Mielenkiintoista luettavaa!
Lue ja opi
665
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Seuraavassa joitakin lainauksia kirjoituksesta koskien jesuiittojen toimintaa. Jos nuo väitteet ovat totta, niin adventistienkin muiden mukana kannattaisi alkaa miettimään, missä oikein mennään.
Lainauksia
http://www.kotipetripaavola.com/jesuiittojenvalheevankeliumi.html
Katolinen kirkko perusti jesuiittajärjestön vuonna 1541, jonka johtoon asetettiin Ignatius de Loyola. Jesuiittajärjestön alkuperäinen päämäärä oli estää protestantismin leviäminen sekä sen tuhoaminen, sillä seurauksella että protestanttisuuden kanssa tekemisissä olevat ihmiset olisivat palanneet sekä kääntyneet katoliseen uskoon. Jesuiittajärjestö on ollut uskollinen protestanttisuuden tuhoamiselle koko olemassaolonsa ajan. He ovat pyrkineet tuhomaan protestanttisuutta monin eri tavoin.
Noin vuonna 1550 jesuiitat alkoivat soluttautumaan erilaisiin kirkkoihin, kirkkokuntiin ja uskontoihin. Soluttautumisen eräs päämääristä on tietojen kerääminen seurakuntien pastoreista ja jäsenistä. Tietoja tullaan käyttämään kaikkia niitä vastaan, jotka asettuvat vastustamaan katolista kirkkoa ja sen pyrkimyksiä. Jesuiittojen työn päämäärä on kerätä tietoja seurakunnista ja herätysliikkeistä, jota tullaan käyttämään heidän kontrolloimiseksi. Tarkoituksena on myös valheiden ja mustamaalaamisen kautta tuhota kaikkien niiden uskovien palvelustyö erilaisissa kirkoissa ja kirkkokunnissa, jotka uskaltavat puhua katolista kirkkoa vastaan.
Soluttautumisen päämääränä on myös tuhota seurakuntia ja kirkkoja tekemällä heistä katolisia. Soluttautumisen tarkoituksena on levittää katolismyönteistä ilmapiiriä seurakuntien ja kirkkokuntien sisälle, jonka tulisi aikanaan johtamaan siihen, että protesti katolista kirkkoa vastaan kumottaisiin ja näin heistä kaikista voisi tulla katolisia.
Jesuiittojen suunnitelma on perustaa maan päälle yksi ja yhtenäinen maailmankirkko, jonka johdossa on Rooman katolinen kirkko. Samoin jesuiittojen päämääränä on perustaa maan päälle yksi maailmanhallitus, joka olisi katolisen kirkon kontrolloima.
Jesuiittojen soluttautumisen kautta heidät on hyväksytty erilaisten kirkkojen ja kirkkokuntien pastoreiksi, opettajiksi ja evankelistoiksi, joiden tehtävä on perustaa näkyvä TV, kirjallisuus sekä mediatyö. Tätä kautta he saavuttavat miljoonia ja miljoonia ihmisiä. Tämä tarkoittaa sitä, että käytännössä jotkut jesuiitat ovat teeskennelleet olevansa baptisteja, helluntailaisia, luterilaisia jne. He ovat pikkuhiljaa luoneet kirkkoihin ja kirkkokuntiin, mihin he ovat soluttautuneet katolismyönteisen hengen, jonka tarkoituksen on saada ihmiset hyväksymään katolisuus.
Jesuiittojen suunnitelma ekumeeninen karismaattisuus
1960-70 luvulla ja ehkä jo sitä aikaisemminkin jesuiitat suunnittelivat suunnitelman, jonka kautta katolisuus tulisi hyväksytyksi kaikissa seurakunnissa ja kirkkokunnissa. Heidän suunnitelmansa oli ekumeeninen karismaattinen liike (kolmas voima), joka korostaisi Pyhän Hengen työtä ja armolahjoja, jonka hyväksyminen johtaisi erilaiset kirkot ja kirkkokunnat katolisen kirkon yhteyteen ja tekisi heistä katolisia.
Palmerin edellä olevat ajatukset perustuvat jesuiittojen suunnitelmaan, jossa he käyttävät erilaisia tekniikoita käydessään ekumeenista vuoropuhelua erilaisten kirkkojen ja kirkkokuntien kanssa. Jesuiitat pyrkivät luomaan yhteyttä esim. vedoten samankaltaisiin uskon oppeihin, joita kirkkokunnilla ja kirkoilla on katolisen kirkon kanssa. Yhteyttä etsitään esimerkiksi painottaen rukousta niiden kanssa, jotka korostavat rukouksen merkitystä; painottaen uskoa niiden kanssa, jotka korostavat uskon merkitystä; painottaen armolahjoja niiden kanssa, jotka painottavat armolahjoja jne. Jesuiittojen lopullinen päämäärä on saada kirkkoihin ja kirkkokuntiin hyväksyvä asenne katolista kirkkoa kohtaan sekä soluttaa katolinen oppi kirkkojen ja kirkkokuntien sisälle.
Milloin Paaville annnetaan SDA Kirkon korkein huomionosoitus, kultainen kunniamitali ihan Vatikaanissa ja milloin muuten vaan nuoleskelllan Paavin palleja ekumeenisessa nuoleskeluhengessä.
http://www.youtube.com/watch?v=6Uqf3ibbhuc
Ei milloinkaan. Jos yksittäiset hölmöt niin tekee, niin se on sitten niiden ongelma.
Tällaisessa ekumeniassako adventistitkin haluavat olla mukana?
http://www.arvioikaa.com/ekuroom.html
Lainaus:
Paavinvallalle ekumenian tarkoitus on täyttää vatikaanin kirkollisen järjestelmän tarpeet sillä nimikkeellä, että edistetään kristittyjen ykseyttä. Mutta millä ehdoilla pitäisi ykseys toteuttaa?
