Kysymys lapsikastelijoille ja vauvojen valelijoille:
Onko pakanallinen lapsikasteltu maailma sama asia kuin Raamatussa ilmaistu pyhien yhteys?
Voidaanko lapsikastelumagialla koneellisesti tehtailla Jumalan lapsia?
Kylvetäänkö koneellista mystistä maagista lapsikastelun tapauskontoa jumalattomien kääntymättömien sydämiin ja siitä valheen kaikella voimalla saatuja tuloksia kastelulaitos sitten nimittää "Jumalan seurakunnaksi"?
Voitko sinä todella uskoa kastelulaitoksen taikatemppuun, että pelkkä sen suorittama kastelutoimitus voisi pelastaa ihmisen?
Laitoskirkon merkityksen ylläpitäjät valvovat kirkkonsa etuja siten, että laitoksen kansaan kohdistama valta ja vaikutus on säilynyt mahdollisimman suurena. Laitoksem etuja ajavien tihutyötä on ohjannut enemmän "suotuisaan käytännölliseen lopputulokseen" pyrkiminen keinoja kaihtamatta äitinsä jesuiittojen ohjesääntöä seuraten "tarkoitus pyhittää keinot" kuin puolueettomaan Raamatun totuuden selville saaminen.
Laitoskirkko on pystytetty ihmisvoimin ja pysyy pystyssä ja voi jatkaa olemassaoloaan vain lapsikastelun tyhjän ulkonaisen petostaikarituaalimenon perusteella ja voimalla.
Luonnollisen ihmisen henkinen isä on saatana, jolta jokainen on perinyt luontonsa ja taipumuksensa, jotka ilmenevät hämmästyttävän voimakkaina ja saavat ihmiset pakenemaan Jumalaa ulkonaisten menojen ja toimitusten välityksellä. Se kaikki muodostuu kuitenkin vain itsepetokseksi ja tyhjäksi tavaksi ilman mitään iäistä arvoa. Vain lapsikastelulla porttolaitos voi tehdä maailman "kirkkolaitokseksi" ja koko kansan "kirkoksi", jolta se pumppaa etunsa ja hyötynsä lähinnä rahana.
Lapsikastelurituaalin taianomainen merkitys on porttolaitoksen elämän ehto, josta se ei voi luopua. Porton palvelija palveleekin pakotetusti kirkkoaan eikä ELÄVÄÄ HERRAA Kristusta!
Kirkollinen käsitys kasteesta on hyvin epämääräistä ja tyhjän päällä tyhjin perusteluin sepitettyä, koska tahdotaan pitää kiinni vallalla olevan laitoksen porton lahkoharhaoppeja.
Laitoksen etuja nauttivien omatunto on valaistu siten, että hän katsoo laitoksensa pääjohtajien olevan vastuusssa siitä, mitä he teettävät alaisillaan. He sanovat vain: "Vanhemmat viranhoitajat ovat menetelleet aina näin." Ja se tyynnyttää valheellaan heidän omaatuntoaan. Laitosporton palvelijoiden yleinen tunnuspiirre on Raamatun huono tunteminen ja Raamatun sivuuttaminen ratkaisuissa. Valveutuneimpien ja parhaimpien jäsenten täytyy erottautua sen piiristä, koska he toteavat poikkeuksetta, että laitoksen "seurakunta" -kasteltujen maailma! on kaikkea muuta kuin maailmasta uloskutsuttu pyhien yhteys, elävä Kristuksen ruumis, seurakunta, jonka jokainen jäsen on omakohtaisesti uskoon tullut ihminen.
Edellä esitettyihin lapsikastelua puoltaviin sepustuksiin on todettava, että ne ovat taas kerran
vain näyte selvästä yrityksestä pettää ja eksyttää,
jolla talutusnuoraan tottuneita kansanjoukkoja
pidetään ja yritetään väen vängällä pitää siinä
vallitsevassa epäraamatullisessa käsityksessä, minkä
valtiokirkko oli nähnyt itselleen hyödylliseksi.
