Yli miljoona suomalaista asuu yksin

Minusta voisi nyt alkuun lähteä liikkeelle siitä, että kaikki tekeminen ei olisi aina suunnattu pariskunnille ja perheille. Jos katsoo erilaista ilmaista tarjontaa, niin puuhaa on lapsille, nuorille, perheille ja eläkeläisille. Mihin mahtuu yksinäinen nuori aikuinen tai keski-ikäinen?

Edes osa toiminnasta, maksullisestakin, voisi olla eri-ikäisille yksinäisille. Silloin ei tuntisi itseään aina omituiseksi tunkeilijaksi, jonka olemassaolo kiusaannuttaa muut, jotka kokevat painetta ottaa yksinäinen mukaan keskusteluihin.

Sitten kun yksinäisille jotakin järjestetään, se on sinkkutoimintaa. Oletuksena on, että etsii parisuhdetta. Ja sitä sitten vimmaisena sieltä etsitään - yleensä huonoin tuloksin. Kaipaisin leppoisaa yhdessäoloa muiden yksinäisten kanssa. Saisi olla hiljaa tai saisi rupatella, kukin taipumustensa mukaan. Yksinäisille voisi olla tarjolla vaikka luontoretkiä, baari-iltoja, saaristoristeilyjä, retriittejä leirikeskuksissa, ihan mitä nyt vain mieleen juolahtaa.

Jos jokainen yritys järjestäisi edes yhden tapahtuman vuodessa pelkästään yksinäisille, tarjontaa olisi pilvin pimein nykytilanteeseen verrattuna. 364 päivää yrityksen toiminnasta jäisi silti porukalla liikkuville. Pelkästään yksinäisten ravintolailta olisi jo todella kiva kokemus, kun ulkona olisi kiva joskus syödä, mutta aina yksinäistä katsellaan ruokaravintolassa kuin se olisi vähän väärässä paikassa. Käyn minä tietysti siitä huolimatta, mutta onhan se useimmiten vähän kiusallinen kokemus.

Nykyään se on niin helppoa kun on palvelut ja vempaimet, yhteiskunnallinen taloudellinen turvaverkosto ja kaikkea sen semmoista. Ennen oli vaikeampaa.

Asumme yksin koska naiset on nirsoja eivätkä halua pariutua.

Voin useimmiten jo huonosti toisten ihmisten seurassa, mitä mä enää
teen millään tapahtumilla, en mä tule niihin menemään.
En lähde hakemalla hakemaan itselleni lisää paskka muistoja päähäni
entisten miljoonien vastaavanlaisten jatkeeksi.

Enkä kyllä enää välitä pashkaakaan, tuhannet ja tuhannet mätätapahtumat
ovat jo balsamoineet mieleni peruuttamattomasti pilalle, mitä tulee muihin
ihmisiin.

Hieno tukkalaite Ilkalla. Lisäksi osaa puhua nopeasti mutta viihdettäväsati, ei sönkkää eikä käytä näitä niitä kauheita mutta suosittuja ilmaisuja: itseasiassa, henkilökohtasesti, ikäänku tavallaa, periaattees, mummielestä...no tiiättähän te nämä. Juuri ne joiden liiallinen käyttö, varsinkin radiossa, ei saa ainakaan minua haluamaan että henkilö kertoo lisää asiastaan

En koskaan unoha että haastattelija on se mies joka jossain aamuteeveessä maisto khiliä ja jolta sen takia meni kappale vieraansa puheesta aivan ohi. Jännästi ilkaa sanoo... seitkeetkaheksan...hmm. Aku Hirviniemi sano vähän samallalailla esittäessään Putouksessa Arja Lainetta: Olen kolkkeetkaheksan-vuotias...

Ilkka aivan onnessaan noiden tilastotietojen selittämisestä. Luettelee niitä kuin Jani-Petteri tokiolaisten metroasemien nimiä ulkomuistista.