Haluaisin kysyä ihan rehellisesti pari juttua, ellei täällä poisteta tätä viestiä.
Tämän keskustelupalstan perusteella tällaiselle ulkopuoliselle vahvistuu se kuva, että helluntailaiset ovat sekavaa kansaa.
Ettekö mitenkään voisi kesksutella ihan rauhallisesti, asiallisesti ja kiihkoilematta?
Mutta kysymykset. Tunnen paljon helluntailaisia. Mistä johtuu, että minua alkaa pelottamaan joidenkin helluntailaisten seurassa? Joskus huomaan, että heidän katseessaan on kumma kiilto tai pupillit eivät reagoi valoon tai suupielissä on vaahtoa.
On kyllä ihan asiallisiakin helluntailaisia, mutta jotkut.
Toinen kysymys. Monia helluntailaisia (kyllä myöskin muista usk.liikkeistä) on joutunut mielisairaalaan. Mikä muutos ihmisessä tapahtuu siis psykologisesti, että näin pääsee käymään? En millään ymmärrä tätä, enkä ollenkaan ns. uskonnon uhreja, sillä eikö uskon pitäisi eheyttää eikä hajottaa ihmistä?
Rehellisesti kysyn
41
1744
Vastaukset
- stb
"Tämän keskustelupalstan perusteella tällaiselle ulkopuoliselle vahvistuu se kuva, että helluntailaiset ovat sekavaa kansaa.
Ettekö mitenkään voisi kesksutella ihan rauhallisesti, asiallisesti ja kiihkoilematta?"
-Siis milla tavalla helluntailaiset ovat sekavaa kansaa? Minusta taalla eivat helluntailaiset ole "kiihkoilleet", vaan muut.
"Mutta kysymykset. Tunnen paljon helluntailaisia. Mistä johtuu, että minua alkaa pelottamaan joidenkin helluntailaisten seurassa? Joskus huomaan, että heidän katseessaan on kumma kiilto tai pupillit eivät reagoi valoon tai suupielissä on vaahtoa."
-Juttusi taitaa olla pelkkaa pilaa?! Jos jolla kulla tosiaan tulee suusta vaahtoa, niin eikos silloin pitaisi soittaa ambulanssi, kyseessa kun on luultavasti epilepsia kohtaus?!
"Monia helluntailaisia (kyllä myöskin muista usk.liikkeistä) on joutunut mielisairaalaan. Mikä muutos ihmisessä tapahtuu siis psykologisesti, että näin pääsee käymään?"
-Sita kun ei tieda... - upotettu
>>Tämän keskustelupalstan perusteella tällaiselle ulkopuoliselle vahvistuu se kuva, että helluntailaiset ovat sekavaa kansaa.>Mutta kysymykset. Tunnen paljon helluntailaisia. Mistä johtuu, että minua alkaa pelottamaan joidenkin helluntailaisten seurassa?>Joskus huomaan, että heidän katseessaan on kumma kiilto tai pupillit eivät reagoi valoon tai suupielissä on vaahtoa.>Toinen kysymys. Monia helluntailaisia (kyllä myöskin muista usk.liikkeistä) on joutunut mielisairaalaan. Mikä muutos ihmisessä tapahtuu siis psykologisesti, että näin pääsee käymään?>En millään ymmärrä tätä, enkä ollenkaan ns. uskonnon uhreja, sillä eikö uskon pitäisi eheyttää eikä hajottaa ihmistä?
- Hellari-info
helluntalaisista suusta valuu vaahtoa, silmissä on harittava katse ja he puhuvat itsekseen kadulla kulkiessaan.
Noin 89 % helluntalaisista ei osaa päivittäin takaisin kotiin ilman ulkopuolista apua. Tähän asiaan on monissa kunnissa rakennettu erillinen "Ohjaa hellari kotiin" -tukiverkko, johon voivat mennä mukaan kaikki halukkaat vapaaehtoiset. Kunta on palkannut projektin vetäjäksi erillisen virkamiehen. Muut osallistujat toimivat vapaaehtoisuuden pohjalta ja saavat vain mahdolliset kulukorvaukset.
Vastaan mielelläni mahdollisiin avaajan lisäkysymyksiin.- Harhaileva hellari
että asioista voidaan puhua niiden oikeilla nimillä.
- Uskova
BlackLily kehäpäätelmineen.
Olet oikeassa. Uskonnon tulee olla hyvä asia. Meitä ihmisiä on monenlaisia ja joskus käyttäydymme varsin typerästi uskontokunnasta riippumatta ja olemme tekemässä hyvästä asiasta pahaa.Tämä on sitä ihmisen vajavaisuutta ulospäin.Siellä missä Kristus on, siellä ihmisen on hyvä olla.
- Pakana(F)
Täällä liikkuu muitakin kuin hellareita. Tosin suurin osa kiihkoilijoista ja ilkeilijöistä on nimenomaan uskovaisia.
Muakin alkaa pelottaan joidenkin kiihkojen seurassa. On aina pelottanut, varsinkin lapsena ne isot aikuiset jotka joutuivat johonkin transsimaiseen tilaan. Hosuivat, huitoivat, itkivät ja nauroivat samaan aikaan, huusivat kuin henkeä olis viety, vibratoa äänessä, tärisivät, kaatuilivat, puhuivat kielillä, ja kun se tarttui vielä kaikkiin muihinkin aikuisiin, ja huoneilmakin kohosi korkeaksi, niin siinä oli tukala olla lapsena.
Pupilleihin en ole tosin kiinnittänyt huomiota =D =D =D kun ne yleensä pitää silmiä kiinni, mutta vaahtoa kyllä ryöppyää suupielestä jos ne oikein innostuu huutamaan kitarisat oikosenaan. Se ON pelottavaa.
Ehkä joidenkin mielenterveys ei kestä tuota kaikkea. Toisaalta uskon, että suurin osa niistä joiden mielenterveys alkaa järkkyä uskoon tulemisen jälkeen, menettävät mielenterveytensä lähinnä joidenkin raamatuntulkintojen vuoksi, eivät niinkään hurmostelun. Esim. se voi olla liikaa jonkun mielenterveydelle, jos joudut vaikkapa törkeän rikoksen uhriksi, ja sinua vaaditaan raamattuun vedoten antamaan anteeksi rikolliselle ja samaan aikaan sille rikolliselle jaetaan aúliisti armoa ja anteeksiantoa.- poikalapsi
Olen aika samaa mieltä kanssasi tästä. Lisään vielä, että minusta on hyvä, jos kaikkein kiihkeimmät vaikkapa purkavat enintä pahaa oloaan nettikeskustelun kaltaisessa, suhteellisen harmittomassa rupattelussa. Siksi on koetettava ymmärtää näitä tuomion ja kivenheiton saarnaajiakin. On varmasti heille ja meille kaikille parempi, että teoretisoivat tuomiollaan täällä eivätkä kivittele kaduilla.
- Pakana(F)
poikalapsi kirjoitti:
Olen aika samaa mieltä kanssasi tästä. Lisään vielä, että minusta on hyvä, jos kaikkein kiihkeimmät vaikkapa purkavat enintä pahaa oloaan nettikeskustelun kaltaisessa, suhteellisen harmittomassa rupattelussa. Siksi on koetettava ymmärtää näitä tuomion ja kivenheiton saarnaajiakin. On varmasti heille ja meille kaikille parempi, että teoretisoivat tuomiollaan täällä eivätkä kivittele kaduilla.
Juu, terapeuttista tämä on monille, myös allekirjoittaneelle itselleen. ;-)
Ikävä kyllä, kivenheittotyyli ei rajoitu pelkästään näille palstoille, vaan on myös siviilielämässä ihan tuttua. Tosin olen sitä mieltä, että mielenterveydelle vaarallisinta ei ole mikään suora ja jyrkkä hyökkäys/kivenheittotyyli, vaan vaarallisinta on se hymy naamalla tapahtuva manipulaatio, joka on itseasiassa ihan samaa tuomionjulistustyyliä, mutta vain kauniissa paketissa tarjoiltua ja siten myös vaikeasti havaittavampaa - ja haavoittavampaa. Se, missä ihmistä yritetään ystävällismielisesti, mutta väkisin tunkea muottiin jonne hän ei sovi, Jumalan tahtoon vedoten.
