Olen luterilainen, mutta olen muutaman viime vuoden aikana saanut tutustua ortodoksiseen hengelliseen kirjallisuuteen ja lukenut sitä ahkerasti. Etenkin Johannes Siinailaisen Portaat olen kokenut erittäin siunaukselliseksi ja luen sitä nykyään päivittäin. Olen muutenkin viime vuosien aikana saanut löytää apua omaan kilvoitteluuni kristikunnan hengellisestä perinnöstä, mm. Ristin Johanneksen ja Pyhän Teresan kirjoituksista. Filokaliaakin olen lukenut. Siinailainen on kuitenkin ollut minulle kaikkein suurimmaksi avuksi.
Toivoisin kuitenkin apua tämän kristikunnan hengellisen perinteen soveltamisessa omaan elämääni. Olen viime aikoina kokenut kovin tuskalliseksi sen, ettei minulla ole ketään hengellistä ohjaajaa, joka voisi auttaa niin, etten olisi yksin (tosin Jumalan kanssa) näiden kirjojen parissa. Omasta seurakunnastani ja sen papistosta en tunne ketään, joka tuntisi tätä perinnettä. En tarvitse pelkkää rippipappia, vaan ihmisen, joka kirkon perinteen pohjalta tietäisi myös oman kokemuksen kautta, mistä puhuu.
Olisinkin kiitollinen, jos tällä palstalla kirjoittelevat osaisivat kertoa, mistä ja millaista hengellistä ohjausta minun ehkä kannattaisi hakea, ja mahdollisesti myös omasta kokemuksestaan: Onko teillä hengellistä ohjaajaa ja jos on, miten olette hänet löytäneet.
Olen ymmärtänyt, että ortodoksisen kirkon piirissä hengellisen ohjauksen perinne edelleen elää. Varmaan luterilaisen kirkon piiristäkin ohjausta olisi mahdollista saada, mutta asia tunnettaneen kuitenkin paljon marginaalisemmin, enkä todellakaan tiedä, keneltä voisi lähteä kyselemään :| Siksi siis ajattelin kysellä täältä ortodoksipalstalta, kun toivon, että täältä voisi löytyä ihmisiä, jotka tietäisivät asiasta jotain.
Hengellisestä ohjauksesta
10
1114
Vastaukset
- Juuso
Varmaan oma pappisi auttaa parhaiten sinut polun varteen. Käänny vaan reipaasti hänen puoleen.
- Justinos
Valitettavasti ei ole. Tunnen kyllä seurakuntani papit ja itse asiassa silloin kun teemaa seurakunnan tilaisuuksissa käsitellään, minä olen usein se, jota pyydetään puhumaan.
- Mikael
Justinos kirjoitti:
Valitettavasti ei ole. Tunnen kyllä seurakuntani papit ja itse asiassa silloin kun teemaa seurakunnan tilaisuuksissa käsitellään, minä olen usein se, jota pyydetään puhumaan.
Tuon kyllä ymmärtää, miten luterilaisen kirkon papistosta tuntijoita löytyisikään, kun lut. kirkko on perinteen suurelta osin hylännyt, eikä tätä perinnettä opeta. Esim. paastoa ei noudateta.
Kysymyksiä asiantuntijoille voi lähettää esim. sivulta http://www.ort.fi/ohjelma_faq/index.php. Vastauksen voi saada omaan sähköpostiin. Tietäjiä löytyy myös ort. seurakunnan tilaisuuksista, kyllä ohjaajaperinne edelleen elää!
- ex-teologi
Oletko ajatellut kysyä esim. Hiljaisuuden Ystävistä (http://www.kirkkopalvelut.fi/hiljaisuudenviljely/index.html), josko heillä olisi tietoa? Ei ihan ole sama asia, mutta voivat osata neuvoa. Kai parasta olisi löytää ohjaaja oman kirkon piiristä, jolloin ohjaus ankkuroituisi luterilaiseen perinteeseen.
- Justinos
Kiitos neuvosta. Täältä kannattaa varmaan kysellä. Olisi tosiaan varmasti hyvä löytää ohjaaja oman kirkon piiristä, vaan samalla pitäisi olla tätä vanhan kirkon tradition tuntemustakin... Varmaan sellaisia ihmisiä on, muttei välttämättä kovin monia ja helposti löydettävissä. Mutta Jumalan käsissähän se asia lopulta on. Kiitos muutenkin kaikille vastanneille.
- Johannes
Kirkon perinne kantaa sisällään äärettömän rikasta
opetusta rukouksesta ja kilvoituksesta. Justinos mainitsee joitakin näistä teoksista täällä, mutta kyseessä on tietenkin vain pieni osa patristisen opetuksen aarrearkusta.
