T: Herra tyhjäpääministeri Vähäinen, kuinka kuvaisitte Suomen tämän hetkistä ja tulevaa talouspoliittista linjaa?
JV: Kiitos kysymästä. Sanoisin sen oikeistolaiseen tyyliin olevan lähinnä sellainen lopullinen ratkaisu. Wanna cee wöt häppens.
T: Voisitteko hieman tarkentaa?
JV: Toki. Viime vuonna verotuskikkailuilla toteutettu sisäinen devalvaatiomme on jotain sellaista, johon muut eivät pysty. He eivät yksinkertaisesti osaa sitä. Muissa maissa ei ole edes olemassa kaltaistamme kykypuoluetta, joka voisi ideoida sellaista.
T: Onhan muissakin Euroopan maissa oikeistopuolueita...?
JV: Mutta ne eivät ole yhtä hyviä. Oikeistolaisen ideologiamme mukaan meidän puolueeseemme kuuluvat vain kaikkein parhaat ja menestyneimmät, ja kun näin on, ei muualla Euroopassa voi olla parempia oikeistolaisia eivätkä he voi menestyä meitä paremmin.
T: Logiikkanne on pistämätön, aivan oikeistolaiseen tyyliin. Itse en olisi osannut ajatella noin selkeästi ja jämäkästi.
JV: Niin toimittaja, ei meitä turhaan kehuta ja eniten äänestetä tässä maassa. Kyllä kansa tietää.
T: Mutta entäpä Itä-Euroopan maat, kuinka niitä vastaan pärjätään yhä tiukkenevassa kilpailussa?
JV: Helposti. Niissähän ei ole verotusta lainkaan, joten ne eivät voi tehdä verotuksellista sisäistä devalvaatiota kuten me.
T: Niinpä tosiaan. Minulla taitaa olla vielä paljon opittavaa oikeistolaisuudesta ja konservatismista. En vieläkään oikein osaa itse tätä hahmottaa, mutta käyttämänne termi lopullinen ratkaisu ilmeisesti on jotenkin loogisesti johdettavista edellä mainituista seikoista?
JV: Kyllä vain. Me oikeistolaiset konservatiivit kilpailemme vain voittaaksemme. Me olemme päämäärähakuisia ja tavoitteellisia ihmisiä, toisin kuin hetkessä tunteella elävät elämäm koluliaset, heh heh. Niinpä kaikki mitä teemme johtaa aina väistämättä tavoitteen saavuttamiseen ja voittamiseen, lopullisesti. Aivan kuin amerikkalaisen elokuvan lopussa. Kaikki palvelee päämäärää, joka on selkeä ja johon horjumatta pyritään ja muutaman improvisaation jälkeen siihen väistämättä sitten ajaudutaankin.
T: No tästä selvisi jo minullekin mitä tarkoititte lopullisuudella. En vain vielä hahmota miten se olisi ratkaisu...
JV: Haastattelijan täytyy nyt vain suhtautua tähän haastatteluun iloisella ja positiivisella mielellä ja ehkä kiristää jonkun toisen vyötä niin kyllä se siitä varmasti avautuu. Vastaus oikeastaan jo sisältyi siihen, mitä edellä kerroin. Siis siihen, että me olemme aina päämäärämme saavuttavia jämäköitä oikeistolaisia. Katsokaas silloin on aivan selvää, että sisäinen devalvaatio, leikkaukset ja säästöt nostavat kilpailukykymme Euroopan ja varmasti myös OECD-maiden parhaimmaksi ja ongelmamme ovat lopullisesti ratkaisu, koska muut eivät pysty samaan.
T: Mutta onhan muissakin OECD-maissa melko monimutkaisia verotusjärjestelmiä ja yhteiskunnan kustantamamia hyvinvointirakenteita, joista leikata...
JV: Niin on, niin on. Mutta niissä ei ole meidän puoluettamme. Meidän puolueessamme ovat parhaimmat ja päämäärätietoisimmat yksilöt mitä OECD-maista löytyy. Noissa muissa maissa ne ovat liian tyhmiä, velttoja ja saamattomia menestyäkseen kovassa kilpailussa kuten me. Paljon puhutaan verokilpailusta, jossa teollisuus ja sijoittajat vispaisisivat rahaa maasta toiseen ja juoksettaisivat osittain tyhmiä, osittain lahjottuja poliitikkoja samanaikaisesti sekä polkemaan verotusta että nostamaan yritystukia. Näin varmasti onkin muiden osalta mutta ei meidän. Me olemme Euroopan lahjakkaimmat konservatiivit ja meillä on selkeä päämäärä voittaa ja niin silloin myös tapahtuu. Muut eivät pärjää tässä kilpailussa mutta me kyllä. Pitää vain osata olla tavoitehakuinen ja jämäkkä. Ja tietysti positiivinen.
T: Eivätkö säästötoimet kuitenkin aina väistämättä lisää työttömyyttä, joka on ongelma jo nyt?
JV: Voimme aina leikata työttömyysturvasta ja näin se itse asiassa antaa meille vain lisää pelivaraa. On oikein leikata tyhmiltä ja laiskoilta työttömiltä. Heidän tulisi asettaa selkeäksi päämääräksi itselleen työllistyä. Toimittajankin pitää vain olla positiivisella mielellä niin näkee kaiken aivan toisessa valossa. Kovin negatiivisia kysymyksiä te esitätte.
T: Anteeksi.
JV: Ei se mitään. Meillä täällä meidän puolueessa hommat on jaettu siten, että AMK-inssit ovat kylmän järkeviä talousmiehiä ja me kauppaopiston käyneet psyykataan iloista markkinointi-ilmettä. Näin ainakin internetin keskustelupalstoilla. Meille niistä tärkein on luonnollisesti Kauppalehden keskustelufoorumi.
T: Ei kai Kauppalehden palstalle kirjoittelevaa AMK-inssiä kuitenkaan saa hynyilemään aidosti, edes kauppaopiston käynyt mies?
JV: Ei, tekohymyä se on. Meillä kaikkilla. Asetan joka aamu päämääräkseni hymyillä puoleen päivään mennessä ja monesti jo heti klo 14 jälkeen naamalihakset alkavat sen verran rentoutua, että se onnistuu juuri ja juuri peukaloita käyttämättä. Mikäli se ei onnistu, perun haastattelut siltä päivältä.
JV: Kiitos kysymästä. Sanoisin sen oikeistolaiseen tyyliin olevan lähinnä sellainen lopullinen ratkaisu. Wanna cee wöt häppens.
T: Voisitteko hieman tarkentaa?
JV: Toki. Viime vuonna verotuskikkailuilla toteutettu sisäinen devalvaatiomme on jotain sellaista, johon muut eivät pysty. He eivät yksinkertaisesti osaa sitä. Muissa maissa ei ole edes olemassa kaltaistamme kykypuoluetta, joka voisi ideoida sellaista.
T: Onhan muissakin Euroopan maissa oikeistopuolueita...?
JV: Mutta ne eivät ole yhtä hyviä. Oikeistolaisen ideologiamme mukaan meidän puolueeseemme kuuluvat vain kaikkein parhaat ja menestyneimmät, ja kun näin on, ei muualla Euroopassa voi olla parempia oikeistolaisia eivätkä he voi menestyä meitä paremmin.
T: Logiikkanne on pistämätön, aivan oikeistolaiseen tyyliin. Itse en olisi osannut ajatella noin selkeästi ja jämäkästi.
JV: Niin toimittaja, ei meitä turhaan kehuta ja eniten äänestetä tässä maassa. Kyllä kansa tietää.
T: Mutta entäpä Itä-Euroopan maat, kuinka niitä vastaan pärjätään yhä tiukkenevassa kilpailussa?
JV: Helposti. Niissähän ei ole verotusta lainkaan, joten ne eivät voi tehdä verotuksellista sisäistä devalvaatiota kuten me.
T: Niinpä tosiaan. Minulla taitaa olla vielä paljon opittavaa oikeistolaisuudesta ja konservatismista. En vieläkään oikein osaa itse tätä hahmottaa, mutta käyttämänne termi lopullinen ratkaisu ilmeisesti on jotenkin loogisesti johdettavista edellä mainituista seikoista?
JV: Kyllä vain. Me oikeistolaiset konservatiivit kilpailemme vain voittaaksemme. Me olemme päämäärähakuisia ja tavoitteellisia ihmisiä, toisin kuin hetkessä tunteella elävät elämäm koluliaset, heh heh. Niinpä kaikki mitä teemme johtaa aina väistämättä tavoitteen saavuttamiseen ja voittamiseen, lopullisesti. Aivan kuin amerikkalaisen elokuvan lopussa. Kaikki palvelee päämäärää, joka on selkeä ja johon horjumatta pyritään ja muutaman improvisaation jälkeen siihen väistämättä sitten ajaudutaankin.
T: No tästä selvisi jo minullekin mitä tarkoititte lopullisuudella. En vain vielä hahmota miten se olisi ratkaisu...
JV: Haastattelijan täytyy nyt vain suhtautua tähän haastatteluun iloisella ja positiivisella mielellä ja ehkä kiristää jonkun toisen vyötä niin kyllä se siitä varmasti avautuu. Vastaus oikeastaan jo sisältyi siihen, mitä edellä kerroin. Siis siihen, että me olemme aina päämäärämme saavuttavia jämäköitä oikeistolaisia. Katsokaas silloin on aivan selvää, että sisäinen devalvaatio, leikkaukset ja säästöt nostavat kilpailukykymme Euroopan ja varmasti myös OECD-maiden parhaimmaksi ja ongelmamme ovat lopullisesti ratkaisu, koska muut eivät pysty samaan.
T: Mutta onhan muissakin OECD-maissa melko monimutkaisia verotusjärjestelmiä ja yhteiskunnan kustantamamia hyvinvointirakenteita, joista leikata...
JV: Niin on, niin on. Mutta niissä ei ole meidän puoluettamme. Meidän puolueessamme ovat parhaimmat ja päämäärätietoisimmat yksilöt mitä OECD-maista löytyy. Noissa muissa maissa ne ovat liian tyhmiä, velttoja ja saamattomia menestyäkseen kovassa kilpailussa kuten me. Paljon puhutaan verokilpailusta, jossa teollisuus ja sijoittajat vispaisisivat rahaa maasta toiseen ja juoksettaisivat osittain tyhmiä, osittain lahjottuja poliitikkoja samanaikaisesti sekä polkemaan verotusta että nostamaan yritystukia. Näin varmasti onkin muiden osalta mutta ei meidän. Me olemme Euroopan lahjakkaimmat konservatiivit ja meillä on selkeä päämäärä voittaa ja niin silloin myös tapahtuu. Muut eivät pärjää tässä kilpailussa mutta me kyllä. Pitää vain osata olla tavoitehakuinen ja jämäkkä. Ja tietysti positiivinen.
T: Eivätkö säästötoimet kuitenkin aina väistämättä lisää työttömyyttä, joka on ongelma jo nyt?
JV: Voimme aina leikata työttömyysturvasta ja näin se itse asiassa antaa meille vain lisää pelivaraa. On oikein leikata tyhmiltä ja laiskoilta työttömiltä. Heidän tulisi asettaa selkeäksi päämääräksi itselleen työllistyä. Toimittajankin pitää vain olla positiivisella mielellä niin näkee kaiken aivan toisessa valossa. Kovin negatiivisia kysymyksiä te esitätte.
T: Anteeksi.
JV: Ei se mitään. Meillä täällä meidän puolueessa hommat on jaettu siten, että AMK-inssit ovat kylmän järkeviä talousmiehiä ja me kauppaopiston käyneet psyykataan iloista markkinointi-ilmettä. Näin ainakin internetin keskustelupalstoilla. Meille niistä tärkein on luonnollisesti Kauppalehden keskustelufoorumi.
T: Ei kai Kauppalehden palstalle kirjoittelevaa AMK-inssiä kuitenkaan saa hynyilemään aidosti, edes kauppaopiston käynyt mies?
JV: Ei, tekohymyä se on. Meillä kaikkilla. Asetan joka aamu päämääräkseni hymyillä puoleen päivään mennessä ja monesti jo heti klo 14 jälkeen naamalihakset alkavat sen verran rentoutua, että se onnistuu juuri ja juuri peukaloita käyttämättä. Mikäli se ei onnistu, perun haastattelut siltä päivältä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
T: Puolueenne on tunnettu vankasta talousosaamisesta. Mistä se tulee?