Suoraa hyökkäystä vastaan on helpompi puolustautua kuin ystävällismielistä manipulaatiota. Jos olet herkkä, uusi uskovainen joka ajattelee tarvitsevansa muiden uskovien ohjausta, et osaa välttämättä puolustautua vaikkapa sellaista "hyökkäystä" vastaan joka kuuluu suurinpiirtein näin. "Ystävä rakas, ymmärräthän että kyllä me sinut hyväksymme, mutta sinun täytyy tehdä parannut homoudestasi". Moni menee siihen halpaan ja yrittää sitten todella tehdä sitä "parannusta". Ja kun sitä muutosta heteroksi ei sitten tule, alkaa itsesyytökset mikä voi olla mielenterveydelle hyvinkin vahingollista. On paljon vaikeampi puolustautua ystävänä esiintyvää vastaan kuin "rehellistä" vihollista. - poikalapsi
Pakana(F) kirjoitti:
Juu, terapeuttista tämä on monille, myös allekirjoittaneelle itselleen. ;-)
Ikävä kyllä, kivenheittotyyli ei rajoitu pelkästään näille palstoille, vaan on myös siviilielämässä ihan tuttua. Tosin olen sitä mieltä, että mielenterveydelle vaarallisinta ei ole mikään suora ja jyrkkä hyökkäys/kivenheittotyyli, vaan vaarallisinta on se hymy naamalla tapahtuva manipulaatio, joka on itseasiassa ihan samaa tuomionjulistustyyliä, mutta vain kauniissa paketissa tarjoiltua ja siten myös vaikeasti havaittavampaa - ja haavoittavampaa. Se, missä ihmistä yritetään ystävällismielisesti, mutta väkisin tunkea muottiin jonne hän ei sovi, Jumalan tahtoon vedoten.
Suoraa hyökkäystä vastaan on helpompi puolustautua kuin ystävällismielistä manipulaatiota. Jos olet herkkä, uusi uskovainen joka ajattelee tarvitsevansa muiden uskovien ohjausta, et osaa välttämättä puolustautua vaikkapa sellaista "hyökkäystä" vastaan joka kuuluu suurinpiirtein näin. "Ystävä rakas, ymmärräthän että kyllä me sinut hyväksymme, mutta sinun täytyy tehdä parannut homoudestasi". Moni menee siihen halpaan ja yrittää sitten todella tehdä sitä "parannusta". Ja kun sitä muutosta heteroksi ei sitten tule, alkaa itsesyytökset mikä voi olla mielenterveydelle hyvinkin vahingollista. On paljon vaikeampi puolustautua ystävänä esiintyvää vastaan kuin "rehellistä" vihollista.Kirjoitat täyttä asiaa! Maailma on kaksinaamaisia hymyjä täynnä - onneksi on sentään aitoakin ystävällisyyttä vielä olemassa =)
Olen ja olen ollut täällä kaikkein eniten nhuolissani juuri nuorista, oman seksuaali-identiteettinsä kanssa vielä hapuilevista uskovista. Juuri heidän vuokseen olisi tärkeää saada "eheytys" ja muut vastaavat kauhugalleriasta kaapatut taikauskon lajit kuriin ja ruotuun. Tuntuu TOSI pahalta semmoinen, että joku muka "tieteellisesti terapoiden" alkaa "eheyttää" ihmistä pois omasta identiteetistään. - Pakana(F)
poikalapsi kirjoitti:
Kirjoitat täyttä asiaa! Maailma on kaksinaamaisia hymyjä täynnä - onneksi on sentään aitoakin ystävällisyyttä vielä olemassa =)
Olen ja olen ollut täällä kaikkein eniten nhuolissani juuri nuorista, oman seksuaali-identiteettinsä kanssa vielä hapuilevista uskovista. Juuri heidän vuokseen olisi tärkeää saada "eheytys" ja muut vastaavat kauhugalleriasta kaapatut taikauskon lajit kuriin ja ruotuun. Tuntuu TOSI pahalta semmoinen, että joku muka "tieteellisesti terapoiden" alkaa "eheyttää" ihmistä pois omasta identiteetistään."heidän vuokseen olisi tärkeää saada "eheytys" ja muut vastaavat kauhugalleriasta kaapatut taikauskon lajit kuriin ja ruotuun."
Joo tämä muotisana "eheytys" särähtää ikävästi minunkin korvaani. Tätä "eheytystä" kun markkinoidaan monen muunkin asian yhteydessä, ei vain homosta heteroksi käännyttämisessä. Väitetään mm. että vain anteeksiannon kautta ihminen voi "eheytyä" sisäisesti, mikä aiheuttaa pahimmillaan todella pahoja mielenterveydellisiä ongelmia toisille. Anteeksiannon vaatimus on mielestäni yksi pahimmista hengellisen väkivallan muodoista.
- Hellari-info
"Joskus huomaan, että heidän katseessaan on kumma kiilto"
että kaikki helluntalaiset ympäri maailmaa ovat etäistä sukua kiiltomadolle. - Ei-hellari
Miksi psyykkisesti sairaat sitten usein hakeutuvat uskovaisten tilaisuuksiin ja heidän seuraansa?
Yksi syy on,että he ovat jo valmiiksi rikkinäisiä ihmisiä tullessaan ja se voi johtua monesta asiasta;mitä kokemuksia elämässä on ollut,minkälainen lapsuus,minkälaiset ihmissuhteet,yksinäisyys,mutta kaikki voivat tulla
Jeesushan on suuri lääkäri ja voi parantaa monenlaisia sairauksia!- Pakana(F)
Hyvin mielellään uskovaiset ajattelevat uskovaisten mielenterveysongelmien johtuvat siitä, että he ovat olleet jo valmiiksi mielenterveysongelmaisia, kun ovat tulleet uskoon ja liittyneet seurakuntaan. Että uskonto ei siis itsessään ole ongelmia aiheuttanut.
Varmasti on niitäkin, ja se, miksi mielenterv. ongelmainen hakeutuu uskoviasten piireihin, johtuu monesta syystä. Mielenterveysongelmiin liittyy usein yksinäisyys ja turvattomuuden tunne. Mikäpäs sen vetoavampaa on sellaiselle ihmiselle, kuin _yhteisö_ joka julistaa yhtä turvallista totuutta, ja johon liittyy ajatus "pelastumisesta". Kukapa ei haluaisi pelastua, kun elää turvattomana oman mielensä armoilla?
Mutta myös uskoon tuleminen voi aiheuttaa mielenterveysongelman. Itseasiassa olen sitä mieltä, että uskovaisuus itsessään joidenkin ihmisten kohdalla on sairaus. Joidenkin ihmisten kohdalla voisi aivan hyvin puhua uskontoon sairastumisesta. Hyvin monien uskovaisten uskonnon harjoitus on tosi kipeetä. Lisäksi olisi mielenkiintoista tietää mikä rooli vaikkapa uskovaisella kasvatuksella on mielenterveysongelmiin. Olen täysin vakuuttunut että monien mielenterveysongelmaisten mielenterveysongelmilla on suora syy-yhteys heidän uskonnolliseen kasvatukseensa. Uskonnollinen kasvatus saattaa aiheuttaa hyvinkin vahvoja pelkoja liittyen esim. maailmanloppuun, Jeesuksen toiseen tulemiseen (ja epävarmuuteen siitä pelastuuko itse vai ei), henkivaltoihin yms. yms. yms. Se saattaa aiheuttaa hyvinkin suuria paineita ja itsesyytöksiä monissa eri asioissa. Jos esim. ei täyty pyhällä hengellä vaikka vuosikausia sitä rukoilee, eikä alakaan puhumaan kielillä, uskovaiset hyvin helposti antavat ymmärtää että vika on silloin ihmisessä itsessään. Koska eihän se vika Jumalassakaan voi olla. Yksi asia mitä en tajua itse olleenkaan, on se, kuinka uskovaiset eivät tajua, että lapset ymmärtävät asiat eri tavalla kuin aikuiset. Itse pelkäsin hirveästi lapsena sitä, että se pasuuna soi juuri silloin kun itse olen nukkumassa. Meille kun sanottiin aina että pitää "valvoa". Monet vertauskuvalliset asiat saavat lapsen päässä ihan eri merkityksen kuin mitä ehkä aikuiset ovat itse edes tarkoittaneet. Monet ihmisetr eivät pääse näistä peloista eroon aikuisenakaan, ja toisille näistä asioista tulee melkein pakkomielle.
