Nimimerkin "Amelie" uni 26.6.2014
Uni 26.6.2014: Näkymiä erään kerrostalon väestönsuojasta:
Kaupungeissa tilanne oli mennyt kaoottiseksi. Yleinen järjestys oli murtunut ja useistakin eri syistä väkivaltaa, konflikteja ja vihamielisyyttä oli ihmisten ja ihmisryhmien välillä. Iltaisin ihmiset heittelivät polttopulloja ikkunoista sisään sytyttäen asuntoja liekkeihin.
Olin kerrostalon kellari/ väestönsuojatiloissa jo kuinka monennen kerran kertaamassa turvasuunnitelmia ja paloletkun käyttöä. Varmistettiin, että jokaisella talon asukkaalla on tieto ja ymmärrys, miten toimia hätätilanteessa ja konkreettinen osaaminen palonsammutukseen.
Talon jokailtainen rutiini oli avata paloletkut isoista rullista ja laskostaa ne pituussuunnassa käytävän lattialle helposti avautuviksi, kahvan osoittaessa ovelta poispäin.
Olimme väestönsuojassa, isohko joukko, kun kotiin saapui talossa asuva 16-vuotias teini tiukkoine farkkuineen, blondattuine, pitkine hiuksineen ja korvanappeineen. Normaalioloissa tämänikäisten annettaisiin elää elämäänsä, rasittamatta heitä taloyhtiön vastuilla, mutta nyt yksi naisista tarttui tyttöä käsivarresta ja viittilöi häntä ottamaan korvanapit korvilta. Sitten muutama naisista alkoi opettaa tytölle yksityisopetuksena paloletkun käyttöä, koska hän ei ollut ollut kertaakaan aiemmin harjoituksissa. Ei voinut tietää, kuka ensiksi kohdalle osuisi, jos jotakin tapahtuisi. Ja kenen osaamisen ja ripeyden varassa koko taloyhtiön ihmisten ja asuntojen säästyminen saattaisi olla.
Väestönsuojassa oli myös mies, joka epäuskoisena puisteli päätään. Hän ei voinut käsittää millaiseksi tilanne oli muuttunut. Ja ennen kaikkea: Missä ihmeen välissä ja miten nopeasti kaikki oli tapahtunut?
Hän ihmetteli, että tämänhetkisten näkymien valossa 1980-luku osoittautui hänen (ja monen muunkin) elämän onnellisimmaksi ajanjaksoksi. Silloin oli puitteet kunnossa, oli ennustettavuus ja vakaus. Pystyi suunnittelemaan.
Hän kertoi, kuinka hän oli tietyllä säästöprosentilla säästänyt omakotitalon lisäksi mökin ja veneen. Sen jälkeen he koko perheenä alkoivat matkustella, lomailla ulkomailla. He harrastivat laskettelua ja sukellusta ja niihin liittyenkin matkustelivat ulkomailla. Eikä tämä ollut vaatinut mitään yli-inhimillisiä ponnisteluja. Ainoastaan normaalia suunnittelua, mitä hän keskiluokkaisena perheenpäänä teki muutenkin. Toki hänellä oli koko ajan ollut hyvät tulot, mutta sittenkin.
Nyt hän oli tehnyt uudestaan tarkat laskelmat kynän ja paperin kanssa ja todennut, että hän ei enää millään pääsisi samaan lopputulokseen. Ei, vaikka hän toimisi samoin periaattein, osaamisin, samoin resurssein. Hän ei enää saavuttaisi samaa elintasoa.
Hän ei voinut käsittää, että se elämä, jota hän perheineen eli 1980-luvulla ja joka toki oli kaikilla mittareilla mitattuna ollut hyvää elämää, nyt hänestäkin näytti (saavuttamattomalta) ylellisyydeltä.
Elämä ja valmistelut väestönsuojassa jatkuivat. Tässäkin vaiheessa oli edelleen myös hyvinvoivia ihmisiä. Mutta pahoinvoivien ihmisten määrä oli niin suuresti kasvanut, että myös hyvinvoivien turvallisuus ja omaisuuden suoja oli huomattavasti heikentynyt.
Raamatusta tulee mieleen tämän unen pohjalta Ilm. 6:4-6.
Uni 26.6.2014: Näkymiä erään kerrostalon väestönsuojasta:
Kaupungeissa tilanne oli mennyt kaoottiseksi. Yleinen järjestys oli murtunut ja useistakin eri syistä väkivaltaa, konflikteja ja vihamielisyyttä oli ihmisten ja ihmisryhmien välillä. Iltaisin ihmiset heittelivät polttopulloja ikkunoista sisään sytyttäen asuntoja liekkeihin.
Olin kerrostalon kellari/ väestönsuojatiloissa jo kuinka monennen kerran kertaamassa turvasuunnitelmia ja paloletkun käyttöä. Varmistettiin, että jokaisella talon asukkaalla on tieto ja ymmärrys, miten toimia hätätilanteessa ja konkreettinen osaaminen palonsammutukseen.
Talon jokailtainen rutiini oli avata paloletkut isoista rullista ja laskostaa ne pituussuunnassa käytävän lattialle helposti avautuviksi, kahvan osoittaessa ovelta poispäin.
