Millasia teistä tuli

Moikka! Itselläni oli hoitamaton syömishäiriö teini-iästä, ja nyt olen keski-iässä. Pelkäsin aina lihomista, mutten ole koskaan ollut oikeasti lihava, vaikka välilä söin paljonkin. Eli paino ei ole varsinaisesti jojoillut, mutta painon vaihteluita elämäntilanteiden mukaan on ollut.

Olen vartalotyypiltäni sellainen, että minulla ei ole kunnollista vyötäröä eikä rintoja, eli hoikkana olen aikalailla tasapaksu, ja jos vähän lihon, maha pömpöttää. Inhoan liikuntaa ja olen sitä laiska harjoittamaan, joten tällä hetkellä alavartaloni on varsin kunnossa (kävelen hyötyliikuntana kaikki matkat ja portaat), mutta käsivoima on vähäinen. Olkavarteni ovat silti ihan nätin malliset.

Välillä viime vuosien aikana olen laihtunut nopeasti stressin vuoksi (en vain pystynyt syömään tarpeeksi). Kun paino alkoi taas nousta, oli sellainen olo, että rasvaa on enemmän. Se ilmeisesti muuttui nopeasti jossain määrin lihakseksi, gotlettiolotila ei jäänyt päälle.

Sopusuhtaisuus riippuu varmasti sekä terveydestä, geeniperimästä että liikunta- ja ravintotottumuksista. Eli hyvät mahdollisuudet sopusuhtaisuuteen on. Täytyy vain hyväksyä se, että naisellisuuteen kuuluu tietyn verran muotoja, ja harva on sellainen täydellisyys kuin mitä media vaatii. Toinen asia on se, että normaalin kehonkuvan kehittyminen (eli että näkee itsensä oikein) voi kestää vaikean syömishäiriön jälkeen hyvin kauan.

Asiaa joutuu prosessoimaan mahdollisesti vuosikausia, ja kompensoimaan järjellä vääristynyttä kuvaa itsestään. Pitää vaan pysyä tiukkana, eikä välittää sen enempää toisten mielipiteistä kuin siitä peilikuvaansa, jonka uskoo näkevänsä. On vain vakaasti uskottava siihen, mikä on tervettä ja normaalia. Olisi mukavaa, jos pystyisi käymään jonkun ammattiauttajan juttusilla, mutta epäilen, että nykyään siihen ei ole resursseja, vaan nk. parantunut joutuu pärjäämään omillaan.

2v parantumisen jälkeen: 3kg

Tuntuu että samoihin paikkoihin on rasvat menneet, rinnat tosin hieman kasvaneet.

painoin ennen sairastumista 53kg ja nyt kun olen parantunut, painan saman verran :) olen pysynyt tässä painossa jo n. vuoden. Kroppani on itse asiassa nyt kivempi kuin ennen sairautta! Tykkään! Olen hoikka yhä, mutta minulla on vahvemmat käsilihakset ja olen muutenkin nyt hyvä :) kannatti tosiaan syödä kunnolla parantuessaan, sen ansiosta menetetyt lihakset ja muu massa palautuivat tasaisesti kroppaani!

Mulla iski ahmimiskausi n. vuoden kituuttamisen jälkeen. Lihoin sen seurauksena parissa kuukaudessa n. 7 kg. Sitten lopetin ahmimisen ja aloin syödä normaalisti. Olen pysynyt suurin piirtein siinä painossa johon ahmimalla päädyin. Ahmimiskaudesta (joka siis sisälsi viikottain 2-4 ahmimispäivää viikossa ilman oksentamista) on nyt kulunut vuosi. Olen tyytyväinen kehooni ja tähän painoon. Kroppa näyttää nyt normaalilta, sopusuhtaiselta ja hoikalta, vaikka alkuun olin kuin paisunut valas... Keho taisi tietää minkä verran energiaa olin vailla ja siksi näin jälkeen päin ajateltuna ahmiminen ei ollut huono startti paranemiselle, vaikka silloin loppumaton nälkä ja nopea lihominen tuntui maailmanlopulta.

Alku olikin todella vaikeaa kaikkien uusien kilojeni kanssa ja ahmiminen oli tehdä mut hulluksi, mutta keho vaati energiaa enkä voinut hillitä syömistä. Reidet paisuivat, vatsa pömpötti, tuntui että naamakin turposi... mutta ahmimistarpeen mentyä ohi, aloin syödä normaalisti (itse noudatin pilkulleen ravitsemussuunnitelmaa yli puoli vuotta ja vieläkin se on runkona oikeanlaiselle syömiselle) ja siitä alkoi keho ja myös mieli pikkuhiljaa palautumaan ennalleen.

Itselläni on vieläkin varaa nostaa painoa, en ole kuitenkaan alipainoinen enää ja kroppa toimii normaalisti. Pääkopan kanssa riittää työtä, vaikka fyysinen tila onkin korjaantunut. Sitäkin jaksan nyt paremmin tehdä, kun aivoissani on "tilaa" muullekin kuin häiriölle.

Eli kannustan omien kokemusteni pohjalta rohkeasti syömään! Lopulta se kannattaa. :)

Yksinkertainen vastaus Bonacurelle: kehosta voi tulla täysin sellainen kuin siitä olisi tullut ilman syömishäiriötäkin. Ja yleensä ihmiset ovat sopusuhtaisia. Yksilölliset vaihtelut pitää vain sietää.

Aluksi kun alkaa paranemaan, tulee ihmeellisiä turvotuksia ja painonheilahteluita.
Lisäksi vaikuttaa, minkä ikäisenä syömishäiriö on alkanut. Paluuta teinimittoihin ei ehkä ole saavutettavissa selkeästi aikuisiässä. Hormoniasiat vaikuttanevat myös jotakin.

Tiedän niin sen tunteen, kun sairaalassa määrättiin syömään ja itse alkoi kuvitella että näyttää siltä kuin olisi raskaana. Tasapainoinen syöminen - tasapainoinen kroppa siitä sitten kuitenkin sukeutuu. Kannattaa kokeilla!