Täytyihän jokaisen noiden tarkoituksella laadittujen
sepitelmien lukijan joutua siihen harhaluuloon, että
ensiksikin Raamatussa mainittaisiin jotain
lapsikasteesta, ja toiseksi, että tämä
lapsikastelumeno esitettäisiin jopa selvästi ja
perusteltuna ja valaistuna Raamatussa.
Leikki sikseen!
Tuo umpimähkäinen sepustaminen lapsikastelun puolesta ei voi näyttää ainoatakaan Raamatun jaetta, jossa olisi
puhuttu selkeästi sanallakaan lapsikasteesta, vaan
Raamatussa on totta aivan päinvastainen kuin se,
mitä lapsikasteluharhalle tunnustautuneet esittävät.
Koko Raamatun opetus kasteesta ja sen merkityksestä
sekä myös sen toimitustavasta käytännössä osoittaa
selvästi alkukristillisen ja apostolisen kasteen
kuuluneen vain kääntymyksen kautta omakohtaiseen
uskoon tulleille ihmisille.
Raamatun asettamaan arvoon tulee asettaa kaikki
harhaopit, kuten esim. lapsikasteharhaoppi, sillä ei
ole Raamatun Hengen mukaista helliä pimeyden
ruhtinaan, saatanan, perkeleen valhekyhäelmiä -ja
sepitelmiä kuten juuri lapsikaste.
Ellei lapsikastelua puoltavat henkilöt ole selvillä
siitä, että hänen täytyisi ohjeeksi osoittaa
joitakin Raamatun kohtia, jotka kelpaisivat valaisemaan asiaa Raamatusta, niin Raamatun Hengen mukaista on irtisanoutua lapsikasteesta välittömästi.
Raamatullisen kasteopin rehelliselle tutkijalle
lienee sen sijaan tukea siitä, mikä on ilmituotu Raamatussa tarjottavassa yksinkertaisessa ja selkeässä
muodossa.
Tyhjien sanojen esittelemisen sijasta olisi sen
sijaan paikallaan seikkaperäinen näyttö Raamatulla, jos siihen kyetään ilman että koetetaan taivuttaa
Raamatun apostolista kasteoppia epäraamatulliseksi
lapsikasteluksi.
Petos ja suuri eksytys on se tosiasia, että
valtiokirkon etuja pönkittävät kirjoittavat ja
selostavat lapsikasteesta niin kuin Raamattu siitä
mukamas selvästi jotakin opettaisi!
Raamattu EI kuitenkaan mainitse lapsikasteesta
sanallakaan!
Olisiko meidän pitänyt vaatia Kristuksen
apostoleilta ja evankelistoilta, että he olisivat kirjoittaneet Raamattuun näin: "Kun Jeesus sanoi ennen taivaaseen astumistaan, että "joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu"; niin apostolit tottelivat Herraansa ja
Mestariaan eivätkä toimineet päinvastaisessa
järjestyksessä." Lapsikaste ei ole mikään kaste vaan
kirkon tyhjä taikarituaali, jolla se saa kierosti
veronmaksajat ja jäsenet.
Raamattu osoittaa vain, miten Herra Jeesus Kristus
opetti ja miten apostolit ja evankelistat toimivat.
Ei Raamatussa ole seuraavanlaisiakaan
välihuomautuksia: "Eivät toimineet monella eri
tavalla, vaan noudattivat Herransa ja Mestarinsa
ohjeita!"
Jos joku tällaisten lisämainintojen puutteessa ottaa
itselleen oikeuden ajatella apostoleita ja
evankelistoja "syvällisemmin", niin sitä tuskin
voidaan estää. Mutta Raamattu kieltää ihmisten
harhaanjohtamisen ja eksyttämisen ja pettämisen.
Osa valtiokirkon papistoa epäilee itsekin
lapsikastelun raamatullisuutta.
Täytyy tosiaankin sääliä sellaisia pappeja, jotka
vastoin omaatuntoaan vain rahasta palvelevat
valtiokirkkoaan.
Monet papit ovat tästä syystä luopuneet
valtiokirkkonsa suomista maallisista eduistaan ja
katkaisseet kahleensa tuohon porttolaitokseen.
