      • UskoToivo
        poju kirjoitti:

        Raamattuun perustuvat opetukset, muistutukset, ojennukset ovat rasittavia,raskaita taakkoja kristityille?

        Mainitsemassasi Raamatunkohdassa Jeesus kannusti ottamaan hänen ikeensä päällemme ja OPPIMAAN HÄNESTÄ. Hän sanoi vielä, että hänen ikeensä on miellyttävä ja kuormansa kevyt.

        Mitä Jeesus tarkoittaa sanoessaan Luukkaan 9 luvun jakeissa 23 - 25, ovatko nuo kevyt taakka ja kidutuspaalu ristiriidassa keskenään?
        "sitten hän sanoi edelleen kaikille: "Jos joku tahtoo tulla minun perässäni, HÄN KIELTÄKÖÖN ITSENSÄ JA OTTAKOON KIDUSTUSPAALUNSA PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ ja seuratkoon minua jatkuvasti. Sillä se, joka tahtoo pelastaa sielunsa, tulee kadottamaan sen, MUTTA JOKA KADOTTAA SIELUNSA MINUN TÄHTENI, SE TULEE PELASTAMAAN SEN. Mitä ihminen todellakaan hyötyy, jos hän voittaa koko maailman, mutta kadottaa itsensä tai kärsii vahingon."

        Olisiko kuitenkin niin, että ME IHMISET SAAMME KUITENKIN VIRVOITUKSEN SIELULLEMME KOKOONTUESSAMME YHTEEN Jehovan todistajain valtakunnansalilla järjestettäviin kokouksiin?

        Olisiko kuitenkin niin, että me ihmiset sidomme itsellemme raskaita taakkoja pääasiassa asioista, joihin voimme itse vaikuttaa? Poikkeuksena tietenkin liikuntaelinsairaudet ja muut sairaudet itsellä tai lapsilla. Vanhukset haetaan autoilla kokouksiin, joten ei tarvitse itse potkutella talvella 5 km:iä.

        Ylimääräisistä taakoista:
        "Jumalinen antaumus TYYTYVÄISYYDEN OHELLA onkin keino suuren voiton saamiseksi. Emme näet ole tuoneet maailmaan mitään emmekä voi mitään viedä pois. Kun meillä siis on elatus sekä vaatetus ja suoja ME TYYDYMME NIIHIN."

        Olisiko nyt kuitenkin niin ,että ne YLIMÄÄRÄISET taakat paljolti muodostuvat siitä, että asetamme itsellemme taloudellisia ja ansiotyöasemaa koskevia tavoitteita, eikä niinkään Raamatullisilla tavoitteilla: yhteenkokoontumisilla tai saarnaamistyöllä?

        >>Opettaako Raamattu siten, että Raamattuun perustuvat opetukset, muistutukset, ojennukset ovat rasittavia,raskaita taakkoja kristityille?

        Ei toki, ei RAAMATTU opeta, mutta kysyn vastakysymyksen. Montako kokousta raamattu suositteli kristityille viikossa? Lainaa ystävällisesti perusteet raamatusta. Jeesuksen aikaan juutalaiset kävivät synagogassa (montako kertaa viikossa?) ja vuotuisissa isoissa juhlissa muutaman kerran. Nykytilanne on se, että "ylempi taho" on määrännyt, että me "lopun ajan ihmiset" olemme niin laihoja hengellisesti, että meidät on lihotettava pulskiksi viiden kokouksen voimin. :-) (viitsivitsi, älä suutu)

        >>Mainitsemassasi Raamatunkohdassa Jeesus kannusti ottamaan hänen ikeensä päällemme ja OPPIMAAN HÄNESTÄ. Hän sanoi vielä, että hänen ikeensä on miellyttävä ja kuormansa kevyt.

        Näin on, miellyttävää ja kevyttä oli.

        >>Mitä Jeesus tarkoittaa sanoessaan Luukkaan 9 luvun jakeissa 23 - 25, ovatko nuo kevyt taakka ja kidutuspaalu ristiriidassa keskenään?
        "sitten hän sanoi edelleen kaikille: "Jos joku tahtoo tulla minun perässäni, HÄN KIELTÄKÖÖN ITSENSÄ JA OTTAKOON KIDUSTUSPAALUNSA PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ ja seuratkoon minua jatkuvasti. Sillä se, joka tahtoo pelastaa sielunsa, tulee kadottamaan sen, MUTTA JOKA KADOTTAA SIELUNSA MINUN TÄHTENI, SE TULEE PELASTAMAAN SEN. Mitä ihminen todellakaan hyötyy, jos hän voittaa koko maailman, mutta kadottaa itsensä tai kärsii vahingon."

        Eivät ne kidutuspaalu ja keveys tietenkään ole ristiriidassa keskenään. Kun ihmisestä tulee kristitty, hän alkaa seurata Jeesuksen askelissa. Hän alkaa ymmärtää, että hänellä on vastuita myös muita ihmisiä kohtaan. Hän alkaa kertoa ihmisille raamatun elämää pelastavaa sanomaa. Hän tutkii itse sitä. Hän soveltaa käytäntöön raamatun opetuksia. Joissakin tilanteissa hänen uskonsa saa aikaan vaikeuksia maailman taholta. Hän voi joutua vankilaan uskonsa takia, jos sattuu asumaan sellaisessa maassa, jossa vapaudet ovat vähäiset. Hän saattaa kokea pilkkaa ja vastustusta. On siinä kidutuspaalua kerrakseen. Miksi JOKU TAHO laittaisi TÄMÄN PÄÄLLE vielä ylimääräistä kuormaa, että kristitty nääntyisi taakkansa alle. Eikö se Jeesuksen miellyttävä ja kevyt kuorma riitä? Kysyn tämän jo toistamiseen tänään.

        >>Olisiko kuitenkin niin, että ME IHMISET SAAMME KUITENKIN VIRVOITUKSEN SIELULLEMME KOKOONTUESSAMME YHTEEN Jehovan todistajain valtakunnansalilla järjestettäviin kokouksiin?

        Olisi, ehdottomasti, olen samaa mieltä.

        >>Olisiko kuitenkin niin, että me ihmiset sidomme itsellemme raskaita taakkoja pääasiassa asioista, joihin voimme itse vaikuttaa? Poikkeuksena tietenkin liikuntaelinsairaudet ja muut sairaudet itsellä tai lapsilla. Vanhukset haetaan autoilla kokouksiin, joten ei tarvitse itse potkutella talvella 5 km:iä.

        No joku voi ajattelemattomuuttaan itse lisätä raskaita taakkoja, mutta kyllä ne PÄÄSÄÄNTÖISESTI on Brooklynin suunnalta annettu. Siellähän on päätetty "teokraattisen oravanpyörän" kiertorata melkoisen tarkkaan. Kristitty ei paljon voi viikko-ohjelmaan vaikuttaa, jos käy työssä ja jos on perheellinen.

        >>Ylimääräisistä taakoista:
        "Jumalinen antaumus TYYTYVÄISYYDEN OHELLA onkin keino suuren voiton saamiseksi. Emme näet ole tuoneet maailmaan mitään emmekä voi mitään viedä pois. Kun meillä siis on elatus sekä vaatetus ja suoja ME TYYDYMME NIIHIN."

        Näin on, kaikki turha ja ylimääräinen vain rasittaa ihmisiä. Jos ja kun meillä on elatus ja vaatteet, me tyydymme näihin. Tosin olen moneen otteeseen nähnyt valtakunnansalin pihalla mm. Mersuja, Bemareita, Volvoja ja muita kalliita autoja. No, jotkut tyytyvät niihinkin. ;-)

        >>Olisiko nyt kuitenkin niin ,että ne YLIMÄÄRÄISET taakat paljolti muodostuvat siitä, että asetamme itsellemme taloudellisia ja ansiotyöasemaa koskevia tavoitteita, eikä niinkään Raamatullisilla tavoitteilla: yhteenkokoontumisilla tai saarnaamistyöllä?

        Joillakin voi olla kuvaamasi ongelma. Näin on, jotkut ovat tehneet vääriä valintoja elämässään, esim. siksi, että aikoinaan on koulutus jäänyt saamatta, kun Harmagedonin oli määrä tulla juuri siinä silmänräpäyksessä, ja nyt joudutaan tekemään raskasta työtä pienellä palkalla. Raamattu kuitenkin kehotti ennen tornin rakentamista laskemaan kustannukset. Kaikki kustannukset, myös ne, jotka lankeavat maksettavaksi koulutuskielteisyyden takia.

        Hyvää päivänjatkoa sinulle Poju, vaikka nimimerkkisi ei ikäsi kanssa täsmääkään:-)


      • UskoToivo
        qwerty kirjoitti:

        Eikö pitäisi kuitenkin kannustaa käymään kokouksissa eikä jättää niitä? Sieltä kuitenkin olemme oppineet hyvin paljon totuudesta esitelmistä ja muista puheista. Myöskin muiden samanhenkisten yhdessäolo on ihan hyvä asia. Monet tarkoittavat varmasti hyvää kannustaessaan käymään kokouksissa.

