Velvollisuuteni oli tutustua loppuhistoriaan, että miten rakkaalle isänmaalle kävi. Olin ihan täysillä mukana, kuolin jo varhain toukokuusa 1941 kaukana Isänmaasta Biskajanlahden lähellä. Nyt kun sain tietää, että jopa meidän korkea tiedustelupäällikkömme W. Canaris oli organisaatiotamme vastaan, on todettava, että organisaatiolla ei ollut mahdollisuuksia säilyä pitkään.
Hienot miehet ja oikeat sotilaat kuten Rommel ja Canaris olivat organisaatiotamme vastaan. Ylipäällikkömme Führer ei ollut oikea sotilas, kunnian mieheksi hän voi kasvaa seuraavissa elämissä.
Meidän ei tule kannattaa tuollaista sorron ja väkivallan yhteiskuntaa. Olen entistä iloisempi, että sain tulla tänne Suomeen. Tämä Suomi on ihanneyhteiskunta verrattuna siihen mistä lähdin.
Demokraattisessa yhteiskunnassa voima, Suomen kaltaisessa.
Kohtalonani on muistaminen ja itsehän sitä pyysin - seuraavassa elämässä vasta saan elää normaalia elämää. Nimittäin menen seuraavassa kuolemassa kuolemaan varmaankin niin syvästi, etten muista mitään näin vahvasti. Yksityiskohtaisesta muistamisesta ei ole hyötyä pitkällä tähtäimellä.
Vain vaivoin pystyn unohtamaan silloin tällöin, millaista elämä silloin oli. Ne muistot ovat aina päällä. Ne eivät ole unissa, ne ovat yhtä selkeänä päivätajunnassa, niinkuin tämänkin elämän muistot.
Unen muistot ovat sekavampia ja ulkokohtaisia visioita, päivätajunnan muistaminen on selkeämpää ja ei-niin ulkokohtaista. Päivätajunnan muistaminen tulee lähempää omasta itsestä.
Jos haluatte tutustua kunnian miehen tarinaan, niin lukekaa uusimmasta Maailman Historia -kuvalehdestä aljane s. 52, millaisiin johtopäätöksiin ja tekoihin ryhtyivät kunnialliset johtajamme Saksan tiedustelupalvelussa. Hän on se mies, joka paljasti Neuvostoliitolle ja muillekin Saksan pääesikunnan suunnitelmat. Tosin asiaa auttoi Enigman murtaminen.
Meidön laivaston Enigmammekinoli murrettu jo toukokuussa 1941, ja suunnitelmamme oli ulkovaltojen tiedossa jo silloin kun lähdimme satamasta Puolasta kauniissa säässä nauttien tunnelmasta. Meri, mikä upea elementti, mitkä maisemat!
Wilhelm Canaris, esikuvaksi kaikille kansoille sortajia vastaan.
Erwin Rommel ja W. Canaris voimakaksikko, joista monikin syvällä aatteessamme ollut tiesi liian myöhään. Onneksi näin. Miksi kerron tämän Suomen kansalle? Siksi, kun täällä on demokratiaa, täällä on ihanneyhteiskunta. Se, jonne kansat katsovat. Täällä on valo.
Hienot miehet ja oikeat sotilaat kuten Rommel ja Canaris olivat organisaatiotamme vastaan. Ylipäällikkömme Führer ei ollut oikea sotilas, kunnian mieheksi hän voi kasvaa seuraavissa elämissä.
Meidän ei tule kannattaa tuollaista sorron ja väkivallan yhteiskuntaa. Olen entistä iloisempi, että sain tulla tänne Suomeen. Tämä Suomi on ihanneyhteiskunta verrattuna siihen mistä lähdin.
Demokraattisessa yhteiskunnassa voima, Suomen kaltaisessa.
Kohtalonani on muistaminen ja itsehän sitä pyysin - seuraavassa elämässä vasta saan elää normaalia elämää. Nimittäin menen seuraavassa kuolemassa kuolemaan varmaankin niin syvästi, etten muista mitään näin vahvasti. Yksityiskohtaisesta muistamisesta ei ole hyötyä pitkällä tähtäimellä.
Vain vaivoin pystyn unohtamaan silloin tällöin, millaista elämä silloin oli. Ne muistot ovat aina päällä. Ne eivät ole unissa, ne ovat yhtä selkeänä päivätajunnassa, niinkuin tämänkin elämän muistot.
Unen muistot ovat sekavampia ja ulkokohtaisia visioita, päivätajunnan muistaminen on selkeämpää ja ei-niin ulkokohtaista. Päivätajunnan muistaminen tulee lähempää omasta itsestä.
Jos haluatte tutustua kunnian miehen tarinaan, niin lukekaa uusimmasta Maailman Historia -kuvalehdestä aljane s. 52, millaisiin johtopäätöksiin ja tekoihin ryhtyivät kunnialliset johtajamme Saksan tiedustelupalvelussa. Hän on se mies, joka paljasti Neuvostoliitolle ja muillekin Saksan pääesikunnan suunnitelmat. Tosin asiaa auttoi Enigman murtaminen.
Meidön laivaston Enigmammekinoli murrettu jo toukokuussa 1941, ja suunnitelmamme oli ulkovaltojen tiedossa jo silloin kun lähdimme satamasta Puolasta kauniissa säässä nauttien tunnelmasta. Meri, mikä upea elementti, mitkä maisemat!
Wilhelm Canaris, esikuvaksi kaikille kansoille sortajia vastaan.
Erwin Rommel ja W. Canaris voimakaksikko, joista monikin syvällä aatteessamme ollut tiesi liian myöhään. Onneksi näin. Miksi kerron tämän Suomen kansalle? Siksi, kun täällä on demokratiaa, täällä on ihanneyhteiskunta. Se, jonne kansat katsovat. Täällä on valo.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämän hienon ja upean päivän kunniaksi, jonka sää muistuttaa lähtöämme Puolan satamasta, teen itselleni harvinaisen teon: otan samanlaisen skottiviskipaukun kuin laivalla 1941 toukokuun viimeisinä päivinä. Tuolloin juhlistimme onnistunutta lähtöä avomerelle.
Ja tämän jälkeen suunnistan rantaa kohti täällä merellisessä Helsingissä nauttimaan merinäkymistä.
Korvetinkapteenin viestinviejänä ja urheiluhierojana join yhdessä korvetinkapteenin kanssa viskiä tuona loistavan päivänä, kun olimme lähteneet norjalaisesta satamasta Atlantille luodetta kohti. Upeassa hytissä merellistä maisemaa ihaillen.
Tätä ei tietenkään saanut kertoa muulle miehistölle, että noin nautimme laivalla aromeista.
Rauhalle!
Ilolle!
Kansojen yhteistyölle!