Kastekysymyksessä näkee valtiokirkon puolestapuhujain
suuren avuttomuuden ja sen sekaannuksen, mikä sen
omassa piirissä vallitsee yleensäkin opillisissa
kysymyksissä. Suo siellä vetelä täältä sopii
opillisesti kuvaamaan tuota porttokirkon oppia.
Tutki rehellisesti yksin Raamattua äläkä
uskonnollista ja teologista sekasotkua, jota löydät eri kirjapinoista!
Kaikkia asioita ei voi panna Pyhän Hengen
johdatukseksi! Paavali kirjoittaa 2Kor 11:3
(11:3) Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme
kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne
ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan.
Paavali siis pelkäsi, että tuo viettelijä turmelisi
heidän uskonsa lankeamaan pois alkuperäisestä
puhtaudesta.
Jeesus paljasti Johannekselle Vähän -Aasian
seurakuntien sisäisen tilan, ja sieltä löytyi mitä
moninaisinta hapatusta ja lankeemusta, väärää oppia
ja maailmanrakkautta. Eikä Raamattu suinkaan sano, että Pyhä Henki on johdattanut Jumalan seurakunnan tähän kurjuuteen, vaan Raamattu nimeää tämän kurjuuden ja sekasotkun aiheuttajaksi pimeyden ruhtinaan, saatanan, perkeleen, joka seurakunnan valvomattomuuden tähden pääsi tekemään tuhojaan.
Niin kuin maailman ja seurakunnan rajaa umpeuttavat
ja hämärtävät ilmiöt tulkitaan Raamatussa
uskottomuudeksi, haureudeksi, pornoiluksi, niin on
myöskin lapsikaste katsottava uskottomuudeksi,
haureudeksi, pornoiluksi!, sillä sen välityksellä on
saatana, pimeyden ruhtinas, perkele saanut koko
jumalattoman maailman tulvailemaan mukamas "pyhäin
yhteyteen" niin, että valtiokirkollinen
paikalliskirkko on nyt sama kuin jokin maallinen
hallintopiiri rajoineen: kaupunki, pitäjä, kauppala
suurimpine ja iljettävine huorineen ja kauhistavine
rikollisineen ja varkaineen ja murhaajineen jne. Jos
tämä kaikki pannaan Jumalan Pyhän Hengen tilille,
mitä sitten on jäänyt pimeyden ruhtinaan, saatanan,
perkeleen osuudeksi? Oi miten pimeyden ruhtinas,
saatana, perkele on onnistunut pettämään ja
eksyttämään ihmisiä sepittämällään lapsikastelulla!
Pyhän Hengen johdossa ja vapaudessa elävällä
apostolisella raamatullisella seurakunnalla oli
oikea kaste, joka kuului uskoon tulleille, mutta kun
kirkkolaitos kehitti rituaalinsa ja käsikirjansa ja
muut muotomenonsa - missä usko loppuu, siellä temput
alkaa - niin Pyhän Hengen vapautta ei ollut ja
ihmisviisauden (riivaajien viisautta! ja
pappispimitystä!) määräämisvalta vallitsi
poikkeuksetta säännönmukaisesti. Papit eivät ole
Kristuksen pappeja eikä Hengen johtamia elämän
kanavia, vaan valtion virkamiehiä, joiden on pakko
alistua ja alistaa kaikki suuren epäraamatullisen
laitoksensa ohjesääntösepitelmien ja kyhäelmien
noudattamiseen. Kirkon ulkonainen voima takaa sen
pelonsekaisen kunnioituksen ja siksi se on kasvanut
tämän kautta ja siitä on tullut maallisesti mahtava
laitos, mutta sillä EI ole sisäistä puhtautta ja se
on luisumassa aina vain surkeampaan tilaan.
HJ. Homquistin Kirkkohistorian I osassa sivulla 106 kirkkohistorioitsija paljastaa, että apostolinen alkuperäinen seurakunnan kastekäytäntö muunnettiin taikauskoiseksi taikatemppuiluksi, koska aistilinen ja lihallinen antiikin ihminen ei välittänyt puhtaasta kristinuskosta.