Että ei se "jeesus" aina minään lääkärinä toimi. Toisinaan se toimiii sairastuttajana, jos noin kärjistetysti voisi sanoa. - poikalapsi
Pakana(F) kirjoitti:
Hyvin mielellään uskovaiset ajattelevat uskovaisten mielenterveysongelmien johtuvat siitä, että he ovat olleet jo valmiiksi mielenterveysongelmaisia, kun ovat tulleet uskoon ja liittyneet seurakuntaan. Että uskonto ei siis itsessään ole ongelmia aiheuttanut.
Varmasti on niitäkin, ja se, miksi mielenterv. ongelmainen hakeutuu uskoviasten piireihin, johtuu monesta syystä. Mielenterveysongelmiin liittyy usein yksinäisyys ja turvattomuuden tunne. Mikäpäs sen vetoavampaa on sellaiselle ihmiselle, kuin _yhteisö_ joka julistaa yhtä turvallista totuutta, ja johon liittyy ajatus "pelastumisesta". Kukapa ei haluaisi pelastua, kun elää turvattomana oman mielensä armoilla?
Mutta myös uskoon tuleminen voi aiheuttaa mielenterveysongelman. Itseasiassa olen sitä mieltä, että uskovaisuus itsessään joidenkin ihmisten kohdalla on sairaus. Joidenkin ihmisten kohdalla voisi aivan hyvin puhua uskontoon sairastumisesta. Hyvin monien uskovaisten uskonnon harjoitus on tosi kipeetä. Lisäksi olisi mielenkiintoista tietää mikä rooli vaikkapa uskovaisella kasvatuksella on mielenterveysongelmiin. Olen täysin vakuuttunut että monien mielenterveysongelmaisten mielenterveysongelmilla on suora syy-yhteys heidän uskonnolliseen kasvatukseensa. Uskonnollinen kasvatus saattaa aiheuttaa hyvinkin vahvoja pelkoja liittyen esim. maailmanloppuun, Jeesuksen toiseen tulemiseen (ja epävarmuuteen siitä pelastuuko itse vai ei), henkivaltoihin yms. yms. yms. Se saattaa aiheuttaa hyvinkin suuria paineita ja itsesyytöksiä monissa eri asioissa. Jos esim. ei täyty pyhällä hengellä vaikka vuosikausia sitä rukoilee, eikä alakaan puhumaan kielillä, uskovaiset hyvin helposti antavat ymmärtää että vika on silloin ihmisessä itsessään. Koska eihän se vika Jumalassakaan voi olla. Yksi asia mitä en tajua itse olleenkaan, on se, kuinka uskovaiset eivät tajua, että lapset ymmärtävät asiat eri tavalla kuin aikuiset. Itse pelkäsin hirveästi lapsena sitä, että se pasuuna soi juuri silloin kun itse olen nukkumassa. Meille kun sanottiin aina että pitää "valvoa". Monet vertauskuvalliset asiat saavat lapsen päässä ihan eri merkityksen kuin mitä ehkä aikuiset ovat itse edes tarkoittaneet. Monet ihmisetr eivät pääse näistä peloista eroon aikuisenakaan, ja toisille näistä asioista tulee melkein pakkomielle.
Että ei se "jeesus" aina minään lääkärinä toimi. Toisinaan se toimiii sairastuttajana, jos noin kärjistetysti voisi sanoa.Enpä ole tullut ikinä ennen ajatelleeksi asiaa tuosta näkökulmasta. Saatat muuten olla hyvinkin oikeassa. Kun tässä nyt ihan vaikka seurailee muutamia omaan tuttavapiiriin kuuluvia ns. uskovia, niin joidenkin kohdalla tuo uskonnon sairastuttava vaikutus tuntuu täysin mahdolliselta. Sitä paitsi: ihmiset sairastuvat monenmoisten elämänmuutosten takia. Varmaan uskoontulokin voi sairastuttaa jonkun. Kun jokin asia menee yli, riistäytyy hallinnasta, siinä mielenterveys on pyörityksessä, olipa se asia mikä vain.
Pelko on muuten aika karmea ase. Siksiköhän sillä synnillä seurauksineen muutamat niin mieluusti pelottelevat? - Pakana(F)
poikalapsi kirjoitti:
Enpä ole tullut ikinä ennen ajatelleeksi asiaa tuosta näkökulmasta. Saatat muuten olla hyvinkin oikeassa. Kun tässä nyt ihan vaikka seurailee muutamia omaan tuttavapiiriin kuuluvia ns. uskovia, niin joidenkin kohdalla tuo uskonnon sairastuttava vaikutus tuntuu täysin mahdolliselta. Sitä paitsi: ihmiset sairastuvat monenmoisten elämänmuutosten takia. Varmaan uskoontulokin voi sairastuttaa jonkun. Kun jokin asia menee yli, riistäytyy hallinnasta, siinä mielenterveys on pyörityksessä, olipa se asia mikä vain.
Pelko on muuten aika karmea ase. Siksiköhän sillä synnillä seurauksineen muutamat niin mieluusti pelottelevat?"Kun tässä nyt ihan vaikka seurailee muutamia omaan tuttavapiiriin kuuluvia ns. uskovia, niin joidenkin kohdalla tuo uskonnon sairastuttava vaikutus tuntuu täysin mahdolliselta. Sitä paitsi: ihmiset sairastuvat monenmoisten elämänmuutosten takia. Varmaan uskoontulokin voi sairastuttaa jonkun. Kun jokin asia menee yli, riistäytyy hallinnasta, siinä mielenterveys on pyörityksessä, olipa se asia mikä vain."
...
Juu aivan oikeassa olet. Ikävä kyllä uskovaiset eivät useimmiten halua nähdä uskoon tulemista laajemmasta näkökulmasta, vaan yleensä siitä halutaan nähdä ainoastaan sen positiiviset vaikutukset. "Meidän uskossa ei ole mitää vikaa ja piste!" *kädet puuskaan*
Monille uskovaisille usko on todella pakkomielteenomainen koko elämää hallitseva asia, joka syö kaiken muun elämän ympäriltä, jolloin elämään ei mahdu enää mitään muuta kuin usko. Siitä tulee voimanlähteen sijasta elämää supistava, ja ihmistä kahlitseva ja orjuuttava asia. Ihan kuin he kuvittelisivat, että se Jeesus karkaa jonnekin heti, jos sitä ei AJATTELE jatkuvasti. Kaikkeen tekemiseen tarvitaan peruste uskosta, eikä mitään sellaista voi tehdä, mikä ei liity uskoon jotenkin. Kun tarpeeksi kauan sitten elää sellaisena "yhden asian ihmisenä", sitä saattaa kadottaa perpektiivinsä ja suhteellisuudentajunsa suhteessa muuhun maailmaan, jolloin seurauksena voi olla hyvinkin mielenterveysongelmia. Eikä pidä unohtaa sitäkään, että usko voi olla myös "ympäristöhaitta", eli jonkun toisen usko voi aiheuttaa _muille_ läheisille mielenterveysongelmia. Esim. jos vanhempi on kiihkouskovainen, se voi pahimmillaan horjuttaa lasten mielenterveyttä.
Joten usko ei todellakaan ole niin mustavalkoinen ja ainoastaan positiivinen asia, kuin mitä siitä useimmiten annetaan ymmärtää.
...
"Pelko on muuten aika karmea ase. Siksiköhän sillä synnillä seurauksineen muutamat niin mieluusti pelottelevat?"
...
No pelollahan noi uskonnolliset johtajat ovat kautta historian hallinneet ihmisiä. ;-) Ihan samat periaatteet ovat edelleenkin voimassa, vaikka ne ovatkin muuttaneet muotoaan pehmeämpään muotoon. Usein nuo pelottelijat ovat itsekin helvetinpelkojensa uhreja. - ÄÖ=?
Pakana(F) kirjoitti:
"Kun tässä nyt ihan vaikka seurailee muutamia omaan tuttavapiiriin kuuluvia ns. uskovia, niin joidenkin kohdalla tuo uskonnon sairastuttava vaikutus tuntuu täysin mahdolliselta. Sitä paitsi: ihmiset sairastuvat monenmoisten elämänmuutosten takia. Varmaan uskoontulokin voi sairastuttaa jonkun. Kun jokin asia menee yli, riistäytyy hallinnasta, siinä mielenterveys on pyörityksessä, olipa se asia mikä vain."
...
