Minkä vuoksi tunteesi häntä kohtaan

hyviä portaita ei unohda koskaan... :)

Koska jostain selittämättömästä syystä minulla on hyvä olla hänen lähellään ja paha olla kaukana. Pääsääntöisesti noin. Koska jokin hänessä puhuttelee minua, sitä joka minä oikeasti olen. Kaikesta huolimatta. Koska hänen kanssaan olen oppinut itsestäni ja elämästä. Ja hinta on ollut kova.

En vaan voi unohtaa. Kait tää on sit sitä rakkautta.

Koska hänen silmissään näkyi lämpö, hyväksyntä ja välittäminen aina kun hän katsoi minua. Hän tykkää lapsista ja häneen voi luottaa, olen varma siitä. Hän on hyvä mies.

mutten rakkaudeksi sanois, ensisijaisesti. tai no ehkä kuiten inhimillisyyden nimissä lähimmäisen- sellaiseksi. Ehkä hellyyttä, riipaisua, raastamista, kun elämä on mitä on. Ja ollut. JA tuleeko aina olemaan? mulla. sulla. muttei meistä yhtälöksi? sen tajuu varmaan molemmatkin.

(mut jos pelailet, kuumminkin, en vaan siedä kestä pysty luottamaan, tämä koske Yhtä.)

Ja jos et pysty osaa kykene rakastamaan, minkäs sille teet?

menen siis menojasi, mene sinäkin. mutta voi sentään hyvin!

eräästä tässä näin ajattelin - erästä toista myöskin. molempiin sopii samat fiilkset, melkein, pienillä erotuksilla.

Hän tuo minulle rauhan. En kaipaa muualle.

up

Hän (nainen) vain sai minut ihastumaan niin perusteellisesti itseensä pelkällä olemuksellaan.

Se tuli yllättäen ja pyytämättä... Ja siitä lähtien se on pysynyt minussa... Kai tämä on sitten sitä elämää suurempaa rakkautta....

Hän, J-mies

" hän" tuntui heti siltä, kun olisin aina tuntenut. Sydän kultaa! Vaikka on vain ystävä, tärkeä on -todella!