Tämä pyhä konsiili kehottaa uskollisia pidättäytymään kaikesta pinnallisesta sopimattomasta kiihkosta, sillä sellainen saattaa vahingoittaa ykseyteen johtavaa prosessia. Heidän ekumeeninen toimintansa ei voi olla muuta kuin täysin ja todella katolista, ts. sille totuudelle lojaalia, jonka olemme saaneet apostoleilta ja kirkkoisiltä ja sopusoinnussa sen uskon kanssa, jota katolinen kirkko on aina tunnustanut ja samanaikaisesti ojentautumista sitä täydellisyyttä kohti, johon meidän Herramme haluaa ruumiinsa aikaa myöten kasvavan.
Roomalaiskatolinen kirkko pyrkii tekemään uskonpuhdistuksen tyhjäksi ja kokoamaan kaikki kristityt paavinvallan alle. Kun roomalaiskatolinen kirkko kehottaa "dialogiin" ei-katolisten kristittyjen kanssa, se pysyy itse taipumatta omalla kannallaan: yhteyttä ei voi olla ellei alistuta "äitikirkon" alaisuuteen.
Katolinen kirkko on ottanut suurimmat harppaukset eteenpäin määriteltyään päämääränsä paavi Johannes Paavali II:n johdolla. Hän omisti paaviutensa Neitsyt Marialle eikä olekaan mikään yllätys, että roomalaiskatolinen ekumeeninen liike on Marian johdossa. Sunnuntaina, 21. tammikuuta 1996 paavi Johannes Paavali II kutsui Mariaa, "yhteyden äitiä" ohjaamaan katolista kirkkoa sen ekumeenisessa toiminnassa:
Pyhä Neitsyt, yhteyden äiti saakoon meidät tuntemaan Herran äänen voiman hänen sanoessaan yhä uudestaan opetuslapsilleen: "Katso, minä seison ovella ja kolkutan" (Ilm.3:20), josta kristittyjen ykseyden rukousviikon teema sopivasti muistuttaa. Herra Jeesus kutsuu jokaista tarkastelemaan elämäänsä rohkeasti ja syvällisesti ja kehottaa meitä yhä syvemmin ja innokkaammin kaipaamaan ja edistämään ekumeniaa nyt kolmannen vuosituhannen lähestyessä. Kristuksen ja kirkon äiti suokoon jokaiselle kastetulle ripeyttä ja uskollisuutta Vapahtajan hartaaseen pyyntöön vastaamisessa.
Eivätkö tämän päivän kristityt johtajat ole tietoisia roomalaiskatolisen ekumenian todellisista aikeista? Sitä olisi vaikea uskoa siinä valossa, että vatikaani on julkaissut roomalaiskatolisen kirkon suunnitelmia koskevat asiakirjat ja Jumalan vartiomiehet ovat lausuneet niitä koskevia varoituksia. Kysymys kuuluukin, miksi he kaikesta tästä huolimatta ovat rohkaisemassa ohjauksensa alla olevia osallistumaan ekumeeniseen dialogiin roomalaiskatolisuuden kanssa.
Vaikka monet evankeliset johtajat muutama vuosikymmen taaksepäin saattoivatkin olla suopeita roomalaiskatolisuutta kohtaan, he olivat kyllin viisaita vaietakseen siitä, ettei heidän palvelutyötään kohtaan syntyisi turhaa vastustusta.
Nykyään ei ole enää muotia vaieta sensuuntaisista sympatioista. Nykyään on muotia kertoa avoimesti uskovansa, ettei roomalaiskatolisen ja evankelisuuden välillä ole mitään todellista opillista eroa. Tämä johtuu siitä, että kaikkien kristittyjen hengellistä ykseyttä ajavat haluavat kiinnittää huomiota ainoastaan nk. "olennaisuuksiin": kolminaisuuteen; Kristuksen jumaluuteen; neitseestä syntymiseen; Jeesuksen ruumiilliseen ylösnousemukseen ja kaikkeen muuhun, mistä voidaan olla yhtä mieltä.
Näyttää siltä, että evankelinen kristikunta haluaa sulkea silmänsä niiltä roomalaiskatolisilta harhaoppisilta uskomuksilta ja käytänteiltä, jotka tekevät tyhjäksi sen väitteet, että se uskoisi pelastukseen yksin armosta ja pitävät niitä "epäolennaisina" kristittyjen yhteyden kannalta. Tällaisia ovat esimerkiksi paavin erehtymättömyys; Marian synnitön sikiäminen (usko, jonka mukaan hän sikisi ilman syntiä); messu (jossa pappi uhraa kirjaimellisesti Jeesuksen); transsubstantiaatio-oppi (uskomus, jonka mukaan ehtoollisleipä ja viini muuttuvat Jeesuksen todelliseksi ruumiiksi ja vereksi papin lausumien sanojen vaikutuksesta ja että ehtoollisaineita palvotaan Jumalalle kuuluvalla palvonnalla); kiirastulioppi (ja aneiden hyväksyminen niiden puolesta, joiden oletetaan olevan siellä); kasteen kautta tapahtuva uudestisyntyminen sekä lasten että aikuisten kohdalla.
>>>Ei milloinkaan. Jos yksittäiset hölmöt niin tekee, niin se on sitten niiden ongelma.yhteistä kutsumustaan< ja edistämään pyrkimyksiä kohti >Kristuksen kirkon näkyvää ykseyttäjulistaa kolmen enkelin sanomaa
Meitä ei sun paskanjauhamises kiinnosta.