Juu aivan oikeassa olet. Ikävä kyllä uskovaiset eivät useimmiten halua nähdä uskoon tulemista laajemmasta näkökulmasta, vaan yleensä siitä halutaan nähdä ainoastaan sen positiiviset vaikutukset. "Meidän uskossa ei ole mitää vikaa ja piste!" *kädet puuskaan*
Monille uskovaisille usko on todella pakkomielteenomainen koko elämää hallitseva asia, joka syö kaiken muun elämän ympäriltä, jolloin elämään ei mahdu enää mitään muuta kuin usko. Siitä tulee voimanlähteen sijasta elämää supistava, ja ihmistä kahlitseva ja orjuuttava asia. Ihan kuin he kuvittelisivat, että se Jeesus karkaa jonnekin heti, jos sitä ei AJATTELE jatkuvasti. Kaikkeen tekemiseen tarvitaan peruste uskosta, eikä mitään sellaista voi tehdä, mikä ei liity uskoon jotenkin. Kun tarpeeksi kauan sitten elää sellaisena "yhden asian ihmisenä", sitä saattaa kadottaa perpektiivinsä ja suhteellisuudentajunsa suhteessa muuhun maailmaan, jolloin seurauksena voi olla hyvinkin mielenterveysongelmia. Eikä pidä unohtaa sitäkään, että usko voi olla myös "ympäristöhaitta", eli jonkun toisen usko voi aiheuttaa _muille_ läheisille mielenterveysongelmia. Esim. jos vanhempi on kiihkouskovainen, se voi pahimmillaan horjuttaa lasten mielenterveyttä.
Joten usko ei todellakaan ole niin mustavalkoinen ja ainoastaan positiivinen asia, kuin mitä siitä useimmiten annetaan ymmärtää.
...
"Pelko on muuten aika karmea ase. Siksiköhän sillä synnillä seurauksineen muutamat niin mieluusti pelottelevat?"
...
No pelollahan noi uskonnolliset johtajat ovat kautta historian hallinneet ihmisiä. ;-) Ihan samat periaatteet ovat edelleenkin voimassa, vaikka ne ovatkin muuttaneet muotoaan pehmeämpään muotoon. Usein nuo pelottelijat ovat itsekin helvetinpelkojensa uhreja.Oot niin viisas, että sua varmaan paljon kuunnellaan. Mutta, totuus on päässäsi ja se suo pelottaa...
- atri parkka
Olet näemmä tavannut paljon helluntailaisia. ?
Ja jotkut heistä ovat omituisia.?
Myönnän tämän.
Meidän seurakunnissamme saattaa toiminnan ja evankelioinnin tavoista johtuen syntyä sellainen jäsenistö, joka on mielenterveysongelmaista suhteessa enemmän kuin esim 4H porukka.
Julistuksemme on tunteisiin vetoavaa, ja tiivis yhteenkuuluvaisuuden tunne ruokkii turvaa hakevien ihmisten sielua.
Toisaalta pakana(F):n kuvaamat asiat aiheuttavat senkaltaisen ilmiön, että esim teetupa ja katutyöhön hakeutuu psyykkeeltään epätasapainossa olevat askettäin helluntaiseurakuntiin liittyneet ihmiset.
He hakevat hyväksyntää agressiivisella käännytystyöllä, eivätkä ymmärrä, että tosiasiassa he tekevät karhunpalveluksen samalla koko uskon asialle. - Ritva
Sait jo monia hyviä vastauksia. Mutta kerron vielä elämästäni mielenterveyden puolelta.
Kun keväällä pääsin ylioppilaaksi, niin heinäkuussa yritin itsemurhaa. Olin niin rikkinäinen ihminen, täynnä vihaa ja pelkoa äitiäni kohtaan, joka oli niin kylmä minua kohtaan. On Jumalan ihme, että pystyin jotenkin silloin raahautumaan päivästä toiseen. Olen herkkä luonteeltani ja koen asiat voimakkaasti. Etsin epätoivoisesti äitini hyväksyntää, mutta tein näin tai noin, aina tein äitini mielestä väärin. Naimisiin menon jälkeenkin läksin monta kertaa itkien äitini luota pois, kun hän loukkasi minua. Kun aloin odottaa esikoistani, äitini ensimmäiset sanat olivat minulle kuultuaan sen: "Miltä tuntuu olla isäsi murhaaja." Kun lähdin silloin, mieleni oli murheellinen, vaikka iloitsin sisimmässäni tulevasta lapsestani. Se, että tein aina väärin, on vääristänyt minun itsetuntoani niin, että vieläkin koen, että aina teen kaikki väärin. Kun tulin uskoon, aloin pikku hiljaa eheytymään. Itsemurja-ajatukset jäivät pois. Niitä tulee välillä, mutta haluan hyljätä ne pois. Haluan valita elämän, vaikka vieläkin masennun ja haluaisin mennä kauas pois ihmisten luota. Mutta usko Jeesukseen ei tee sitä, vaan ne vanhat haavat, jotka vielä ovat sisälläni ja joskus joku asia saa ne pintaan. Olen käynyt terapeutilla ja psykologilla keskustelemassa lapsuuden aikaisista asioista ja olen saanut paljon apua myös sieltä.
Mutta helluntailaisuus ei ole saanut minua sairastumaan enempää kuin olin ennen uskoontuloa. Jeesus on minua parantanut, koska olen saanut kokea, että Hän rakastaa minua. Minulle helluntaiseurakunta on ollut hengellinen koti, johon olen voinut mennä tällaisena kuin olen. En ole kuitenkaan ihan kaikille voinut tuskani syvyyttä paljastaa, kaikki eivät ymmärrä. Se, jota on haukuttu, ymmärtää miltä se tuntuu. Sen takia olen yrittänyt kirjoittaa haukkumatta ihmisiä, vaikka olen jostain asioista ollut eri mieltä. Minuun esimerkiksi sattuu hirveästi, kun joku haukkuu minut. Ne on ne kaikki vanhat haavat, jotka olen piilottanut, tulevat esiin, enkä meinaa kestää sitä.
Helluntailaisena haluaisin viedä eteenpäin rakkauden sanomaa, joka kertoo Jumalan rakkaudesta Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Haluan kertoa armosta, mutta se ei ole halpaa armoa, koska Jeesus joutui maksamaan siitä hinnan. Häntä hakattiin, pilkattiin ja ristiinnaulittiin, meidän tähtemme, minun tähteni. Hänen niin suuren rakkautensa tähden en tahtoisi tehdä sitä, mikä on Jumalan sanaa vastaan, en ainakaan tahallani. Haluan muistaa sen, mitä maksoi Jeesukselle, että minulle on valmistettu tie Jumalan luo.- Pakana(F)
Tarinasi on hyvin tyypillinen hellaritarina. Monet hajalliset, elämässä kolhiintuneet ovat löytäneet tiensä sattuneesta syystä hellaripiireihin ja saaneet sieltä "kodin" itselleen. Ei siin mitää, hyvä sulle. Hellarit rakastavat rajuja elämäntarinoita. Mitä rajumaa, sitä parempi. Joukoittain he juoksevat kuuntelemassa milloin mitäkin amerikan Nicy Cruzeja. ;-)
Mutta ei pidä unohtaa että kolikossa on myös toinen puoli. Hyvin mielellään hellarit markkinoivat uskoaan nimenomaan tällaisilla tarinoilla, kertovat siitä, kuinka "olin rappiolla ja tulin uskoon ja nyt elän elämäni onnellisena loppuun asti". Jos se toimii sinulla noin, niin hyvä sulle, onneksi olkoon. Ikävä kyllä, sama lääke ei toimi kaikkiin vaivoihin. Uskoon tuleminen ei ole mikään patenttiratkaisu joka ongelmaan jollaisena sitä useimmiten markkinoidaan.
Toisille tervehdyttävintä on uskosta luopuminen, eikä uskoon tuleminen. - Yxi
Pakana(F) kirjoitti:
Tarinasi on hyvin tyypillinen hellaritarina. Monet hajalliset, elämässä kolhiintuneet ovat löytäneet tiensä sattuneesta syystä hellaripiireihin ja saaneet sieltä "kodin" itselleen. Ei siin mitää, hyvä sulle. Hellarit rakastavat rajuja elämäntarinoita. Mitä rajumaa, sitä parempi. Joukoittain he juoksevat kuuntelemassa milloin mitäkin amerikan Nicy Cruzeja. ;-)
Mutta ei pidä unohtaa että kolikossa on myös toinen puoli. Hyvin mielellään hellarit markkinoivat uskoaan nimenomaan tällaisilla tarinoilla, kertovat siitä, kuinka "olin rappiolla ja tulin uskoon ja nyt elän elämäni onnellisena loppuun asti". Jos se toimii sinulla noin, niin hyvä sulle, onneksi olkoon. Ikävä kyllä, sama lääke ei toimi kaikkiin vaivoihin. Uskoon tuleminen ei ole mikään patenttiratkaisu joka ongelmaan jollaisena sitä useimmiten markkinoidaan.
