Kuten homoliittoja raivoisasti puolustavat heterot ottavat mua pattiin ja kovasti.
"kun minä olen niin hyvä ja suvaitsevainen ihminen, että vaadin homoille avioliitto-oikeuden ja kaikki kanssani eri mieltä ovat väärässä ja ääilöitä ja kun minäminäminä en henkilökohtaisesti näe homoliitoissa mitään väärää tai loukkaavaa niin ei muutkaan saa nähdä ku minäminäminä". Sitten ollaan niin kiihkeitä ja fanaattisia ja paasataan, ettei homoliittojen vastustajilla ole des mielipidettä, koska heidän mielipiteensä on niin väärä, ettei sitä kuulemma lasketa?!
Homomyönteisyys on sädekehä, jolla korostetaan omaa poliittista korrektiutta, ja koska erimieltäkään ei uskalleta olla ja koska halutaan vaikuttaa niin cooleilta ja suvaitsevaisilta. Homoasia on helppo, koska ei kovinkaan montaa oikeasti kiinnosta mitä homot tekevät keskenään.
Olenko ainoa, vai onko tällainen yhden asian fanattisuus melko pelottavaa? Tavalliset ihmiset eivät enää uskalla ääneen sanoa, että eivät kannata homoliittoja, koska heidät tuomitaan ääliöiksi, kerettiläisiksi ja vaikka miksi. Heitä saa avoimesti haukkua ja solvata, koska hei: sananvapaus sallitu vain poliittisesti korrektin mielipiteen omaaville, kaikilta muilta turvat tukkoon ku olis jo ja sateenkarilippu liehumaan päälle!
Tuolla Gay Pride puistojuhlassa oli kuulemma lavalla jo kosittu. Kiva kiva. Niin paljon kettuilua on tullut sieltä homoliittojen puolustajien suunnasta, että tässä vähän takas: Saahan sitä vapaasti kosia vaikka omaan koiraansa ;)
Mutta niin, haluatte siis homoille oikeuden avioitua ja perustaan perheen. Aika moni haluaa sallia moniavioisuuden. Vielä useampi haluaa avioitua lasten kanssa. Joissakin kulttuureissa tämä on ihan yleistä, Suomi on niin takapajuinen maa, että emme oikein ymmärrä lapsiavioliittojen hienoutta. Mutta kun suvaitsevaisuus. Ja minäminäminä.
Voi kun edes osa homoliittoja raivoisasti puolustavista ja kampanjoivista hetskuista pystyisivät laittamaan kaiken sen tarmon ja energian johonkin todelliseen ihmis- tai eläinoikeusongelman ratkomiseen. Niitä riittää. Mutta kun pienen pieni seksuaalipoikkeavien ryhmä haluaa aviolittoon, niin sitä tehdään maailman isoin ihmisoikeuskysymys, mikä tuntuu objektiivisestia asiaa tarkastaltaessa lähinnä huonolta vitsiltä.
Kuten gay pride. Pride. Ylpeys. Ajatella. Että sitä on YLPEÄ omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan! Itse kun todellakin tunnen ylpeyttä esimkerksi veljenpojan puolesta, kun hän pääsi kouluun ja on ollut siellä ahkera. Tai ystävän puolesta, kun hän onnistui laihduttamaan useita kymmeniä kiloja. Osaan myös tuntea ylpeyttä omista saavutuksistani, että selvisin voittajana väkivallan uhriksi joutumisesta sekä koulutuksestani.
Mutta että tuntisin ylpeyttä seksuaalisesta suuntautumisesta, että se olisi jokin olennaninen osa itsetuntoani ja menisin tonne rinta polleana heilumaan "Hähähhää, mää oonkin hetero ja YLPEÄ siitä", niin vaikea kuvitella sellaista. Koko gay pride käsite on täysin vääristynyt ja absurdi. Ja kuka tahansa, joka uskaltaa rohkeasti sanoa poikkeavan sanan tästä touhusta suurin piirtein kivitettäisiin hengiltä, jos voitaisiin, mutta siihen asti kun niin pitkälle päästään, haukutaan ääliöiksi ja vaikka mitä.
Kaikkein surullisinta on seurata sitä, kun nämä entiset homot tulevat julkisuuteen ja kertovat, että ovat jollain tavalla muuttaneet seksuaalisuutensa heteroiksi, heidät lyntätään täysin. Valehtelijoita ja kusipäitä. Ainoa oikea tie on homon tie, joka heteroksi kääntyy, hänet häpäistäköön ja kivitettäköön. Jos hetero löytää aikuisiällä itsestään homopuolen, niin häntä ylistetään. Jos käy päinvastoin, hänet kivitetään. Tämä on sitä yksisuuntaista suvaitsevaisuutta, homofanaattisuutta ja yhden asian ajamista. Minun mielestäni tällä ei ole mitään tekemistä ihmisoikeuksien tai tasa-arvon kanssa.
Entä olenko homoliittojen vastustaja? Itse asiassa en. Asia on mulle yksi hailee. Ei liikuta mun elämää miläään tavalla onko homoilla aviolitto-oikeuksia tai ei. Kerroinpahan vaan yhden näkökulman tähän tulikuumaan aiheeseen. Silläkin uhalla, että tiedän, että tähän tulee varmaan miljoona miinusta ja kymmeniä vihaa ja raivoa sylkeviä solvaavia viestejä homofanaatikoilta.
Suomessa on kuitenkin vielä toistaiseksi mielipiteen- ja sananvapaus ja meitä ei-niin-poliittisesti-korrekteja ajattelevia ei noin vaan hiljennetä ääliöiksi haukkumalla.