        _Yleensä_ ihmiset pystyvät ottamaan aikaa 5 tuntia viikossa (vrt. töihin ja kouluihin voi mennä 40 h). Jos sanottaisiin, että "ei kokouksissa ole pakko käydä", tämä ei todellakaan kannustaisi niitä, jotka ovat ponnistelleet omissa olosuhteissaan, niin että ovat pystyneet käymään käytännössä kaikissa kokouksissa, ja hyötyneet niistä.

        On tietenkin sairauksia, joille ei voi mitään. Raamatun puhe muutamista, jotka jättävät, ei varmasti koske heitä, koska sairauksille ei aina voi mitään.

        On mukavaa muuten nähdä, että iäkkäät arvostavat kokouksia. He voivat ahkerasti kuunnella kokouksia nauhalta, vaikka eivät sinne aina pääsisi. Veli tai sisar, joka tämän kasetin vie hänelle, voi samalla rohkaista häntä hengellisesti puhumalla hänen kanssaan hengellisistä ja muista asioista, ja kuuntelemalla hänen ajatuksiaan. Iäkkäät usein arvostavat hengellistä aineistoa mitä saamme todella paljon. Erilaiset kirjoitukset rohkaiset erilaisissa olosuhteissa eläviä ihmisiä, siksi on hyvä että meillä on hengellistä ruokaa mieluummin "liikaa" kuin liian vähän. Eri kirjoitukset ovat eri ihmisille tarpeen, toki on hyvä yrittää ymmärtää erilaisissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä, vaikka se voi ollakin haastavaa.

        >>Eikö pitäisi kuitenkin kannustaa käymään kokouksissa eikä jättää niitä? Sieltä kuitenkin olemme oppineet hyvin paljon totuudesta esitelmistä ja muista puheista. Myöskin muiden samanhenkisten yhdessäolo on ihan hyvä asia. Monet tarkoittavat varmasti hyvää kannustaessaan käymään kokouksissa.

        Minäkin olen sitä mieltä, että kokoukset ovat tärkeitä. Ei siitä olekaan kysymys. Kysymys on siitä, UUVUMMEKO SEN TAKIA, ETTÄ NIITÄ ON VIISI VIIKOSSA (kaiken muun toiminnan lisäksi). Aiheuttaako kokousten määrä sen valitettavan tosiasian, että ihmiset eivät muina iltoina jaksa vierailla toisten krisittyjen luona? Jos joka ilta on menossa, täytyy olla SuperMan kestääkseen sitä pitkät ajat. Muutama vuosi kyllä menee, varsinkin kun on vielä nuori. Jos ihmiset eivät enää jaksa "käydä kylässä", he eivät tutustu toisiinsa ihan "oikeasti", ja ystävyyssuhteet jäävät pakosti pinnallisiksi.

        >>Yleensä ihmiset pystyvät ottamaan aikaa 5 tuntia viikossa (vrt. töihin ja kouluihin voi mennä 40 h). Jos sanottaisiin, että "ei kokouksissa ole pakko käydä", tämä ei todellakaan kannustaisi niitä, jotka ovat ponnistelleet omissa olosuhteissaan, niin että ovat pystyneet käymään käytännössä kaikissa kokouksissa, ja hyötyneet niistä.

        Ei viisi kokousta ole vain 5 tuntia viikossa. Kokouksiin valmistautuminen (peseytyminen ja pukeutuminen) ja matkat molempiin suuntiin aiheuttavat varmasti sen, että AINAKIN 10 tuntia keskimäärin menee kokouksiin viikossa. Ja niihin pitäisi lisäksi valmistautua niin, että tutustuu aineistoon etukäteen. Ainakin tämä on ihanne. Tosin, jos sattuu asumaan Betelissä, voi olla, että viisi kokousta viikossa on yhteensä vain 5 tuntia 15 minuuttia viikossa. ;-)

        >>On tietenkin sairauksia, joille ei voi mitään. Raamatun puhe muutamista, jotka jättävät, ei varmasti koske heitä, koska sairauksille ei aina voi mitään.

        Näin on. Sairauksille ei voi mitään, ne tulevat jos on tullakseen. Mutta ainakin minun seurakunnassani on toitotettu sitä tosiasiaa, että jos on "vähän päänsärkyä", ei tule olla poissa kokouksista. Se taas on johtanut siihen, että kuumeiset, flunssaiset ja vatsatautiset ihmiset tartuttavat myös toiset niin, että kohta tauti riehuu melkein kaikissa. Ja kun teennäiseen tapaan jotkut vielä KÄTTELEVÄT toisiaan sairaana, niin arvaahan sen, kuinka siinä käy.

        >>On mukavaa muuten nähdä, että iäkkäät arvostavat kokouksia. He voivat ahkerasti kuunnella kokouksia nauhalta, vaikka eivät sinne aina pääsisi. Veli tai sisar, joka tämän kasetin vie hänelle, voi samalla rohkaista häntä hengellisesti puhumalla hänen kanssaan hengellisistä ja muista asioista, ja kuuntelemalla hänen ajatuksiaan. Iäkkäät usein arvostavat hengellistä aineistoa mitä saamme todella paljon. Erilaiset kirjoitukset rohkaiset erilaisissa olosuhteissa eläviä ihmisiä, siksi on hyvä että meillä on hengellistä ruokaa mieluummin "liikaa" kuin liian vähän. Eri kirjoitukset ovat eri ihmisille tarpeen, toki on hyvä yrittää ymmärtää erilaisissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä, vaikka se voi ollakin haastavaa.

        Näin on, olet oikeassa.

        Oli "pakko" kirjoittaa taas tämäkin juttu, kun sitä minulta pyysit. Jos sinulla on lisää asiaa, voit myös lähettää sähköpostia, juttelen mielelläni sinunkin kanssa, niinkuin muidenkin, olen saanutkin paljon posteja viime päivinä. Kiitos niistä!

        uskotoivo2004@yahoo.com

        http://www.geocities.com/uskotoivo2004/


      • tuntilaskuri
        UskoToivo kirjoitti:

        >>Eikö pitäisi kuitenkin kannustaa käymään kokouksissa eikä jättää niitä? Sieltä kuitenkin olemme oppineet hyvin paljon totuudesta esitelmistä ja muista puheista. Myöskin muiden samanhenkisten yhdessäolo on ihan hyvä asia. Monet tarkoittavat varmasti hyvää kannustaessaan käymään kokouksissa.

        Minäkin olen sitä mieltä, että kokoukset ovat tärkeitä. Ei siitä olekaan kysymys. Kysymys on siitä, UUVUMMEKO SEN TAKIA, ETTÄ NIITÄ ON VIISI VIIKOSSA (kaiken muun toiminnan lisäksi). Aiheuttaako kokousten määrä sen valitettavan tosiasian, että ihmiset eivät muina iltoina jaksa vierailla toisten krisittyjen luona? Jos joka ilta on menossa, täytyy olla SuperMan kestääkseen sitä pitkät ajat. Muutama vuosi kyllä menee, varsinkin kun on vielä nuori. Jos ihmiset eivät enää jaksa "käydä kylässä", he eivät tutustu toisiinsa ihan "oikeasti", ja ystävyyssuhteet jäävät pakosti pinnallisiksi.

        >>Yleensä ihmiset pystyvät ottamaan aikaa 5 tuntia viikossa (vrt. töihin ja kouluihin voi mennä 40 h). Jos sanottaisiin, että "ei kokouksissa ole pakko käydä", tämä ei todellakaan kannustaisi niitä, jotka ovat ponnistelleet omissa olosuhteissaan, niin että ovat pystyneet käymään käytännössä kaikissa kokouksissa, ja hyötyneet niistä.

        Ei viisi kokousta ole vain 5 tuntia viikossa. Kokouksiin valmistautuminen (peseytyminen ja pukeutuminen) ja matkat molempiin suuntiin aiheuttavat varmasti sen, että AINAKIN 10 tuntia keskimäärin menee kokouksiin viikossa. Ja niihin pitäisi lisäksi valmistautua niin, että tutustuu aineistoon etukäteen. Ainakin tämä on ihanne. Tosin, jos sattuu asumaan Betelissä, voi olla, että viisi kokousta viikossa on yhteensä vain 5 tuntia 15 minuuttia viikossa. ;-)

        >>On tietenkin sairauksia, joille ei voi mitään. Raamatun puhe muutamista, jotka jättävät, ei varmasti koske heitä, koska sairauksille ei aina voi mitään.

        Näin on. Sairauksille ei voi mitään, ne tulevat jos on tullakseen. Mutta ainakin minun seurakunnassani on toitotettu sitä tosiasiaa, että jos on "vähän päänsärkyä", ei tule olla poissa kokouksista. Se taas on johtanut siihen, että kuumeiset, flunssaiset ja vatsatautiset ihmiset tartuttavat myös toiset niin, että kohta tauti riehuu melkein kaikissa. Ja kun teennäiseen tapaan jotkut vielä KÄTTELEVÄT toisiaan sairaana, niin arvaahan sen, kuinka siinä käy.

        >>On mukavaa muuten nähdä, että iäkkäät arvostavat kokouksia. He voivat ahkerasti kuunnella kokouksia nauhalta, vaikka eivät sinne aina pääsisi. Veli tai sisar, joka tämän kasetin vie hänelle, voi samalla rohkaista häntä hengellisesti puhumalla hänen kanssaan hengellisistä ja muista asioista, ja kuuntelemalla hänen ajatuksiaan. Iäkkäät usein arvostavat hengellistä aineistoa mitä saamme todella paljon. Erilaiset kirjoitukset rohkaiset erilaisissa olosuhteissa eläviä ihmisiä, siksi on hyvä että meillä on hengellistä ruokaa mieluummin "liikaa" kuin liian vähän. Eri kirjoitukset ovat eri ihmisille tarpeen, toki on hyvä yrittää ymmärtää erilaisissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä, vaikka se voi ollakin haastavaa.

        Näin on, olet oikeassa.

        Oli "pakko" kirjoittaa taas tämäkin juttu, kun sitä minulta pyysit. Jos sinulla on lisää asiaa, voit myös lähettää sähköpostia, juttelen mielelläni sinunkin kanssa, niinkuin muidenkin, olen saanutkin paljon posteja viime päivinä. Kiitos niistä!

        uskotoivo2004@yahoo.com

        http://www.geocities.com/uskotoivo2004/

        Viikossa on keskimäärin 40 h ansiotyötä, joihin valmistautumis/matkaa tehdään keskimäärin mahdollisesti noin 10h = 50 h

        Jäljelle jääneestä vapaa-ajasta nukutaan suunnilleen 7 x 8h = 56 h

        Viikossa on tuntia 7 x 24 h = 168h

        Aikaa vapaa-ajan viettoon jää 168h - (50h 56h) = 168h - 106h = 62h.

        Viiden tunnin kokousten valmistautumiseen menee aikaa suunnilleen 25 h
        -kokouksiin lähteminen ja palaaminen = 15h
        - kokousaineistoon valmistautuminen = 10h

        Koukousaika viikossa noin 5 h

        Tavoite saarnaamistyössä on 2 h.

        Vapaa-aikaa viikolle jää kokonaisuudessaan noin 62h - 32h = 30h.

        Päivää kohden vapaa-aikaa jää 30 : 7 = 4,28 h


      • UskoToivo
        tuntilaskuri kirjoitti:

        Viikossa on keskimäärin 40 h ansiotyötä, joihin valmistautumis/matkaa tehdään keskimäärin mahdollisesti noin 10h = 50 h

        Jäljelle jääneestä vapaa-ajasta nukutaan suunnilleen 7 x 8h = 56 h

        Viikossa on tuntia 7 x 24 h = 168h

        Aikaa vapaa-ajan viettoon jää 168h - (50h 56h) = 168h - 106h = 62h.

        Viiden tunnin kokousten valmistautumiseen menee aikaa suunnilleen 25 h
        -kokouksiin lähteminen ja palaaminen = 15h
        - kokousaineistoon valmistautuminen = 10h

        Koukousaika viikossa noin 5 h

        Tavoite saarnaamistyössä on 2 h.

        Vapaa-aikaa viikolle jää kokonaisuudessaan noin 62h - 32h = 30h.

        Päivää kohden vapaa-aikaa jää 30 : 7 = 4,28 h

        >>Päivää kohden vapaa-aikaa jää 30 : 7 = 4,28 h

        Ja tuossa ajassa on laitettava ateriat, syötävä, tiskattava, pestävä pyykki, kasvatettava lapset, käytävä kaupassa, viihdytettävä puolisoa, luettava kirjat ja sanomalehdet (Vartiotornista, Herätkää!-lehdestä ja RAAMATUSTA puhumattakaan), kuunneltava musiikit, käytävä ulkona kävelemässä, katsottava kympin uutiset Upin loppukevennykseen saakka ja soitettava puhelut vanhoille sukulaisille. Jne. Jne.

        Niinpä niin. NUMEROT NÄYTTÄVÄT OLEVAN NIITÄ TÄRKEIMPIÄ ASIOITA JOILLAKIN. Ihmisistä viis. Tai kuus. Kyllä elämä menee "suorittamiseksi", jos oravanpyörä pyörii vinhasti. Joku voi unohtaa kokonaan "elää". Kuolinvuoteellaan toteaa vain: Tässäkö se kaikki olikin?

        Raamattu taisi sanoa jossain, että Jehova on onnellinen Jumala. Ja kokouksessa olen kuullut, kun lavalta on vakuutettu, että hän haluaa meidän ihmistenkin olevan onnellisia.


      • dorka

        olen ymmärtänyt että jt:t kokoontuvat 3 kertaa viikossa voisitko jäsentää nämä viisipäivää niin jotta me tietämättömät saisimme tietää mitä ne pitävät sisällään?

        ymmärsin että sunnuntaisin jt:illä on tavallinen kokous, tiistaisin kirjantutkiskelu ja torstaisin teokraattinen palvelus koulu joten mitäs nämä kaksi extra päivää ovat?


      • fger
        tuntilaskuri kirjoitti:

        Viikossa on keskimäärin 40 h ansiotyötä, joihin valmistautumis/matkaa tehdään keskimäärin mahdollisesti noin 10h = 50 h

        Jäljelle jääneestä vapaa-ajasta nukutaan suunnilleen 7 x 8h = 56 h

        Viikossa on tuntia 7 x 24 h = 168h

        Aikaa vapaa-ajan viettoon jää 168h - (50h 56h) = 168h - 106h = 62h.

        Viiden tunnin kokousten valmistautumiseen menee aikaa suunnilleen 25 h
        -kokouksiin lähteminen ja palaaminen = 15h
        - kokousaineistoon valmistautuminen = 10h

        Koukousaika viikossa noin 5 h

        Tavoite saarnaamistyössä on 2 h.

        Vapaa-aikaa viikolle jää kokonaisuudessaan noin 62h - 32h = 30h.

        Päivää kohden vapaa-aikaa jää 30 : 7 = 4,28 h

        Noin montaa tuntia valmistautumiseen mene keskiverto tallaajalta. Tarkoitan että ei ole ohjelmia suoritettavana.

        Oma arvio.

        Wartsikka vaikkapa 1 h
        Kirjis 1 h
        Pal-ko 1 h
        ------------------------
        3

        Matkat ja ravatin asennus, mulla matkaa 8km. Aloitan pukeutumisen viittä vaille puoli ja lähden viisi yli, olen perillä 10 vaille.

        Eli Paluun kanssa 45 min x 3= vähän päälle 2h

        Tuolta ylhäältä 3
        matkat 2
        Koksat 5
        Kenttä 2?
        ------------------
        yht. 12 h

        Vertailun vuoksi. Vahtaan tv:tä viikossa vähintään 20h netissä roikkuminen.


      • UskoToivo
        dorka kirjoitti:

        olen ymmärtänyt että jt:t kokoontuvat 3 kertaa viikossa voisitko jäsentää nämä viisipäivää niin jotta me tietämättömät saisimme tietää mitä ne pitävät sisällään?

        ymmärsin että sunnuntaisin jt:illä on tavallinen kokous, tiistaisin kirjantutkiskelu ja torstaisin teokraattinen palvelus koulu joten mitäs nämä kaksi extra päivää ovat?

        >>olen ymmärtänyt että jt:t kokoontuvat 3 kertaa viikossa voisitko jäsentää nämä viisipäivää niin jotta me tietämättömät saisimme tietää mitä ne pitävät sisällään?

        Olet ymmärtänyt oikein, kolmena päivänä viikossa on yleensä kokoukset. Yleensä on niin, että sunnuntaina on kaksi kokousta peräkkäin: ensin yleisöesitelmä sitten Vartiotornin tutkistelu. Yhteensä näiden kokousten kesto on noin 2 tuntia. Sitten viikolla on jonain päivänä myös kaksi kokousta samana iltana: ensin teokraattinen koulu ja sitten palveluskokous. Nämäkin kestävät noin 2 tuntia yhteensä. Jonain toisena arkipäivänä on kirjantutkistelu, se on yhden tunnin mittainen kokous, joka yleensä on yksityiskodissa. Nuo muut kokoukset pidetään valtakunnansalissa. Yhteensä siitä tulee noin 5 tuntia viikossa.

        >>ymmärsin että sunnuntaisin jt:illä on tavallinen kokous, tiistaisin kirjantutkiskelu ja torstaisin teokraattinen palvelus koulu joten mitäs nämä kaksi extra päivää ovat?

        No sunnuntaina on yleensä kaikilla seurakunnilla kokous, mutta nuo viikolla olevat kokoukset voivat vaihdella, riippuen siitä, montako seurakuntaa samalla salilla kokoontuu. Joskus salilla kokoontuu enemmän kuin yksi seurakunta, ja silloin päivät sovitetaan joko tiistaiksi, keskiviikoksi tai torstaiksi.

        Lauantaisin tai sunnuntaisin on sitten vielä n. 15 minuuttia kestävä kenttäpalveluskokous, josta lähdetään joukolla todistamaan oville. Arkipäivinä on myös näitä kenttäpalveluskokouksia yleensä yksityiskodeissa. Lisäksi vanhimmilla on aika ajoin omat kokouksensa, avustavilla palvelijoillta omansa ja tienraivaajilla omansa. Varsinkin kierrosvalvojan vieraillessa seurakunnassa on erikoiskokouksia, joissa hän pitää enemmän puheita.

        On siinä ohjelmaa ihan tarpeeksi. Tarkemmat tiedot päivistä ja kellonajoista saat kysymällä paikallisesta Jehovan todistajien seurakunnista. Puhelinluettelosta löydät numeron. Tervetuloa!


      • syntisten takia olemassa
        UskoToivo kirjoitti:

        >>Miten tuon nyt ottais ?

        No ota se yhden Jehovan todistajan omakohtaisena kokemuksena. Olen niiiiin pitkään ollut mukana, että kaikenlaista on tullut huomioitua.

        >>Minulle, joka olen ollut kokouksista poissa noin kolme kuukautta, tuo raamatunkohta luettiin vasta äsken paimenkäynnin yhteydessä.

        Luettiinko myös se osa, jossa kehotetaan "rakkauteen ja hyviin tekoihin"?

        >>En pysty käsittämään tuota raamatunkohtaa tällaisenä: " lauseella on todella syyllistetty tuhansia Jehovan todistajia, jotka eivät niitä viittä kokousta jaksa "suorittaa" osana "teokraattista oravanpyörää".

        No, jos sinä et voi käsittää sitä, kysypä niiltä uupuneilta ja väsyneiltä, jotka eivät jaksa niitä VIITTÄ kokousta. On nimittäin niin, että ei raamattu kerro, että meidän täytyy kokoontua VIITEEN kokoukseen viikossa. Siellä kehotetaan käymään kokouksissa. Minusta kokoukset kyllä auttavat kehittämään hengellisyyttä ja ne ovat tärkeitä. Itsekin olen oppinut vuosien mittaan paljon raamatussa käymällä kokouksissa. En suinkaan kritisoi kokouksia, kyseenalaistin vain ne VIISI kokousta. Hengellistä ruokaakin tulisi nauttia kohtuudella aivan kuten tavallista ruokaakin. Ahmimisesta on varoituksia jopa raamatussa. Saman periaatteen voi soveltaa hengelliseen ruokaan. Voi tulla hengellinen "ähky", jos menee tässäkin asiassa liiallisuuteen.

        Minulle tulee jostain syystä mieleen seuraava raamatunpaikka, kun ajattelen sitä, että meille on luotu ihanne viidestä kokouksesta viikossa:

        "4 He sitovat kokoon raskaita kuormia ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. 5 Kaikki tekonsa he tekevät ihmisten katseltaviksi, sillä he leventävät [raamatunlauseita sisältävät] kotelot, joita he käyttävät suojelusesineinä, ja suurentavat vaatteittensa reunukset. 6 He pitävät huomattavimmasta paikasta illallisilla ja etumaisista istuimista synagogissa 7 ja tervehdyksistä toreilla ja siitä, että ihmiset kutsuvat heitä rabbiksi." (Matteus 23:4-7)

        >>Minä otan tuon raamatun kohdan JUMALALTA TULEVANA VAROITUKSENA, en sellaisena, että Jumala minua sillä syyllistäisi, kuten olisin ennen kristikuntaan kuuluvana ajatellut helvetin tulta ylläpitävästä Jumalasta.

        Tuo teksti onkin Jumalalta eikä JUMALA syyllistäkään meitä, mutta jotkut muut tahot. Yleinen ilmapiiri salilla on sellainen, että jos jotain henkilöä ei muutamaan viikkoon salilla näy, aletaan kuiskutella: "onkohan hän jäänyt pois totuudesta" jne. Vanhimmat alkavat huomautella, että "kokoukset ovat tärkeitä ja KIRJANTUTKISTELUKIN ON KOKOUS". jne.

        >>Ja kun minua on nyt VAROITETTU JUMALALLISELLA VAROITUKSELLA, niin se kannustaa minua menemään kokouksiin. Ymmärrän, että ei paimenkäynnin tarkoituksena ole syyllistää, vaan rakkaudellisesti kannustaa rakkauteen ja hyviin tekoihin, ja siihen, että kokouksissa Jehova jakaa rakkaudellisesti Poikansa, asettamansa Kuninkaan, seurakunnan pään, kautta ravitsevaa rohkaisua antavaa, energistä hengellistä ruokaa.

        Kyllä monet vanhimmat vilpittömästi ajattelevatki auttavansa lähimmäistään noilla kehotuksilla. Mutta elämässä on muutakin kuin kokoukset. Kristityn elämän piti olla Jeesuksen mallin mukaan "kevyttä". Joskus jonkun reppuun on laitettu liikaa painolastia. Tällöin kulku hidastuu ja nivelet alkavat kulua. On otettava selvää, ovatko painolastit Jeesukselta vai jostain muualta. Jeesushan sanoi näin:
        "29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, niin te saatte virvoituksen sielullenne. 30 Sillä minun ikeeni on miellyttävä ja minun kuormani on keveä." (Matteus 11:29,30)

        Miksi kantaisimme ylikuormaa? Eikö Jeesuksen miellyttävä ies ja kevyt kuorma riitä?

        monta kertaa viikossa sinun mielestäsi olisi hyvä kokoontua?? puhut asiaa koska eikö olisi parempi kokoontua vähemmän tai sanotaanko sopivasti ja käyttää enemmän aikaa kenttäpalvelukseen?
        eikös juuri niiden syntisten takia jehovan todistajien pitäisi olla tavallisten ihmisten parissa eikä saarnaamassa toisilleen viittä kertaa viikossa?


      • kili
        UskoToivo kirjoitti:

        >>Päivää kohden vapaa-aikaa jää 30 : 7 = 4,28 h

        Ja tuossa ajassa on laitettava ateriat, syötävä, tiskattava, pestävä pyykki, kasvatettava lapset, käytävä kaupassa, viihdytettävä puolisoa, luettava kirjat ja sanomalehdet (Vartiotornista, Herätkää!-lehdestä ja RAAMATUSTA puhumattakaan), kuunneltava musiikit, käytävä ulkona kävelemässä, katsottava kympin uutiset Upin loppukevennykseen saakka ja soitettava puhelut vanhoille sukulaisille. Jne. Jne.

        Niinpä niin. NUMEROT NÄYTTÄVÄT OLEVAN NIITÄ TÄRKEIMPIÄ ASIOITA JOILLAKIN. Ihmisistä viis. Tai kuus. Kyllä elämä menee "suorittamiseksi", jos oravanpyörä pyörii vinhasti. Joku voi unohtaa kokonaan "elää". Kuolinvuoteellaan toteaa vain: Tässäkö se kaikki olikin?

        Raamattu taisi sanoa jossain, että Jehova on onnellinen Jumala. Ja kokouksessa olen kuullut, kun lavalta on vakuutettu, että hän haluaa meidän ihmistenkin olevan onnellisia.

        ihmettelen vain suuresti että missä välissä teillä jehovantodistajilla enää jää aikaan kenttätyöhön kun kuvaatte sitä että aika menee fgerillä telkkua katsellessa ja netissä surffatessa. jollain muilla taas toisilla kristityillä kyläillessä ja seurustellessa vai oliko se lauantai aamu sitä ovilla pörräämistä varten? kävellään laahustaen mahdollisimman hitaasti ja pimpotetaan muutamaa ovikelloa ja merkataan tunnit ylös ja näytetään raporttia suu hymyssä vanhimalle. tätäkö oli apostolien työ... ja sitten tietenkin nämä erikoistienraivaajat jotka painavat yötäpäivää muiden puolesta tulee mieleen lähi-idän marttyyrit jotka uhraavat oman elämänsä muiden uskovien puolesta.


      • fger
        kili kirjoitti:

        ihmettelen vain suuresti että missä välissä teillä jehovantodistajilla enää jää aikaan kenttätyöhön kun kuvaatte sitä että aika menee fgerillä telkkua katsellessa ja netissä surffatessa. jollain muilla taas toisilla kristityillä kyläillessä ja seurustellessa vai oliko se lauantai aamu sitä ovilla pörräämistä varten? kävellään laahustaen mahdollisimman hitaasti ja pimpotetaan muutamaa ovikelloa ja merkataan tunnit ylös ja näytetään raporttia suu hymyssä vanhimalle. tätäkö oli apostolien työ... ja sitten tietenkin nämä erikoistienraivaajat jotka painavat yötäpäivää muiden puolesta tulee mieleen lähi-idän marttyyrit jotka uhraavat oman elämänsä muiden uskovien puolesta.

        En edes yllä tuolla suorituksella keskiarvoon.

        >>>Tällä hetkellä keskimääräinen tv:n katseluaika on 3 tuntia 10 minuuttia


      • tutkija.

        Suomennan Raymond Franzin kirjasta "In Search Of Christian Freedom"

        Yhteen kokoontuminen rohkaisuksi rakkauteen ja hyviin tekoihin

        Nämä tosiasiat helpottavat meitä arvostamaan seuraavan usein lainatun kehotuksen sävyä ja voimaa:

        Hepr. 10: 24, 25
        24. ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin;
        25. älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.

        Kristillinen vapaus ei tarjoa tekosyitä välinpitämättömyyteen toisia kohtaan, vain itselleen elämiseen. Rakkaus sitoo ihmiset yhteen. Kristuksen ruumiissa olemme "itsekukin olemme toistemme jäseniä" (Room. 12:5). Rajoittaako sitten tämä kehotus "kokoontua yhteen" kristillistä vapauttamme, alistaako se meidän laille, säännöille? Sitävastoin, se antaa vapaudellemme suuremman merkityksen, suuremman arvon.

        Lain tekojen kankeudella ja muodollisuudella ei ole mitään mitään tekemistä sen kanssa, että me olemme kiinnostuneita toisistamme, osoitamme heille ja heidän hengellisen kasvunsa takia veljellistä kiintymystä pyrkimällä kokoontumaan heidän kanssaan veljellisellä tavalla. Ei kehotuksessa Hepr. 10:24, 25 tai missään muualla Raamatussa ole mitään sellaista julistettua sääntökokoelmaa, joka määrittelisi kuinka sellainen uskontoverien kokoontuminen tulisi järjestää. Kun tuota kohtaa käytetään joidenkin toimesta tukemaan ajatusta jonkinlaisesta hengellisestä "klubista" pakottaakseen tiukan osallistumisen kokouksiin, jotka pidetään rutiininomaisesti tiettyyn aikaan, tämä on selvästi enemmän lukemista kuin mitä tuossa kehotuksessa on. Se kreikkalainen sana noissa jakeissa käännetään "jättää", tarkoittaa hylkäämistä tai luopumista, jotakin paljon vakavampaa kuin epäsäännöllisyyttä tai harvinaista osallistumista. (Vertaa sanan käyttöä Matt. 27:46; 2. Korint. 4:9). Eikä myöskään ole mitään näyttöä siitä, että Jeesuksen opetuslapset olisivat esittäneet sellaisiin kokoontumisiin osallistumisen suurempana meriittinä kuin "palvonta" muilla tavoilla ilmaista rakkautta ja uskoa kristillisessä elämässä. Me emme löydä sellaista käsitystä apostolien kirjoituksista..

        Kun harkitaan Raamatullista näyttöä varhaisesta kristillisestä yhteisöstä, merkillepantava tosiasia on, että emme löydä sieltä käskyjä koskien kristittyjä yhteenkokoontumisia. Alkujaan, helluntaita seuranneesti, apostolit ja muut kokoontuivat päivittäin temppeliin keskustelua ja kannustusta varten. (Apt. 2:46; 5;42) On epärealistista olettaa, että useimmat tekivät noin tuon jälkeen, eikä ole mitään joka ilmaisisi, että niin oli. Heidän aterioimisensa veljien kanssa eri kodeissa on listattuna samalla tavoin kuin temppelissä kokoontumisensa ja koska ateriat olivat usein tilaisuus välittää vapaanmuotoisesti hengellistä hyötyä, tästä oli varmasti kysymys tuossakin tapauksessa.

        Efesoksessa, niiden ensimmäisten kolmen kuukauden aikana, jotka Paavali vietti synagogassa, näin ollen viikottaisesti sapattina. Kun hän siirtyi pois synagogasta, hän piti "piti joka päivä keskusteluja Tyrannuksen koulussa, tehden tätä yli kaksivuotisen jakson. On epäloogista ajatella, että samat jotka hän tapasi siellä, olivat läsnä joka päivä, koska vain muutamat voisivat olla vapaita viettämään aikansa tuolla tavoin kahden vuoden ajan. Me tiedämme, että Paavali oli siellä päivästä päivään, mutta me emme varmasti tiedä ketään muuta joka oli. Eikä ole mitään näyttöä sille, että sen jälkeen Efesoksessa - tai missään muussa paikassa- kristityt tapasivat samanlaisella säännönmukaisuudella. Monissa kaupungeissa Rooman imperiumin alueella orjien määrä väestöstä oli todella suuri, muodostaen kolmanneksen väestöstä suurimmissa kaupungeissa kuten Roomassa, Efesoksessa, Antiokiassa ja Korintissa. Kun useimmat heistä eivät olleet pelkkiä työläisiä, vaan pitivät siihen aikaan melko suuriakin vastuita, on silti epätodennäköistä, että useimmat orjat olivat vapaita osallistumaan kokoontumisiin halunsa mukaan.

        Sivuhuomautuksena, kristilliset Raamatun kirjoitukset, vaikka ovat täynnä kaikenlaista kannustusta, eivät silti pidä sisällään mitään hahmotelmaa tai käskyä mistään erityisestä ohjelmasta kristillisille kokoontumisille, eikä myöskään mitään ajasta, säännönmukaisuudesta tai formaatista. Kehotus kokoontua yhteen on siellä, veljellisen rakkauden ollessa motivoiva voima. Ensisijainen päämäärä ja tarkoitus on mainittu, kehottaa toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin, mutta tapa ja muoto on jätetty avoimeksi.

        Tämä piirre varhaiskristittyjen varhaisissa kokoontumisissa salli ihmisten ilmaista itseään, olla oma itsensä, puhua omasta mielestään ja sydämestään, ei vain toistaa annettua materiaalia joka rohkaisee johonkin tiukasti kontrolloituun, esi-ohjelmoituun katekismusmaiseen kysymys-ja-vastaus -istuntoon. Ihmiset tulisivat aidosti tuntemaan toinen toisensa, tietämään kuinka toinen todella tunsi ja asiat näki, ei vain kuulemaan toisten käyttävän ilmaisuja jotka ovat todellisuudessa esitys jonkun toisen ajattelusta ja näkemyksistä, eivätkä henkilön omia.

        Tiukan kontrollin ja auktoriteettirakenteen puuttuessa, mikä esti sellaisia kokoontumisia pilaantumasta ja tulemasta väittelyiksi eri näkemyksistä? Jopa apostolien aikana, joilla oli jumalallisesti määrätty erikoisauktoriteetti, ei ole mitään sellaista, joka osoittaisi että he tai kukaan muu, yksilöllisesti tai kollektiivisesti, harjoittivat tiukkaa kontrollia koskien kristittyjen kokoontumista ja keskustelua. Ehkä laajin, lähes ainut, keskustelu kokouksista on 1. Korinttilaiskirjeen 14. luvusta löytyvä. Ja siinäkin painotus on perusasioisssa ja tarvittavassa määrässä järjestystä.

        Muualla, tietysti, on kehotuksia olla väittelemättä, puhumatta vihamielisesti, välttämään asiattomia keskusteluja ja muita sellaisia negatiivisia tapoja ( Gal. 1:13-15; 1. Tim. 1:3-7; 6:4, 5; 2. Tim. 2:14-16; Tit. 3:9). Mutta, pikemmin kuin mitään pakottavaa valtaa uskovien ylle, keinot noita vääriä tapoja vastaan olivat suostuttelevia, korostaen ja rohkaisten positiivisia ominaisuuksia.

        Tämä vapaus edusti molempia: mahdollisutta ja testiä. Se kutsui kaikkia siihen osallisia osoittamaan, että he olivat itse asiassa kokoontuneet yhteen rakentaakseen toisiaan ja rohkaistakseen rakkauteen ja hyviin tekoihin - ei tekemään näyttöä henkilökohtaisesta tietotasosta, tai kehittää tai väitellä henkilökohtaisia teorioista. Sen sijasta, heidän tuli osoittaa toisten huomioonottamista, harjoittaa itsehillintää kaikkien hyväksi, ilmaistakseen nöyryyttä, kunnioitusta, kärsivällisyyttä, ymmärtämystä, myötätuntoa ja vilpitöntä huolta heijastaa Jumalan Pojan johtajuutta. (Room. 12:3, 9, 10, 16; Kol. 3:7, 12-17; 2. Tim. 2:23-26; Tit. 1:9, 13; Matteus 3:13-17; Jaak. 3:13-17; 1. Piet. 4:8-11; 5:2-5) Ne ovat todellisia apukeinoja sekaannuksiin ja kinasteluihin, todellinen rauhan ja harmonian lähde. Ne ovat Jumalan pyhän Hengen tuote ja juuri tuo Henki palvelisi kontrolloivana tekijänä, säilyttäen järjestyksen ja taaten tervehenkisen, turmeltumattoman ja laadukaan kokoontumisen (Efe. 4:3; Gal. 5:13-21). Niin kauan kuin ihmiset osoittivat kunnioitusta Kristuksen johtoa kohtaan, näkien hänet "heidän keskuudessaan" vaikka heidän näkyvät numeronsa saattaisivat olla näennäisesti vähäinen kuten kaksi tai kolme, käsiteltävät asiat eivät pääsisi käsistä tai huonontuisi käyttökelvottomiksi, epäterveelliseksi, kiisteleväksi puheeksi (Matt. 18:20). Sama pätee meidän aikanamme.

        Jakaumat tulevat kun ihmiset yrittävät tehdä ehdottomia, nimenomaisia ja sitovia sääntöjä siitä, minkä Raamattu itse jättää määrittelemättömäksi tai osoittaa useamman tavan ymmärtää. Niitä tulee, kun ihmiset tekevät suuria asioita täyttääkseen - kun koko kuvaa katsotaan - sivuseikkoja; kun he tekevät sääntöjä sellaisesta mikä on yksinkertaisesti neuvoa tai yleinen periaate...

        Kun Paavali kirjoitti Korinttolaisille kehottaen heitä olemaan "puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus", asiayhteys kertoo, että hän vetosi - ei täydellistä yhtenäisyyttä jokaisen Raamatun kohdan ymmärtämisestä - vaan panemaan syrjään jakavat asenteet jotka olivat jakamassa heitä ryhmäkuntiin, jotta he voisivat olla yhdistyneitä luonteenlaadultaan ja asenteeltaan.


