Olen miettinyt näitä uskonasioita jo jonkin aikaa. Montä vuotta meni ateistina, mutta olen alkanut taas epäillä. Miten Jeesusta voi rakastaa koko sydämestä? Vaikka olen yrittänyt ja tutustunutkin Raamattuun jonku verran mutta vaikka välillä tuntuu että haluan olla uskossa, en tunne rakkautta Jeesukseen. Olen täysin epävarma ja mietin haluanko uskoa vai en.. Välillä tuntuu ettei nyt ole senaika mutta se vaivaa minua silti. En rakasta Jeesusta ja välillä en halua lukea Raamattua kun ei vaan kiinnosta. Mitä mä teen? Tää tulee varmasti vielä vastaan mun elämässä joskus jos en tee parannusta. Joten varmaan löydän tämän saman taas edestä... En myöskään tunne olevanisyntinen tai paha. Mistä alottaisin Jeesukseen tutustumisen? Tms en osaa selittää..
Rakkaus sydämestä Jeesukseen
AuringonkukkA--
473
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja niin,olen unohtanut oikeastaan kaiken Raamatusta tämän 3, kohta neljän vuoden aikana. Olen taitavasti pyyhkinyt Raamatun mielestäni. En muista Raamatusta melkein mitään. Sen kyllä muistan, että Jeesus kuoli Golgatalla ristillä kahden rikollisen kanssa jokainen omalla ristillään, Jeesus keskellä. Ja sen että Jeesuksen äiti oli Maria ja isä Josef. En esim muista kuka oli Abraham. Lapsena kaikki vaan oli päässä eikä niitä silleen enää ajatellut mutta nyt, 16-vuotiaana olen alkanut ymmärtämään näitäkin asioita. Lapsilla kun on "luonnosesti jo usko" ja kun lapsuuden jälkeen aloinkin ateistiksi enkä oo lukenu Raamattuu koskaan ite, seuroissa siitä vaan puhuttiin. En koskaan ole itse tutustunut Raamatguu. Entisenä vanhoillisena en kuitenkaan hyväksy joitain asioita mitkä Raamatussa kielletään.
Se, mitä kirjoitit vaikuttaa hyvin rehellisen ja aidon ihmisen ajattelulta.
Kristikunnassa on erilaisia korostuksia ja vastausten sisältö riippuu keneltä kysyy. Oma lähtökohtani on se, että syntiinlankeemuksen jälkeisessä tilassa ihminen on syntinen ja pysyy sellaisena uskoontulon jälkeenkin. Vaikka Raamatussa kehotetaan rakastamaan Jumalaa yli kaiken, ei sellaista kykyä taida oikeasti kenelläkään olla. Raamattu on täynä vaatimuksia, joita ei pysty täyttämään.
Rehellinen tilityksesti viekin sinut armon tarpeen oivaltamiseen. Emme ole Jumalan mittoja täyttäviä ja tarvitsemme sovituksen syntisyydellemme. Raamattu kertoo, kuinka Jeesus huusi ristillä: "Se on täytetty". Tuolla hän tarkoitti sitä, että Hän otti koko maailman syntikuorman kannettavakseen -menneet ja tulevat. Siksi sinäkin voit rehellisesti nähdä epätäydellisyytesi ja samalla iloita siitä, että Jeesus on puolestasi täyttänyt vaaditun mitan. Tiedän, että oman mahdottomuutensa tuntien, sitä on toisinaan vaikea uskoa, mutta tämä toivo meille on luvattu. Tervetuloa avaraan armoon!
Tarviiko jotain "ongelmia"/toivottomuutta löytääkseen Jeesuksen? Ainaki just nii monet alkoholiongelmaiset esim on löytäny Jeesuksen. Elän ihan normaalia elämää paitsi silloin tällöin tulee ahistuskohtauksia ja oon ennen sairastanu masennusta. Olen epävarma haluanko edes uskoa.. Onko olemassa täällä Kajaanissa tai täällä lähellä edes mitään tyyliin " ei lestojen seuroja", samantyyppisiä kuin lestadiolaisilla on? Ois varmaa ihan hyvä käydä kuuntelemassa vaikka semmostaki. Ja varmaa kannattas käydä muuallaki "uskovaisten piireissä". Mitä muita niitä on?
Ja kiitoos vastaajalle :)!
Haluaisin apua.. Oon eläny ahistuksessa tän asian kanssa jo monta kuukautta.. Ensin koulu alkoi ahdistaa, sitten tämä juttu ku tuli ajankohtaseks... Tällä hetkelläki "mulla on pottu kurkussa"-tunne, mikä myös äidilläni on ollut stressin oireeba. Mutta puhutaa nyt tästä aiheesta, eikä mun ahistuksesta...