"kun minä olen niin hyvä ja suvaitsevainen ihminen, että vaadin homoille avioliitto-oikeuden ja kaikki kanssani eri mieltä ovat väärässä ja ääilöitä ja kun minäminäminä en henkilökohtaisesti näe homoliitoissa mitään väärää tai loukkaavaa niin ei muutkaan saa nähdä ku minäminäminä". Sitten ollaan niin kiihkeitä ja fanaattisia ja paasataan, ettei homoliittojen vastustajilla ole des mielipidettä, koska heidän mielipiteensä on niin väärä, ettei sitä kuulemma lasketa?!
Homomyönteisyys on sädekehä, jolla korostetaan omaa poliittista korrektiutta, ja koska erimieltäkään ei uskalleta olla ja koska halutaan vaikuttaa niin cooleilta ja suvaitsevaisilta. Homoasia on helppo, koska ei kovinkaan montaa oikeasti kiinnosta mitä homot tekevät keskenään.
Olenko ainoa, vai onko tällainen yhden asian fanattisuus melko pelottavaa? Tavalliset ihmiset eivät enää uskalla ääneen sanoa, että eivät kannata homoliittoja, koska heidät tuomitaan ääliöiksi, kerettiläisiksi ja vaikka miksi. Heitä saa avoimesti haukkua ja solvata, koska hei: sananvapaus sallitu vain poliittisesti korrektin mielipiteen omaaville, kaikilta muilta turvat tukkoon ku olis jo ja sateenkarilippu liehumaan päälle!
Tuolla Gay Pride puistojuhlassa oli kuulemma lavalla jo kosittu. Kiva kiva. Niin paljon kettuilua on tullut sieltä homoliittojen puolustajien suunnasta, että tässä vähän takas: Saahan sitä vapaasti kosia vaikka omaan koiraansa ;)
Mutta niin, haluatte siis homoille oikeuden avioitua ja perustaan perheen. Aika moni haluaa sallia moniavioisuuden. Vielä useampi haluaa avioitua lasten kanssa. Joissakin kulttuureissa tämä on ihan yleistä, Suomi on niin takapajuinen maa, että emme oikein ymmärrä lapsiavioliittojen hienoutta. Mutta kun suvaitsevaisuus. Ja minäminäminä.
Voi kun edes osa homoliittoja raivoisasti puolustavista ja kampanjoivista hetskuista pystyisivät laittamaan kaiken sen tarmon ja energian johonkin todelliseen ihmis- tai eläinoikeusongelman ratkomiseen. Niitä riittää. Mutta kun pienen pieni seksuaalipoikkeavien ryhmä haluaa aviolittoon, niin sitä tehdään maailman isoin ihmisoikeuskysymys, mikä tuntuu objektiivisestia asiaa tarkastaltaessa lähinnä huonolta vitsiltä.
Kuten gay pride. Pride. Ylpeys. Ajatella. Että sitä on YLPEÄ omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan! Itse kun todellakin tunnen ylpeyttä esimkerksi veljenpojan puolesta, kun hän pääsi kouluun ja on ollut siellä ahkera. Tai ystävän puolesta, kun hän onnistui laihduttamaan useita kymmeniä kiloja. Osaan myös tuntea ylpeyttä omista saavutuksistani, että selvisin voittajana väkivallan uhriksi joutumisesta sekä koulutuksestani.
Mutta että tuntisin ylpeyttä seksuaalisesta suuntautumisesta, että se olisi jokin olennaninen osa itsetuntoani ja menisin tonne rinta polleana heilumaan "Hähähhää, mää oonkin hetero ja YLPEÄ siitä", niin vaikea kuvitella sellaista. Koko gay pride käsite on täysin vääristynyt ja absurdi. Ja kuka tahansa, joka uskaltaa rohkeasti sanoa poikkeavan sanan tästä touhusta suurin piirtein kivitettäisiin hengiltä, jos voitaisiin, mutta siihen asti kun niin pitkälle päästään, haukutaan ääliöiksi ja vaikka mitä.
Kaikkein surullisinta on seurata sitä, kun nämä entiset homot tulevat julkisuuteen ja kertovat, että ovat jollain tavalla muuttaneet seksuaalisuutensa heteroiksi, heidät lyntätään täysin. Valehtelijoita ja kusipäitä. Ainoa oikea tie on homon tie, joka heteroksi kääntyy, hänet häpäistäköön ja kivitettäköön. Jos hetero löytää aikuisiällä itsestään homopuolen, niin häntä ylistetään. Jos käy päinvastoin, hänet kivitetään. Tämä on sitä yksisuuntaista suvaitsevaisuutta, homofanaattisuutta ja yhden asian ajamista. Minun mielestäni tällä ei ole mitään tekemistä ihmisoikeuksien tai tasa-arvon kanssa.
Entä olenko homoliittojen vastustaja? Itse asiassa en. Asia on mulle yksi hailee. Ei liikuta mun elämää miläään tavalla onko homoilla aviolitto-oikeuksia tai ei. Kerroinpahan vaan yhden näkökulman tähän tulikuumaan aiheeseen. Silläkin uhalla, että tiedän, että tähän tulee varmaan miljoona miinusta ja kymmeniä vihaa ja raivoa sylkeviä solvaavia viestejä homofanaatikoilta.
Suomessa on kuitenkin vielä toistaiseksi mielipiteen- ja sananvapaus ja meitä ei-niin-poliittisesti-korrekteja ajattelevia ei noin vaan hiljennetä ääliöiksi haukkumalla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.