Perinteen soveltaminen käytännössä onkin paljon hankalampi kysymys kuin tiedon saaminen. Niin kauan kuin olen ollut aktiivisti ortodoksisen kirkon elämässä mukana, olen tuon tuostakin kuullut valitettavan tätä samaa: miten suuri pula on hengellisestä ohjauksesta. Toisaalta uskoisin, että on paljon niitäkin, jotka eivät edes arvele hengellistä ohjausta erikseen tarvitsevansa. Ortodoksisen kirkon piirissä korostetaan edelleen sitä, että jokaisella tulisi olla oma rippi-isä. Hän saattaa olla toimessaan varsin taitava, mutta
kirkon eettisen opetuksen syvällisempi soveltaminen vaatii aivan poikkeuksellista lahjakkuutta, kirkon perinteen monipuolista tuntemusta ja toisaalta kykyä ymmärtää ja myötäelää tavallisten ihmisten arkikokemusta ja ongelmia. Tähän eivät kenties monien seurakuntapappien aika ja kapasiteetti riitä.
Perinteisesti hengellisiä ohjaajia on etsitty myös luostareista ja esimerkiksi Valamon luostarin lähihistoria kertoo maineikkaista ohjaajavanhuksista. Tällä hetkellä Uudessa Valamossa ei kuitenkaan ole tällaisia vanhuksia, eikä luostarin nykyisellä veljestöllä ole suuressa määrin resurssejakaan pyhiinvaeltajien hengelliseen ohjaukseen.- Serafim
Voiko myös nainen toimia hengellisenä ohjaajana?!? Onhan meillä Lintula. Läytyisikö sieltä "ohjaaja vanhuksia" - jos ei kerta Valamosta?!?
- Johannes
Serafim kirjoitti:
Voiko myös nainen toimia hengellisenä ohjaajana?!? Onhan meillä Lintula. Läytyisikö sieltä "ohjaaja vanhuksia" - jos ei kerta Valamosta?!?
Hengellisen ohjauksen perinne kirkossa kertoo pääsääntöisesti miespuolisista ohjaajavanhuksista, oli sitten kysymys 200-luvun erämaaisistä, Athoksen isistä tai 1800-luvun venäläisisten luostarien ohjaajista.
Ymmärtäisin, että periaatteessa ei ole estettä sille, että myös nainen toimii hengellisenä ohjaajana, ei kuitenkaan rippi-isänä, joka on papillinen tehtävä. Tietääkseni Lintulan sisaret jossakin määrin toimivatkin tällaisina ohjaajina, käymällä kirjeenvaihtoa maailmassa elävien (naispuolisten) henkilöiden kanssa. Tähän Lintulan sisarilla on hyvät valmiudet, sillä eräät heidän joukossaan ovat eläneet jo yli 50 vuotta luostarissa ja saavuttaneet siten
kunnioitettavan hengellisen elämän tuntemuksen. - Tauno Tavallinen
Johannes kirjoitti:
Hengellisen ohjauksen perinne kirkossa kertoo pääsääntöisesti miespuolisista ohjaajavanhuksista, oli sitten kysymys 200-luvun erämaaisistä, Athoksen isistä tai 1800-luvun venäläisisten luostarien ohjaajista.
Ymmärtäisin, että periaatteessa ei ole estettä sille, että myös nainen toimii hengellisenä ohjaajana, ei kuitenkaan rippi-isänä, joka on papillinen tehtävä. Tietääkseni Lintulan sisaret jossakin määrin toimivatkin tällaisina ohjaajina, käymällä kirjeenvaihtoa maailmassa elävien (naispuolisten) henkilöiden kanssa. Tähän Lintulan sisarilla on hyvät valmiudet, sillä eräät heidän joukossaan ovat eläneet jo yli 50 vuotta luostarissa ja saavuttaneet siten
kunnioitettavan hengellisen elämän tuntemuksen.Hengellinen ohjaus ei ymmärtääkseni perustu vain siihen, kuinka kauan on ollut luostarissa. Tällä en tarkoita sitä, etteikö esim. Lintulan sisarilla, jotka ovat olleet kauan luostarissa, olisi sanottavanaan oikea sana monellekin sitä tarvitsevalle, mutta on hyvä muistaa, että ko. luostarissa on myös nuorempia sisaria, jotka ilman että ovat olleet luostarissa 50 vuotta, voivat olla hengellisesti siinä määrin kypsiä, että voivat auttaa ihmistä eteenpäin hengellisessä kasvussa.
Hengellinen ohjaus on ollut esillä siinä kirjallisuudessa, jota ort. kirkon piirissä on suomennettu ja tiedän tapauksia, että ihminen on kirjallisuutta lukiessaan ilman muuta myös olettanut, että juuri ohjaajavanhuksia, so. kilvoituksessa hyvin kokeneita ja pyhittyneitä vanhuksia ja ohjaajia löytyy Suomesta ja juuri luostarista. Pettymys onkin sitten ollut melkoinen, kun luostarista ei löydykään vanhus Paisiosta. Toive elää monella vahvana, mutta vähän löytyy siihen vastaajia. Tilanne ei ole ainutlaatuinen - niitä henkilöitä, joita voi sanoa ohjaajavanhuksiksi, on vähän vaikka mentäisiin minkä tahansa suuren kirkon alueelle.
Ohjaushan ei ole ollut virkaan, vihkimykseen tai sukupuoleen (voi siis olla mies tai nainen) perustuva taito, vaan se viisaus, jota tarvitaan, on tullut oman kokemuksen ym. kautta ja uskoisin tässä vaikuttaneen vahvasti myös sen, että henkilö on perehtynyt kirkon aiempaan hengelliseen opetukseen eli kirjallisuuteen (ainakin jotkut ohjaajat ovat hyvin perehtyneitä kilvoitusta käsittelevään kirjallisuuteen) ja toisaalta ollut tilaisuudessa saada itse ohjausta ja neuvoja, sekä kilvoitellut itse - mikä on tietysti aivan olennainen seikka, koska taas lukeminen sinällään ei opeta, kun tieto voi jäädä kuolleeksi kirjaimeksi.
Athosvuorella ohjaustehtävään siunataan erikseen ne, jotka ohjaajina toimivat. Tämä siunaus ei ole pappisvihkimys, vaan hengellisesti kokenut ja ohjaamaan kykenevä henkilö saa yhteisöltä virallisen siunauksen toimia ohjaajana. Mm. tämä aihe oli esillä Valamon kansanopiston järjestämässä Arkkimadriitta Sofronin elämää ja toimintaa käsittelevällä kurssilla viime vuonna ja siinä tuli hyvin esiin se, kuinka kyse on ortodoksisen kirkon piirissä karismaattisesta tehtävästä - tehtävä perustuu juuri tuohon henkilön kokemukseen ja taitoon ohjata, kokemus sinällään ei tuota vielä ohjaajaa, vaan sen on yhdistyttävä hengelliseen viisauteen ja ymmärrykseen ja kykyyn välittää tätä kokemusta ja ymmärtämystä toiselle. Siksi vain osa kokeneista kilvoittelijoista voi toimia ohjaajina. Athosvuoren kohdalla sitten tuo yhteisön siunaus on lupa ja viesti kaikille, että tämä henkilö on sellainen, jonka luo voi mennä ja saada ohjausta. Näin sitten arkkim. Sofroni aloitti hengellisen ohjauksen jo Athoksella, työn jota hän sitten jatkoi kun tuli sieltä pois ja myöhemmin perusti luostarin Englantiin, Essexiin. - Tapio Johannes
Olen törmännyt tähän "ohjausongelmaan" myös. Olen alunperin tapaluterilainen, aikuisuuden ilman kirkon yhteyttä elänyt ja nyt keski-iällä ortodoksisuutta lähestymässä oleva pakana. Olen vieraillut Valamoissa, osallistunut seurakuntamme kerhotoimintaan, ollut mukana liturgioissa (muutaman kerran) tavannut seurakuntamme pappeja,lukenut kirjastomme ortodoksisen kirjallisuuden läpi ja parhaaat palat hankkinut omaan kirjastooni. Kaikesta "tiedosta" huolimatta toivoisin löytäväni ohjausta nimenomaan uskon perimmäisten kysymysten parissa. Vai pitäisikö odottaa, että uskonnollinen herääminen, jumalan ohjaus, tapahtuisi. Suhtaudun eräällä tavalla järkiperäisesti ortodoksisuuteen, vuosisataisena perinteenä, jatkuvuutena, sisällöllisesti rikkaana humanistisena, sallivana lämpimänä uskontona. Metropoliitta Johannes puhuu uskosta uskollisuutena . Uskollisuus olisi rationaalikolle yksinkertaisempaa kuin usko.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka Purra lupasi Suomen kansalle 1 euron bensaa, hinta nyt 2 euroa
Vasemmistolaisen Marinin hallituksen aikana bensa ei maksanut kuin 1,3 euroa litralta. Ministerin pitäisi perustuslain m3955923- 805298
Rakkaalle miehelle
Terveiset rakas. Ikävä on edelleen. Suru valtaa sydämen, kun en saa lähestyä sinua. En saa vastauksia, en soittoa, viest484326- 523921
- 523709
SDP:n kansanedustaja Nazima Radmyar uhriutuu somessa saamistaan viesteistä.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011854410.html Miksi Razmyar ei kestä kansan palautetta oikean kansanedustajan tavo1623400Muistatteko kuinka Marinin hallituksen aikaan kansalaisilla oli varaa kuluttaa?
Tavallisella perheelläkin oli rahaa käydä sääännöllisesti ravintoloissa syömässä, koska vahvat ammattiliitot olivat neuv1003164Vasemmistolainen valehteli jälleen - Purra tai persut eivät luvanneet "euron bensaa"
Väite "euron bensasta" on ensisijaisesti poliittisten vastustajien käyttämä puhdas vale. Persut kyllä kampanjoivat näky513158- 432269
- 492195