Rakastiko Martti Luther väkivaltaa ?

Ei varmastikaan rakastanut väkivaltaa mutta salli Raamattuun vedoten esivallalle oikeuden käyttää miekkaa lain ja järjestyksen turvaamiseksi.

Hänen tilanteensa oli äärimmäisen vaikea. Lutheruksen edeltäjät, muutoksien ehdottajat, olivat tulleet järjestään roviolla poltetuiksi ja hänen asemansa oli äärimmäisen hankala, joka osittain selittänee hänen ristiriitaisuutensa.

Mikäli olet kiinnostunut etsi aineistoja jotka kertovat 1500 luvun talonpoikaiskapinoista. Näissä Lutherus toimi varsin epäjohdonmukaisesti ja verta toki vuodatettiin.

Ajan olosuhteita on hieman vaikeaa arvioida. Kirkollisen eripuran johdosta sinänsä runsaat tiedot ovat osaksi ristiriitaisia.

Tuskin hän väkivaltaa rakasti.
Hän kirjoitti kirjan, jossa kehoitti likvidoimaan juutalaiset, sillä hän vihasi juutalaisia, jotka hänen mielestään olivat Kristuksen surmaajia ja siten jokaisen kristityn vihollisia. Hitler sitten käytti Lutheria lähteenään kun taisteluni teoksessaan esitti että juutalaiset tulee likvitoida.

Muistankohan oikein hänen elämäkerrastaan, että vaimoaan ja lapsia hän löi ja pahoinpiteli kyllä. samoin hän käytti itseään kohtaan fyysistä väkivaltaa, kidutuskeinoja silloin kun hän halusi kurittaa omaa syntistä heikkoa lihaansa.

Hänhän näki ja kuuli hallusinaatioita ja oli näissä sekavuustiloissaan aggressiivinen.

En usko hänen mitenkään rakastaneen väkivaltaa, enkä muista kuinka väkivaltaista hänen lapsuutensa oli, kun hän itse oli aikuisena heikompiaan ja juutalaisia kohtaan aggressiivinen, mutta olen käsittänyt että hän oli psyykkisesti sairas. Siitä on kirjoja kyllä, mutta on niin kauan aikaa siitä kun olen lukenut, etten muista kuka historioitsijapsykoanalyytikko kirjoitti sen mielenkiintoisen tutkimuksen hänen persoonastaan. Se on suomennettu kyllä jo kymmeniä vuosia sitten.

Luther oli ihminen ja psyykkisesti aika sairas. Ei se sitä kuitenkaan poista etteikö hän kirjoittanut jotain hyvääkin, vaikka kirjoittikin myös aivan kauheita. Hänen kirjoituksiinsa täytyy suhtautua kriittisesti ja varauksella kyllä.

Paavali oli ihminen ja aika inhimillisiä näkemyksiä hänelläkin. Hänestä muistelen, että hänellä oli niitä fyysisiä sairauksia (en nyt muista mitä) ja hän oli ulkonaisesti vastenmielisen ja ruman näköinen, mikä kai selittääkin sen, että hän oli poikamies. naiset eivät hänestä kiinnostuneet. Tämä selittää osaltaan sen, kun Paavali ei koskaan saanut kokea rakkaussuhdetta, niin hän suhtautui tuomitsevasti seksiin ja ihmisten fyysiseen läheisyyteen. Hänellä kai oli koko ajan fyysisiä kipuja (Lutherilla ei ollut fyysisiä, mutta hän itse aiheutti itsellensä fyysisiä kipuja, jotta tuntisi lihassaan kuritusta kuten Paavalikin) ja se on yksi syy siihen, ettei hän itse paljon syönyt ja juonut ja siksi hän kai olikin niin tuomitseva kaikkea liiallista syömistä kohtaan. Ylipainoiset ihmiset olivat Paavalille kauhistus, jotka elävät himon vallassa.

Paavalikin oli ihminen ja inhimillisiä juttuja hänen sanojensa taustalla, mutta kyllä hänkin kirjoitti ja teki sellaista, mitä voidaan pitää hyvänä.

Tykkäsi kuulemma ainakin seksiasioissa pissaleikeistä. No, irtsita ne kai ovat, en tiedä niin väkivallasta, jos toinenkin osapuoli sattuu samasta pitämään.

Lutheri kieltää opetuksissaan väkivallan käytön.

Historiallinen tosiasia on, etteivät luterilaiset ruhtinaat ruvenneet polttamaan juutalaisia synagogia, eivätkä Lutherin ajan juutalaiset ymmärtäneet kirjaa sillä tavoin. Älykkäin ihmisinä juutalaiset hyvinkin käsittivät Lutherin "jekun" ja oikean tarkoituksen. Ajan myötä Lutherille oli tullut se vakaumus, että juutalaisia ei voitu voittaa kristinuskoon lempeillä puheilla, vaan oli käytettävä ankaraa puhetapaa. Luther sanoo tässä kirjassaan: "Meidän täytyy rukoillen ja Jumalaa peläten harjoittaa ankaraa armahtavaisuutta, jos voisimme kuitenkin pelastaa, joita kuita liekeistä ja leimusta. Kostaa me emme saa; heillä on kosto tuhat kertaa pahempana kaulansa ympärillä, kuin me voisimme heille toivoa. "On huomattava, että Luther viimmeisessä saarnassaan, neljä päivää ennen kuolemaansa SANOO LUTERILAISTEN haluavansa osoittaa juutalaisille "kristillistä rakkautta ja rukoilla heidän puolestaan, että he kääntyisivät ja ottaisivat Herran vastaan. Tämä oli Lutherin sydämellä ja hänen motiivinaan, kun hän käytti koviakin sanoja

Mitä sitten tulee synagogien polttamiseen ja muihin asioihin Lutherin kirjassa juutalaisista ja heidän valheistaan, monelta on jäänyt huomaamatta Lutherin todellinen tarkoitus. Kun juutalaiset vetosivat Mooseksen lakiin, Luther osoittaa millaisen hirveän kohtalon juutalaiset olisivat ansainneet Mooseksen lain mukaan, kun eivät sitä täyttäneet. Jotta he olisivat voineet noudattaa seremonialakiansa, heidän olisi pitänyt mennä omaan maahansa. Tähän liittyivät maasta karkottaminen ja synagogien polttaminen. Tällä Luther halusi vetää heitä uskomaan Kristukseen pois lain alta ja osoittaa, kuinka paljon parempi ja armollisempi kristillinen usko oli, kuin heidän oma uskontonsa.

Luther ei hyväksynyt esivallan miekan käyttämistä harhaoppisiin, elleivät he tehneet mitään rikosta, johon esivallan oli puututtava. Luther kirjoitti Hubmaierin tapauksen johdosta: "Ei ole kuitenkaan oikein, ja minun tulee todella sääli, kun sellaisia kurjia ihmisiä, niin surkeasti murhataan, poltetaan ja hirvittävästi tapetaan. Pitäisihän antaa kunkin uskoa, mitä haluaa. Jos joku uskoo väärin, niin hänellä on tarpeeksi rangaistusta iankaikkisessa tulessa ja helvetisä. Miksi heitä pitäisi vielä tässä ajassa kiduttaa. Mikäli he erehtyvät yksinomaan uskossa, elleivät he ole kapinallisia tai muuten asetu esivaltaa vastaan? Rakas Jumala miten usein on käynytkin niin, että joku menee erheen tai paholaisen ansaan! Heitä vastaan on puolustauduttava Raamatulla ja Jumalan sanalla ja sillä heitä on vastustettava. Tulella saadaan vähän aikaan" (Luterilainen. n.2. 2oo2).