Olimme väestönsuojassa, isohko joukko, kun kotiin saapui talossa asuva 16-vuotias teini tiukkoine farkkuineen, blondattuine, pitkine hiuksineen ja korvanappeineen. Normaalioloissa tämänikäisten annettaisiin elää elämäänsä, rasittamatta heitä taloyhtiön vastuilla, mutta nyt yksi naisista tarttui tyttöä käsivarresta ja viittilöi häntä ottamaan korvanapit korvilta. Sitten muutama naisista alkoi opettaa tytölle yksityisopetuksena paloletkun käyttöä, koska hän ei ollut ollut kertaakaan aiemmin harjoituksissa. Ei voinut tietää, kuka ensiksi kohdalle osuisi, jos jotakin tapahtuisi. Ja kenen osaamisen ja ripeyden varassa koko taloyhtiön ihmisten ja asuntojen säästyminen saattaisi olla.
Väestönsuojassa oli myös mies, joka epäuskoisena puisteli päätään. Hän ei voinut käsittää millaiseksi tilanne oli muuttunut. Ja ennen kaikkea: Missä ihmeen välissä ja miten nopeasti kaikki oli tapahtunut?
Hän ihmetteli, että tämänhetkisten näkymien valossa 1980-luku osoittautui hänen (ja monen muunkin) elämän onnellisimmaksi ajanjaksoksi. Silloin oli puitteet kunnossa, oli ennustettavuus ja vakaus. Pystyi suunnittelemaan.
Hän kertoi, kuinka hän oli tietyllä säästöprosentilla säästänyt omakotitalon lisäksi mökin ja veneen. Sen jälkeen he koko perheenä alkoivat matkustella, lomailla ulkomailla. He harrastivat laskettelua ja sukellusta ja niihin liittyenkin matkustelivat ulkomailla. Eikä tämä ollut vaatinut mitään yli-inhimillisiä ponnisteluja. Ainoastaan normaalia suunnittelua, mitä hän keskiluokkaisena perheenpäänä teki muutenkin. Toki hänellä oli koko ajan ollut hyvät tulot, mutta sittenkin.
Nyt hän oli tehnyt uudestaan tarkat laskelmat kynän ja paperin kanssa ja todennut, että hän ei enää millään pääsisi samaan lopputulokseen. Ei, vaikka hän toimisi samoin periaattein, osaamisin, samoin resurssein. Hän ei enää saavuttaisi samaa elintasoa.
Hän ei voinut käsittää, että se elämä, jota hän perheineen eli 1980-luvulla ja joka toki oli kaikilla mittareilla mitattuna ollut hyvää elämää, nyt hänestäkin näytti (saavuttamattomalta) ylellisyydeltä.
Elämä ja valmistelut väestönsuojassa jatkuivat. Tässäkin vaiheessa oli edelleen myös hyvinvoivia ihmisiä. Mutta pahoinvoivien ihmisten määrä oli niin suuresti kasvanut, että myös hyvinvoivien turvallisuus ja omaisuuden suoja oli huomattavasti heikentynyt.
Raamatusta tulee mieleen tämän unen pohjalta Ilm. 6:4-6.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiina Kokkoniemen uni
On suuri hengellinen tilaisuus jossain hallissa tai muussa isossa tilassa. Siellä on amerikkalainen ryhmä, joka on tullut Suomeen pitämään hengellisiä tilaisuuksia. Kokouksen lopussa Jumala ilmestyy alttarin ylle monin ihmein ja merkein, hän näyttää ennennäkemättömiä asioita, hänen valtava pyhä sydämensä on täynnä rakkautta omiansa kohtaan, hänen maailmoissaan on tullut aika ilmestyä näkyväisissä ihmein ja merkein, jotta valitut pelastuisivat niiden kautta ja Jumalan lapset saisivat lohdutusta ja voimaa jatkaa kilvoitellen perille.
Jumala, Kaikkivaltias Luoja, jatkaa ihmeiden tekoa niin kauan, että monet lähtevät jo pois. Sitten moni kristitty alkaa epäillä, ovatko nämä ihmeet edes Jumalasta, kun tällaisia ei ole ennen nähty. Uskovia lähtee tilaisuudesta keskenään väitellen ja kinastellen. He uskovat, että kyseessä on jokin huijaus ja että on piilotettu "koneita", joilla ihmeitä tehdään.
Lopuksi Jumala sanoo minulle surullisena:"He pyysivat minulta ihmeitä, mutta katso nyt, he eivät usko vaikka he näkevät niitä enemmän kuin koskaan ennen."
Jeesus ei luvannut ihmeitä, ei silloin, eikä nytkään.
Johanneksen evankeliumi:
4:48 Niin Jeesus sanoi hänelle: "Ellette näe merkkejä ja ihmeitä, te ette usko."
Apostolien teot:
2:19 Ja minä annan näkyä ihmeitä ylhäällä taivaalla ja merkkejä alhaalla maan päällä, verta ja tulta ja savupatsaita.
4:30 ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta."
6:8 Ja Stefanus, täynnä armoa ja voimaa, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansassa.
7:36 Hän johdatti heidät sieltä pois, tehden ihmeitä ja tunnustekoja Egyptin maassa ja Punaisessa meressä ja erämaassa neljänäkymmenenä vuotena.
8:13 Ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän pysytteli Filippuksen seurassa; ja nähdessään ihmeitä ja suuria, voimallisia tekoja hän hämmästyi.
14:3 Niin he oleskelivat siellä kauan aikaa ja puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta.
15:12 Niin koko joukko vaikeni, ja he kuuntelivat Barnabasta ja Paavalia, jotka kertoivat, kuinka suuria tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli tehnyt pakanain keskuudessa heidän kauttansa.
Ilmestyskirja:
13:13 Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden.
16:14 Sillä ne ovat riivaajain henkiä, jotka tekevät ihmeitä; ne lähtevät koko maanpiirin kuningasten luo kokoamaan heidät sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä.