Pitkään olen ollut työtön ja motivaatio on hukassa jotta voisin opiskella itelleni toisen ammatin.
Mietin joka päivä että voisin tappaa itseni niin ei tarvitsisi mennä töihin eikä opiskella.
Ei kukaan jää kaipaamaan minua kun ei ole ystäviä ja sosiaaliset taidot ovat olemattomat.
Eikä minulla ole puolisoa.
Säästyisi ainaki sossun ja kelan rahat.
kun tappaisin itseni.
Eipä tämmösellä työttömälä tuota omaisuuttakaan ole.
Mietin joka päivä että voisin tappaa itseni niin ei tarvitsisi mennä töihin eikä opiskella.
Ei kukaan jää kaipaamaan minua kun ei ole ystäviä ja sosiaaliset taidot ovat olemattomat.
Eikä minulla ole puolisoa.
Säästyisi ainaki sossun ja kelan rahat.
kun tappaisin itseni.
Eipä tämmösellä työttömälä tuota omaisuuttakaan ole.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Osaan vain sanoa että älä väkisten etsi sitä motivaatiota vaan etsi sitä mikä kiinnostaa.
Lääkärilläkin voisit käydä mutta Ensin kokeet fyysiseltä puolelta jopa niinkin "olematon" vaiva kuin kilpirauhanen voi aiheuttaa lamaantumista tai masennusta johon on kuitenkin lääke.
Aloittaja, älä rakas ystävä edes ajattele itsemurhaa. Älä pönkitä omaa elämääsi toisten varaan, jos vaikka ei ole ystäviä, ole ylpeä itsestäsi, elämäsi on ainutlaatuinen, kyllä se puolisokin löytyy ja on jo jossakin mutta ette ole vielä kohdanneet. Asiat aina järjestyy Olet kaunis ja ihmeellinen, muista se aina.
En suosittele kuitenkaan tekemään itsemurhaa, koska ei tilanne voi olla NIIN toivoton. Sosiaalisia taitojakin voit kehittää, työttömänä sinulla on kuitenkin aikaa. Ihan ensiksi voit lainata kirjastosta tämän kirjan ja lukea sen http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510396230 vaikka kirja liittyykin myyntityöhön, voi oppeja soveltaa ihan jokapäiväisessä elämässä.
Aloita jokin harrastus jossa tapaat ihmisiä, ilmoittaudu vaikka kansalaisopiston paritanssikurssille, siinä kehittyvät sosiaaliset taidotkin. Kansalaisopistossa on muitakin kursseja, joissa voit jopa ystävystyä uusien ihmisten kanssa.
Puolisoa voit etsiä vaikka ihan perinteisellä kirjeenvaihtoilmoituksella, laita ilmoitus sopivaan lehteen taikka nettiin. Huolella laadittu ilmoitus saa kyllä säpinää elämääsi, tämän voin vakuuttaa ihan kokemuksella ja kolmen lapsen isänä!
Mielestäni sinulla on vain voitettavaa tässä elämässä, et häviä mitään jos teet neuvojeni mukaan.
117 Lukukertaa vain viisi vastausta.
Aihe on myös minustakin pelottava mutta yleensä kyseessä ei ole pelkkä köyhyys vaan moniongelmainen juttu ja se saattaa olla aika rankkaa.
Olen saanut kehoituksia poistaa tämä ketju mutta miksi tämän asian pitäisi olla tabu?
Voimia 'masentunut työtön'.
Terveisin,
Mikko.
Sanotaan:
" Syntyminen on mysteeri, samoin kuolema, elämä hoitaa itsensä."
Olen aina ollut köyhä en näe köyhyydessä syytä itsemurhaan, mutta vaikeat sairaudet tai onnettomuuden aiheuttaman vammaisuus voisivat olla, koska köyhä ei hoitoa kykene ostamaan.
"köyhyys saa ajattelemaan itsemurhaa"
Joissain maissa havainneet et köyhältä loppuu rohkeus sen toteuttamiseen joten pitäskö apua tarjota siihen(kin)
http://ristokoivula1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175133-liettuan-terveydenhuoltoministeri-esittaa-koyhille-sosiaalista-eutanasiaa
En voi tietää taustasi tai olotilaasi, mutta:
" Kun elämä alkaa nuijia,
se nuijii niin,
että nuijasta sirut lentää."
Juuri niin, asenteellasi vielä kohtaatte.
Teitä vosi syyttää tappoon yllytyksestä.
Ei aloittajan huonon olon syy ole köyhyys sinänsä, vaan mielenterveysongelmat.
Hae apua. Tilaa aika mielenterveystoimistoon. Mitä järkeä on jokaisen istua yksin siellä yksiössään? Hakeudu toisten seuraan. Työttömillekin on yhdistystoimintaa.
Pelkkä ulkona luonnossa ihan ilmaiseksi liikkuminenkin parantaa todistetusti ihmisen psyykkistä vointia. Älä roiku netissä tai löhöä TV:n edessä, vaan mene ulos!
Totta tuo, elämällä on aina "oma arvonsa".
Minulla surkeat ja julmat lapsuuskoti suhteet, pois ei päässyt koska olin ilmainen työntekijä ja vanhemmat ilmoittivat haettavansa poliisilla takaisin niin kauan kun ole alaikäinen.
Aika oli ennen 1967.
( Suomessa täysi-ikäisyyden raja on nykyään 18 vuotta.
Täysi-ikäisyyden rajana oli vuosisatojen ajan 21 vuotta, kunnes 1.7.1969 alkaen jo 20-vuotiaat tulivat täysi-ikäisiksi.
Heinäkuun 1. päivästä 1976 alkaen ikäraja on ollut 18 vuotta.
Säädös 18 vuoden ikärajasta sisältyy nykyään muun muassa lakiin holhoustoimesta, äänioikeuden osalta vaalilakiin, ja avioliiton osalta avioliittolakiin.)
Elämä oli karua toivotonta ja ikuista pelkoa.
Päätin tapaa itseni, joskus syksyn aikana 1966. Itsemurhayritykseen päädyin 1.2.1967 klo 13. jälkeen.
Vietin sitten sairaalassa 3 kk.
En edes kyennyt puhumaan asiasta, koska vanhempani ilmoittivat: "Sun on turha puhua mitään, kukaan ei usko."
Sairaalasta lähdön ehdoksi sanoin lääkärille; hänen on sanottava vanhemmilleni, että minulla on oikeus lähteä, tiedon siitä olin saanut nimenomaan sairaalassa.
Haudoin psyykkisiä vammojani 7-8 vuotta.
sain kaksi lasta ja hoidin heidät yksinkasvattajana. (valitsin heidän isänsä kuin jatkumona vanhempieni peilikuvan) Ikinä en ole löytänyt luotettavaa ihmissudetta.
Yli 32 vuotiaana, erottuani, hakeuduin opintovelanturvin opiskelemaan itselleni ammatin. Kun valmistuin, oli minulla opintovelkaa alani 2 vuoden nettopalkan verran ja kaksi lasta 5v. / 3 v.
Ammattini on käytännön työ joten palkka reilusti alle keskiveron naispalkan. ( syy lainan suhteeseen > netto palkkaan ja pieneen palkkaan)
MUTTA SE ELÄMÄ hoiti itse itsensä: on hyviä ja huonoja aikoja.
X-Mies, viikonloppu alkoholisti, ei koko yhteiselon aikana ottanut osaa perheen elättämiseen.
Ensimmäisen kerran perheelle hän antoi rahaa; oikeuden päätöksellä elatusmaksuna, kun asumisero astui voimaan.
Toimeentulotuki haukkui minut pystyyn, koska X-mies vei asumistuet ja jätti vuokran minun maksettavakseni. (tuki tuli 3 kk jälkikäteen) Eli saamani opintotuki ja -laina olivat huvenneet vuokraan, lasten ja omaan ruokaa asiat sain todistettua pankkikuiteilla. (Tuen tarve oli keväällä viimeinen opiskelu kuukausi. tosin sain haukut myös siitä että olin maksanut puhelinlaskun joka oli liian pieni) Syyspuolen selvisin koska minulla oli lomarahat en pitänyt lomaa vaan suoraan kouluun työsuhteen irti sanottuani.
Itken vieläkin ilosta ja kiitollisuudesta, oikeudesta saada avioero, jonka sain 1981.
Vanhempieni hautajaisiin en mennyt, enkä ole käynyt kummankaan haudalla. Isä +1984, äiti + 2003. Isää en enää tavannut yli 3 vuoteen. ja äitiä en tavannut 18v. ennen heidän kuolemaansa.
Olen mummu jolla on pieni eläke, alle köyhyysrajan jää käteen, ei silti täytä asumistuki kriteereitä, koska asun omassa asunto-osakkeessa. Ja asumistuessa huomioidaan bruttotulot, veroa menee -12 %.
Jos olet tuntenut ketään, ennen hänen syntymäänsä? Tiedät ettei ihminen itse tiedä ajasta ennen syntymäänsä mitään ja ainakin 6-10 vuotta menee ennen kuin muistaa ajasta jotain aikuisena. Tunnetko ketään kuolemansa jälkeen? Niin rikasta ei ole, niin hyvää tai pahaa ihmistä ei ole, että hänellä kuolemansa jälkeen olisi valtaa rahalla tai suorilla käskyillä tuhota toisia ihmisiä.
Elämäsi on Sinun, elä se.
Köyhyys on olotila n. 30 % ihmisistä, se ei ole syy kuolla.
Sanoisi älä kuole, elä ellet muuta niin piruuttasi.
Älä luovuta, esim. äänestys; vaikka vain 48 % äänioikeutetuista äänestäisi, saa valitut 100 % vallan, älä nuku.
.
Nykyajassa olisi tilaus http://fi.wikipedia.org/wiki/Eugen_Schauman hänelle. Ihme ettei uusissa ammateissa jo ole ammatti lahtareita, heitä on ollut vain periaatteessa 1917.
Suomessa tehdään pilkkalauluja ja kirjoitetaan kirjoja, sekä syleksitään heitä joilla menee vielä hunommin.
Toisaalta; hengissä pitävä sosiaaliturva on yhtiskunnan rauhan tae. Eikä pääoma tai suuripalkkainen maksa kumpaakaan, jopa peruspäivärahasta maksetaan 36 % veroja kuin omaisuustuotto ja yhteisön veron maksaa -20 % veroa. Liikevaihtovero siirretiin elintarvikeisiin jotta sitä ei tarvitse pääoman maksaa.
Arvonlisävero tuotti vuonna 2012 Suomen valtiolle 17,6 mrd. euroa.
http://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Kulutusverot/Arvonlisavero/
Mm. Viennistä ei makseta alv, se saa vaan tukia eri aluilleen
Veroa et voi kiertää, se otetaan pois jo enne kun edes näet rahojasi.
Mutta Räty tekee verosuunitelun.
Masentunutta on vaikeaa auttaa. Ei siihen taida olla keinoja meillä kenellekään, sen verran vaikea sairaus masennus on. Eikä se läheskään aina johdu köyhyydestä, miten esim. prinsessa Dianan kerrottiin yrittäneen itsemurhaa useita kertoja, ja taisipa eräässä tv-haastattelussa itsekin noista kertoa.
Aloittajan kannattaa hakeutua jonnekin kriisipäivystykseen, tai terveyskeskuksen kautta hoitoon. Kuitenkin nuori ihminen vielä.
Kannattaa ja kannattaa.
Valitettavasti psyykiset sairaudet ovat niin uutta, ettei löydy ammatillista henkilökuntaa hoitamaan. Mitä nyt pillereitä kirjoitetaan, lääketehtaat rikatuu ja lääkärit saavat provikansa.
Jokun sosiaalihoitajan kanssa saatat päästä keskustelemaan ja hänellä on kyllä ihan omat ongelmansa.
Ei masentunut mihinkään hoitoon hakeudu vaikka sellaista olisikin. Hän vain on ja ihmettelee jos joku kysyy että mitä aiot tehdä jouluna. Hän joutuu pinnistelemään, että mikä se sellainen joulu on. Elämä ja arki ovat täysin hukassa. Sen tajuaa vain sellainen joka on itse ollut masentunut, kuten minä.
Millään asialla ei merkitystä, sitä vain on. Laihduin 20 kiloa vaikka olin hoikka ennestäänkin. Kukaan läheinen ei sanonut sanaakaan, ei edes oma vaimo. Voisin sanoa,että hän oli masennukseni syy, mutta ei minulla ole siitä muistikuvia. Masentunut ei sellaisia kerää.
Avioeron jälkeen elämä alkoi kuin alusta ja alkuvaikeuksien jälkeen nautin kuin nuori poika kaikesta kun ei tarvinnut enää olla toisen palvelija, orja suorastaan.
Nyt kaikki on paremmin kuin hyvin ja osaan todella nauttia pienistäkin asioista.
" Kukaan läheinen ei sanonut sanaakaan, ei edes oma vaimo. Voisin sanoa,että hän oli masennukseni syy, mutta ei minulla ole siitä muistikuvia. Masentunut ei sellaisia kerää.
Avioeron jälkeen elämä alkoi kuin alusta ja alkuvaikeuksien jälkeen nautin kuin nuori poika kaikesta kun ei tarvinnut enää olla toisen palvelija, orja suorastaan."
No ei todellakaan. Aviopuolison syytely on turhaa, Suomessa saa eron ja se on oikeus ottaa.
