Anteeksi en anna

Anteeksiantamattomuus on muuten monien sairauksien alku ja juuri. Mielenkiintoista on tosiaan se, että jos emme anna anteeksi, niin mekään emme saa anteeksi.
ISkä on laittanut anteeksiannolle ehdon = ) Mutta miten voisimme rakastaa toisiamme, jos emme anna toisillemme anteeksi. Heh.

Tästä aiheesta kirjoitin kerran:

Katkeruus on eräs tämän päivän pahimmista syöpäpesäkkeistä. Ollaan katkeria toisille ihmisille, esivallalle, olosuhteisiin, Jumalalle ja usein jopa itselleen. Katkera ihminen kylvää katkeruutta ympärilleen.
Olenko katkera ? En, toiset vaan käyttäytyvät epäoikeudenmukaisesti ja loukkaavasti minua kohtaan.
Onko se katkeruuden syy ? Onko katkeruus koskaan puolustettavissa ?
Raamattu kuitenkin kehottaa elämään anteeksiantamuksessa.
Miksi minun pitäisi antaa anteeksi ? Minähän olen oikeassa. Toinen on väärässä. Tai yleisemmin : Enhän minä ole tehnyt mitään pahaa. Se toinen sen teki ja loukkasi minua.
Ja sitten jatketaan kinastelua ja etsitään syyllistä tai kuka heitti "ensimmäisen kiven".

Anteeksiantava mieli toista ihmistä kohtaan ei tarkoita sitä, että hyväksyisimme hänen tekojaan ja sanojaan. Mutta me emme asetu tuomariksi. Jokainen ihminen vastaa omista teoista ja sanoista. Me useimmiten emme edes tiedä niitä kokemuksia ja taustoja, jotka piilevät toisen ihmisen tekojen ja sanojen takana. Usein jopa voi olla kysymys väärinkäsityksistä. Mutta me itse olemme vastuussa oman katkeruutemme hedelmistä.
Jumala antaa syntimme anteeksi, kun me nöyrästi ja rehellisesti pyydämme anteeksi ja olemme valmiit parannuksentekoon. Jumalan kanssa ei käydä "kaupantekoa", että kun minä annan jollekin anteeksi, niin Jumala antaa vastaavasti anteeksi minulle. Näin se ei suinkaan toimi. Tulee kuitenkin muistaa, että kun Jumala antaa syntimme anteeksi, meidänkin tulee antaa kanssaihmisille anteeksi. Jos meillä on anteeksiantamattomuutta ja katkeruutta sydämessämme, ei Jumalan anteeksiantamus toimi meidän kohdalla. Tästä Jeesus on puhunut hyvin selkeästi.

Kun on kysymys anteeksipyytämisestä ja anteeksiantamisesta ei ole ensisijaisesti kysymys siitä, kuka on syyllinen. Tästä on paljon väärinkäsityksiä ja siitä on syntynyt paljon tulehtuneita ja lukkiutuneita henkilösuhteita ja monet saavat kärsiä siitä omassa elämässä. Katkeruus on niin kuin pahanlaatuinen syöpä, joka levittäytyy helposti ja myrkyttää ilmapiiriä katkeroituneen ympärillä. Meidän tulee elää anteeksiantamuksessa toisin sanoen olla vapaita katkeruudesta toista ihmistä kohtaan, myös silloin vaikka tämä olisi yksin syyllinen tiettyyn tekoon meitä kohtaan. Tämä ei suinkaan ole helppoa, mutta siihen meidän tulisi pyrkiä. Anteeksiantava mieli siis ei ole riippuvainen siitä, kuka on syyllinen tai siitä, kenen tulisi ensiksi pyytää anteeksi.

Anteeksiantamisen voima on suuri ( http://www.nic.fi/~jlindell/anteeksi.htm ) Sen kautta on moni saanut kokea ihmeellisiä käänteitä elämässään ja suhteissaan toisiin ihmisiin. Kannattaa todella paneutua tähän aiheeseen, vaikka se on omalle itsekkyydelle ja ylpeydelle tavattoman vaikea asia. Tämä on ainoa ratkaisu myös eri ihmisryhmien välisiin konflikteihin. "Väkisin" tehty rauha tai aselepo ei ole loppujen lopuksi mikään ratkaisu. Se antaa vain aikalisää. Monesti katkeruuskierre on jatkunut niin kauan ja syöpynyt niin syvälle, ettei taida olla muuta ratkaisua, kuin että ihmiset saavat kokea rauhaa Jumalan kanssa. Vaikka tämä tarjotaan kaikille, niin milloin ihmiset ovat valmiit ottamaan vastaan ??
"Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet." (Hebr.12:15)
Enemmän todellisesta aidosta kristillisestä mielenlaadusta ja evankeliumin sanomasta :
http://www.nic.fi/~jlindell