      • UskoToivo
        tutkija. kirjoitti:

        Suomennan Raymond Franzin kirjasta "In Search Of Christian Freedom"

        Yhteen kokoontuminen rohkaisuksi rakkauteen ja hyviin tekoihin

        Nämä tosiasiat helpottavat meitä arvostamaan seuraavan usein lainatun kehotuksen sävyä ja voimaa:

        Hepr. 10: 24, 25
        24. ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin;
        25. älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.

        Kristillinen vapaus ei tarjoa tekosyitä välinpitämättömyyteen toisia kohtaan, vain itselleen elämiseen. Rakkaus sitoo ihmiset yhteen. Kristuksen ruumiissa olemme "itsekukin olemme toistemme jäseniä" (Room. 12:5). Rajoittaako sitten tämä kehotus "kokoontua yhteen" kristillistä vapauttamme, alistaako se meidän laille, säännöille? Sitävastoin, se antaa vapaudellemme suuremman merkityksen, suuremman arvon.

        Lain tekojen kankeudella ja muodollisuudella ei ole mitään mitään tekemistä sen kanssa, että me olemme kiinnostuneita toisistamme, osoitamme heille ja heidän hengellisen kasvunsa takia veljellistä kiintymystä pyrkimällä kokoontumaan heidän kanssaan veljellisellä tavalla. Ei kehotuksessa Hepr. 10:24, 25 tai missään muualla Raamatussa ole mitään sellaista julistettua sääntökokoelmaa, joka määrittelisi kuinka sellainen uskontoverien kokoontuminen tulisi järjestää. Kun tuota kohtaa käytetään joidenkin toimesta tukemaan ajatusta jonkinlaisesta hengellisestä "klubista" pakottaakseen tiukan osallistumisen kokouksiin, jotka pidetään rutiininomaisesti tiettyyn aikaan, tämä on selvästi enemmän lukemista kuin mitä tuossa kehotuksessa on. Se kreikkalainen sana noissa jakeissa käännetään "jättää", tarkoittaa hylkäämistä tai luopumista, jotakin paljon vakavampaa kuin epäsäännöllisyyttä tai harvinaista osallistumista. (Vertaa sanan käyttöä Matt. 27:46; 2. Korint. 4:9). Eikä myöskään ole mitään näyttöä siitä, että Jeesuksen opetuslapset olisivat esittäneet sellaisiin kokoontumisiin osallistumisen suurempana meriittinä kuin "palvonta" muilla tavoilla ilmaista rakkautta ja uskoa kristillisessä elämässä. Me emme löydä sellaista käsitystä apostolien kirjoituksista..

        Kun harkitaan Raamatullista näyttöä varhaisesta kristillisestä yhteisöstä, merkillepantava tosiasia on, että emme löydä sieltä käskyjä koskien kristittyjä yhteenkokoontumisia. Alkujaan, helluntaita seuranneesti, apostolit ja muut kokoontuivat päivittäin temppeliin keskustelua ja kannustusta varten. (Apt. 2:46; 5;42) On epärealistista olettaa, että useimmat tekivät noin tuon jälkeen, eikä ole mitään joka ilmaisisi, että niin oli. Heidän aterioimisensa veljien kanssa eri kodeissa on listattuna samalla tavoin kuin temppelissä kokoontumisensa ja koska ateriat olivat usein tilaisuus välittää vapaanmuotoisesti hengellistä hyötyä, tästä oli varmasti kysymys tuossakin tapauksessa.

        Efesoksessa, niiden ensimmäisten kolmen kuukauden aikana, jotka Paavali vietti synagogassa, näin ollen viikottaisesti sapattina. Kun hän siirtyi pois synagogasta, hän piti "piti joka päivä keskusteluja Tyrannuksen koulussa, tehden tätä yli kaksivuotisen jakson. On epäloogista ajatella, että samat jotka hän tapasi siellä, olivat läsnä joka päivä, koska vain muutamat voisivat olla vapaita viettämään aikansa tuolla tavoin kahden vuoden ajan. Me tiedämme, että Paavali oli siellä päivästä päivään, mutta me emme varmasti tiedä ketään muuta joka oli. Eikä ole mitään näyttöä sille, että sen jälkeen Efesoksessa - tai missään muussa paikassa- kristityt tapasivat samanlaisella säännönmukaisuudella. Monissa kaupungeissa Rooman imperiumin alueella orjien määrä väestöstä oli todella suuri, muodostaen kolmanneksen väestöstä suurimmissa kaupungeissa kuten Roomassa, Efesoksessa, Antiokiassa ja Korintissa. Kun useimmat heistä eivät olleet pelkkiä työläisiä, vaan pitivät siihen aikaan melko suuriakin vastuita, on silti epätodennäköistä, että useimmat orjat olivat vapaita osallistumaan kokoontumisiin halunsa mukaan.

        Sivuhuomautuksena, kristilliset Raamatun kirjoitukset, vaikka ovat täynnä kaikenlaista kannustusta, eivät silti pidä sisällään mitään hahmotelmaa tai käskyä mistään erityisestä ohjelmasta kristillisille kokoontumisille, eikä myöskään mitään ajasta, säännönmukaisuudesta tai formaatista. Kehotus kokoontua yhteen on siellä, veljellisen rakkauden ollessa motivoiva voima. Ensisijainen päämäärä ja tarkoitus on mainittu, kehottaa toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin, mutta tapa ja muoto on jätetty avoimeksi.

        Tämä piirre varhaiskristittyjen varhaisissa kokoontumisissa salli ihmisten ilmaista itseään, olla oma itsensä, puhua omasta mielestään ja sydämestään, ei vain toistaa annettua materiaalia joka rohkaisee johonkin tiukasti kontrolloituun, esi-ohjelmoituun katekismusmaiseen kysymys-ja-vastaus -istuntoon. Ihmiset tulisivat aidosti tuntemaan toinen toisensa, tietämään kuinka toinen todella tunsi ja asiat näki, ei vain kuulemaan toisten käyttävän ilmaisuja jotka ovat todellisuudessa esitys jonkun toisen ajattelusta ja näkemyksistä, eivätkä henkilön omia.

        Tiukan kontrollin ja auktoriteettirakenteen puuttuessa, mikä esti sellaisia kokoontumisia pilaantumasta ja tulemasta väittelyiksi eri näkemyksistä? Jopa apostolien aikana, joilla oli jumalallisesti määrätty erikoisauktoriteetti, ei ole mitään sellaista, joka osoittaisi että he tai kukaan muu, yksilöllisesti tai kollektiivisesti, harjoittivat tiukkaa kontrollia koskien kristittyjen kokoontumista ja keskustelua. Ehkä laajin, lähes ainut, keskustelu kokouksista on 1. Korinttilaiskirjeen 14. luvusta löytyvä. Ja siinäkin painotus on perusasioisssa ja tarvittavassa määrässä järjestystä.

        Muualla, tietysti, on kehotuksia olla väittelemättä, puhumatta vihamielisesti, välttämään asiattomia keskusteluja ja muita sellaisia negatiivisia tapoja ( Gal. 1:13-15; 1. Tim. 1:3-7; 6:4, 5; 2. Tim. 2:14-16; Tit. 3:9). Mutta, pikemmin kuin mitään pakottavaa valtaa uskovien ylle, keinot noita vääriä tapoja vastaan olivat suostuttelevia, korostaen ja rohkaisten positiivisia ominaisuuksia.

        Tämä vapaus edusti molempia: mahdollisutta ja testiä. Se kutsui kaikkia siihen osallisia osoittamaan, että he olivat itse asiassa kokoontuneet yhteen rakentaakseen toisiaan ja rohkaistakseen rakkauteen ja hyviin tekoihin - ei tekemään näyttöä henkilökohtaisesta tietotasosta, tai kehittää tai väitellä henkilökohtaisia teorioista. Sen sijasta, heidän tuli osoittaa toisten huomioonottamista, harjoittaa itsehillintää kaikkien hyväksi, ilmaistakseen nöyryyttä, kunnioitusta, kärsivällisyyttä, ymmärtämystä, myötätuntoa ja vilpitöntä huolta heijastaa Jumalan Pojan johtajuutta. (Room. 12:3, 9, 10, 16; Kol. 3:7, 12-17; 2. Tim. 2:23-26; Tit. 1:9, 13; Matteus 3:13-17; Jaak. 3:13-17; 1. Piet. 4:8-11; 5:2-5) Ne ovat todellisia apukeinoja sekaannuksiin ja kinasteluihin, todellinen rauhan ja harmonian lähde. Ne ovat Jumalan pyhän Hengen tuote ja juuri tuo Henki palvelisi kontrolloivana tekijänä, säilyttäen järjestyksen ja taaten tervehenkisen, turmeltumattoman ja laadukaan kokoontumisen (Efe. 4:3; Gal. 5:13-21). Niin kauan kuin ihmiset osoittivat kunnioitusta Kristuksen johtoa kohtaan, näkien hänet "heidän keskuudessaan" vaikka heidän näkyvät numeronsa saattaisivat olla näennäisesti vähäinen kuten kaksi tai kolme, käsiteltävät asiat eivät pääsisi käsistä tai huonontuisi käyttökelvottomiksi, epäterveelliseksi, kiisteleväksi puheeksi (Matt. 18:20). Sama pätee meidän aikanamme.