Kristinuskon ulkonainen "menestyminen" katsottiin niin tärkeäksi, että pidettiin sopivana väärentää sen hengellinen perusluonne, jotta se kelpaisi suurille jumalattomille kansanjoukoille, joille Raamatun mukaisen opin sisäinen pyhyys oli pahennus ja loukkaus. Raamatun mukaisen opin sisäinen pyhyys vaihdettiin uskonnolliseksi materialismiksi, joka oli vaivatonta ja helposti sulatettavaa rappeutuneille jumalattomille ja lihallisille elostelijoille.
Lapsikastelu on jatkuvasti ollut portolaitoksella se keino, jolla maailmallisia ihmisiä voidaan pitää porttolaitoksen uskollisena kannattajana ja tukijana. Lapsikastelu on vaivaton eksyttävä muodollisuus, johon liittyy kauniita ja taianomaisia tunnelmia ja lihallista jumalatonta ihmistä viihdyttävää uskonnollista hartautta.
Lapsikastelulla petetyt eivät voi alistua puolueettomaan rehelliseeen Raamatun tutkisteluun, ja he eivät anna pelastaa itseään "isiltä peritystä turhasta vaelluksesta", vaikka saisivat nähdä kuinka varmoja todisteita, koska he ovat lihallisensa mielensä sokaisemia ja saatanalle raamatullinen upotuskaste muistuttaa liikaa tappiosta, jonka se koki kun israelilaiset ylittivät Punaisen Meren ja saatanan omat hukkuivat vesiin, ja vedenpaisumuskaan ei ole siltä unohtunut, siksi saatana ja sen pettämät eivät voi sietää oikeaa raamatullistas uskoon tulleiden upotuskastetta.
Lapsikastelun kannattajat antautuvat toimimaan lapsikasteluharhan hyväksi Raamatun kastenäkemystä vastaan vaivautumatta edes omakohtaisesti ottamaan selvää asiasta. Tämä osoittaa vain sen, kuinka he ovatkaan kirkkonsa pettämiä. He luottavat kirkkonsa omaksumaan ja esittämään kantaan yhtä sokeasti kuin äitinporttonsa - katolisetkin. He eivät voi pitää mahdollisenakaan, että laitosportto voisi olla väärässä. Mutta miten harhaan johtavaa oli sekin luottamus, jota Jeesuksen ajan juutalaiset osoittivat ylipapeilleen ja sen laitoksen sen aikaisille edustajistolle. Oppimattomat kalastajat olivat kuitenkin oikeassa ja isien perinnäissääntöjen kunnian puolesta kiivailevat muotouskonnollisuuden lihalliset elostelijat väärässä!
Porton liehittelevät ja luihut palvelijat tulkaa Raamatun VALON paljastamiksi!
Hyljätkää epäraamatulliset verukkeenne, joilla yritätte viimeiseen saakka jäädä kaksimielisyytenne varaan.
Onko pakanallinen lapsikasteltu maailma sama asia kuin Raamatussa ilmaistu pyhien yhteys?
Voidaanko lapsikastelumagialla koneellisesti tehtailla Jumalan lapsia?
Kylvetäänkö koneellista mystistä maagista lapsikastelun tapauskontoa jumalattomien kääntymättömien sydämiin ja siitä valheen kaikella voimalla saatuja tuloksia kastelulaitos sitten nimittää "Jumalan seurakunnaksi"?
Voitko sinä todella uskoa kastelulaitoksen taikatemppuun, että pelkkä sen suorittama kastelutoimitus voisi pelastaa ihmisen?
Laitoskirkon merkityksen ylläpitäjät valvovat kirkkonsa etuja siten, että laitoksen kansaan kohdistama valta ja vaikutus on säilynyt mahdollisimman suurena. Laitoksem etuja ajavien tihutyötä on ohjannut enemmän "suotuisaan käytännölliseen lopputulokseen" pyrkiminen keinoja kaihtamatta äitinsä jesuiittojen ohjesääntöä seuraten "tarkoitus pyhittää keinot" kuin puolueettomaan Raamatun totuuden selville saaminen.
Laitoskirkko on pystytetty ihmisvoimin ja pysyy pystyssä ja voi jatkaa olemassaoloaan vain lapsikastelun tyhjän ulkonaisen petostaikarituaalimenon perusteella ja voimalla.