JV: Pohjalaiset perushoitajat hoitavat sen puolen, monet ovat pitäneet epätasapainossa ollutta kahvikassaa työpaikoillaankin. Paikkaillessaan humalaisia heille on kehittynyt kaiken kattava näkemys työttömien arjesta. Niinpä he ovat myös työllisyyspoliittisia asiantuntijoitamme.
T: Alan ymmärtää... työttömät ovat tietenkin syyllisiä valtion velkaan ja on aivan oikein rangaista heitä siitä hyvin ankarasti, kukin valtion vihollisia ikään. Mitä muuta valtion velalle aiotaan tehdä?
JV: Se tullaan pitämään Euroopan pienimpänä. Olemme parhaita tässä kilpailussa.
T: Kaikissa maissa velka kuitenkin kasvaa koko ajan ja todennäköisesti ainoa mahdollinen ratkaisu tulee olemaan velkojen armahtaminen tai dumppaaminen keskuspankkiin. Miksi on siitä huolimatta tärkeää, että Suomen valtionvelka olisi Euroopan pienin?
JV: Se on kuin Viipurin puolustaminen. Olisimme voittaneet koko Jatkosodan jos vain Viipuri olisi pidetty. Moraali ei olisi romahtanut vaan olisimme ajaneet ryssän Uralille ja ehkä jopa Vladivostokiin saakka. Mutta kun Viipuri menetettiin ja käytiin vain mitäänsanomattoman helppoja torjuntataisteluja luonnollisen vesiesteen takana, niin siinä sitten kävi niin kuin kävi. Olemme samassa tilanteessa nyt. Olemme aivan moraalisen rappion kynnyksellä. Jos annamme velkamme kasvaa, kuinka voimme enää tuntea moraalista ylemmyyttä kreikkalaisia, italialaisia tai espanjalaisia kohtaan? Tai ruotsalaisia? Sitä paitsi holtiton velkaantuminen tekee muutenkin ihmisistä aivan uskomattoman moraalittomia. Eikö toimittaja tiedä, että koko sana moraaliton tarkoittaa itse asiassa joko velkaantumista tai toimeentulotukea?
T: Enpä tosiaan tiennyt, minä luulin sen tarkoittavan vain ylipainoa, parveketupakointia ja absolutismia... Kuinka on sitten tämän kommunismiin siirtymisen kanssa, kuinka pian se tapahtuu? Nythän kaikkea hallintoa voimakkaasti keskitetään, palveluita siirretään kauemmaksi ja heikennetään, vankilatuomioita kovennetaan, kansanosia avoimesti syyllistetään taloudellisista ongelmista, ostovoima laskee, nomenklatuura kasvattaa hyvinvointieroaan kansan enemmistöön, alkoholinkulutus kasvaa, yhteiskunta maksaa yhä suuremman osan yritysten palkoista työllistämistukien muodossa, yhteiskunta säätelee yhä enemmän maankäyttöä, maatalous on lähes kokonaan yhteiskunnan rahoittamaa, ihmisten liikkumista ryhdytään seuraamaan elektronisesti, aseet kerätään kansalta pois...
JV: Olemme asettaneet päämääräksemme onnistua juuri tässä. Me konservatiivit olemme itse asiassa vain kommunisteja paremmissa vaatteissa. Samanlaisia jääräpäitä ja ignorantteja idealisteja me olemme, vaikka retoriikka hieman poikkeaakin. Samalla tavoin mekin uskomme perusteetta tulevaisuuteen. Todellinen ero on siinä, että kommunistit olivat velttoja vasemmistolaisia, joilla ei ollut selkeää päämäärää ja siksi he eivät koskaan päässeet niin lähelle kommunismin toteuttamista kuin me olemme jo nyt. Sama linja tulee tietysti jatkumaan päämäärätietoisesti ja vankkumatta.
T: Hienoa kuulla. Kiitos haastattelusta, tyhjäpääministeri Järki Vähäinen.
JV: Tos.