        Jakaumat tulevat kun ihmiset yrittävät tehdä ehdottomia, nimenomaisia ja sitovia sääntöjä siitä, minkä Raamattu itse jättää määrittelemättömäksi tai osoittaa useamman tavan ymmärtää. Niitä tulee, kun ihmiset tekevät suuria asioita täyttääkseen - kun koko kuvaa katsotaan - sivuseikkoja; kun he tekevät sääntöjä sellaisesta mikä on yksinkertaisesti neuvoa tai yleinen periaate...

        Kun Paavali kirjoitti Korinttolaisille kehottaen heitä olemaan "puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus", asiayhteys kertoo, että hän vetosi - ei täydellistä yhtenäisyyttä jokaisen Raamatun kohdan ymmärtämisestä - vaan panemaan syrjään jakavat asenteet jotka olivat jakamassa heitä ryhmäkuntiin, jotta he voisivat olla yhdistyneitä luonteenlaadultaan ja asenteeltaan.

        Kiitos suomennoksesta! Siinä oli varmasti paljon ajattelemisen aihetta.


    • Corrector

      Siinä on se toivottava 'vaara', että aivopesuun perustuva vaikuttaminen paljastuu.

      -Corrector-

      • poju

        Kun olen laiminlyönyt kokouksia jo yli kolmen kuukauden ajan, on minulle paljastunut totuus siitä, että kokouksien laiminlyönnillä en saa kevennettyä kuormaa, jota tunnen sisälläni. Se että olen joko loukkaantunut johonkin ystävään (Jt) tai jokin taloudellinen ongelma aiheuttaa stressiä, ei suinkaan ole järjestön syytä. Miksi siis olisin poissa kokouksista? Ei järjestö ole syypää ongelmiini, vaan epätäydelliset ihmiset ja omat epätäydelliset valinnat. Nyt tunnen huolta siitä, kun olen jäänyt paitsi jumalisesta opetuksesta, joka perustuu Raamattuun. Olen jäänyt paitsi kaikista jumalisista varoituksista.

        Voi minua kurjaa ihmistä, kuka pelastaa minut tästä kuoleman alaisesta ruumiista ? Mihin olenkaan laiminlyönneilläni itseni saattanut? Tässäkö oli minun vaellukseni? Tähänkö päätän työni valtakunnan työssä? Ei, ei, ei...


      • Puheenjohtaja
        poju kirjoitti:

        Kun olen laiminlyönyt kokouksia jo yli kolmen kuukauden ajan, on minulle paljastunut totuus siitä, että kokouksien laiminlyönnillä en saa kevennettyä kuormaa, jota tunnen sisälläni. Se että olen joko loukkaantunut johonkin ystävään (Jt) tai jokin taloudellinen ongelma aiheuttaa stressiä, ei suinkaan ole järjestön syytä. Miksi siis olisin poissa kokouksista? Ei järjestö ole syypää ongelmiini, vaan epätäydelliset ihmiset ja omat epätäydelliset valinnat. Nyt tunnen huolta siitä, kun olen jäänyt paitsi jumalisesta opetuksesta, joka perustuu Raamattuun. Olen jäänyt paitsi kaikista jumalisista varoituksista.

        Voi minua kurjaa ihmistä, kuka pelastaa minut tästä kuoleman alaisesta ruumiista ? Mihin olenkaan laiminlyönneilläni itseni saattanut? Tässäkö oli minun vaellukseni? Tähänkö päätän työni valtakunnan työssä? Ei, ei, ei...

        "... kokouksien laiminlyönnillä en saa kevennettyä kuormaa, jota tunnen sisälläni..."

        Et varmaan saakaan, mutta kun tunnet totuuden "totuudesta" niin jo alkaa olo helpottua.

        t: Pj.


      • poju
        Puheenjohtaja kirjoitti:

        "... kokouksien laiminlyönnillä en saa kevennettyä kuormaa, jota tunnen sisälläni..."

        Et varmaan saakaan, mutta kun tunnet totuuden "totuudesta" niin jo alkaa olo helpottua.

        t: Pj.

        Asun ok-talossani.

        Alkaa helpottua, kunhan taas saan talutettua itseni kokouksiin.


      • judge
        poju kirjoitti:

        Asun ok-talossani.

        Alkaa helpottua, kunhan taas saan talutettua itseni kokouksiin.

        tulin juuri kokouksesta ja olo on erittäin vireä kun on saanut nauttia hengellistä ruokaa ja muiden kristittyjen rakkaudellista seuraa.
        suosittelen lämpimästi kaikille.


      • Konduktööri
        judge kirjoitti:

        tulin juuri kokouksesta ja olo on erittäin vireä kun on saanut nauttia hengellistä ruokaa ja muiden kristittyjen rakkaudellista seuraa.
        suosittelen lämpimästi kaikille.

        Minulla taas olo alkoi helpottua kun jätin jehovien aivopesukokoukset ja lakkasin seurustelemasta jehnujen ts. tekopyhien raadollisten ihmisirvikuvien kanssa.


      • Lexmen
        judge kirjoitti:

        tulin juuri kokouksesta ja olo on erittäin vireä kun on saanut nauttia hengellistä ruokaa ja muiden kristittyjen rakkaudellista seuraa.
        suosittelen lämpimästi kaikille.

        Olin kokouksissa. VT:ssä oli koskettava aineisto.

        Se on toinen kotini, johon olen aina tervetullut, saan rohkaisua ja lämpöä.

        Se on satama myrskyisässä maailmassa, josta olen kaijan itselleni löytänyt.


      • Lexmen
        Konduktööri kirjoitti:

        Minulla taas olo alkoi helpottua kun jätin jehovien aivopesukokoukset ja lakkasin seurustelemasta jehnujen ts. tekopyhien raadollisten ihmisirvikuvien kanssa.

        sopivat hyvin seuraavat Raamatun jakeet:
        "Sillä tulee olemaan ajanjakso, jolloin he eivät kestä terveellistä opetusta, vaan omien halujensa mukaan haalivat itselleen opettajia kutkuttamaan heidän korviaan, ja he kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät sitä vastoin syrjään valheellisiin kertomuksiin." 2.Tim.4:3,4

        >>he eivät kestä terveellistä opetusta --> kääntävät korvansa pois totuudesta, kääntyvät sitä vastoin syrjään valheellisiin kertomuksiin.


    • Perfect-Gentleman

      Samoinkuin israelin kansa aikoinaan, samoin nykyäänkin jokainen Jt on vihkiytynyt vapaasta tahdosta Jehovalle. Ja miksi? samasta syystä kuin vihkiydytään ihmiskumppanille, eli eikö rakkaudesta? Mitä Jehova pääpiirteissään odottaa meiltä?
      "mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?"Miika6:8

      Se mitä kukin meistä antaa ja miten paljon rakkaalle kumppanillemme, riippuu itsestämme, mahdollisuuksistamme ja muista seikoista. Mutta kaikki mitä annamme, ja miten osoitamme sen, on meidän päätettävissämme. Olemmeko vaikka, vaimon kanssa kanssakäymisessä 2 vai 20 tuntia viikossa. Se on meidän henkilökohtainen asia ,eikä meidän tulisi verrata sitä naapurin tai ystävämme tavoitteeseen. Samoin jollekulle se että on Tienraivaaja,tai vaikka kierrosvalvoja, on tietysti siunaus ja etu . Ja hän voi tehdä paljon hyvää, mistä olemme kiitollisia. On kuitenkin myönnettävä että jollekulle se että hän esittää nopeasti lehtien pääotsikoita, käy edes kahdessa kokouksessa viikossa, on jo lähes kaikki mitä hän voi tehdä. Tämäkin on erittäin hienoa ja kiitettävää silloin kun, se on parasta miten hän rakastaa meitä ,ihmisiä ja Onnellista Jumalaamme. Jätetään siis ne 'Mittamiehen' hommat rakennustyömaalle, ja keskitytään tasapainon löytämiseen itsemme kanssa ,eikä toiseen verraten.

    • tutkija.

      Suomennan Raymond Franzin kirjasta "In Search Of Christian Freedom":

      Yhteen kokoontuminen rohkaisuksi rakkauteen ja hyviin tekoihin

      Nämä tosiasiat helpottavat meitä arvostamaan seuraavan usein lainatun kehotuksen sävyä ja voimaa:

      Hepr. 10: 24, 25
      24. ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin;
      25. älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.

      Kristillinen vapaus ei tarjoa tekosyitä välinpitämättömyyteen toisia kohtaan, vain itselleen elämiseen. Rakkaus sitoo ihmiset yhteen. Kristuksen ruumiissa olemme "itsekukin olemme toistemme jäseniä" (Room. 12:5). Rajoittaako sitten tämä kehotus "kokoontua yhteen" kristillistä vapauttamme, alistaako se meidän laille, säännöille? Sitävastoin, se antaa vapaudellemme suuremman merkityksen, suuremman arvon.

      Lain tekojen kankeudella ja muodollisuudella ei ole mitään mitään tekemistä sen kanssa, että me olemme kiinnostuneita toisistamme, osoitamme heille ja heidän hengellisen kasvunsa takia veljellistä kiintymystä pyrkimällä kokoontumaan heidän kanssaan veljellisellä tavalla. Ei kehotuksessa Hepr. 10:24, 25 tai missään muualla Raamatussa ole mitään sellaista julistettua sääntökokoelmaa, joka määrittelisi kuinka sellainen uskontoverien kokoontuminen tulisi järjestää. Kun tuota kohtaa käytetään joidenkin toimesta tukemaan ajatusta jonkinlaisesta hengellisestä "klubista" pakottaakseen tiukan osallistumisen kokouksiin, jotka pidetään rutiininomaisesti tiettyyn aikaan, tämä on selvästi enemmän lukemista kuin mitä tuossa kehotuksessa on. Se kreikkalainen sana noissa jakeissa käännetään "jättää", tarkoittaa hylkäämistä tai luopumista, jotakin paljon vakavampaa kuin epäsäännöllisyyttä tai harvinaista osallistumista. (Vertaa sanan käyttöä Matt. 27:46; 2. Korint. 4:9). Eikä myöskään ole mitään näyttöä siitä, että Jeesuksen opetuslapset olisivat esittäneet sellaisiin kokoontumisiin osallistumisen suurempana meriittinä kuin "palvonta" muilla tavoilla ilmaista rakkautta ja uskoa kristillisessä elämässä. Me emme löydä sellaista käsitystä apostolien kirjoituksista..

      Kun harkitaan Raamatullista näyttöä varhaisesta kristillisestä yhteisöstä, merkillepantava tosiasia on, että emme löydä sieltä käskyjä koskien kristittyjä yhteenkokoontumisia. Alkujaan, helluntaita seuranneesti, apostolit ja muut kokoontuivat päivittäin temppeliin keskustelua ja kannustusta varten. (Apt. 2:46; 5;42) On epärealistista olettaa, että useimmat tekivät noin tuon jälkeen, eikä ole mitään joka ilmaisisi, että niin oli. Heidän aterioimisensa veljien kanssa eri kodeissa on listattuna samalla tavoin kuin temppelissä kokoontumisensa ja koska ateriat olivat usein tilaisuus välittää vapaanmuotoisesti hengellistä hyötyä, tästä oli varmasti kysymys tuossakin tapauksessa.

      Efesoksessa, niiden ensimmäisten kolmen kuukauden aikana, jotka Paavali vietti synagogassa, näin ollen viikottaisesti sapattina. Kun hän siirtyi pois synagogasta, hän piti "piti joka päivä keskusteluja Tyrannuksen koulussa, tehden tätä yli kaksivuotisen jakson. On epäloogista ajatella, että samat jotka hän tapasi siellä, olivat läsnä joka päivä, koska vain muutamat voisivat olla vapaita viettämään aikansa tuolla tavoin kahden vuoden ajan. Me tiedämme, että Paavali oli siellä päivästä päivään, mutta me emme varmasti tiedä ketään muuta joka oli. Eikä ole mitään näyttöä sille, että sen jälkeen Efesoksessa - tai missään muussa paikassa- kristityt tapasivat samanlaisella säännönmukaisuudella. Monissa kaupungeissa Rooman imperiumin alueella orjien määrä väestöstä oli todella suuri, muodostaen kolmanneksen väestöstä suurimmissa kaupungeissa kuten Roomassa, Efesoksessa, Antiokiassa ja Korintissa. Kun useimmat heistä eivät olleet pelkkiä työläisiä, vaan pitivät siihen aikaan melko suuriakin vastuita, on silti epätodennäköistä, että useimmat orjat olivat vapaita osallistumaan kokoontumisiin halunsa mukaan.

      Sivuhuomautuksena, kristilliset Raamatun kirjoitukset, vaikka ovat täynnä kaikenlaista kannustusta, eivät silti pidä sisällään mitään hahmotelmaa tai käskyä mistään erityisestä ohjelmasta kristillisille kokoontumisille, eikä myöskään mitään ajasta, säännönmukaisuudesta tai formaatista. Kehotus kokoontua yhteen on siellä, veljellisen rakkauden ollessa motivoiva voima. Ensisijainen päämäärä ja tarkoitus on mainittu, kehottaa toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin, mutta tapa ja muoto on jätetty avoimeksi.

      Tämä piirre varhaiskristittyjen varhaisissa kokoontumisissa salli ihmisten ilmaista itseään, olla oma itsensä, puhua omasta mielestään ja sydämestään, ei vain toistaa annettua materiaalia joka rohkaisee johonkin tiukasti kontrolloituun, esi-ohjelmoituun katekismusmaiseen kysymys-ja-vastaus -istuntoon. Ihmiset tulisivat aidosti tuntemaan toinen toisensa, tietämään kuinka toinen todella tunsi ja asiat näki, ei vain kuulemaan toisten käyttävän ilmaisuja jotka ovat todellisuudessa esitys jonkun toisen ajattelusta ja näkemyksistä, eivätkä henkilön omia.

      Tiukan kontrollin ja auktoriteettirakenteen puuttuessa, mikä esti sellaisia kokoontumisia pilaantumasta ja tulemasta väittelyiksi eri näkemyksistä? Jopa apostolien aikana, joilla oli jumalallisesti määrätty erikoisauktoriteetti, ei ole mitään sellaista, joka osoittaisi että he tai kukaan muu, yksilöllisesti tai kollektiivisesti, harjoittivat tiukkaa kontrollia koskien kristittyjen kokoontumista ja keskustelua. Ehkä laajin, lähes ainut, keskustelu kokouksista on 1. Korinttilaiskirjeen 14. luvusta löytyvä. Ja siinäkin painotus on perusasioisssa ja tarvittavassa määrässä järjestystä.

      Muualla, tietysti, on kehotuksia olla väittelemättä, puhumatta vihamielisesti, välttämään asiattomia keskusteluja ja muita sellaisia negatiivisia tapoja ( Gal. 1:13-15; 1. Tim. 1:3-7; 6:4, 5; 2. Tim. 2:14-16; Tit. 3:9). Mutta, pikemmin kuin mitään pakottavaa valtaa uskovien ylle, keinot noita vääriä tapoja vastaan olivat suostuttelevia, korostaen ja rohkaisten positiivisia ominaisuuksia.

      Tämä vapaus edusti molempia: mahdollisutta ja testiä. Se kutsui kaikkia siihen osallisia osoittamaan, että he olivat itse asiassa kokoontuneet yhteen rakentaakseen toisiaan ja rohkaistakseen rakkauteen ja hyviin tekoihin - ei tekemään näyttöä henkilökohtaisesta tietotasosta, tai kehittää tai väitellä henkilökohtaisia teorioista. Sen sijasta, heidän tuli osoittaa toisten huomioonottamista, harjoittaa itsehillintää kaikkien hyväksi, ilmaistakseen nöyryyttä, kunnioitusta, kärsivällisyyttä, ymmärtämystä, myötätuntoa ja vilpitöntä huolta heijastaa Jumalan Pojan johtajuutta. (Room. 12:3, 9, 10, 16; Kol. 3:7, 12-17; 2. Tim. 2:23-26; Tit. 1:9, 13; Matteus 3:13-17; Jaak. 3:13-17; 1. Piet. 4:8-11; 5:2-5) Ne ovat todellisia apukeinoja sekaannuksiin ja kinasteluihin, todellinen rauhan ja harmonian lähde. Ne ovat Jumalan pyhän Hengen tuote ja juuri tuo Henki palvelisi kontrolloivana tekijänä, säilyttäen järjestyksen ja taaten tervehenkisen, turmeltumattoman ja laadukaan kokoontumisen (Efe. 4:3; Gal. 5:13-21). Niin kauan kuin ihmiset osoittivat kunnioitusta Kristuksen johtoa kohtaan, näkien hänet "heidän keskuudessaan" vaikka heidän näkyvät numeronsa saattaisivat olla näennäisesti vähäinen kuten kaksi tai kolme, käsiteltävät asiat eivät pääsisi käsistä tai huonontuisi käyttökelvottomiksi, epäterveelliseksi, kiisteleväksi puheeksi (Matt. 18:20). Sama pätee meidän aikanamme.

      Jakaumat tulevat kun ihmiset yrittävät tehdä ehdottomia, nimenomaisia ja sitovia sääntöjä siitä, minkä Raamattu itse jättää määrittelemättömäksi tai osoittaa useamman tavan ymmärtää. Niitä tulee, kun ihmiset tekevät suuria asioita täyttääkseen - kun koko kuvaa katsotaan - sivuseikkoja; kun he tekevät sääntöjä sellaisesta mikä on yksinkertaisesti neuvoa tai yleinen periaate...

      Kun Paavali kirjoitti Korinttolaisille kehottaen heitä olemaan "puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus", asiayhteys kertoo, että hän vetosi - ei täydellistä yhtenäisyyttä jokaisen Raamatun kohdan ymmärtämisestä - vaan panemaan syrjään jakavat asenteet jotka olivat jakamassa heitä ryhmäkuntiin, jotta he voisivat olla yhdistyneitä luonteenlaadultaan ja asenteeltaan.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      643
      7916
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      452
      2201
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      229
      2105
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      143
      1680
    5. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1226
    6. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1211
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      99
      1084
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      831
    9. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      733
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      6
      721
    Aihe