Luonnollisen ihmisen henkinen isä on saatana, jolta jokainen on perinyt luontonsa ja taipumuksensa, jotka ilmenevät hämmästyttävän voimakkaina ja saavat ihmiset pakenemaan Jumalaa ulkonaisten menojen ja toimitusten välityksellä. Se kaikki muodostuu kuitenkin vain itsepetokseksi ja tyhjäksi tavaksi ilman mitään iäistä arvoa. Vain lapsikastelulla porttolaitos voi tehdä maailman "kirkkolaitokseksi" ja koko kansan "kirkoksi", jolta se pumppaa etunsa ja hyötynsä lähinnä rahana.
Lapsikastelurituaalin taianomainen merkitys on porttolaitoksen elämän ehto, josta se ei voi luopua. Porton palvelija palveleekin pakotetusti kirkkoaan eikä ELÄVÄÄ HERRAA Kristusta!
Kirkollinen käsitys kasteesta on hyvin epämääräistä ja tyhjän päällä tyhjin perusteluin sepitettyä, koska tahdotaan pitää kiinni vallalla olevan laitoksen porton lahkoharhaoppeja.
Laitoksen etuja nauttivien omatunto on valaistu siten, että hän katsoo laitoksensa pääjohtajien olevan vastuusssa siitä, mitä he teettävät alaisillaan. He sanovat vain: "Vanhemmat viranhoitajat ovat menetelleet aina näin." Ja se tyynnyttää valheellaan heidän omaatuntoaan. Laitosporton palvelijoiden yleinen tunnuspiirre on Raamatun huono tunteminen ja Raamatun sivuuttaminen ratkaisuissa. Valveutuneimpien ja parhaimpien jäsenten täytyy erottautua sen piiristä, koska he toteavat poikkeuksetta, että laitoksen "seurakunta" -kasteltujen maailma! on kaikkea muuta kuin maailmasta uloskutsuttu pyhien yhteys, elävä Kristuksen ruumis, seurakunta, jonka jokainen jäsen on omakohtaisesti uskoon tullut ihminen.
Edellä esitettyihin lapsikastelua puoltaviin sepustuksiin on todettava, että ne ovat taas kerran
vain näyte selvästä yrityksestä pettää ja eksyttää,
jolla talutusnuoraan tottuneita kansanjoukkoja
pidetään ja yritetään väen vängällä pitää siinä
vallitsevassa epäraamatullisessa käsityksessä, minkä
valtiokirkko oli nähnyt itselleen hyödylliseksi.
Täytyihän jokaisen noiden tarkoituksella laadittujen
sepitelmien lukijan joutua siihen harhaluuloon, että
ensiksikin Raamatussa mainittaisiin jotain
lapsikasteesta, ja toiseksi, että tämä
lapsikastelumeno esitettäisiin jopa selvästi ja
perusteltuna ja valaistuna Raamatussa.
Leikki sikseen!
Tuo umpimähkäinen sepustaminen lapsikastelun puolesta ei voi näyttää ainoatakaan Raamatun jaetta, jossa olisi
puhuttu selkeästi sanallakaan lapsikasteesta, vaan
Raamatussa on totta aivan päinvastainen kuin se,
mitä lapsikasteluharhalle tunnustautuneet esittävät.
Koko Raamatun opetus kasteesta ja sen merkityksestä
sekä myös sen toimitustavasta käytännössä osoittaa
selvästi alkukristillisen ja apostolisen kasteen
kuuluneen vain kääntymyksen kautta omakohtaiseen
uskoon tulleille ihmisille.
Raamatun asettamaan arvoon tulee asettaa kaikki
harhaopit, kuten esim. lapsikasteharhaoppi, sillä ei
ole Raamatun Hengen mukaista helliä pimeyden
ruhtinaan, saatanan, perkeleen valhekyhäelmiä -ja
sepitelmiä kuten juuri lapsikaste.
Ellei lapsikastelua puoltavat henkilöt ole selvillä
siitä, että hänen täytyisi ohjeeksi osoittaa
joitakin Raamatun kohtia, jotka kelpaisivat valaisemaan asiaa Raamatusta, niin Raamatun Hengen mukaista on irtisanoutua lapsikasteesta välittömästi.
Raamatullisen kasteopin rehelliselle tutkijalle
lienee sen sijaan tukea siitä, mikä on ilmituotu Raamatussa tarjottavassa yksinkertaisessa ja selkeässä
muodossa.
Tyhjien sanojen esittelemisen sijasta olisi sen
sijaan paikallaan seikkaperäinen näyttö Raamatulla, jos siihen kyetään ilman että koetetaan taivuttaa
Raamatun apostolista kasteoppia epäraamatulliseksi
lapsikasteluksi.
Petos ja suuri eksytys on se tosiasia, että
valtiokirkon etuja pönkittävät kirjoittavat ja
selostavat lapsikasteesta niin kuin Raamattu siitä
mukamas selvästi jotakin opettaisi!
Raamattu EI kuitenkaan mainitse lapsikasteesta
sanallakaan!
Olisiko meidän pitänyt vaatia Kristuksen
apostoleilta ja evankelistoilta, että he olisivat kirjoittaneet Raamattuun näin: "Kun Jeesus sanoi ennen taivaaseen astumistaan, että "joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu"; niin apostolit tottelivat Herraansa ja
Mestariaan eivätkä toimineet päinvastaisessa
järjestyksessä." Lapsikaste ei ole mikään kaste vaan
kirkon tyhjä taikarituaali, jolla se saa kierosti
veronmaksajat ja jäsenet.
Raamattu osoittaa vain, miten Herra Jeesus Kristus
opetti ja miten apostolit ja evankelistat toimivat.
Ei Raamatussa ole seuraavanlaisiakaan
välihuomautuksia: "Eivät toimineet monella eri
tavalla, vaan noudattivat Herransa ja Mestarinsa
ohjeita!"
Jos joku tällaisten lisämainintojen puutteessa ottaa
itselleen oikeuden ajatella apostoleita ja
evankelistoja "syvällisemmin", niin sitä tuskin
voidaan estää. Mutta Raamattu kieltää ihmisten
harhaanjohtamisen ja eksyttämisen ja pettämisen.
Osa valtiokirkon papistoa epäilee itsekin
lapsikastelun raamatullisuutta.
Täytyy tosiaankin sääliä sellaisia pappeja, jotka
vastoin omaatuntoaan vain rahasta palvelevat
valtiokirkkoaan.
Monet papit ovat tästä syystä luopuneet
valtiokirkkonsa suomista maallisista eduistaan ja
katkaisseet kahleensa tuohon porttolaitokseen.
Kastekysymyksessä näkee valtiokirkon puolestapuhujain
suuren avuttomuuden ja sen sekaannuksen, mikä sen
omassa piirissä vallitsee yleensäkin opillisissa
kysymyksissä. Suo siellä vetelä täältä sopii
opillisesti kuvaamaan tuota porttokirkon oppia.
Tutki rehellisesti yksin Raamattua äläkä
uskonnollista ja teologista sekasotkua, jota löydät eri kirjapinoista!
Kaikkia asioita ei voi panna Pyhän Hengen
johdatukseksi! Paavali kirjoittaa 2Kor 11:3
(11:3) Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme
kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne
ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan.
Paavali siis pelkäsi, että tuo viettelijä turmelisi
heidän uskonsa lankeamaan pois alkuperäisestä
puhtaudesta.
Jeesus paljasti Johannekselle Vähän -Aasian
seurakuntien sisäisen tilan, ja sieltä löytyi mitä
moninaisinta hapatusta ja lankeemusta, väärää oppia
ja maailmanrakkautta. Eikä Raamattu suinkaan sano, että Pyhä Henki on johdattanut Jumalan seurakunnan tähän kurjuuteen, vaan Raamattu nimeää tämän kurjuuden ja sekasotkun aiheuttajaksi pimeyden ruhtinaan, saatanan, perkeleen, joka seurakunnan valvomattomuuden tähden pääsi tekemään tuhojaan.
Niin kuin maailman ja seurakunnan rajaa umpeuttavat
ja hämärtävät ilmiöt tulkitaan Raamatussa
uskottomuudeksi, haureudeksi, pornoiluksi, niin on
myöskin lapsikaste katsottava uskottomuudeksi,
haureudeksi, pornoiluksi!, sillä sen välityksellä on
saatana, pimeyden ruhtinas, perkele saanut koko
jumalattoman maailman tulvailemaan mukamas "pyhäin
yhteyteen" niin, että valtiokirkollinen
paikalliskirkko on nyt sama kuin jokin maallinen
hallintopiiri rajoineen: kaupunki, pitäjä, kauppala
suurimpine ja iljettävine huorineen ja kauhistavine
rikollisineen ja varkaineen ja murhaajineen jne. Jos
tämä kaikki pannaan Jumalan Pyhän Hengen tilille,
mitä sitten on jäänyt pimeyden ruhtinaan, saatanan,
perkeleen osuudeksi? Oi miten pimeyden ruhtinas,
saatana, perkele on onnistunut pettämään ja
eksyttämään ihmisiä sepittämällään lapsikastelulla!
Pyhän Hengen johdossa ja vapaudessa elävällä
apostolisella raamatullisella seurakunnalla oli
oikea kaste, joka kuului uskoon tulleille, mutta kun
kirkkolaitos kehitti rituaalinsa ja käsikirjansa ja
muut muotomenonsa - missä usko loppuu, siellä temput
alkaa - niin Pyhän Hengen vapautta ei ollut ja
ihmisviisauden (riivaajien viisautta! ja
pappispimitystä!) määräämisvalta vallitsi
poikkeuksetta säännönmukaisesti. Papit eivät ole
Kristuksen pappeja eikä Hengen johtamia elämän
kanavia, vaan valtion virkamiehiä, joiden on pakko
alistua ja alistaa kaikki suuren epäraamatullisen
laitoksensa ohjesääntösepitelmien ja kyhäelmien
noudattamiseen. Kirkon ulkonainen voima takaa sen
pelonsekaisen kunnioituksen ja siksi se on kasvanut
tämän kautta ja siitä on tullut maallisesti mahtava
laitos, mutta sillä EI ole sisäistä puhtautta ja se
on luisumassa aina vain surkeampaan tilaan.
HJ. Homquistin Kirkkohistorian I osassa sivulla 106 kirkkohistorioitsija paljastaa, että apostolinen alkuperäinen seurakunnan kastekäytäntö muunnettiin taikauskoiseksi taikatemppuiluksi, koska aistilinen ja lihallinen antiikin ihminen ei välittänyt puhtaasta kristinuskosta.
Kristinuskon ulkonainen "menestyminen" katsottiin niin tärkeäksi, että pidettiin sopivana väärentää sen hengellinen perusluonne, jotta se kelpaisi suurille jumalattomille kansanjoukoille, joille Raamatun mukaisen opin sisäinen pyhyys oli pahennus ja loukkaus. Raamatun mukaisen opin sisäinen pyhyys vaihdettiin uskonnolliseksi materialismiksi, joka oli vaivatonta ja helposti sulatettavaa rappeutuneille jumalattomille ja lihallisille elostelijoille.
Lapsikastelu on jatkuvasti ollut portolaitoksella se keino, jolla maailmallisia ihmisiä voidaan pitää porttolaitoksen uskollisena kannattajana ja tukijana. Lapsikastelu on vaivaton eksyttävä muodollisuus, johon liittyy kauniita ja taianomaisia tunnelmia ja lihallista jumalatonta ihmistä viihdyttävää uskonnollista hartautta.
Lapsikastelulla petetyt eivät voi alistua puolueettomaan rehelliseeen Raamatun tutkisteluun, ja he eivät anna pelastaa itseään "isiltä peritystä turhasta vaelluksesta", vaikka saisivat nähdä kuinka varmoja todisteita, koska he ovat lihallisensa mielensä sokaisemia ja saatanalle raamatullinen upotuskaste muistuttaa liikaa tappiosta, jonka se koki kun israelilaiset ylittivät Punaisen Meren ja saatanan omat hukkuivat vesiin, ja vedenpaisumuskaan ei ole siltä unohtunut, siksi saatana ja sen pettämät eivät voi sietää oikeaa raamatullistas uskoon tulleiden upotuskastetta.
