kadonneen väitteen metsästys:

Haluat siis aloittaa keskustelun alusta. Sopiihan se - täytetään palstalla tällä niin ei kommunistinen propaganda pääse läpi.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/12267105

Yritähän, punikki, kumota tämä:
"Ostaja siis ostaa oikeuden kaataa puita. Puun omistajan ei tarvitse laittaa tikkua ristiin asian eteen vaan hän vain ottaa rahat. Joten puuaineksella metsässä vielä kasvaessaan on taloudellinen arvo ja se arvo pysyy vaikka sitä kuinka jalostettaisiin joko mekaanisesti tai kemiallisesti. Joten osa kirvesvarren hinnasta on lähtöisin metsästä eikä se ole kenekään työn tulosta."

Ei taida onnistua, vai?
Siinä meni siis marxin arvoteoria nurin - sinä et ainakaan pysty esittämnään yhtäkään vasta-argumenttia.

.............

Omistus.
Olipa kerran tyhmä rikas. Hän osti suuren kasvavan puun metsästä ja asettui sen juurelle ja antoi aivojen touhuta. Puu-armahaiseni, sun täytyy muuttua haloiksi ja lämmittää mua, etten palellu, omistajanasi käsken sinua tottelemaan.
Puu kasvoi sillä aikaa kun rikas tyhmä kuoli hiljalleen kylmyyteen omaisuutensa vieressä.

Työ.
Olipa toisen kerran köyhä ja raihnainen ukkeli, vettä satoi ja paleli. Hän näki edessään kuivettuneen puun, joka ei olisi kelvannut puukauppaan ja jota hän ei omistanut. Ukkeli sen enempää miettimättä kaivoi kirveen repusta, kaatoi puun ja pilkkoi siitä nuotion.
Ukkeli istui nuotion äärellä niin kauan kuin vettä satoi ja lähti jatkamaan matkaa vaatteet kuivina.

Olipa kerran työukko, akka ja lapsi. Ukko omisti lehmän. Hän hommasi lehmälle heinää lypsi sitä säännöllisesti. Perhe sai maitoa.
Naapurin rikas omistajapöhnäsetä oli kateellinen köyhien menestykselle. Hän osti lehmän ja maksoi siitä tuplahinnan. Pöhnäsedällä oli nyt kaksinkertainen omaisuus köyhään verrattuna. Pöhnäsetä laittoi lehmän pilttuuseen ja käski sen tuottaa maitoa. Maitoa ei tullut ja lehmäkin kuoli kun sille ei tuotu heinää. Omistajaöhnäsetä kuoli nälkään viikon kuluttua vaikka hänellä oli suuri omaisuus.
.....
Kauan kauan myöhemmin.....Ukko oli ostanut pöhnäsedän maksamilla rahoilla kaksi lehmää, ruokki ja lypsi niitä. Maitoa riitti myyntiin ja ukko vaihtoi maidolla lapsille vaatteita.

Arvolain kumoja on osoittanut tietämättömyytensä linkin viesteissä. Persutalousoppi kärsi jälleen tappion.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12267105

Marxin löytämä työnarvoteoria ja arvolaki jatkavat olemassaoloaan ja vaikuttavat reaalisesti nykypäivän kapitalismissa.

Kerrataan.

Yritähän, punikki, kumota tämä:
"Ostaja siis ostaa oikeuden kaataa puita. Puun omistajan ei tarvitse laittaa tikkua ristiin asian eteen vaan hän vain ottaa rahat. Joten puuaineksella metsässä vielä kasvaessaan on taloudellinen arvo ja se arvo pysyy vaikka sitä kuinka jalostettaisiin joko mekaanisesti tai kemiallisesti. Joten osa kirvesvarren hinnasta on lähtöisin metsästä eikä se ole kenekään työn tulosta."

Ei taida onnistua, vai?
Siinä meni siis marxin arvoteoria nurin - sinä et ainakaan pysty esittämnään yhtäkään vasta-argumenttia.

.............

Huomasin tuolla antipunikin omassa aloituksessa, ettei hänellä on marxismin perusasiat hallussa, että ottakaa se huomioon kun veistelette....

"Puun omistajan ei tarvitse laittaa tikkua ristiin asian eteen vaan hän vain ottaa rahat."
Muotoilen toisin.
Asunnon, auton, moottorisahan ym.tavaran omistaja myy tavaransa ja saa vaihdossa rahallisen vastineen......
....omistaja ei laita tikkua ristiin vaan hän vain ottaa rahat!