Toisille tervehdyttävintä on uskosta luopuminen, eikä uskoon tuleminen.helluntaikodin lapsi, joka kuljet luopion tietä kohti iankaikkista kadotusta.
- Ritva
Pakana(F) kirjoitti:
Tarinasi on hyvin tyypillinen hellaritarina. Monet hajalliset, elämässä kolhiintuneet ovat löytäneet tiensä sattuneesta syystä hellaripiireihin ja saaneet sieltä "kodin" itselleen. Ei siin mitää, hyvä sulle. Hellarit rakastavat rajuja elämäntarinoita. Mitä rajumaa, sitä parempi. Joukoittain he juoksevat kuuntelemassa milloin mitäkin amerikan Nicy Cruzeja. ;-)
Mutta ei pidä unohtaa että kolikossa on myös toinen puoli. Hyvin mielellään hellarit markkinoivat uskoaan nimenomaan tällaisilla tarinoilla, kertovat siitä, kuinka "olin rappiolla ja tulin uskoon ja nyt elän elämäni onnellisena loppuun asti". Jos se toimii sinulla noin, niin hyvä sulle, onneksi olkoon. Ikävä kyllä, sama lääke ei toimi kaikkiin vaivoihin. Uskoon tuleminen ei ole mikään patenttiratkaisu joka ongelmaan jollaisena sitä useimmiten markkinoidaan.
Toisille tervehdyttävintä on uskosta luopuminen, eikä uskoon tuleminen.Halusin kertoa menneisyyttäni, koska ilman Jeesusta en tiedä, missä olisin. Kun tulin uskoon, miehelleni oli tehty jo yksi munuaisen siirto ja munuainen oli alkanut hylkiä. Itsessäni en olisi kestänyt niitä kaikkia tuskan hetkiä, mitä se sairaus toi tullessaan. Hänelle tehtiin kolme munuaisensiirtoa, munuainen toimi noin kaksi vuotta ja taas dialyysiin. Se oli miehelleni raskasta aikaa ja koko perheellemme. Poikamme olivat pieniä, kun tämä sairastaminen alkoi. Mieheni kuoleman jälkeen olen monesti miettinyt, että en olisi ilman Jeesusta kestänyt niitä kaikkia hetkiä, joita perheenä koimme. Oliko syy sitten, että olen niin heikko ihminen. Voi olla niin. Mutta nyt olen onnellinen siitä, että olen uskossa Jeesukseen.
Minulla on ystävä, jolla on aivan toisenlainen elämä. Hänellä oli hyvä lapsuus, hän tuli nuorena uskoon ja on onnellinen uskossaan. Jeesuksen luo voi tulla onnistuneet ja epäonnistuneet ihmiset, ketään Hän ei heitä pois. Se on ihanaa. - Friend
Ritva kirjoitti:
Halusin kertoa menneisyyttäni, koska ilman Jeesusta en tiedä, missä olisin. Kun tulin uskoon, miehelleni oli tehty jo yksi munuaisen siirto ja munuainen oli alkanut hylkiä. Itsessäni en olisi kestänyt niitä kaikkia tuskan hetkiä, mitä se sairaus toi tullessaan. Hänelle tehtiin kolme munuaisensiirtoa, munuainen toimi noin kaksi vuotta ja taas dialyysiin. Se oli miehelleni raskasta aikaa ja koko perheellemme. Poikamme olivat pieniä, kun tämä sairastaminen alkoi. Mieheni kuoleman jälkeen olen monesti miettinyt, että en olisi ilman Jeesusta kestänyt niitä kaikkia hetkiä, joita perheenä koimme. Oliko syy sitten, että olen niin heikko ihminen. Voi olla niin. Mutta nyt olen onnellinen siitä, että olen uskossa Jeesukseen.
Minulla on ystävä, jolla on aivan toisenlainen elämä. Hänellä oli hyvä lapsuus, hän tuli nuorena uskoon ja on onnellinen uskossaan. Jeesuksen luo voi tulla onnistuneet ja epäonnistuneet ihmiset, ketään Hän ei heitä pois. Se on ihanaa.Ritvan askellukseen.
- Pakana(F)
Ritva kirjoitti:
Halusin kertoa menneisyyttäni, koska ilman Jeesusta en tiedä, missä olisin. Kun tulin uskoon, miehelleni oli tehty jo yksi munuaisen siirto ja munuainen oli alkanut hylkiä. Itsessäni en olisi kestänyt niitä kaikkia tuskan hetkiä, mitä se sairaus toi tullessaan. Hänelle tehtiin kolme munuaisensiirtoa, munuainen toimi noin kaksi vuotta ja taas dialyysiin. Se oli miehelleni raskasta aikaa ja koko perheellemme. Poikamme olivat pieniä, kun tämä sairastaminen alkoi. Mieheni kuoleman jälkeen olen monesti miettinyt, että en olisi ilman Jeesusta kestänyt niitä kaikkia hetkiä, joita perheenä koimme. Oliko syy sitten, että olen niin heikko ihminen. Voi olla niin. Mutta nyt olen onnellinen siitä, että olen uskossa Jeesukseen.
Minulla on ystävä, jolla on aivan toisenlainen elämä. Hänellä oli hyvä lapsuus, hän tuli nuorena uskoon ja on onnellinen uskossaan. Jeesuksen luo voi tulla onnistuneet ja epäonnistuneet ihmiset, ketään Hän ei heitä pois. Se on ihanaa.Olen pahoillani kokemistasi. Ja kuten sanoin, hyvä jos olet uskosta saanut voimaa jatkaa.
Minä kuitenkin halusin tuoda esiin myös sen toisen näkökulman, mitä ei useimmiten haluta kuulla. Heti saa katkeroituneen leimaa otsaan kuten voi huomata. ;-)
...
"Minulla on ystävä, jolla on aivan toisenlainen elämä. Hänellä oli hyvä lapsuus, hän tuli nuorena uskoon ja on onnellinen uskossaan. Jeesuksen luo voi tulla onnistuneet ja epäonnistuneet ihmiset, ketään Hän ei heitä pois. Se on ihanaa."
...
Minä en kauheesti perusta tuosta lapsuuksien jaottelemisesta "onnellisiin" ja "onnettomiin", koska ne asiat ovat hyvin subjektiivisia kokemuksia. Se mikä _näyttää_ sinun silmissäsi onnelliselta, ei välttämättä ole onnellista. Hyvin raflaavia kokemuksia läpikäyneet kuvittelevat usein että kaikilla muilla menee hyvin. Varsinkin niillä, joilla _näyttää_ menevän hyvin. Myöskään se, että joku sanoo olevansa onnellinen, ei välttämättä tarkoita että hän on todellisuudessa onnellinen. Monilla ihmisillä - eikä vähiten uskovaisten perheiden lapsilla - on VELVOLLISUUS olla onnellisia. Heillä ei näin ollen ole muuta vaihtoehtoa kuin uskotella kaikille, että "juu, onnellisia ollaan".
Voin itse sanoa omasta kokemuksesta, että jos olisit kysynyt minulta lapsena olenko onnellinen olisin kirkkain silmin väittänyt että kyllä olen. Nyt myöhemmin kun olen asiaa ajatellut, voin sanoa, että en ollut lähimainkaan niin onnellinen, kuin mitä minun _edellytettiin_ uskovan kodin lapsena olevan. Ei mikään lapsuus ole joko onnellinen tai onneton. Useimpiin lapsuuksiin liittyy sekä onnellisuutta että onnettomuutta.
Itse voin sanoa, että tämä onnellisuuden vaatimus erkaannutti minut hyvin tehokkaasti omista _todellisista_ tunteistani, ja sitä myöten myös itsestäni. Minulla oli "uskovaisen lapsen" rooli jota minun piti vetää koko lapsuuden ajan. En saanut olla keskeneräinen, epäröivä, lapsi, vaan minun piti olla valmis kaikki vastaukset tietävä aikuinen jo lapsesta asti. Koska uskovainen lapsihan "tietää totuuden" koska se on kerrottu hänelle jo lapsena, eikö vain? ;-)
Olen kertonut tämän tarinan useasti tällä palstalla ennenkin, mutta minusta on aiheellista edelleen kertoa sitä, koska edelleenkin näen lapsia jotka ovat kuin minä pienenä. Pikkuaikuisia, jotka laulavat sellaisista uskonasioista joita eivät voi mitenkään vielä edes ymmärtää. Ja edelleenkin näen näitä mustavalkoisia käsityksiä jokapaikassa, joissa usko nähdään ainoastaan positiivisena asiana. - Ritva
Pakana(F) kirjoitti:
Olen pahoillani kokemistasi. Ja kuten sanoin, hyvä jos olet uskosta saanut voimaa jatkaa.