Lapsikastelun kannattajat antautuvat toimimaan lapsikasteluharhan hyväksi Raamatun kastenäkemystä vastaan vaivautumatta edes omakohtaisesti ottamaan selvää asiasta. Tämä osoittaa vain sen, kuinka he ovatkaan kirkkonsa pettämiä. He luottavat kirkkonsa omaksumaan ja esittämään kantaan yhtä sokeasti kuin äitinporttonsa - katolisetkin. He eivät voi pitää mahdollisenakaan, että laitosportto voisi olla väärässä. Mutta miten harhaan johtavaa oli sekin luottamus, jota Jeesuksen ajan juutalaiset osoittivat ylipapeilleen ja sen laitoksen sen aikaisille edustajistolle. Oppimattomat kalastajat olivat kuitenkin oikeassa ja isien perinnäissääntöjen kunnian puolesta kiivailevat muotouskonnollisuuden lihalliset elostelijat väärässä!
Porton liehittelevät ja luihut palvelijat tulkaa Raamatun VALON paljastamiksi!
Hyljätkää epäraamatulliset verukkeenne, joilla yritätte viimeiseen saakka jäädä kaksimielisyytenne varaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Raamattu ei sano puoltakaan sanaa lapsikastetta vastaan.
Se ei siis kiellä sitä millään tavalla. Se joka haluaa
uskoa jotain toista tulisi selkeästi pystyä osoittamaan
lapsikaste vääräksi tai harhaksi. Johan jo vanhassa liitossa
Jumala määräsi ympärileikkauksen kahdeksantena päivänä lapsen
syntymästä, joka silloin oli liiton merkki ja lapseksi ottamisen
tae. Vai onko Jumala muuttunut sinä aikana tai kenties ihminen
niin ettei voitaisi enää menetellä samalla tavalla meidän aikanamme?
Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen että lapsia ei tulisi kastaa
päivastoin, aikuisten tulee Raamatun mukaan tulla lapsenkaltaisiksi
eikä suinkaan päivastoin. Lapsi ei kykene järjellään tai
sielunkyvyillään vastustamaan Jumalan työtä kuten aikuinen. Lapsen
etu on siinä, että se on avuton ja joutuu turvaamaan suurempaansa.
Teidän aikuisten siis tulee kääntyä ja ottaa oppia lasten
voimattomuudesta ja luottamuksesta ja jättää järki ja ymmärrys sikseen,
joka ei muuta osaa kuin epäillä Jumalan työtä. Jättäkää samalla
se itsetehty vapaa tahto ja yhteistyö Jumalan kanssa ja antakaa
Jumalalle kunnia armahduksessa. Jumala nimittäin ei tarvitse että
hänen työtään täydennellään tai paikataan, joko kaikki tai ei mitään.
On suurta röyhkeyttä kuvitella voivansa tehdä se mikä kuuluu vain
Jumalalle tai ohittaa muut heikot, joilla mahdollisesti ei ole sitä
kykyä ja jotka menettävät kaikki kun taas nämä itsensäparantelijat
saavat kaiken vaikkakin kuika pienellä avustuksella.
mutta ihan totta. Tuli vain mieleen, että jos ei uskonto omi ja merkitse lapsia itselleen, niin sitten sen tekee valtio, mitä tulee nähin sivistyneisiin isoihin hyvinvointivaltioihin. Ja sekö olisi sitten ihanne ratkaisu? Mitä kun lapsi vanhemana huomaa tämän ja alkaa puurnaamaan, että miksi ihmeessä hänestä tehtiin tämän valtion orja! Mielenkiintoista on, että ihminen kasvaa kohti selvempää yksilöllisyyttä ja huomaa vapautensa olevan rajoitettu joka suunnalta. Aina on joku instanssi joka rokottaa oman osansa yksilön eduista ja vapaudesta. Ei niin ihmisellä olekkaan mihin päätänsä kallistaisi, vaik' linnuilla on pesänsä ja ketuilla kolonsa.