Tarina on väärä. Omistaja on ensin ostanut asunnon, muuttanut omia rahoja asunnoksi ym. ja vaihtaa sen takaisin rahaksi. Saako omistaja myymästään tavarasta saman rahasumman on toisarvoinen seikka. Epätasaisessa vaihdossa toinen voittaa ja toinen häviää saman verran. Uutta arvoa ei synny.
Omistajan voidakseen vaihtaa jotain, on ensin täytynyt tehdä työtä saadakseen vaihdettavan tavaran.
.............
"Puun omistajan ei tarvitse laittaa tikkua ristiin asian eteen vaan hän vain ottaa rahat."
Tutkitaan juttua metsämaan ostajan kannalta.
"...ei tarvitse laittaa tikkua ristiin asian eteen...." ja väite on väärä.

Metsikön omistajan on ensin täytynyt ostaa metsikkö. Yleinen käytäntö on se, että valtion metsäkeskus antaa metsämaan arvon osuudesta aika tarkan arvion. Arviohinta on sillä hetkellä puutavaraksi otettavan osuuden arvo.
Seuraavalla viikolla omistaja myy tavarapuun kokonaan puutavarakapitalistille pystykauppana ja joka ottaa puutavaran metsästä. Mitä metsän omistaja saa?
Hän saa kantohinnan. Ostajakapitalistin kulut ovat hakkuutyökulut ja kantohinta ja ne lisäarvon kanssa ovat otetun raakapuun arvo.
Metsän omistajan täytyisi saada vähintään kantohinta myyntihintana ja enemmänkin saadakseen voittoa, koska hoidollinenkin taimikko tuottaisi myyntiä vasta 25 - 40 vuoden kuluttua harvennushakkuuna. Jos omistaja myy heti hakatun metsikön, hän voi saada jotain kynitystä maapohjasta.
Tasavaihtona metsä myydään pystykauppana ja myyjä saa ostossa maksamansa metsikön hinnan takaisin. Vaihto olisi tasasuhtainen. Puutavaraostajakapitalisti saisi kantohinnan verran ylimääräistä voittoa minkä hän saakin kun ottaa puutavaraa omistamistaan metsistä.
....
"Puun omistajan ei tarvitse laittaa tikkua ristiin asian eteen vaan hän vain ottaa rahat."
Tutkitaan juttua kun metsikön myyjä on kapitalisti ja ostaja kapitalisti.
Kumpikaan ei pysty huijaamaan toista vaan tavarat vaihtuvat arvostaan.

Myyjäkapitalisti myy metsikön otettavan puutavaran arvosta ostajakapitalistille.
Ostajakapitalisti myy puutavaran (tai asiallisesti ottaen koko metsikön) takaisin myyjäkapitalistille. Kaupat voidaan tehdä samana päivänä molempiin suuntiin. Kapitalisti ei halua myydä tappiolla eli vapaaehtoisesti luovuttaa rahaa toiselle.
Metsikkö tavarana vaihtuu kädestä toiseen arvostaan.
Myyjäkapitalisti hakkaa metsikön ja saa kantohinnan itselleen ts. ylimääräisen voiton.

Ostajakapitalisti myykin metsikön pystykauppana takaisin myyjäkapitalistille. Tässäkin tapauksessa kantohinta menee myyjäkapitalistille ja ostajakapitalisti saa enintään maksamansa metsikön hinnan. Myyjäkapitalisti ei taatusti myy metsikköä toiselle ja luovuttaisi kantohinnan tälle eli tekisi tappiollisia vaihtoja.
.......
Ostajakapitalisti pitääkin metsikön, hoitaakin sitä ja metsä kasvaa joskus hyödennettävään tilaan. Tällöin hän saa 25 - 40 vuoden kuluttua kantohinnan itselleen vähennettynä esiintulleet kulut ja maankorko alkaa uudelle omistajalle vaikuttaa.

Maankorko tulee kuvioon ylimääräisenä voittona omistuksen perusteella. Näin käy malmiossa. viljelyssä, metsissä, öljylähteessä ym.
Luonnon esineiden hyödyntäminen ja normaali kaava "C=c v m" maankorko ylimääräisenä voittona.

Aloituksen väite on oikea: Työnarvoteoriaa ei ole kumottu toistaiseksi ja tuskin koskaan.

Olipa kerran ukko. Hän tapasi torilla nuoremman pojan. Heidän välilleen sukeutui keskustelu.
Ukko: Pitäisi ostaa saha.
Poika: Tarviitko paljonkin sahaa?
Ukko: Pilkepuita vain.
Poika: Osta pokasaha. Sekin ehtii sulle puut sahata. Kun omistat sen, se tekee työt puolestasi.
Ukko: Niinkö? Olen aina itse sahannut.
Poika: Se kommnunistien höpötyksiä. Kun omistat jotain et tarvitse tehdä työtä. Omistaminen tekee sen puolestasi.
Ukko: On ne kommarit ilkeitä. Hyvä kun vihjasit. Mistä kuulit?
Poika: Se on sanottu persutalousopissa ja se pitää.