Minä kuitenkin halusin tuoda esiin myös sen toisen näkökulman, mitä ei useimmiten haluta kuulla. Heti saa katkeroituneen leimaa otsaan kuten voi huomata. ;-)
...
"Minulla on ystävä, jolla on aivan toisenlainen elämä. Hänellä oli hyvä lapsuus, hän tuli nuorena uskoon ja on onnellinen uskossaan. Jeesuksen luo voi tulla onnistuneet ja epäonnistuneet ihmiset, ketään Hän ei heitä pois. Se on ihanaa."
...
Minä en kauheesti perusta tuosta lapsuuksien jaottelemisesta "onnellisiin" ja "onnettomiin", koska ne asiat ovat hyvin subjektiivisia kokemuksia. Se mikä _näyttää_ sinun silmissäsi onnelliselta, ei välttämättä ole onnellista. Hyvin raflaavia kokemuksia läpikäyneet kuvittelevat usein että kaikilla muilla menee hyvin. Varsinkin niillä, joilla _näyttää_ menevän hyvin. Myöskään se, että joku sanoo olevansa onnellinen, ei välttämättä tarkoita että hän on todellisuudessa onnellinen. Monilla ihmisillä - eikä vähiten uskovaisten perheiden lapsilla - on VELVOLLISUUS olla onnellisia. Heillä ei näin ollen ole muuta vaihtoehtoa kuin uskotella kaikille, että "juu, onnellisia ollaan".
Voin itse sanoa omasta kokemuksesta, että jos olisit kysynyt minulta lapsena olenko onnellinen olisin kirkkain silmin väittänyt että kyllä olen. Nyt myöhemmin kun olen asiaa ajatellut, voin sanoa, että en ollut lähimainkaan niin onnellinen, kuin mitä minun _edellytettiin_ uskovan kodin lapsena olevan. Ei mikään lapsuus ole joko onnellinen tai onneton. Useimpiin lapsuuksiin liittyy sekä onnellisuutta että onnettomuutta.
Itse voin sanoa, että tämä onnellisuuden vaatimus erkaannutti minut hyvin tehokkaasti omista _todellisista_ tunteistani, ja sitä myöten myös itsestäni. Minulla oli "uskovaisen lapsen" rooli jota minun piti vetää koko lapsuuden ajan. En saanut olla keskeneräinen, epäröivä, lapsi, vaan minun piti olla valmis kaikki vastaukset tietävä aikuinen jo lapsesta asti. Koska uskovainen lapsihan "tietää totuuden" koska se on kerrottu hänelle jo lapsena, eikö vain? ;-)
Olen kertonut tämän tarinan useasti tällä palstalla ennenkin, mutta minusta on aiheellista edelleen kertoa sitä, koska edelleenkin näen lapsia jotka ovat kuin minä pienenä. Pikkuaikuisia, jotka laulavat sellaisista uskonasioista joita eivät voi mitenkään vielä edes ymmärtää. Ja edelleenkin näen näitä mustavalkoisia käsityksiä jokapaikassa, joissa usko nähdään ainoastaan positiivisena asiana.Tästä ihmisestä, josta kerroin, hänestä välittyy rauhallisuus ja tyyneys. Hän niitä harvoja ihmisiä, joiden kanssa minunkin on hyvä olla. Itse hän on kertonut lapsuudestaan, hänellä oli köyhä koti, mutta heillä oli rakastava ilmapiiri, jossa hän kasvoi aikuiseksi.
Olen samaa mieltä, että lapset luulevat, että on onnellinen koti, vaikkei olekaan. On paljon rikkinäisyyttä perheen sisällä, on joku virtahepo perheessä, joka tekee toisten elämän vaikeaksi. Minunkaan elämä ei tullut sen helpommaksi uskoontulon jälkeen, mutta kuitenkin minä pystyin elämään sitä. Jopa insestilapset luulevat, että heidän perheessään on kaikki hyvin. Se on surullista.
Minunkin suvussani on uskovien vanhempien lapsia, joita raahattiin pakolla kokouksiin. Siinä perheessä lapsilta vaadittiin myös paljon. Me ihmiset olemme niin erehtyväisiä, kun me luulemme usein tekevämme hyvää, me teemmekin pahaa.
Luulen kuitenkin, että olen onnellisempi uskovaisena, kuin ilman Jeesusta. Mutta on niitä kurjiakin hetkiä. Viime viikko oli sellainen. Monta kertaa sanoin Jumalallekin, että miksi paransi minut, kun olin kuolemaisillani kuukauden vanhana, kun näki vielä, ettei tuosta tytönrääpäleestä tule ihmistä. En tiedä syytä, miksi Hän paransi minut, kun tuntuu, että teen kaikki päin honkia. Olen läheisriippuvainen, tahdon kaikille hyvää, en oikeastaan tiedä, olenko äitini muovaama hirviö. Siis en ole onnellinen joka hetki, mutta olen onnellisempi kuin jos en olisi uskossa.
Anteeksi, että annoin väärän kuvan itsestäni, mutta joskus näkee elämästään jonkun puolen ja nyt näen, että onneksi olen uskossa. Se siitä. - Kadun nainen
Pakana(F) kirjoitti:
Tarinasi on hyvin tyypillinen hellaritarina. Monet hajalliset, elämässä kolhiintuneet ovat löytäneet tiensä sattuneesta syystä hellaripiireihin ja saaneet sieltä "kodin" itselleen. Ei siin mitää, hyvä sulle. Hellarit rakastavat rajuja elämäntarinoita. Mitä rajumaa, sitä parempi. Joukoittain he juoksevat kuuntelemassa milloin mitäkin amerikan Nicy Cruzeja. ;-)
Mutta ei pidä unohtaa että kolikossa on myös toinen puoli. Hyvin mielellään hellarit markkinoivat uskoaan nimenomaan tällaisilla tarinoilla, kertovat siitä, kuinka "olin rappiolla ja tulin uskoon ja nyt elän elämäni onnellisena loppuun asti". Jos se toimii sinulla noin, niin hyvä sulle, onneksi olkoon. Ikävä kyllä, sama lääke ei toimi kaikkiin vaivoihin. Uskoon tuleminen ei ole mikään patenttiratkaisu joka ongelmaan jollaisena sitä useimmiten markkinoidaan.
Toisille tervehdyttävintä on uskosta luopuminen, eikä uskoon tuleminen.OLisiko "ihmeparannus" -myytin alkujuuri ??
Tuo, että rajusta elämäntilanteesta ihminen otetaan pois yhtä rajuilla otteilla pelastuksen tielle. Oikaistaan ihminen makuulta pystyyn taas uudelleen kaadettavaksi. Siinä on ihmeparannuksen ainesta. Sen jälkeen tuota asiaa on vain jalostettu kuuluvaksi muunkin lääketieteen pariin ja Nipan hanska heilunut markkinointijohtajan ominaisuudessa. Täytyypä lukea Miettisen intoskirja. - Carita lady.
Yxi kirjoitti:
helluntaikodin lapsi, joka kuljet luopion tietä kohti iankaikkista kadotusta.
Sinne tuo reppana on menossa.
- Carita lady,
Kadun nainen kirjoitti:
OLisiko "ihmeparannus" -myytin alkujuuri ??
Tuo, että rajusta elämäntilanteesta ihminen otetaan pois yhtä rajuilla otteilla pelastuksen tielle. Oikaistaan ihminen makuulta pystyyn taas uudelleen kaadettavaksi. Siinä on ihmeparannuksen ainesta. Sen jälkeen tuota asiaa on vain jalostettu kuuluvaksi muunkin lääketieteen pariin ja Nipan hanska heilunut markkinointijohtajan ominaisuudessa. Täytyypä lukea Miettisen intoskirja.Kalakukko kiekuu.
- hämmästelijä
Joskus pikaisesti kirjoitetussa viestissä voi olla epäselvyyttä.
Joku kysyi, miksi pidän helluntailaisia sekavana kansana. No, vastasin siihen tavallaan omassa viestissäni. Esimerkiksi tämän keskustelupalstan perusteella tulee sellainen kuva, että helluntailaiset olisivat sellaisia kiihkoilevia, ärhäkkäitä riitelemään/väittelemään Raamatun kohdista ja opista ja helposti passittavat keskustelukumppanin helvettiin.
Joku epäili, että pilailen. En pilaile. Olen nähnyt monenlaista ja esimerkiksi se, että ihminen sairastuu uskoon tulon jälkeen, tämän takia ja menettää terveytensä pysyvästi, ei ole mitään harvinaista.
Uskonnon uhrit-yhdistystä arvostan toki, jos joku on sellaisessa hirveässä tilanteessa, niin vertaistuki on varmasti hyvä asia, mutta en käsitä siis tätä koko asiaa, että jos Jumala on ja jos hän on hyvä, niin miksi ihmisillä on niin paha olla niin monissa eri uskonnollisissa yhdyskunnissa, loppujen lopuksi.
Aikoinaan, kun olin yhteydessä UU-yhdistykseen, niin minulle sanottiin sieltä, että kaikista puulaakeista tulee uhreja paitsi ortodokseista. Tämä ei ole mainos enkä ole ortodoksi vaan sanon vain sen mitä kuulin.
Siellä myös mainittiin, että silloin (joitakin vuosia sitten)helluntailaisista tuli eniten uhreja, muistaakseni aivan yhtenä virtana, niin että pitivät kai jotain koulutusta tai palaveria helluntaisaarnaajille tämän tiimoilta. Voi olla, että tilanne on rauhoittunut, vai onko.
Tämä on kuitenkin asia jota en millään voi ymmärtää. Minä kun olen aivan ulkopuolinen ja kun tätä ajattelen, niin en tosiaan uskaltaisi mennä mihinkään tuommoiseen toimintaan mukaan.
Ihan lähipiirissäni on ihmisiä, jotka esim. lapsena ovat käyneet "teltalla" ja saaneet kammon loppuiäksi. He muistavat "sanoja" joita kielilläpuhuja on käyttänyt, aivan käsittämätöntä, jota ei voida tunnistaa, tai huutamista, sormien ojentelua, kaatumista, konttaamista ja hysteeristä naurua.
Tunnen monia hyviä helluntailaisia. Tunnen myös sellaisia, joilla on aina sellainen pingotus ja terävä katse...ja paljon hömppäpuheita.
Olen kuunnellut Niilo Yli-Vainiota ja katsellut häntä TV:stä. Ei kai teistä nyt kukaan ihan tosissaan väitä, että hänen toimintansa olisi ollut tervettä. Siis hänen katse, puhe, ääni...puhumattakaan puheen sisällöstä.
Entä nämä suuret joukkokokoukset joihin tulee suuri puhuja jostakin Amerikasta. Ihmiset hoippuvat ja vaipuvat transsiin.
Ihan ulkopuolisena sanon vaan vilpittömästi, että kaikki tämä on pelottavaa (olkoonkin, että monissa h-seurakunnissa on ihan hyvää toimintaa) enkä millään voi uskoa, että Jumala tai Pyhä Henki olisi tällaisen takana.
Lisäksi minua nolostuttaa Jumalan ja Jeesuksen nimen turhaan lausuminen ja heistä hyvin epäkunnioittavasti puhuminen kun olen kuunnellut esim. todistuspuheenvuoroja. "Tässä minä nyt porskutan Jeesuksen kanssa eteenpäin", sanoi eräs.
Joku täällä puhui onnellisuudesta. Sen termin voisi unohtaa, se on länsimaisten hyvinvointiriistokapitalistien siirappimainen hokema. Ihmisen pitäisi oppia olemaan nöyrä ja kiitollinen vaikka kärsimystä piisaa.- Reija,
Siinä mitä olet kuullut on vahingossa heitetty helmiä sioille.
- poikalapsi
Kirjoitat täyttä asiaa.
Kommentoin tuota Niilo Suureen liittyvää vain - muuhun minulla ei ole lisättävää, voin yhtyä ajatuksiisi.
Siis, Niilo Y täyttää täysin hyvän agitaattorin, propagandistin ja kansanvillitsijän tunnusmerkit. Samantapaisia on maailmanhistoriassa nähty ja nähdään: Hitler, Martin Luther King, Mao, Lenin, Billy Graham ym. Osalla on ollut hyvät aikeet, osalla huonot. Niilon aikeita en kommentoi. On hyvä, jos joku moisesta huuhaasta sai ja saa lohtua, mutta ajattelevaan ihmiseen nämä kansanvillitsijät lopulta harvoin vetoavat. - SOS
poikalapsi kirjoitti:
Kirjoitat täyttä asiaa.
Kommentoin tuota Niilo Suureen liittyvää vain - muuhun minulla ei ole lisättävää, voin yhtyä ajatuksiisi.
Siis, Niilo Y täyttää täysin hyvän agitaattorin, propagandistin ja kansanvillitsijän tunnusmerkit. Samantapaisia on maailmanhistoriassa nähty ja nähdään: Hitler, Martin Luther King, Mao, Lenin, Billy Graham ym. Osalla on ollut hyvät aikeet, osalla huonot. Niilon aikeita en kommentoi. On hyvä, jos joku moisesta huuhaasta sai ja saa lohtua, mutta ajattelevaan ihmiseen nämä kansanvillitsijät lopulta harvoin vetoavat.ehkä vähän miettiä kirjoituksiaan, ettei tule tallanneeksi lokaan vilpitöntä Jumalan palvelijaa, jonka Jumala nosti sairasvuoteelta suorittamaan sen tehtävän, joka hänelle oli tarkoitettu.
Tuolla rääpimisellä saattaa astua liian suurille varpaille... - poikalapsi
SOS kirjoitti:
ehkä vähän miettiä kirjoituksiaan, ettei tule tallanneeksi lokaan vilpitöntä Jumalan palvelijaa, jonka Jumala nosti sairasvuoteelta suorittamaan sen tehtävän, joka hänelle oli tarkoitettu.
Tuolla rääpimisellä saattaa astua liian suurille varpaille...Muuten: noiden muiden mainitsemieni kannattajatkaan eivät ole yleensä kyväksyneet kriitistä katsetta omaansa. Huomaa myös, että esimerkkihenkilöluetteloni on aika monipuolinen. Sinunko varpaasi näin herkät ovat, ettei asiaa saa katsella kriittisesti lainkaan? Luther voidaan muuten liittää myös luetteloon: hyväksytkös hänen tekemistensä tarkastelun kriittisesti?
- SOS
poikalapsi kirjoitti:
Muuten: noiden muiden mainitsemieni kannattajatkaan eivät ole yleensä kyväksyneet kriitistä katsetta omaansa. Huomaa myös, että esimerkkihenkilöluetteloni on aika monipuolinen. Sinunko varpaasi näin herkät ovat, ettei asiaa saa katsella kriittisesti lainkaan? Luther voidaan muuten liittää myös luetteloon: hyväksytkös hänen tekemistensä tarkastelun kriittisesti?
Jumalan varpaille.
- Eräs helluntailainen
Niin, meitä riittää joka junaan, ja puolet jää asemalle...
Olen ollut helluntaiherätyksessä mukana lähes 35 vuotta ja nähnyt ja kokenut yhtä ja toista. Myönnän, että sivuraiteitakin on monin osin kuljettu, mutta silti oma kuvaelmasi tuntuu vähän kärjistetyltä ja ennakkoluuloiselta sekä yleistää liikaa.
On totta, että paikoin esiintyy paljon sielullisuutta ja "ääri-ilmiöitä", joita en henkilökohtaisesti hyväksy. Sama tilanne voi olla missä uskonnollisessa yhteisössä tahansa. Lisäksi voimakkaat ihmisluonteet ja kulttuuriperimä vaikuttavat aika paljon ja saattaa ilmetä henkisen painostamisen muodossa. Tästä helluntaiherätys on minusta hiljalleen vapautumassa, näin toivon.
Riippuu jokaisen henkilökohtaisesta Jumalasuhteesta, miten käyttäyttyy. Jos tuntee kiitollisuutta Jumalaa kohtaan, se tulee saada osoittaa. Mutta mielestäni hyvässä järjestyksessä, kuten raamattukin ohjeistaa.
Mitä kielillä puhumiseen ja profetoimiseen tulee, ne ovat täysin raamatullisia armolahjoja (mm. 1. Kor. 12). Niitä tulee kuitenkin käyttää viisaasti. Tässäkin yhteydessä Paavali korostaa hyvää järjestystä ja seurakunnan rakentumista (esim. 1. Kor. 14). Valitettavasti tämä on välillä unohtunut.
Niilo Ylivainiosta minulla ei ole sellaista ääri-ennakkoluuloista kuvaa, joista kirjoitit.
Muuten: helluntailaisuus on maailman suurimpia kristillisiä uskonsuuntia (en muista, onko katolilaisuus jonkin verran suurempi). Koko herätysliikettä ei voi tuomita pienessä Suomessa tehtyjen havintojen perusteella. Mukana on sekä hyvää että huonoa. Tärkeintä on henkilökohtainen usko ja siinä kasvaminen.
P.S. Esim. lätkämatsissakin osoitetaan tunteita ja ollaan terveesti iloisia, kun kumilätkä menee kahden tolpan välistä eikä se ole mitenkään väärähenkistä? Miksi helluntailainen tai mikä tahansa muu aito kiitos Jumalaa kohtaan sitten olisi väärähenkistä, kun noudatetaan pelisääntöjä (raamattua)? - Petri
Eräs helluntailainen kirjoitti:
Niin, meitä riittää joka junaan, ja puolet jää asemalle...
Olen ollut helluntaiherätyksessä mukana lähes 35 vuotta ja nähnyt ja kokenut yhtä ja toista. Myönnän, että sivuraiteitakin on monin osin kuljettu, mutta silti oma kuvaelmasi tuntuu vähän kärjistetyltä ja ennakkoluuloiselta sekä yleistää liikaa.
On totta, että paikoin esiintyy paljon sielullisuutta ja "ääri-ilmiöitä", joita en henkilökohtaisesti hyväksy. Sama tilanne voi olla missä uskonnollisessa yhteisössä tahansa. Lisäksi voimakkaat ihmisluonteet ja kulttuuriperimä vaikuttavat aika paljon ja saattaa ilmetä henkisen painostamisen muodossa. Tästä helluntaiherätys on minusta hiljalleen vapautumassa, näin toivon.
Riippuu jokaisen henkilökohtaisesta Jumalasuhteesta, miten käyttäyttyy. Jos tuntee kiitollisuutta Jumalaa kohtaan, se tulee saada osoittaa. Mutta mielestäni hyvässä järjestyksessä, kuten raamattukin ohjeistaa.
Mitä kielillä puhumiseen ja profetoimiseen tulee, ne ovat täysin raamatullisia armolahjoja (mm. 1. Kor. 12). Niitä tulee kuitenkin käyttää viisaasti. Tässäkin yhteydessä Paavali korostaa hyvää järjestystä ja seurakunnan rakentumista (esim. 1. Kor. 14). Valitettavasti tämä on välillä unohtunut.
Niilo Ylivainiosta minulla ei ole sellaista ääri-ennakkoluuloista kuvaa, joista kirjoitit.
Muuten: helluntailaisuus on maailman suurimpia kristillisiä uskonsuuntia (en muista, onko katolilaisuus jonkin verran suurempi). Koko herätysliikettä ei voi tuomita pienessä Suomessa tehtyjen havintojen perusteella. Mukana on sekä hyvää että huonoa. Tärkeintä on henkilökohtainen usko ja siinä kasvaminen.
P.S. Esim. lätkämatsissakin osoitetaan tunteita ja ollaan terveesti iloisia, kun kumilätkä menee kahden tolpan välistä eikä se ole mitenkään väärähenkistä? Miksi helluntailainen tai mikä tahansa muu aito kiitos Jumalaa kohtaan sitten olisi väärähenkistä, kun noudatetaan pelisääntöjä (raamattua)?Siis vai noin paljon on helluntailaisia... Ketkäs kaikki lasketaan mukaan, kun noin PALJON teitä on. Baptistit ym. amerikkalaiset hurmosliikkeet?
Liikkeen suuruudella kehuskelu on minusta hassua. Mitä sillä on väliä, paljonko teitä on. Eikös usko ole tärkein? Ainakin minusta, perusluterilaisesta on näoin. Enkä kyllä teille tuu! - Eräs helluntailainen
Petri kirjoitti:
Siis vai noin paljon on helluntailaisia... Ketkäs kaikki lasketaan mukaan, kun noin PALJON teitä on. Baptistit ym. amerikkalaiset hurmosliikkeet?
Liikkeen suuruudella kehuskelu on minusta hassua. Mitä sillä on väliä, paljonko teitä on. Eikös usko ole tärkein? Ainakin minusta, perusluterilaisesta on näoin. Enkä kyllä teille tuu!Sorry, tarkoitus ei ollut kehuskella koolla eikä laadullakaan. Eikä varsinkaan houkutella jäsenyyteen, kuten näytit luulevan. Eihän ev.lut. kirkkokaan Suomessa näin toimi vaikka suuri onkin.
Tilastoja voi tutkia kukin tykönään.
Usko on tärkeintä kuten toteat.
Samaan taivaaseen on kaikkien mahduttava. Tilaa kuulemma on. - minä
Petri kirjoitti:
Siis vai noin paljon on helluntailaisia... Ketkäs kaikki lasketaan mukaan, kun noin PALJON teitä on. Baptistit ym. amerikkalaiset hurmosliikkeet?
Liikkeen suuruudella kehuskelu on minusta hassua. Mitä sillä on väliä, paljonko teitä on. Eikös usko ole tärkein? Ainakin minusta, perusluterilaisesta on näoin. Enkä kyllä teille tuu!Älä tuu, se on kaikkien etu!
- stb
Petri kirjoitti:
Siis vai noin paljon on helluntailaisia... Ketkäs kaikki lasketaan mukaan, kun noin PALJON teitä on. Baptistit ym. amerikkalaiset hurmosliikkeet?
Liikkeen suuruudella kehuskelu on minusta hassua. Mitä sillä on väliä, paljonko teitä on. Eikös usko ole tärkein? Ainakin minusta, perusluterilaisesta on näoin. Enkä kyllä teille tuu!helluntailaisia yhteensa (maailmanlaajuisesti) on satoja miljoonia. Tarkkaa maaraa en muista, ja yritin etsia netista mutta en loytanyt tahan hataan. Jos loydan sen myohemmin, niin kirjoitan sen. Kylla, helluntailaisia on NIIN paljon! Suhteessa paljon enenmman kuin mita Suomessa on suomalaisia helluntailaisia. Ja tahan siis lasketaan vain helluntailiikkeet, ei baptistit sun muut vapaat suunnat. (Ja vastasin tahan sen takia koska sita kysyit, en sen takia etta kehuskelisin liikkeen jasenmaaralla)...
- upotettu
stb kirjoitti:
helluntailaisia yhteensa (maailmanlaajuisesti) on satoja miljoonia. Tarkkaa maaraa en muista, ja yritin etsia netista mutta en loytanyt tahan hataan. Jos loydan sen myohemmin, niin kirjoitan sen. Kylla, helluntailaisia on NIIN paljon! Suhteessa paljon enenmman kuin mita Suomessa on suomalaisia helluntailaisia. Ja tahan siis lasketaan vain helluntailiikkeet, ei baptistit sun muut vapaat suunnat. (Ja vastasin tahan sen takia koska sita kysyit, en sen takia etta kehuskelisin liikkeen jasenmaaralla)...
...eräs linkki helluntailaisten määrästä maailmanlaajuisesti!!
http://www.ekirkko.org/cgi-bin/ekirkko/ekirkko-aika.pl?customer=aikacenter&document=00010761
- huitasenkohta
kyllä pistää vihaksi lukea tuollaista tolkutonta tekstiä. Onneksi et ole tässä edessäni vaan olet kirjaimina ruudulla, muuten en tietäisi mitä sinulle tekisin, olet hyvin ärsyttävä niljake ja väitteissäsi ei ole mitään perää.
Itse olet sekava ja kirjoitat epäjohdonmukaisesti, tekstissäsi on selvästi havaittavissa ateistinen uskontofobia, maailmasi on niin suppea, ettet pysty näkemään että myös muuallakin on elämää, kuin sinun napasi ympärillä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h402899Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062681Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv352411Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.501918- 311719
Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska141513- 321473
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1021213- 1771183
En vain unohda
Sitä miten rakastuneesti olet minua katsonut. Oliko tunteet liian suuria että niistä olisi voinut puhua.711025