Puolisolla ei ole valtaa. Minulla meni viisi vuotta tajutakseni valinta erehdykseni ja puolison perusluonne.
Omat vanhempani syytivät minua x-miehen heitteille jätöstä, kun otin eron. Uhkailivat ero asioiden järjästelemisen aikoihin, ettei minulla ja lapsilla ole sitten enää tulemista, mutta x-mies on aina tervetullut.
Tämä asenne pysyi ja lopetin tapaamasta vanhempiani. Sitten muutui ääni kellossa soitelivat ja pyysivät antamaan anteeksi unohtamaan ja tulemaan tapaamaan. Isän hautajaisissa kävin siksi että halusin nähdä h'net arkussa ja todeta kuoleen. Äidin näin viimeisenä 22 vuotena kaksi kertaa hautajaisissa ja perunkirjoituksissa. Äidin hautajaisiin en mennyt, hautajaiset olivat kuin loppusiivous johon en kokenut tarvetta osallistua asia oli loppuun käsitelty jo 22 vuotta sitten.
Olet siis surutyön viha vaiheessa.
Niin se etenee, silti toivoisin sinun hakeutuvan, joko avioeron kokeneiden keskustelu ryhmiin, tai surutyöryhmiin.
Suru- ja luopumistyö ovat tuntemattomia käsitteinä, niiden vaikutus elämän laatuu on yksi perustekijä.
Elämä suhteessa toisiin ihmisiin on aina oma ratkaisu ja päätös.
Nainen sitä vastoin on raskauksien ja lastenhoidon kautta aina kuin napanuorassa lastensa isään. Mutta myös napanuora katkaistaan, joskus vieläkin keritsimillä, kun muuta ei ole saatavilla.
Siitäjä kun on velvollinen elatukseen ihan lain mukaan. Joskus käy niin että elätettävät ilmoittavat itse, etteivät halua olla tekemisissä elättäjänsä kanssa.
Tämä on varmaan kyllä lapsien elämän kokemus ja ikä kysymys.
Omani käskivät ilmoittaa isälleen etteivät halua tavata enää ja antoivat perustelut jotka välitin. Isä ei kiistänyt.
Minä ilmoitin etten pakkaa tai varaudu lasten "vierailuun isällä", jos hakee pakkaan saman tien. Ei hakenut.
Esikoinen kävi tapaamassa polkupyörällä 400 km takana ollessaan 19v., kertoi vierailun kulun ja ettei enää koskaa tapaa oma aloiteisisti isäänä.
En vaadi enkä pakota, mielestäni lapsilla on oikeus päättää asiansa 12 vuotiaasta eteenpäin.
Hakeudu surutyöryhmään, hukaat elämäsi karusellissa josta et pääse pois omin voimin.
Niin kaksi lasta eivät olleet vahikoja.
Esikoisen stärppiin meni 3 kk kuopuksen 7kk miksi en tiedä.
Jo koupuksen teon aikan tuttavat käskivät harkita, sanoivat: suoraan sanoen et jaksa elättä perhettä, hoitaen kotitaloutta lisäksi. (tein 12 tunnin palkkatyö päiviä)
En itse nähnyt tilannetta, koska elin sen sisällä, se oli jatkumoa lapsuuskodin roolimalliin ja hyväksikäytöön.
HÄPEÄ! Ja vielä kehtaat kehua täällä.
Geologian opiskelija löysi viikinkirahat
Kotimaa 10:20.
Kaarinan ja Turun rajalta löytyneet viikinkiaikaiset rahat löysi turkulainen geologian opiskelija. Turun museokeskuksen mukaan hopearahat löytyivät nykyisen metsäpolun varrelta vain 10–15 senttimetrin syvyydestä.
Osa 26 hopearahasta tai rahojen katkelmista on erinomaisessa kunnossa, mutta osa erittäin huonokuntoisia. Kätköstä löytyi lähinnä länsimaisia kuten saksalaisia rahoja. Alustavien arvioiden mukaan ne ovat 1000-luvun ensimmäiseltä puoliskolta.
Tämän päivän uutinen.
http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2014/09/19/geologian-opiskelija-loysi-viikinkirahat
Siinä näet rahan arvon.
Elämän arvo on jotain muuta kuin raha. Jopa se todistaa sen että rikkaat tekevät itsemurhia.
Suku, perhe, 2-3 ystävää, erillaisia tuttavia.
Raha kerää hyväksikäyttäjiä ja siivelläeläjiä harvalla rikkaalla on ystäviä.
Ihmisellä on valta valita omat ajatuksensa. Jos hän valitsee itsarin, mitä se kertoo korvien välin sisällöstä?