Ukko osti sahan ja vei sen rantteelle. Seuraavana iltana emäntä käski mennä tekemään pilkkeitä. Olivat lopussa.
Ukko tepasteli rantteelle ja puut olivat lopussa. Saha oli naulassa seinällä. Ukko nosti rangan sahapukkiin ja laittoi pokasahan vierelle. Manasipa vielä sahalle: "Lopeta kommarihöpinät ja ala tehdä työtä."
Aamulla saha oli edelleen laiskana ja ukko ryhtyi itse toimeen, sahasi pilkkeet ja halkoi ne kirveellä ja pähkäili: "Ei kommarit kuiteskaan valepukkeja ole. Työtä pitää tehdä."

Viikon päästä poika pyysi ukkoa kaveriksi hankoamaan heiniä seipäälle. Ukko letkautti: "Pistä hanko saralle ja mene nukkumaan. Omaisuutesi hanko tekee puolestasi työt. Muista persutalousopin säännöt" Ukko sylkäisi, kääntyi ja läksi asioilleen.

Luonto tuottaa kaikki tavaroiden raaka-aineet. Maasta otettu raaka-aine, malmi, kala, puu yms ovat jo tavaroita.
Kasvava luonnon esine esim. puu luonnontilassa ei omaa taloudellista arvoa. Kaikilla luonnon esineillä on sen hyödyntämiseen nähden potentiaalinen arvo. Vallitseva teknologia, raaka-ainelähteen sijainti yms. seikat voidaan laskea ja saada hyvinkin tarkka näkemys luonnon esineiden muuttamisesta tavaroiksi ja verrata tuotetta maailmanmarkkinahintaan.

Kysymys ei ole "on ja ei" filosofiasta. Luonnon esine on on luonnon esine ja tavara on tavara työn tuotteena. Kun luonnosta otetaan esineitä hyötykäyttöön, se tarvitsee työprosessia. Ehdottomasti. Omistaminen ei muuta luontoa vähääkään. Työtoiminto muuttaa.
Maankorossa perusidea on sen olemuksena kapitalistinen, yksityinen luonnon osien omistus. Maanomistajakapitalisti ottaa ylimääräistä voittoa omistamisen perusteella. Koska maakorko tulee omistajalle siinä yhteydessä kun luontoa muokataan (työ), se luetaan voiton ylimääräiseksi osaksi.

Marx esitti Pääoma kolmosessa mm. viljelymaan korosta seuraavaa. Maanomistaja antoi yleisesti viljelymaata vuokraviljelijälle (olipa sekin kapitalisti tai ei). Sitä mukaa kuin vuokraviljelijä perusparansi palstaansa, kohotti satoisuutta, maanomistaja korotti vuokraa ja tämä ylimääräinen osa vuokrasta on maankorkoa.

Maankoron kaikkien muotojen käsittely on monimutkaisempaa kuin teollisuuskapitalistin voiton erittely mutta perusidea lienee tässä.

"Joten osa kirvesvarren hinnasta on lähtöisin metsästä eikä se ole kenekään työn tulosta."

Persutalousopin satuilua. Puisen kirvesvarren raaka-aine ja arvo on kokonaan lähtöisin metsästä. Vai tuleeko osa varren puusta muualta. Kuusta tai peräti toisesta galaksista! Ei.
Kaikki tavarat valmistetaan luonnon esineistä. Ne ovat sataprosenttisesti lähtöisin luonnosta. Olipa kysesssä öljy, kala, puu tai muu.

Kun ihmiskäsi käy ottamaan luonnontilaista esinettä hyötykäyttöön käyttöarvoksi, muutos tapahtuu työprosessin avulla. Luonnon esine lähtee kiertokulkuun, se muuttuu tavaraksi työprosessin ansiosta ja sille tulee arvo.
Metsiköllä, öljylähteellä, kaloilla on niin sanotusti suunnitteluarvo. Ihminen järkevänä olentona ennakoi ja tutkii hyödyntämisen kustannuksia suhteessa toivottuun tulokseen. Luonnosta on aina otettava kaikenlainen raaka-aine tavaroiden valmistukseen ellei luonto ole sitä kokonaan tai osittain valmiiksi muovannut ja mikä on harvinaista.

Persujen puolikasteoria on sinänsä älyvapaa. Osa kirvesvarren raaka-aineesta tulisi luonnon ulkopuolelta.