Katupaimen, profeetta, evankelista, nuorisoohjaaja ... ?
Mitä mahtavat olla nämä uuden ajan "paimenet", jotka toimivat kuin jengijohtajat? He käärivät hihat ylös paljastaakseen "todd bentley" -tatuointinsa. Jenkkilippis päässä he heiluvat kuin eturivin hiphopparit johtaen nuorisojengiään, joka leimautuu johtajaansa kuin hanhipoikue emoonsa. Joukkoa kutsutaan milloin katupartioksi, iskuryhmäksi tai aktiolaisiksi ... milloin mitenkin. Pääasia on, että joukko on johtajalleen kuuliainen ja tottelee tämän pienintäkin elettä.
Jotkut vanhemmat ovat tyytyväisiä, kun omat nuoret eivät ole muualla pahanteossa, vaan heiluvat sentään kristillisessä porukassa. Mutta onko tämä terve malli uskovan elämästä? Onko tämä sitä hengellistä johtajuutta, jota nuorelle sukupolvelle tarjotaan? Onko tämä malli tulevaisuuden seurakunnasta?
Teologialtaan nämä jengiseurkaunnat tuntuvat olevan varsin korkealentoisia. Mikään ei rtajoita heitä, kunhan he vain välttävät kaikkia perinteisiä, uskonnollisuuden hengen vallassa olevia seurakuntia. Heillä tuntuu olevan kaikki armolahjat, viisaus ja tidon avaimet. Profetioita tulee ja niiden valossa mennään milloin Utsjoelle, milloin Tuupovaaraan - pääasia on, että mennään, kun johtaja käskee!
Missä ovat todelliset paimenet? Onko seurkauntiemme nuorisotyö tullut niin akateemiseksi, että nuoremme joutuvat etsimään elämää muualta? Missä johtajuus, joka kykenee näkemään omaa egoaan pönkittävien jengijohtajien ongelmat? Missä on seurkaunitemme oma nuorisotyö? Onko se ulkoistettu meilivaltaisille - itsensä profeetoiksi korottaneiden yksityisyrittäjien perustamilel yhdistyksille?
Mitä mahtavat olla nämä uuden ajan "paimenet", jotka toimivat kuin jengijohtajat? He käärivät hihat ylös paljastaakseen "todd bentley" -tatuointinsa. Jenkkilippis päässä he heiluvat kuin eturivin hiphopparit johtaen nuorisojengiään, joka leimautuu johtajaansa kuin hanhipoikue emoonsa. Joukkoa kutsutaan milloin katupartioksi, iskuryhmäksi tai aktiolaisiksi ... milloin mitenkin. Pääasia on, että joukko on johtajalleen kuuliainen ja tottelee tämän pienintäkin elettä.
Jotkut vanhemmat ovat tyytyväisiä, kun omat nuoret eivät ole muualla pahanteossa, vaan heiluvat sentään kristillisessä porukassa. Mutta onko tämä terve malli uskovan elämästä? Onko tämä sitä hengellistä johtajuutta, jota nuorelle sukupolvelle tarjotaan? Onko tämä malli tulevaisuuden seurakunnasta?
Teologialtaan nämä jengiseurkaunnat tuntuvat olevan varsin korkealentoisia. Mikään ei rtajoita heitä, kunhan he vain välttävät kaikkia perinteisiä, uskonnollisuuden hengen vallassa olevia seurakuntia. Heillä tuntuu olevan kaikki armolahjat, viisaus ja tidon avaimet. Profetioita tulee ja niiden valossa mennään milloin Utsjoelle, milloin Tuupovaaraan - pääasia on, että mennään, kun johtaja käskee!
Missä ovat todelliset paimenet? Onko seurkauntiemme nuorisotyö tullut niin akateemiseksi, että nuoremme joutuvat etsimään elämää muualta? Missä johtajuus, joka kykenee näkemään omaa egoaan pönkittävien jengijohtajien ongelmat? Missä on seurkaunitemme oma nuorisotyö? Onko se ulkoistettu meilivaltaisille - itsensä profeetoiksi korottaneiden yksityisyrittäjien perustamilel yhdistyksille?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Millaista mallia haet "paimenilta"? Nythän kiinnität ulkonäköön huomiota ja puheesi lähtee siitä liikkeelle.
Olisiko se solmioton mies ja huivipäinen, nuttura päässä oleva rouva?
Tahi Körttipuku jne. Tämä ei ole solvaukseksi tarkoitettu viesti ko. ryhmille, vaan avaamaan silmät.
Mistä tietää, onko se "tatuointi" tullut ennen herätystä ja ajan "arvet" näkyvät matkalla. ?
Eli mistä tietää kenestä milloinkin puhutaan.
Tietääkö aloittaja arvostelun äärellä?
Entä puheet? Nouseeko ne kirkastamaan Kristusta? Hänkään ei laittanut merkkejä ruumiiseen omaehtoisena niin, että olisi itse niitä naulannut, vaan sen teimme me.
Maailma ja uskonnollisuus merkitsi Uhrikaritsamme iankaikkisesti.
Sanoman tuojat, heillä voi olla maailmasta tulleita "merkkejä", josta Jumala on heidät pelastanut.
Nyt "kuulijan" paikalla olevat näkevät, että juuri tuo "merkitty" on pelastunut, minäkin voin pelastua.
En jatka tätä nyt tekstinä, vaikka voisin, mutta aloitusviestin painatuspunnus toi vaakaan toisenkin punnuksen, joka voikin punnita asioita Hengelliseksi, eli kuinka asia on edennyt tähän.
Ja voihan olla, että se "tatska" on tullutkin vielä tietämättömyyden hetkessä.
Opetus ei ole siinä vielä kohdannut saajaa. Se ei ole siinä kadottavaa, vaan omaavalle harmittavaa erehdystä, josta hän ottaa vaarin.
Jumala vie hiphopparienkin maailmaan sanomansa. Siellä on omat Paavalinsa ja Jerusalemissa omat Pietarinsa. Mutta evankeliumi etenee.
Laittomuuteen ei pidä johdattaa, sillä siinä kylmenee useimpien rakkaus.
Lain päämäärä on rakkaus ja siihen kehoittaa Sana.
Tullaan sanassa paikkaan lähimmäinen ja hänen rakastamisensa. Eikös vain?
Nyt kuin kuvastimesta sitten näemme itsemme, olemmeko mittaajana itse Hengen asialla, vai hengen asialla.
Ne "entisen elämän merkit" on joskus hommattu vain silkkaa imagon luomista varten sen jälkeen, kun oman kotikirkon ovet läimäistiin takana kiinni kiukuspäissään.
Se, mistä olen huolissani on - ei tatuoinnit ja hörökorvalippikset - vaan se vinouma, joka syntyy, kun inhimillinen uho pyhitetään armolahjaksi.
Uskon armolahjalla ja röyhkeydellä kun on vissi ero.
Nämä " want to be" profeetat sooloilevat aikansa ja jättävät kadottuaan jälkeensä idoliaan ikävöivän , pettyneen nuorisojoukon.